5v. koiran lopettamisen syy: "me ei vaan jaksattu sitä enää" (WTF?!?)

koska kaikilla on niihin varaa. Niitä on vara kohdella huonosti ja jättää kouluttamattaa/altistaa onnettomuuksille. Puhumattakaan nyt sitten tästä lopettamisesta ihan vain huvin vuoksi.



T: koiria vihaava, tai siis niiden omistajia vihaava

Yhdistyksillä on koiria oikeastaan varsin vähän, koirat kiertävät hyvin. Kerrallaan esim. hesyllä on hyvin vähän koiria verrattuna muihin lemmikeihin ja koiria jotuu piikille aniharvoin sen takia, että kotia ei löydy. Ongelmakoirille ei ole ottajia, mutta normaali perhekoira on varsin haluttu lemmikki. Pienet viat eivät haittaa, mutta luonnevikaista sakumiksiä ei yleisesti haluta. Mutta varsinkin pienet ja keskikokoiset koirat viedään käsistä. Suomi ei ole Romania, joten mitään suurta kodittomien koirien ongelmaa ei ole.

Lopetus ei olisi tullut ikinä mieleenkään, se ei ollut vaihtoehto missään vaiheessa. Jos uutta kotia ei olisi löytynyt, olisimme jatkaneet koiran hoitoa niinkuin ennenkin mutta minä oman jaksamiseni äärirajoilla.



Tilanne oli sellainen, että meillä on kaksi lasta, alle nelivuotiaita ja raskausaika nyt kolmatta odottaessa kanssa niin rankka, että jokainen kävely rattaita työntäen oli liikaa fyysisesti (umpparileikkaus raskausaikana yms.). Mieheni työvuorojen takia kävelyitä lasten kanssa saattoi olla kaksikin päivässä ja vielä illalla kolmas ilman muksuja. Vaikka yritimme, emme löytäneet kävelytysapua naapurustosta/tuttavista. Lisäksi koiralla oli allergioita, jotka vaativat erityisruokavalion johon meillä ei ollut varaa.



Rakastin koiraa ja rakastan vieläkin, mutta riuduin itse tietäessäni että en pysty tarjoamaan sille sellaista hoitoa kuin se ansaitsee. Nyt, kun kuulen uudesta paikasta kuulumisia ja tiedän että koira nauttii täysin rinnoin pitkistä ulkoiluista ja sille annetusta huomioista ja voi hyvin, olen onnellinen sen puolesta.



Jos koira olisi lopetettu, en antaisi sitä itselleni ikinä anteeksi. Olen kiitollinen niille ihmisille, jotka mahdollistavat rakkaalleni hyvän loppuelämän.

Itse joudun nyt seuraamaan vierestä kun miesystäväni joutuu lopettamaan koiransa monestakin syystä. Hänen äitinsä sairastaa syöpää ja siinä on tarpeeksi huolehdittavaa; hän ravaa töiden välillä äidillään tekemässä ruokaa, pesemässä pyykkiä ym. ja siihen päälle vielä se, että olen itse allerginen kaikille karvaisille eläimille. Asun itse suomessa ja miesystäväni ruotsissa, joten koiraa ei voi tuoda tänne eikä sitä voi laittaa sairaan äidin luoksekaan hoitoon. Olen yrittänyt selvitellä kantaani tähän, mikä on oikein ja mikä väärin. Tuntuu siltä että olen osasyyllinen hänen päätökseensä. Miesystäväni mukaan koiralle ei voi etsiä uutta kotia koska se on adoptoitu huonoista olosuhteista pentuna ja nyt se on niin kiintynyt omistajaansa ettei siitä tulisi mitään. Kyse on 8 vuotiaasta labradorista. Mitähän tässä piäisi tehdä...

Kun koira otetaan, niin silloin on sillä ottajalla tiedossa mihin sitoutuu. Se ajattelutyö pitää tehdä ennen eläimen ottamista.



Mutta toisaalta olen niin paljon nähnyt näitä onnettomia, kodittomia heittopusseja, jotka kiertävät taloudesta talouteen "kokeiltavana", että mieluummin lopetus. Koira on kuitenkin eläin, ei siihen kannata soveltaa ihmisten keskinäisiä moraalikäsityksiä. Olentona se on samaa kastia (tai tyhmempi) kuin sika, joten on aika kaksinaismoralistista moralisoida koiran lopettamista jos itse syö kyljyksiä.

lopetti pentunsa kuukauden jälkeen, kun se söi huonekaluja. Muuten kiltti koira. Huh.

