En kestä tota kakaran valehtelemista!!

ehkä uskalla kertoa sulle totuutta????

Cruella DeVil

jäänyt koulun pihalle juttelemaan? Kyttäsitkö puskassa?



Mä inhoan ihmisiä, jotka syyttelevät toisia.



Jos epäilet, että lapsesi valehtelee niin oisit kasvattanut sitä sillä tavalla, ettei sen tarvitsisi valehdella. Kato peiliin...

Eipä ihme ettei puhu totta kun noin kilahdat. Asialinjaa ja pidempää pinnaa enemmän niin ehkä lapsi ymmärtää valehtelun seurauksetkin.

vihaa valehtelua, se sun lapses varmasti vihaa turhista asioista raivoavaa äitiä.



Ja tuskin se lapsi ilmasta on tempassu tapaansa valehdella. Olisko saanut oppia omilta vanhemmiltaan?



Tai niinkun joku jo sanoikin, ei uskalla kertoa totuutta kun pelkää äitinsä räjähtävän.



Tuosta vanhemmilta opitusta valehtelusta vielä sen verran, että kokemuksella voin kertoa että suurin osa lapsen valehtelusta johtuu vanhemmista. Itse olin lapsena TODELLA kova valehtelemaan. Johtunee siitä kun minun ollessa pieni, äitini kertoi joitain juttuja, ja sanoi aina lopuksi ettei isille sitten puhuta mitään. Tai sen jälkeen kun he erosivat, äitini lähti eräs viikonloppu tanssimaan, ja lähtiessään sanoi ettei isille sitten hiiskuta mitään että äiti on ollut tanssimassa.



On se sitten jännä juttu mistä lapset oppivat valehtelemaan.........

ei niinkään valehtelua...

jos minä olisi puolisosi, en uskaltaisi/haluaisi kertoa sinulle paljoa mitään. Raivoaisit kuitenkin. Sitä saa mitä kylvää.

valahteleminen saa mut sekoamaan raivosta. Jos puhuu totta, oli se totuus mikä tahansa, ja esim. kavereiden kanssa juttelu on täysin ok, niin silloin meillä menee ihan hyvin.



90% sen jutuista vaan on täyttä paskaa, ei siis osaa edes valehdella uskottavasti, vaan selittää niin sekopäisiä juttuja tai jää tavalla tai toisella siitä valehtelemiseta kiinni, niin ihan ekasta lauseesta mä en usko mitään mitä se sanoo, vaan sen pitää perustella selkeästi jokainen asia. Jos on puhunut totta, perustelut kuulostaa järjelliseltä. Jos on valehdellut, alkaa sönkkäys ja vikinä, ja tulee maailman oudoimpia juttuja suusta ulos. Aika helppo tunnistaa.



-ap-

vihaa valehtelua, se sun lapses varmasti vihaa turhista asioista raivoavaa äitiä. Ja tuskin se lapsi ilmasta on tempassu tapaansa valehdella. Olisko saanut oppia omilta vanhemmiltaan? Tai niinkun joku jo sanoikin, ei uskalla kertoa totuutta kun pelkää äitinsä räjähtävän. Tuosta vanhemmilta opitusta valehtelusta vielä sen verran, että kokemuksella voin kertoa että suurin osa lapsen valehtelusta johtuu vanhemmista. Itse olin lapsena TODELLA kova valehtelemaan. Johtunee siitä kun minun ollessa pieni, äitini kertoi joitain juttuja, ja sanoi aina lopuksi ettei isille sitten puhuta mitään. Tai sen jälkeen kun he erosivat, äitini lähti eräs viikonloppu tanssimaan, ja lähtiessään sanoi ettei isille sitten hiiskuta mitään että äiti on ollut tanssimassa. On se sitten jännä juttu mistä lapset oppivat valehtelemaan.........

että sulla on ollut outo lapsuus. Tässä tapauksessa kyse on kuitenkin vain siitä, että lapsi ei kerro totuutta. Ja en voi tajuta miten typerä voi kakara olla, että ei huomaa jossain vaiheessa sitä, että totuuden mä otan yleensä melko lunkisti mutta noi valheet saa mut raivoamaan ja sekoamaan. Eikä siitä lapsikaan nauti, saati minä. En siis mitenkään voi tajuta, miksi se silti jatkaa tota paskan puhumista!!

-ap-

ap tapa esitää asia ei ole asiallinen

siksi jää niistä sulle kiinni, vielä tulee päivä, kun ei jää, joten säkään et sitten enää raivoa sille. Teillä on tylsä elämä? Paljon kieltoja? Rahattomuutta? ??

sanoit juuri omasta lapsestasi "vittu mikä tampio tuo kakara on"



mieti

siksi jää niistä sulle kiinni, vielä tulee päivä, kun ei jää, joten säkään et sitten enää raivoa sille. Teillä on tylsä elämä? Paljon kieltoja? Rahattomuutta? ??

