Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
5v. koiran lopettamisen syy: "me ei vaan jaksattu sitä enää" (WTF?!?)
23.05.2011 |
Kävin kaverilla viikonloppuna kylässä ja ihmettelin sitten jossain vaiheessa että missä heidän koiransa on, niin vastaus oli "Vietiin se piikille kun ei jaksettu sitä enää"
Kysyin sitten että oliko sillä siis jotain sairauksia tai tekikö se siis tuhoa vai mitä, niin vastaus vaan oli että ei siinä mitään vikaa ollut, he vaan eivät enää jaksaneet koiraa ja että onhan sitä tässä jo pitkään katseltu.
Siis voiko jollekkin koira olla kulutuskamaa siinä missä vaikka lattialla lojuva säkkituoli tai värivaihtelua kaipaavat sohvatyynyt? Jos ei vaan enää jaksa katsella koiraansa niin piikille vain ja sillä hyvä?
Kommentit (128)
mikä järkytyksen aihe tuo on?? Mahtaa ap:llä olla muutenkin elämäntuskaa, kun medioista seuraa, mitä IHMISILLE tehdään..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei löydy uutta kotia aika piakkoin. En jaksa enää. Rakki on sysätty minun vastuulle ja minulla ei aika riitä. Kohtelen koiraa jo niin huonosti, että samassa taloudessa meitä kahta ei tulla enää kahta viikkoa pidempää näkemään.
Kannattaisko kumminkin viedä vaikka lähimpään eläinsuojeluyhdistyksen koiralaan?
jos ei löydy uutta kotia aika piakkoin. En jaksa enää. Rakki on sysätty minun vastuulle ja minulla ei aika riitä. Kohtelen koiraa jo niin huonosti, että samassa taloudessa meitä kahta ei tulla enää kahta viikkoa pidempää näkemään.
Kannattaisko kumminkin viedä vaikka lähimpään eläinsuojeluyhdistyksen koiralaan?
Koiralle tuskin kovin helposi löytyy uutta kotia, koska se on niin pelokas melkein joka asian suhteen kun jäi tappelussa kakkoseksi. Sen päälle hyökättiin. Seurakoira on. Koirallekin parempi kun veisi piikille, pääsisi sekin kärsimyksistään.
että pariskunta ottaa ensin koiranpennun vähän niinkuin vauvaksi. Sitten juuri,kun se koira on pahimmassa iässä (n.1v) niin tulee se vauva ja koira viedään käytöshäiriöisenä piikille tai annetaan uuteen kotiin kun ei ole aikaa vauvan kanssa.
Asioita ei ajatella sinne vuosien päähän vaan vain sitä hetkeä.
Ihan hyvin sille voi löytyä koti, on ihmisiä jotka ovat valmiita ottamaan haasteen vastaan. Kerro rehellisesti tilanne ilmoituksessa, esim Apula.fi, koti voi hyvin löytyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin itselläkin joskus käynyt mielessä, että oiskohan koiralle parempi joutua piikille, kuin asua meillä...
Kun on suuri aktiiviseen elämään ennen lapsia ja miestä tottunut palveluskoira, tuntuu vähän hurjalle se, että se on joutunut sopeutumaan vajaassa neljässä vuodessa siihen, että taloon muuttaa mies ja syntyy kaksi lasta. Tämähän väistämättä tarkoitta sitä, että koiralle on ihan liian vähän aikaa... ennen vietettiin koko sunnuntai harrastuksen parissa ja lisäksi muita harrastuksia ja lenkkeilyä. Nyt elämä on sellaista, että kevyt lenkki joka päivä, ja ehkä kerran kaksi viikossa vapaana pelloilla ja metsissä. Talvisin pulkanvetoa, kesällä uintia pari kertaa viikossa. Koulutus ja "päänrasittaminen" aika olematonta, samoin huomiointia sisätiloissa ei juuri ole.
Koira on sellainen yhden naisen koira, että ikävöisi ikuisesti, jos jollekin antaisi, eikä leimautuisi niinkuin palveluskoiran pitää leimautua...
Entä, jos ap:n tuttavatkin ovat huomanneet, että koira kärsii ajanpuutteesta, ja katsoneet, että sen on parempi kuolla, kuin kokea "hylkääminen"?