Mun ystäväpiirissäni ei ole tällaisia. Laittaisin todellakin heti välit poikki, jos olisi. Ja kertoisin syynkin ihan suoraan.

Kun koira otetaan, niin silloin on sillä ottajalla tiedossa mihin sitoutuu. Se ajattelutyö pitää tehdä ennen eläimen ottamista.

Mutta toisaalta olen niin paljon nähnyt näitä onnettomia, kodittomia heittopusseja, jotka kiertävät taloudesta talouteen "kokeiltavana", että mieluummin lopetus. Koira on kuitenkin eläin, ei siihen kannata soveltaa ihmisten keskinäisiä moraalikäsityksiä. Olentona se on samaa kastia (tai tyhmempi) kuin sika, joten on aika kaksinaismoralistista moralisoida koiran lopettamista jos itse syö kyljyksiä.

No mainittakoon heti alkuun, etten syö muuta lihaa, kuin riistaa juuri tuotantoeläinten huonon kohtelun vuoksi. Joten voin hyvin jeesustella ;). Minulla ja avokilla on kaksi koiraa, toinen on täysin omani, toinen yhteisomistuksessa. Kummankin kohdalla olen miettinyt pitkään ja hartaasti monet mahdolliset skenaariot, jaksanko hoitaa, jos sattuu sitä, tätä ja tuota. Olen ollut sairas, väsynyt ja masentunut ensimmäisen koirani aikana, eikä mielessäni siltikään käynyt, että luopuisin rakkaasta ystävästä. Itseasiassa koira usein oli se, joka piristi päivää ja toi hymyn huulille.

Että taitaa useimmiten olla kiinni siitä, millä tavalla koiraan suhtautuu. Jos ajattelet sen olevan pelkästään pakollinen menoerä, aikaa vievä turhake, niin lopettaminen lienee helppo päätös "kun ei vaan enää hotsita, kun en mää vaan jaksa". Jos taas ajattelee niin, että koira on "ystäväni" (ja kyllä, minulla on myös ihmisystäviä, en ole erakko) jonka kanssa kestää niin hyvät kuin huonotkin päivät, on itsestään selvää, ettei mikään muu syy kuin äärimmäisen paha allergia saa aikaiseksi sitä, että luopuisin rakkaasta ystävästä.

Mutta nykyajan pennuille kun kaikki tuntuu olevan kertakäyttökamaa, mietitään maksimissaan kuukausi, että jaksanko minä tuota hauvelia vai en, mietitään asioita äärimmäisen pinnallisesti ja ylioptimistisesti ja ajatellaan, että koira on vain eläin...niinhän siinä sitten käy, että tämä kulutushysteriian viehtynyt, muka älykkäämpi elikko pistää kiertoon kaiken, mikä ensihuuman jälkeen ei enää viehätä. Voivoi...

Jos ajattelet, että koira on vain eläin, nou big deal, niin ehkä se koira kannattaa olla ottamatta ollenkaan, kun kerta tietää, ettei sitä kohtaan pysty tuntemaan mitään sen suurempia velvollisuuden tunteita ja empatiaa?

Niin...en tiedä, miten muut ihmiset valikoivat kumppaninsa, mutta minulla on aina prioriteettinä ollut, että tulemme paketissa, minä ja koira. Ottajia on kyllä muitakin, jos ei kelpaa. Ja jos sairastuisin niin, etten voisi omaa osaani koiran hoitamisesta hoitaa, niin on itsestään selvää, että miehen tulee olla niin vastuuntuntoinen, että hoitaa tällöin hommansa. Ei niitä lapsiakaan jätetä heitteille siinä vaiheessa, jos toinen vanhempi väsyy (ja kyllä, vertaa koiraa lapseen, samalla tavalla riippuvaisia aikuisen hoidosta on molemmat). Nykyinen kumppanini onkin samanlainen koiraihminen mitä minäkin, rakastaa molempia koiria ja JOS eri tulisi, hän haluaisi ehdottomasti tämän meidän yhteishuoltajuus-koiramme. Ja häneen voi luottaa, on vastuuntuntoinen aikuinen, ei tuulella menevä lapsi, joka jättää velvollisuudet hoitamatta siinä vaiheessa kun itseä vähän kiukuttaa ja väsyttää.

