Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
5v. koiran lopettamisen syy: "me ei vaan jaksattu sitä enää" (WTF?!?)
23.05.2011 |
Kävin kaverilla viikonloppuna kylässä ja ihmettelin sitten jossain vaiheessa että missä heidän koiransa on, niin vastaus oli "Vietiin se piikille kun ei jaksettu sitä enää"
Kysyin sitten että oliko sillä siis jotain sairauksia tai tekikö se siis tuhoa vai mitä, niin vastaus vaan oli että ei siinä mitään vikaa ollut, he vaan eivät enää jaksaneet koiraa ja että onhan sitä tässä jo pitkään katseltu.
Siis voiko jollekkin koira olla kulutuskamaa siinä missä vaikka lattialla lojuva säkkituoli tai värivaihtelua kaipaavat sohvatyynyt? Jos ei vaan enää jaksa katsella koiraansa niin piikille vain ja sillä hyvä?
Kommentit (128)
41/128
|
26.04.2012 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Minä ehkä luin alkuperäisen kirjoittajan tekstin eri tavalla...
Tuo teksti " on terveydellisiä asioita, jotka pahentavat asiaa. Ne ovat vakavia", viittaisi kyllä siihen, että sinun kommentointisi "hakea lääkitys" taitaa olla haettu ja sillä viitataan juuri tälläiseen lisähaasteeseen heidän perheessä. Toivottavasti ymmärrät, että jos tälläinen on case, juuri sinun kirjoitustapasi saattaa pahentaa ihmisen sairautta? Jos, et, niin ei voi mitään mutta kannattaisi pysähtyä sekunniksi ja miettiä. Toivottavasti ko henkilö ei lue tätä sinun tekstiä. Tämä on varmaan samalla syy, miksei heidän heidän perheessä äiti ei jaksa. Niillä sinun mainostamilla toisilla koiraperheillä ei varmaankaan ole ollut tälläisiä haasteita.
Minun kategoriassa ihminen kuitenkin menee koiran edelle. Vaikka koirista pidänkin ja omistan sellainen.
Alkuperäinen kirjoittaja on siis itsekäs? Tämä on taas minun mielipide ja sinulla on oikeus omiisi mutta onko? Jos minä joutuisin luopumaan koirastani, niin joutuisin asiaa miettimään. Suomessa on nyt jo hirvittävän paljon koiria ilman kotia yhdistyksien jne hoivissa. Miksei näille ole löytynyt sinun mainostamaasi hyvää kotia? Samaan aikaan joutuu lukemaan jatkuvasti koirien huonosta huolenpidosta lehdistä. Minä en esimerkiksi tiedä, miten sen hyvän kodin löytää? Jos koira olisi rotukoira, niin kasvattaja voisi varmaan auttaa mutta sitä tietoa meillä ei nyt ole, onko ko koira sellainen...
Mutta minä nyt luin tekstin näin ja tämä on vain minun mielipide.
Mihinköhän lie viittaat " alkuperäisellä kirjoittajalla"? Viittaatko oikeaan alkuperäiseen aloittajaan vai tähän nuoren
koiransa tappamisen ensisijaisesti valitsevaan puolisoon?
"Mainostamaani hyvää kotia ei ole hylätyille koirille löytynyt"? Tässähän on taustalla saman tyyppinen kehäpäätelmä kuin ajatusmallissa, jonka mukaan meidän pitää syödä lautaset tyhjiksi siksi, että jossakin maailmalla nähdään nälkää.
Tämä kirjoittajahan itse toteaa, ettei voisi antaa koiraa esim. vanhemmilleen koska ei itse kestäisi sitä. Koiran kuolema olisi hänelle itselleen ns. helpompi vaihtoehto ja hän itse pääsisi siitä nopeammin yli. Eli hyvä & kaiken lisäksi tuttu koti tälle ko. koiralle olisi ainakin teoriassa jo valmiiksi olemassa, ainoa este on kirjoittajan oma epämääräinen logiikka, jonka mukaan terve & nuori koira on parempi lopettaa kuin tarjota sille mahdollisuutta elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lopeta tuo ruikutus
"Minä en pysty elämään ajatuksen kanssa, että rakas koirani meni esimerkiksi lopullisesti vanhemmille. En kestä ajatusta, että se tulisi iloisena ottamaan vastaan ja se pettymys kun lähtisimme, eikä sitä taaskaan otettaisi mukaan"
hemmetti.