Mistä sä noi arvailus vedit kehiin? Elämämme ei ole erityisen tylsää, kieltolistalla on valehteleminen, velvollisuuksia on kyllä ja ne pitää hoitaa, rahaa on riittävästi.

Selvännäkökykys on aika olemattomat... Mutta kysyn silti: Miksi lapsi valehtelee asioista, joista valehteleminen ei mitenkään ole järkevää, lasta hyödyttävää tai tarkoituksenmukaista? Kun valheen taso on sitä että väitetään kiven kovaa auton olevan sininen, vaikka se on oikeasti punainen, ja vaikka sitä kuinka väittäisi siniseksi, se ei vaikuta väittäjän elämään millään tapaa, paitsi toki siten että totuuden tietäjällä menee hermot.

-ap-

eli minä kommentoin vielä sen verran että ei lapsi näe asioita noin kun sinä näet. jos sinusta valehtelu näkyy heti lapsesta läpi, ei hän itse sitä tajua. eikä välttämättä edes haluaisi valehdella mutta siitä on tullut "tapa". joskus ala-asteen loppu puolella aloin ymmärtämään etten saisi enää valehdella, mutta sen lopettaminen ei ollutkaan ihan yksin kertainen juttu. vasta amiksen tokalla aloin päästä kunnolla irti valehtelusta. nykyään en voisi kuvitellakaan valehtelevani, jos joskus niin olen sattunut tekemään, tulee tosi paha mieli ja kaduttaa, vaikka asia olisi ollut ihan pikku juttu. eli erittäin valehtelevasta lapsesta kasvoi sitäkin tunnollisempi aikuinen :)

sanoit juuri omasta lapsestasi "vittu mikä tampio tuo kakara on" mieti

eikä se tunnu minusta mitenkään erityiseltä. Totuudelta vaan. Olisi toki kiva, että lapseni ei olisi tampio.

enkä ollenkaan sillä mielellä, että olisin selvännäkijä, hönö. Usein valehtelulla halutaan jotain parempaa itselleen kuin mitä todellisuudessa on. Toisaalta syynä voi olla sekin, että lapsi on niin tyhmä, ja siihen ei auta valehtelun kieltäminen ja sen tapahduttua sun järjetön raivoaminen.



Sinuna yrittäisin selvittää sitä syytä, miksi lapsesi valehtelee. Ja vaikka sun mielestä teidän elämä on hyvää ja mielekästä, lapsen mielestä voi olla toisin ja mielikuvitus vain pelastaa hänet siltä ketutukselta.

lapsi kehittyy valehtelijaksi. Toivottavasti ap et nimittele lastasi noilla samoilla sanoilla, joita täällä käytät.

yleensä vastaavassa tilanteessa otan lapsen viereeni, selitän että huolestuin kun et tullut kotiin sovittuun aikaan ja jos lapsi valehtelisi, sanoisin että minulle tulee tosi paha mieli jos valehtelet. Ja sanoisin rauhallisesti että voi aina kertoa totuuden, oli se mitä tahansa.



Ymmärrän toki, ettet voi toimia näin, koska sinulla on luonnevika, ja liian myöhäistäkin se on, koska lapsesi on jo oppinut tavoillesi.



Ikävä juttu. Vika on kokonaan omasi.

enkä ollenkaan sillä mielellä, että olisin selvännäkijä, hönö. Usein valehtelulla halutaan jotain parempaa itselleen kuin mitä todellisuudessa on. Toisaalta syynä voi olla sekin, että lapsi on niin tyhmä, ja siihen ei auta valehtelun kieltäminen ja sen tapahduttua sun järjetön raivoaminen. Sinuna yrittäisin selvittää sitä syytä, miksi lapsesi valehtelee. Ja vaikka sun mielestä teidän elämä on hyvää ja mielekästä, lapsen mielestä voi olla toisin ja mielikuvitus vain pelastaa hänet siltä ketutukselta.

on juuri niitä ongelman ytimiä, että mun valehtelevan lapsen valheita ei mitenkään pysty ymmärtämään tai käsittämään. Niistä ei siis ole valehtelijalle itselleen mitään nostetta nykyiseen elämään (joka on kyllä ihan oikeesti mielekästä, kivaa ja virikkeellistä, tai ainakin lapsella on pääosin hauskaa koko ajan (sitäkään en ihan tajua) paitsi silloin kun se on valehdellut jotain. Silloin ei ole lainkaan kivaa.)

ja kun vielä käytöksesi on noin raivoavaa, niin en yhtään ihmettele, ettei lapsesikaan ole tuon kummempi