Siinä vaiheessa, jos olette pariskuntana ottamassa koiraa, niin jumankeuta puhukaa niistä tilanteiteista, että jos lapsi tulee ja on vaikeaa, niin MIESKIN osaa ottaa suurempaa vastuuta esim. koiran hoidosta. Jos tämä ei ole mahdollista, niin älkää ottako sitä koiraa! Jos pienintäkään epävarmuutta, niin ei missään nimessä koiraa kotiin. Koiria on todellakin ihan liikaa, niitä otetaan aivan liian heppoisin perustein. Sopiva miettimisaika koiran ottamiselle voisi olla 2 vuotta, ehtii se mahdollinen muksukin syntyä siinä vaiheessa eikä koiraa oteta vauvakuumeeseen.

Voi jumalauta ihmiset on toisinaan kaikessa ylivertaisuudessaan niin tavattoman yksinkertaisia ja aikuiset sellaisia tuuliviiri-adhd tapauksia ettei järkeä.

Mutta yhdyn muutamaan edelliseen kirjoittajaan siinä, että minustakin lopetus on usein koiralle parempi päätös kuin kodista toiseen kierrättäminen.

Tuolla logiikalla huostaanotetut/sijoitetut lapset, ja vanhemmalta toiselle pomppivat lapset pitäisi myös lopettaa.

Kasva Aikuiseksi! Eläintä ei pidä inhimillstää!!!

siinä vaiheessa parempi lopetta ku ei enää jaksa hoitaa. Se ei ole ihminen.

Se on elävä ja tunteva olento siinä missä sinäkin. Eläin ei ole mikään leikkikalu tai viihdyke, se on hoidettava vaikka ei kiinnostaisi. Mistä näitä idiootteja oikein sikiää? Älkää ottako niitä eläimiä jos olette tuollaisia hirviöitä. Entä jos ette jaksa hoitaa lapsianne? Pistättekö heidätkin kiertoon vai pois päiviltä?

Koira on ELÄIN!

siinä vaiheessa parempi lopetta ku ei enää jaksa hoitaa. Se ei ole ihminen.

Se on elävä ja tunteva olento siinä missä sinäkin. Eläin ei ole mikään leikkikalu tai viihdyke, se on hoidettava vaikka ei kiinnostaisi. Mistä näitä idiootteja oikein sikiää? Älkää ottako niitä eläimiä jos olette tuollaisia hirviöitä. Entä jos ette jaksa hoitaa lapsianne? Pistättekö heidätkin kiertoon vai pois päiviltä?

Koira on ELÄIN!

Ihminenkin on ELÄIN! Mikä shokki, eikö?

Mutta yhdyn muutamaan edelliseen kirjoittajaan siinä, että minustakin lopetus on usein koiralle parempi päätös kuin kodista toiseen kierrättäminen.

Tuolla logiikalla huostaanotetut/sijoitetut lapset, ja vanhemmalta toiselle pomppivat lapset pitäisi myös lopettaa.

Kasva Aikuiseksi! Eläintä ei pidä inhimillstää!!!

Jospa kuitenkin opettelisit kirjoittamaan ensin, oi sinä mahtava ihminen?

Täällä oli joku aika sitten keskustelu, jossa joku perheenäiti pohti, että "pitäisikö hankkia koira" -perheessä oli kouluikäiset lapset, oli talo ja tontti ja kaikki hyvin. Ja nyt sitten suloinen koiranpentu "sopisi kuvaan".



Tällaisia perheitä on satoja -tuhansia- joissa koira hankintaan kun se tuntuu hyvältä ajatukselta ja "nyt niin kivasti sopisi tähän meidän kuvioon". Ja sitten näitä koiria raahataan piikille kun ne haukkuvat (oho, todellinen yllätys kun valitsitte pystykorvan) tai tuhoavat huonekaluja (just, no otitte sitten belgianpaimenkoiran vaikka ette ole ulkoiluihmisiä) tai ulvovat ikävissään (mikä tahansa rotu, jota ette ole viitsineet kouluttaa) -listaa voisi jatkaa.



Mun ensimmäinen lause on ehdottomasti: älkää ottako koiraa!



Koira sopii koiraihmiselle. Riippumatta onko lapsia tai ei. Riippumatta siitä onko ennen harrastettua tokoa 4rt/vko ja nyt on aikaa vain lenkkeillä vaunujen kanssa. Riippumatta siitä, että ennen olit yksin ja elit koirallesi ja nyt on mies ja kolme lasta. Koira on laumaeläin ja se sopeutuu elämäntilanteiden muutoksiin, kysymys kuuluu: sopeudutko sinä?