Vaikka koira on eläin, ei se sitä tarkoita, että niitä voi kohdella miten sattuu!!
Jos otat koiran, suhtaudu siihen, että elät sen kanssa niin kauan kuin koiralla henki pihisee!
Jos ei ole kokemusta koiran koulutuksesta, hakeudu ensimmäisenä kursseille pennun kanssa.
Jos koira ei ole tottunut lapsiin ja teille syntyy vauva, eikä koira siihen totu vaikka tekisi mitä, yritä hommata koiralle HYVÄ koti!
Kyllästyminen ei ole hyvä syy lopettaa koiraa.
Kuten eräs lopetti 1v koiransa siksi, kun hänellä ei ollut aikaa! Kasvattajan kanssa oli sopimus, että koiran saa viedä sinne, jos ei pärjää, mutta he eivät sitä tehneet. Piikki kutsui. Saman kasvattajan kanssa meilläkin on sopimus, että jos jostakin kumman syystä emme voi pitää koiraamme, viemme sen sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelokaskin koira on mahdollista kuntouttaa. Eipä taida vaan omistaja osata. Joku muu osaa, eli uusi koti vaan ja myönnä olevasi surkea omistaja ja kouluttaja.
piikille vai koira kiertoon jo neljänteen kotiinsa? (kyseessä 2v koira)
Meille tuli 1-vuotias koira joka oli kieränyt viisi kotia ennen meitä. Nyt upea 7-vuotias herraskoira. Töitä vaati paljon ja epilepsiakin lisäsi omat haasteensa. Moni asia riippuu halusta ja päättävisyydestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lopettaako he lapsenkin kun kyllästyvät siihen?
Kun esikoista odotimme, että mitäs sitten koirille tehdään. Kyselijä oli eräs miehen sukulainen, jolle sitten aika äkäisesti vastasin, että ettehän tekään antaneet esikoista pois seuraavan ilmoittaessa tulostaan. Sen jälkeen ei kommenttia tullut.
Ja kyllä, edelleenkin vertaa koiria lapsiin, vaikka on oikeakin lapsi. Ne ovat olleet minulla pitkään ja olen niihin kiintynyt. Jos joskus tulisi tilanne, että koirista olisi pakko luopua niin niille kyllä etsittäisiin kodit. Sairasta, että joku laittaa terveen koiran piikille.
Mutta toisaalta, kyllähän jotkut laittavat edellisen liiton lapset nuorisokotiin kun seuraavat "rakkausrusinat" ilmoittavat tulostaan... Varmaan piikille veisivät, jos voisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on nyt selvästi monella vääristynyt kuva koirasta. Ko. kirjoittajat ovat selvästi nostaneet koiran "ihmisen asemaan" samanvertaiseksi. Se ei ole normaalia, ei ollenkaan. Jotkut jopa asettavat koiran hengen tärkeämmäksi kuin ihmisen! Se, se vasta ei ole normaalia.
Meillä yhteiselämä sujuu koiran ja perheen kanssa hyvin. Ei moitteensijaa. Mutta perheitä on erilaisissa tilanteissa, eikä kaikkeen pysty parhainkaan valmistautumaan etukäteen. Aina asia ei ole koiran koulutuksesta tai kasvattamisesta kiinni. Voihan asia olla vaikka niin, että äidille on tullut synnytyksen jälkeinen masennus. En ole itse kokenut, mutta voin hyvin kuvitella, että silloin seinät kaatuu päälle jne. Komppaan tuota yhtä kirjoittajaa, me emme mm tiedä kaikkia taustoja... Silloin kannattaisi olla ottamatta kovin jyrkkiä kantoja puoleen tai toiseen.
Noh, itse ko kirjoittaja toi asian keskustelupalstalle, joten kaikki saa laukoa mielipiteitään.
Koiran uudelleen sijoittamisesta minulla sensijaan on esimerkki naapurista. Koiraa ei haluttu lopettaa ja lapsi sai lääkkeitä allergiaan mutta siitä huolimatta lasta vietiin allergiakohtausksien vuoksi parikin kertaa yöllä sairaalaan. luopumispäätös tehtiin, vaikka se olikin kova. Koira sai uuden kodin ja sen piti olla hyvä. Piti olla aktiviteettäjä yms. Sitten kuitenkin paljastui, että koiraa kohdeltiin kaltoin ja pahoinpideltiin! Voi kiesus! Jopa niin paljon, että kun koira saatiin sieltä pois, eläinlääkäri joutui sen lopettamaan. Alkuperäiselle perheelle tämä oli hirvittävä paikka. Tapauksesta on melkein kaksi vuotta mutta perheen isä puhuu asiasta edelleen...
