Pieni lapsiystävällinen koirarotu joka ei tarvitse paljon liikuntaa?
Olen harkinnut seurakoiran hankintaa, mutta selkäni vihoittelee kausittain jolloin kävely ja lenkitys on hankalaa. Pienellä pihalla(n.40m2) koira voisi kuitenkin silloin ulkoilla ja sisälläkin on liikkumatilaa. Rodun pitäisi olla myös lapsiystävällinen sillä luonani käy viikoittain lapsia joista nuorin on 4-vuotias. Asun rivitalossa joten mielellään ei kovin äänekästä koiraa ettei naapurit hermostu.
Onkohan tällaista koiraa olemassakaan :)?
Kommentit (35)
[quote author="Vierailija" time="02.11.2011 klo 14:08"]Av-palsta on näköjään taas parhaimmillaan :D. En halua lelua vaan seuraa. Yksin kotona istuessa (silloinkin kun selkä on ok) olisi ihanaa kun olisi joku jota helliä. Ja selän ollessa kunnossa liikkuminen onnistuu. Tänä vuonna olen ollut sairaslomalla yhteensä pari kuukautta kahden-kolmen viikon pätkissä. Yritän tällä siis sanoa että en pysty kävelemään 5-10km:n päivässä koiran kanssa joka päivä, niin kuin ilmeisesti kaikki muut koiranomistajat tekee, vaan etsin rotua joka ei tarvitse yhtä paljon liikuntaa. Siinä lienee olemme yksimielisiä että eri rotuiset ja kokoiset koirat tarvitsevat erilaisia määriä liikuntaa?
ap
[/quote]
Jos sulla on lapsia niin miten sä yksinäs kotona istuu?
Jos et itse pysty huolehtimaan koirasta, älä ota sellaista.
ja sopivat kuulemma jopa sohvaperunoille.
Mopsit on tosi lapsirakkaita, eivätkä kaipaa liikuntaa kuin n. 2-5 kilometriä päivässä. Meidän mopsille riittää usein ihan vain lasten kanssa pihalla juokseminen ja on sen jälkeen koko illan ihan väsynyt! Suosittelen tutustumaan rotuun! On todella helppohoitoinen ja rakastettava!
kaverillani on sellainen, ja jos se koira päättää, ettei se kävele, niin sehän ei kävele. Vaatii siis omistajalta huumorintajua. Rauhallinen ja hiljainen luonne. Kuulemma kilometrin käveleminen on joskus saavutus!
Olen rotua itsekin harkinnut samoista syistä, mutta tällä hetkellä ei onnistu.
Katsoppas muuten pelastetaan koirat-sivustoa. Siellä 10 v. pystis etsii uutta omistajaa. Silläkin on kipeät lonkat.
voisitte tarvita toisianne
terv. 4
että kuinka paljon selkäsi vihoittelee ja mitä se tarkoittaa liikuntakykysi kannalta? Pienikään koira ei selviä kokonaan ilman lenkitystä, yksittäiset päivät voivat olla koirasta riippuen ok, mutta pitemmät aikajaksot eivät.
Anakaan villakoiraa en suosittele lasten kaveriks ja tarvii myös liikuntaa!!!! Cottoni olis yks ihana ja lapsiystävällinen, mutta ainakin meidän cottoni rakastaa kävelylenkkejä. En todellakaan tiiä mitään koirarotua mitä ei tarvitsisi lenkittää edes jonkin verran. Entä jos otat kissan!
Selän kuntoa on vaikea ennustaa. Koko ajan olen luullut että se tulee kuntoon ja olen harrastanut liikuntaa, kunnes taas eräänä päivänä en meinaakaan päästä sängystä. Vanhin säännöllisesti kyläilevistä lapsista on 12v ja hänet saisin varmasti lenkittämään koiraa enemmän pari kertaa viikossa jos itse en ole kunnossa. Myös liukkailla säillä lenkit voi jäädä lyhyeksi kun varon selkääni. Kissaa taas en voi ottaa allergian takia.
ap
Chihuahualle riittää tietääkseni pitkälle kotona kipittely pienillä jaloillaan, mutta lapsien kanssa voi ehkä mennä rikki. Naapurissani asuu Shih tzu-kasvattaja enkä ole tainnut koskaan nähdä hänen lenkittävän koiriaan ainakaan lähikaduilla. Koirat liikkuvat minkä liikkuvat keskikokoisella aidatulla pihalla.
Voisitko harkita vaikkapa kissaa koiran sijasta? Tai kania tms. Koira kuitenkin tarvitsee määränsä liikuntaa, jo pelkästään pysyäkseen "tervepäisinä". Suurin osa käytöshäiriöistä johtuu liian vähäisestä liikunnasta. Saattaa esimerkiksi alkaa räkyttää tauotta.
Voisitko harkita vaikkapa kissaa koiran sijasta? Tai kania tms. Koira kuitenkin tarvitsee määränsä liikuntaa, jo pelkästään pysyäkseen "tervepäisinä". Suurin osa käytöshäiriöistä johtuu liian vähäisestä liikunnasta. Saattaa esimerkiksi alkaa räkyttää tauotta.