Jos sitten joku sen koiran kuitenkin hankkii niin panostakaa hyvät ihmiset rodun valintaan. Rotuja on Suomessa yli 300 ja siellä on todellakin rotuja aktiiviselle ja laiskalle.



Ja mitä alkuperäiseen viestiin tulee niin... tämä on sitten se lopputulos, mitä käy kun otetaan "lapsille kaveriksi" koira. Surullista.

On totta, että koira on vain eläin. Biologisesti toki ihminenkin on eläin, mutta ihminen on muille ihmisille tokikin aivan erityinen, koska elämme ihmisyhteisössä. Ihmisoikeudet koskevat vain ihmisiä, eläimet ovat ihmiskunnalle hyödyke. Luonnonvara. On todella kaksinaismoralistista surkutella yhden eläinlääkärin kivuttomasti lopettaman koiran kohtaloa ja vetää samaan aikaan turpaansa broileria, sikaa ja vasikkaa täysin välittämättä niistä olosuhteista joissa tuotantoeläimet elävät... ja kuolevat.



Tämän sanottuani tahdon korostaa, että toki ymmärrän (ja olen kokenutkin) koiran voivan olla myös kaveri, hellyyden kohde ja hellyyden antaja, emotionaalinen suhde siihen voi olla molemminpuolinen ja vahva. Mutta ihminen se ei ole.



Minusta on kaksi ryhmää joille koiraa ei saisi antaa. 1. Ensimmäinen ryhmä ovat nämä tunneköyhät ja tuulellakäyvät, jotka eivät riittävästi perehdy siihen mitä lemmikki vaatii. Kun eläin otetaan, sen hyvään hoitoon sitoudutaan. Piste. 2. Toisena ovat nämä "eläinrakkaat" yksilöt, jotka vaativat ihmisten murhaa eläimen tappamisesta, pitävät lemmikkiään tärkeämpinä henkilöinä kuin mummoaan tms. ja jotka inhimillistävät lemmikkinsä. Ylipainoiseksi ihmisten herkuilla telkun edessä syötetty koiraraasu ei taatusti ole onnellinen. Perhana: se on niin ulalla, ettei välttämättä tajua olevansa edes koira!



Antakaa koiralle hyvä koiran elämä.

On totta, että koira on vain eläin. Biologisesti toki ihminenkin on eläin, mutta ihminen on muille ihmisille tokikin aivan erityinen, koska elämme ihmisyhteisössä. Ihmisoikeudet koskevat vain ihmisiä, eläimet ovat ihmiskunnalle hyödyke. Luonnonvara. On todella kaksinaismoralistista surkutella yhden eläinlääkärin kivuttomasti lopettaman koiran kohtaloa ja vetää samaan aikaan turpaansa broileria, sikaa ja vasikkaa täysin välittämättä niistä olosuhteista joissa tuotantoeläimet elävät... ja kuolevat.

Tämän sanottuani tahdon korostaa, että toki ymmärrän (ja olen kokenutkin) koiran voivan olla myös kaveri, hellyyden kohde ja hellyyden antaja, emotionaalinen suhde siihen voi olla molemminpuolinen ja vahva. Mutta ihminen se ei ole.

Minusta on kaksi ryhmää joille koiraa ei saisi antaa. 1. Ensimmäinen ryhmä ovat nämä tunneköyhät ja tuulellakäyvät, jotka eivät riittävästi perehdy siihen mitä lemmikki vaatii. Kun eläin otetaan, sen hyvään hoitoon sitoudutaan. Piste. 2. Toisena ovat nämä "eläinrakkaat" yksilöt, jotka vaativat ihmisten murhaa eläimen tappamisesta, pitävät lemmikkiään tärkeämpinä henkilöinä kuin mummoaan tms. ja jotka inhimillistävät lemmikkinsä. Ylipainoiseksi ihmisten herkuilla telkun edessä syötetty koiraraasu ei taatusti ole onnellinen. Perhana: se on niin ulalla, ettei välttämättä tajua olevansa edes koira!

Antakaa koiralle hyvä koiran elämä.

En "inhimillistä" koiriani, mutta en kuitenkaan vähättele niitä tai niiden elämän arvoa. Kuten en vähättele kenenkään ihmisenkään. Mitähän mahdat tarkoittaa tuolla "ihmisoikeidet kuuluvat vain ihmiselle", kun itse näen ongelmaksi nimenomaan sen, että ihmisyys nostetaan jopa liikaakin jalustalle. Kun olemme IHMISIÄ, saamme sikailla miten sattuu, eikä millään muulla elämällä ole mitään merkitystä? Meidän ei tarvitse arvostaa ja kunnioittaa mitään muuta, kuin ihmiselämää? Ja tästä ne ongelmat alkavat...