Miksi koiran pitää kärsiä/kuolla jos sinä et viitsi pitää siitä huolta? Oletpa itsekäs ja oksettava! Olisiko kannattanut miettiä hetki silloin kun otit koiran, siitä on nmittäin pidettävä huolta koko koiran elämä, eikä tappaa sitä sitten kun et viitsi enää hoitaa sitä. Eläimiä ei todellakaan pitäisi antaa kaikille.
Yleensä pelokkaan koiran pelkokäyttäytyminen johtuu omistajan omasta pelosta, ei koirasta. koira kun tuntee omistajnsa reaktiot jo ennekuin mitään on edes tapahtunut. koira lukee ihmistä, jos sinä jännityt kun toinen koira tulee lähelle tai "suojelet" koiraa niin toki koira "pelkää" vaikkei pelättävää ole. yleensä ongelma on omistajassa eikä koirassa. Ja se koirala usein on juurikin oikeapaikka myös sille pelokkaalle koiralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ottaa koiran, pitää miettiä mitää aikoo elämässään seuraavat 10-15 vuotta tehdä. Kaikkea ei voi ennakoida (mm. vakavia sairauksia tai auton alle jäämistä) mutta etukäteenkin voi miettiä että haluanko minä joskus perheen, jaksanko hoitaa koiraa vaikka hankkisin perheen, jaksanko hoitaa koiraa jos on paljon töitä, onko koiralle hoitopaikkaa jos sairastun, pystynkö muuttaamaan koiran kanssa jne.
Ei se nyt kovin vaikeaa ole tuollaisia ennakkoon pohtia, ja sitten vasta päättää ottaako koiran vai ei. Me otimme, ja on itsestään selvää, että koirasta huolehditaan hyvin vaikka mikä olisi. En ihan äkkiä edes keksi sellaista tilannetta että joutuisimme koirasta luopumaan, eikä se silloinkaan piikille menisi vaan sille etsittäisiin loistokoti.
vitsi mitä jeesustelijoita nämä "vietkö lapsesikin piikille jos ei enää huvita"-tyypit.
Näin VOI todella tapahtua: On koiran ottanut ja sen jälkeen tapaa elämänsä miehen ja haluaa lapsia eikä koiralle ole enää aikaa samalla tavalla. Mitä neuvoisitte: odota 10 v kunnes koira kuolee ja aloita lasten teko vasta +40 v iässä? HALOO, oletteko ihan todella sitä mieltä?? Vai jätä lapset tekemättä, että jaksat hoitaa paremmin koiraa? IHANKO TODELLA OLETTE SITÄ MIELTÄ?
Koira on eläin, vaikka rakas sellainen. Itse en jättänyt lapsia tekemättä, vaikka mulla olikin koira. Ja koira on nyt toistaiseksi sijoitettu hoitoon ystävän luo. Kolmen lapsen ja koiran hoito oli minulle liian rankkaa. Tarkoitus ei ole tappaa itseä työllä ja velvoitteilla.
Jos ei jaksa enää koiraa, niin piikille. Parempi kuin jättää heitteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihminenkin on ELUKKA, ja vieläpä yksi julmimmista ja etovimmista sellaisista... Itseäni raivostuttaa ja koskettaa paljon enemmän kuulla eläimiä kohtaan tehdyistä vääryyksistä ja julmuuksista kuin ihmisten pahoinpitelyistä, tapoista tms. Ihminen osaa aina jollain tavoin puolustaa itseään, mutta ihmisen armoilla eläin ei.
Samaa mieltä olen nro 44 kanssa ja eräälle kyselijälle tiedoksi että kasvissyöjä olen kyllä. Ihminen on yksi eläinlaji muiden joukossa sillä erotuksella että se on se kaikista julmin niistä. Ja samalla tyhmin.