Et siis voi allergian vuoksi ottaa kissaa. Mutta minusta jokin häkkieläin (jota voi pitää asunnossa vapaanakin) voisi olla yksi vaihtoehto.
Toy- tai kääpiövillakoira.
Helppoja kuin ihmisenmielet :)
meidän kääpiövillakoira vaati liikuntaa, räksytti (ei sovi kerros- tai rivitaloon), eikä tykännyt pienistä lapsista...
Tietenkin saattoi olla poikkeus...
Koiran on paras olla halvaantunut tai mieluummin täytetty, ellei sitä ole tarkoitus käyttää lenkillä vähintään kahdesti päivässä.
Koira koosta ja rodusta riippumatta tarvitsee liikuntaa enemmän kuin mitä pienellä pihalla saa, muuten sille kehittyy käytöshäiriöitä, kuten häiritsevää vinkumista ja haukkumista.
Koira on luotu liikkumaan, tapaamaan toisia koiria ja tutkimaan maailmaa. 40 neliötä ei riitä koiran elintilaksi, eikä kissan.
Eläintä ei yleensäkään pidä ottaa vain siksi, kun se on niin kiva. Eläimeen sitoudutaan jopa 20 vuodeksi, ympäri vuorokauden selän kunnosta riippumatta. Monessa suhteessa eläin on vaativampi kuin lapsi, joka sentään kasvaa ja kehittyy vielä 3. ikävuoden jälkeenkin.
Ja jos kuitenkin hankit koiran, käy katsomassa löytöeläintalosta ensin. Eläimiä hylätään ja hukataan tuhansia joka vuosi, vaikka ne kaikki ansaitsevat hyvän ja vastuullisen kodin.
Edellinen kirjoittaja puhuu asiaa: käänny kuule Stockan leluosaston puoleen noilla resursseilla!
Minkätakia pitää ottaa tuollaiseen tilanteeseen pitää ottaa sitten vielä koira?
istuu ja sanoo hauhau. niitä myydään tavarataloissa.
pienetkin koirat tarvitsevat liikuntaa, eikä vastuuta voi koskaan siirtää lapselle.
Papillonit on ystävällisiä ja helppoja! Eivät ole kiukkuisia niin kuin chihuahuat,eikä niin kääpiömäisiä.Mun papillonkin rakastaa lapsia..mutta täytyy valvoa että lapset eivät kiusaa koiraa,sehän ei ole lasten lelu..mun koira ei edes halua paljon liikuntaa,parin sadan metrin jälkeen pyytää jo syliin..vaikka kotona se onkin vikkelä juoksentelija..
Bostoninterrieri. Bostoni ei tarvitse välttämättä pitkiä lenkkejä. Se tyydyttää liikunnantarvettaan sekä sisällä että omassa pihassa esim. palloleikeillä. Se tulee erittäin hyvin toimeen lasten kanssa. Monilla perhepäivähoitajilla on bostoninterrieri. Bostoni on hiljainen koira, se ei hauku juuri ollenkaan. Bostoninterrieri on helppo kouluttaa ja se sopii ensimmäiseksi koiraksi.
Karva on sileää ja lyhyttä. Väriltään se on joko tiikerijuovainen tai musta valkoisin merkein. Turkki on helppohoitoinen. Se pyyhitään silloin tällöin kostealla liinalla.
Ohut ja lyhyt turkki ei suojaa bostonia Suomen talvessa, joten koiralle puetaan kelin mukaan päälle mantteli, haalari tai villapaita, eikä kovilla pakkasilla lenkkeillä kovin pitkälle. Monelle bostonin omistajalle ompelemisesta ja neulomisesta on tullut koiran myötä uusi harrastus, sillä hyvin istuvia valmisvaatteita voi olla vaikea löytää.
Bostoninterrierin kanssa voi harrastaa esim. agilityä, tokoa, koiratanssia, pelastusetsintää ja näyttelyitä. Bostoninterrieri viihtyy kuitenkin erinomaisesti myös ilman harrastuksia, sillä sen alkuperäinenkin käyttötarkoitus oli seurakoirana toimiminen. Kätevän koon ja sopeutuvaisen luonteen ansiosta bostoni on myös hyvä matkakumppani.
Bostoninterrieri on melko terve ja pitkäikäinen rotu. Rodulla esiintyy allergioita, epilepsiaa ja polvilumpioluksaatiota. Suomeen ensimmäinen bostoninterrieri saapui vuonna 1955. Rotu pysyi kuitenkin pitkään melko harvinaisena, ja on yleistynyt vasta viime aikoina.
Yhdysvalloissa bostoninterrieri on suosittu rotu, onhan se Yhdysvaltojen kansalliskoira. Rodun harvinaisuudesta Suomessa ja pienestä pentuekoosta johtuen pentua voi joutua odottamaan pitkään. Bostoninterrierin pentu maksaa noin 1500-2500 euroa.