Jokainen siis tehköön päätöksen, niin kuin parhaaksi näkee oman tilanteen mukaan. Ei mikään ole niin sinivalkoista...
no joo, se tästä aiheesta kun ei tästä keskustelupalstoilla kirjoittelusta ole kenellekään oikein mitään hyötyä...
Jos otetaan jonkinlainen ihminen eläin -asettelu ja vedotaan älykkyyteen saanen muistuttaa, että älykkyydeltään sika vastaa 4-vuotiasta ihmislasta. Monet kehitysvammaiset eivät ikinä pääse älykkyydeltään edes tälle tasolle. Kai siis lapsen ja kehitysvammaisenkin saa lopettaa, jos kyllästyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhemmilla oli koira joka "teki heidät hulluksi" eli se keksi aina ties mitä temppuja, tuhosi paikkoja ja varasti ruokia ym. Äitini puhui monesti että NIIN odottaa aikaa jolloin elikosta aika jättää. Mutta kuitenkin kun tuli eteen tilanne, että koiralle piti tehdä 600 euron leikkaus tai lopetus, eivät vanhempani epäröineet hetkeäkään etteivätkö koiraa leikkaukseen veisi, vaikka kyseessä oli 10v koira! Ja sitten koira elikin vielä onnellisena 3 vuotta, yhä kolttosia tehden...
Te jotka perustelette koirasta luopumista sillä, että ne mies ja lapset tulivat kuvioihin ja sitten koiralle ei enää riittänyt aikaa: saatteko tosiaan kaiken aikanne uppoamaan lasten ja miehen passaamiseen? Eikö teillä ole sitten mitään harrastuksiakaan saati ystäviä? Useimmiten perheessä on kuitenkin kaksi aikuista, jolloin arkeen voi ongelmitta sisältyä paljon muutakin kuin ne pienet lapset.
Koiran kun ottaa, niin lähtökohta on aina se, että se otetaan osaksi perhettä, arkea ja elämää. Koira elää usein sen 15 vuotta tai jopa kauemminkin, tämä tulee aina huomioida koiraa harkittaessa. Koira ei ole ihminen, mutta kuitenkin elävä olento ja sinänsä hyvin arvokas ja omistajansa huolenpidosta riippuvainen.
Jos uutta kotia ei tosiaankaan koiralle löydy ja ihminen on niin itsekäs, ettei muka pysty sisällyttämään koiraa sujuvasti arkeensa, niin silloin lopetus lienee koiran kannalta ainoa vaihtoehto. Mutta jos koira on vain eläin, josta voi luopua sitten kun aikaa ei riitä, niin silloin eläimenpidon juju on täysin kateissa ja koiranottoa ei tule edes harkita. Lähtökohtahan eläinta ottaessa on se, ettei mainitun kaltainen kyllästyminen/ajanpuute olisi tulevaisuuedessa edes mahdollista. Eläin on osa sitä perheen elämää, siinä missä muutkin asiat - ei mikään perheen ulkopuolinen viihdyke.
Henkilökohtaisesti en tosiaan jaksa uskoa, että eläimen kevytkenkäisesti ottava ja siitä helposti luopuva olisi aivan täysillä matkassa ihmislastenkaan suhteen. Tuskin sellainen lastaan tappaisi, kun eivät lapsi ja eläin ole täysin toisiinsa verrattavissa, mutta ei siellä vastuunkannon ja tunteiden puolella silloin täysin voi olla kaikki kunnossa.
Kuten Gandhi on sanonut: "Yhteiskunnan sivystyksen taso mitataan sillä, miten yhteiskunta kohtelee eläimiä". Viisas ajatus ja pätee varmasti myös pienempiin yksiköihin kuten perheeseen ja yksilöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta yhdyn muutamaan edelliseen kirjoittajaan siinä, että minustakin lopetus on usein koiralle parempi päätös kuin kodista toiseen kierrättäminen.
Tuolla logiikalla huostaanotetut/sijoitetut lapset, ja vanhemmalta toiselle pomppivat lapset pitäisi myös lopettaa.