Miksi niitä koiria pitää ottaa jos niistä pitää luopua ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen? Tai sitten kun huomaa että niistä onkin ihan vaivaa? Kannatan ehdottomasti jonkinlaista koirakorttia ihmisille. Kerran koirastaan turhaan luopunut ei toista eläintä enää koskaan saisi hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piikille vai koira kiertoon jo neljänteen kotiinsa? (kyseessä 2v koira)
2-vuotiaan koiran tapauksesta ei voi sanoa mitään kun syytä tähän kiertämiseen ei ole laitettu. Kiertoon en kuitenkaan laittaisi vaan koiralle pitää löytää hyvä ja pysyvä koti. Mistään nettipalstoilta tai lehti-ilmoituksista ei sellaisia juuri löydä koska kuka koiraihminen hankkii koiran sitä kautta? Ilmoitus rotujärjestölle tai eläinsuojeluyhdistykselle. Ja täytyy sanoa että tappaminen on minusta aina väärin. Koirien tarjonta on tällä hetkellä liiallista juuri sen takia kun ihmiset luopuvat niistä liian helposti. Pahinta on kun yhdestä eläimestä luopunut haluaa ottaa jossain vaiheessa taas uuden, eläinrääkkäystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On totta, että koira on vain eläin. Biologisesti toki ihminenkin on eläin, mutta ihminen on muille ihmisille tokikin aivan erityinen, koska elämme ihmisyhteisössä. Ihmisoikeudet koskevat vain ihmisiä, eläimet ovat ihmiskunnalle hyödyke. Luonnonvara. On todella kaksinaismoralistista surkutella yhden eläinlääkärin kivuttomasti lopettaman koiran kohtaloa ja vetää samaan aikaan turpaansa broileria, sikaa ja vasikkaa täysin välittämättä niistä olosuhteista joissa tuotantoeläimet elävät... ja kuolevat.
Tämän sanottuani tahdon korostaa, että toki ymmärrän (ja olen kokenutkin) koiran voivan olla myös kaveri, hellyyden kohde ja hellyyden antaja, emotionaalinen suhde siihen voi olla molemminpuolinen ja vahva. Mutta ihminen se ei ole.
Minusta on kaksi ryhmää joille koiraa ei saisi antaa. 1. Ensimmäinen ryhmä ovat nämä tunneköyhät ja tuulellakäyvät, jotka eivät riittävästi perehdy siihen mitä lemmikki vaatii. Kun eläin otetaan, sen hyvään hoitoon sitoudutaan. Piste. 2. Toisena ovat nämä "eläinrakkaat" yksilöt, jotka vaativat ihmisten murhaa eläimen tappamisesta, pitävät lemmikkiään tärkeämpinä henkilöinä kuin mummoaan tms. ja jotka inhimillistävät lemmikkinsä. Ylipainoiseksi ihmisten herkuilla telkun edessä syötetty koiraraasu ei taatusti ole onnellinen. Perhana: se on niin ulalla, ettei välttämättä tajua olevansa edes koira!
Antakaa koiralle hyvä koiran elämä.
En "inhimillistä" koiriani, mutta en kuitenkaan vähättele niitä tai niiden elämän arvoa. Kuten en vähättele kenenkään ihmisenkään. Mitähän mahdat tarkoittaa tuolla "ihmisoikeidet kuuluvat vain ihmiselle", kun itse näen ongelmaksi nimenomaan sen, että ihmisyys nostetaan jopa liikaakin jalustalle. Kun olemme IHMISIÄ, saamme sikailla miten sattuu, eikä millään muulla elämällä ole mitään merkitystä? Meidän ei tarvitse arvostaa ja kunnioittaa mitään muuta, kuin ihmiselämää? Ja tästä ne ongelmat alkavat...
Kumpa ihmiset suhtautuisivat koiran ja lemmikin hankintaan samalla vakavuudella, mitä lapsen, vaikka kyse "on vain eläimestä". Huoh...tuollainen ajattelu jo sinällään kertoo niin paljon, ettei tuollaisen asenteen omaavan ihmisen kannata edes harkita koiran hankintaa, jos koira on VAIN eläin.
Valtaosa ihmiskunnan ja luonnon ongelmista johtuu nimenomaan siitä, kun ihminen kuvittelee olevansa niin mahtava ja älykäs ja kaikkivoipa. Sitten kilpaillaan vielä siitä, kuka ihmisyksilö onkaan se kaikkivoipaisin...olemme niin mahtavia yksilöitä, että tuhoamme omat elinmahdollisuutemme.