Kumpa ihmiset suhtautuisivat koiran ja lemmikin hankintaan samalla vakavuudella, mitä lapsen, vaikka kyse "on vain eläimestä". Huoh...tuollainen ajattelu jo sinällään kertoo niin paljon, ettei tuollaisen asenteen omaavan ihmisen kannata edes harkita koiran hankintaa, jos koira on VAIN eläin.

Valtaosa ihmiskunnan ja luonnon ongelmista johtuu nimenomaan siitä, kun ihminen kuvittelee olevansa niin mahtava ja älykäs ja kaikkivoipa. Sitten kilpaillaan vielä siitä, kuka ihmisyksilö onkaan se kaikkivoipaisin...olemme niin mahtavia yksilöitä, että tuhoamme omat elinmahdollisuutemme.

Se, että kunnioittaa elämää eikä kuvittele ihmisen olevan jumalan kaltainen mahtiolio ei myöskään tarkoita sitä, etteikö ymmärtäisi luonnosta ja luonnon lainalaisuuksista mitään. Toisin sanoen, etteikö ymmärtäisi sitä, että koira ei ole ihminen, sika ei ole hevonen, hyttynen ei ole sika yms.

Ei kissoi saa lopettaa!!!? Mul on ainaki paljon rahaa et vaik tulis mitä ni maksan. Vaik 5 tonnii eläin lääkärii nii se on tosi pieni summa!! Anna mulle se kissa. Ostan sille kaikkee kivaa! Ja hoidan ja vien tietenki eläinlääkäriin. Mun mies on kokki se kokkaa sille kaikkee namii nii se tykkää:) anna se mulle

mä hylkäisin tollaset paskat tutut koska en vaan enää jaksais niitä

sinut täytyy viedä piikille

[quote author="Vierailija" time="23.05.2011 klo 14:16"]

Hyvä että niitä viedään piikille!

[/quote] sinut pitää viedä piikille

Mitä eroa tarkkaan ottaen tuossa on verrattuna terveiden lehmien ja sikojen teurastamiseen ruuaksi?  Jos sen hyväksyy, ei pitäisi olla koirankaan lopetus mikään ongelma.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2011 klo 16:30"]

tosin itselläkin joskus käynyt mielessä, että oiskohan koiralle parempi joutua piikille, kuin asua meillä...

Kun on suuri aktiiviseen elämään ennen lapsia ja miestä tottunut palveluskoira, tuntuu vähän hurjalle se, että se on joutunut sopeutumaan vajaassa neljässä vuodessa siihen, että taloon muuttaa mies ja syntyy kaksi lasta. Tämähän väistämättä tarkoitta sitä, että koiralle on ihan liian vähän aikaa... ennen vietettiin koko sunnuntai harrastuksen parissa ja lisäksi muita harrastuksia ja lenkkeilyä. Nyt elämä on sellaista, että kevyt lenkki joka päivä, ja ehkä kerran kaksi viikossa vapaana pelloilla ja metsissä. Talvisin pulkanvetoa, kesällä uintia pari kertaa viikossa. Koulutus ja "päänrasittaminen" aika olematonta, samoin huomiointia sisätiloissa ei juuri ole.

Koira on sellainen yhden naisen koira, että ikävöisi ikuisesti, jos jollekin antaisi, eikä leimautuisi niinkuin palveluskoiran pitää leimautua...

Entä, jos ap:n tuttavatkin ovat huomanneet, että koira kärsii ajanpuutteesta, ja katsoneet, että sen on parempi kuolla, kuin kokea "hylkääminen"?

[/quote]

Ja et voi enää harrastaa koiran kanssa kun on jo mies ja lapsetkin??? Mitä ihmettä oikeasti teit ennen jota ei nyt voisi?? Meillä minun harrastus koirien kanssa jatkunut vielä lasten jälkeenkin ja on minulle tärkeää. Harrastan siis agilitya joka hyvinkin välineurheilua että muualla kuin kotona pihassa tokoilua on tehtävä. Meillä kolme koiraa ja kolme lasta. Karvaakin on mutta mitä sitten? Kaikki ovat meille tärkeitä ja lapsetkin tykkäävät koirista.