ÄLKÄÄ OTTAKO NIITÄ ELUKOITA JOS ETTE JAKSA NIISTÄ HUOLEHTIA! Ja jos silti otatte, niin antakaa se hyvään kotiin, ei teillä ole oikeuttaa tappaa eläintä vain sen takia että itse kyllästytte niihin. Saatanan kusipäät.
Mutta yhdyn muutamaan edelliseen kirjoittajaan siinä, että minustakin lopetus on usein koiralle parempi päätös kuin kodista toiseen kierrättäminen.
Tuolla logiikalla huostaanotetut/sijoitetut lapset, ja vanhemmalta toiselle pomppivat lapset pitäisi myös lopettaa.
ÄLKÄÄ OTTAKO NIITÄ ELUKOITA JOS ETTE JAKSA NIISTÄ HUOLEHTIA! Ja jos silti otatte, niin antakaa se hyvään kotiin, ei teillä ole oikeuttaa tappaa eläintä vain sen takia että itse kyllästytte niihin. Saatanan kusipäät.
En ole edellinen kirjoittaja, mutta mikä siinä niin ärsyttää? Eläviä nisäkkäitä kumpikin ja geeniperimä jopa 95% sama...
kuin jättää koira kadulle, niin kuin Bulgariassa tai Kreikassa tehdään. Toivottavasti eivät hanki heti uutta lemmikkieläintä, saatika harkitse lasta.
edellinen siis kirjoittajalle 26
vs. lopetusasiaa täältä.
Minusta ehdottomasti terveelle, suht nuorelle, käytösongelmattomalle koiralle on aina parempi pyrkiä etsimään uusi koti kuin lopettaa terve eläin.
Nämä jutut siitä että kun tämä koira on niin yhden ihmisen koira eikä sopeutuisi muualle ja ikävöisi ikuisesti on ihan omistajien itserakasta mielikuvitusta. Joillekin ilmeisesti ottaa koville ajatella, että se koira ikävöisikin vaan ehkä viikon tai kuukauden ja sen jälkeen olisi ihan onnellinen uudessa hyvässä kodissa. Olen itse hoitanut useampia uudelleensijoituksia minulle eri syistä palautuneille kasvateilleni, eikä vakavia ongelmia ole koskaan ilmennyt. Ja jos nyt kävisi niin että niitä tulisi, niin ehtiihän sen koiran sitten lopettaa myöhemminkin. Elämälle on kuitenkin parasta antaa mahdollisuus, koska on äärimmäisen harvinaista ettei koira sopeudu.
Se on myös ihan hullua kun jotkut sanovat että kun ei voi koskaan olla varma onko se uusi koti hyvä että sen takia täytyy varmuuden vuoksi viedä piikille. Niin, tuolla logiikallahan meidän kasvattajien pitäisi lopetaa täysin kasvattaminen, koska pentuja myydessämme emme voi toki olla 100% varmoja onko kodit joihin pennut menevät, sittenkään hyviä. Jokaisella pidempään kasvattaneella lienee myös joitain kokemuksia, että huolella valittu koti onkin osoittautunut tavalla tai toisella huonoksi. Emme me silti pessimistisesti ala olla sitä mieltä että parempi vaan laittaa pillit pussiin, eikä koiran uudelleensijoitusta harkitsevankaan kannata. Pyytäkää apua koiranne kasvattajalta uuden kodin etsinnässä jos ette itse jaksa, useimmat varmasti auttavat oikein mielellään!
"Minä en pysty elämään ajatuksen kanssa, että rakas koirani meni esimerkiksi lopullisesti vanhemmille. En kestä ajatusta, että se tulisi iloisena ottamaan vastaan ja se pettymys kun lähtisimme, eikä sitä taaskaan otettaisi mukaan.
Sinä et pysyy elämään ajatuksen kanssa?!? Ja ainoa keksimäsi ratkaisu on, että viedään sitten nuori ja terve koira ( sydänystäväsi) lopetettavaksi? Onkohan sulla pikkuisen liian suuret luulot itsestäsi ja omasta rooliistasi? Se koira pystyy vallan mainiosti elämään täysipainoista elämää ilman sua ja väsynyttä vaimoasikin. Toivottavasti ette ikinä saa toista lasta, siitä ensimmäisestä kun ei voi koiran tavoin hankkiutua eroon..,
Alue: Aihe vapaa