Se, että kunnioittaa elämää eikä kuvittele ihmisen olevan jumalan kaltainen mahtiolio ei myöskään tarkoita sitä, etteikö ymmärtäisi luonnosta ja luonnon lainalaisuuksista mitään. Toisin sanoen, etteikö ymmärtäisi sitä, että koira ei ole ihminen, sika ei ole hevonen, hyttynen ei ole sika yms.
Jos kerta pidät eläimiä ylipäätään ihmisen arvoisena, niin luonnollisesti lienet streittarivegaani? Et siis syö mitään eläinkunnan tuotteita (liha, kala, munat, maito, liivate jne) käytä mitään eläinperäisiä tuotteita (nahka, villa), ethän? Tai sitten syöt eläinkunnan tuotteiden lisäksi myös ihmiskuntaa.
Jos noin ei ole, olet turhanpäiväinen kaksinaismoralisti ja pidät kuitenkin ihmistä ja ihmiskuntaa arvokkaampana kuin eläimiä.
ihmisoikeudet kuuluvat vain ihmisille. Koiralla esim. ei ole oikeutta koskemattomuuteen.
Kuule, kautta historian ja edelleen suurimmassa osassa maailman maita eläin on eläin. Sillä on vain ja ainoastaan välinearvo. Meillä länsimaissa on viime vuosikymmeninä alettu hössöttämään eläimiä ja kehittämään jotain teoriaa, jonka mukaan eläimellä olisi joku itseisarvo.
Törkeitä typpejä. Oikein nykyisen kertakäyttöyhteiskunnan esikuvia!
Tuollaisille tyypeille eläimetkin ovat vain heitä varten olevia kertakäyttöhyödykkeitä. Koira otetaan suloisena pentuna ja tajutaan vuoden sisällä, että sen vuoksihan pitää oikeasti nähdä vähän vaivaakin. Ei muuta kuin piikille.
[/quote]
Jos kerta pidät eläimiä ylipäätään ihmisen arvoisena, niin luonnollisesti lienet streittarivegaani? Et siis syö mitään eläinkunnan tuotteita (liha, kala, munat, maito, liivate jne) käytä mitään eläinperäisiä tuotteita (nahka, villa), ethän? Tai sitten syöt eläinkunnan tuotteiden lisäksi myös ihmiskuntaa.
Jos noin ei ole, olet turhanpäiväinen kaksinaismoralisti ja pidät kuitenkin ihmistä ja ihmiskuntaa arvokkaampana kuin eläimiä.
[/quote]
Juu en syö, kuten jo aikasemmassa viestissä sanoin asiasta, että voin jeesustella :).
en laittaisi välejä poikki.
eläinten hoito on sitovaa ja raskasta, jos on siihen päälle lastenhoitoa.
ihmisen voimavarat rajalliset.
kylläpä niitä monet tekevät kakaroitakin enemmän kuin viitsivät kunnolla hoitaa.
parempi ehkä nekin olisi lopettaa kuin lastenkodeissa kasvaneilla huonot ennusteet.
Alue: Aihe vapaa
Tuli tuosta ylemmästä viestistä mieleen sukulainen,joka kipuilee koiransa kanssa, antaako pois vai mitä. Kaikkea kun ei voi ennustaa: Pitkän harkinnan jälkeen koira otettin, tulikin avioero, poismuuttanut ei koiran hoitoon puutu, vaikka ensin lupasi auttaa. Lähipiirissä (ei omassa perheessä) puhkesi allergioita koiran tulon jälkeen. Etukäteen tarvittaessa hoitajiksi lupautuneet ystävät muuttivat toiselle puolelle Suomea. Naisella siis kädet ja mieli täynnä, yllättävä yksinhuoltajuus, erokriisi, työ, taloudelliset ongelmat ja vielä vilkas ja vaativa nuori koira.
Mitä itse tekisitte? En tiedä. Omat silmät ainakin aukesivat, yli kymmenen vuotta on aika pitkä aika ennakoida ja sitoutua eläimeen, oma mieli ja harrastukset muuttuu, terveys voi muuttua, rahatilanne muuttuu, perhetilanteet muuttuvat.