10v tyttäremme vinkuu jatkuvasti kosketusnäyttöpuhelinta

Miksi et voisi ostaa?



Varmasti lasta häiritsee myös asia. Toki ymmärtäisin jos kyse olisi jostain 200-500 e hankinnasta, esim pelikoneesta tms.



Mutta itse ostaisin sinuna edullisen kosketusnäyttöpuhelimen joululahjaksi pojallesi! Nokialla hyviä perusmalleja jo esim alle 100 €. Itse kuuntelisin vähän minkälaista kosketusnäyttö puhelinta lapsi mahd toivoisi.



Meillä ostettiin 7 vuotiaalle kun koulun aloitti nokian kosketusnäyttö. Oli tarjouksessa 99 €. Mielestäni oli kallis mutta on ollut kyllä hyväkin. Poika sillä tarvittaessa soittaa mummolle, minulle ja isälleen. Joskus jollekkin sukulaiselle tai kaverille saattaa myös soittaa.

Kuvia ottaa ja pelaa joskus.

Koulussa on mukana mutta tietää ettei siellä saa käyttää kännykkää.



Minusta et ole reilu vanhempi! Ei lapsi pyydä kuuta taivaalta kuitenkaan

ette itse osaa netissä mennä kuin Vauva-lehden sivuille. Äkkiä googlettamalla löytyi vaikka tällainen Tele Finlandin sivuilta:



Miten estän netin käytön liittymässä?



Kun liittymä on otettu käyttöön, voit kirjautua Oma liittymä -itsepalveluun ja tehdä muutoksia liittymäpalveluihin.



Kirjaudu sisään Omaan liittymään.

Klikkaa sivun vasemmasta laidasta Liittymän palvelut -kohtaa.

Rullaa sivua alaspäin kohtaan "Muut palvelut" ja klikkaa Tiedonsiirron esto -kohdan Tilaa-painiketta.

Ruudulle avautuu Tilaa Tiedonsiirron esto -ikkuna. Saat palvelun käyttöösi klikkaamalla Vahvista-nappia.

Tilaa-painikkeen tilalle ilmestyy teksti "Pyyntöä käsitellään", joka vahvistaa tilauksen lähtemisen.



Muista kirjautua ulos Omasta liittymästä.



Kannattaisiko vaikka tarkistaa omalta operaattorilta jne?

Tarkoitus oli siis sallia netin käyttö kännykällä sinänsä, mutta suodattaa pois asiaton sisältö. Näitä ohjelmistoja on tietokoneille helposti saatavilla. Mobiililaitteillekin niitä alkaa pikku hiljaa tulla, mutta niiden käyttö vaatii jonkin verran teknistä asiantuntemusta ja ohjelmien asentamista lapsen kännykkään.



Yritin lähinnä herättää keskustelua aiheesta, koska monet vanhemmat eivät edes tiedä että nykyissä älypuhelimissa on täysveriset nettiselaimet. Kaikki maailman porno yms. sisältö on näissä vain parin kosketuksen päässä.



Tässä nyt jotain esim. Applen tuotteisiin.



http://www1.k9webprotection.com/news/highlights

Maailma muuttuu. Noin 10 vuotta sitten tuntui järjettömältä ajatukselta antaa lapselle kännykkä mukaan kun lähti jonnekin. Nyt tuntuu edesvastuuttomalta päästää (pienempi) lapsi minnekään ilman kännykkää.



Ei tuo mielestäni ole mitään kulutushysteriaa eikä yhdenkään lapseni älypuhelimesta pääse nettiin muuta kuin kotoa.

luokalla on takuulla useampikin kaveri joiden puhelimesta pääsee. Ystävät varmasti esittelevät ylpeinä "puhelimiaan"

Sellaisen millä saa pelata Angry Birds pelejä.

Kyllä lapsellekkin on k.puhelimelle käyttöä ja lapselle tulee tekniset taidot ja siitä taas ei ole mitään haittaa.

Ihan ovat kyllä arkipäivää nykyään ja vArsinkin monella yli 9v. on k.puhelin.

Johan se on ihan aikaansa jäljessä. Vaikkakin toimiva. Tuo nyt on vähän sama, kuin että ei ostaisi ikinä uusia vaatteita, koska ne on ehjiä. Muoti kuitenkin muuttuu, tekniikka kehittyy ja on ihan hyvä elää tilanteissa mukana.



En itsekään ostaisi lapselle N9:siä, mutta ostimme juuri 8-vuotiaallemme Anrdoid-puhelimen. Lapsi itse asiassa olisi halunnut "tavallisen" kännykän, mutta se oli jopa kalliimpi, kuin kosketusnäytöllinen!



Eikö lapset oikeasti ikinä saa haluta mitään? Eikö heille koskaan voi hankkia mitään?

Olen IP-kerhossa töissä ja näen myös näitä pikkaisen isompiakin lapsia. Moni tuli syksyn alussa esittelemään uutta kosketusnäyttöpuhelinta. Eipä mennyt kauan, kun ensimmäiseltä oli näyttö paskana ja lokakuuhun mennessä joka iikalla oli murtuma tai lohkeama näytössä tai rikki koko vehje. 10-vuotias tarvitsee vielä sellaisen puhelimen, jolla voi soittaa ja joka ei mene rikki ihan ekasta kontaktista asfaltin kanssa. Ja voi sitä itkun määrää, kun se kallis älypuhelin tippuu taskusta pusikkoon tai unohtuu repun pohjalle, eikä lapsi löydäkään sitä heti, vaan luulee hukanneensa. Oh ja voih.

Meillä on vinguttu jo vuosia sitten kun piti saada kännykkä, jossa oli kamera. Sitten kun oli sellainen, niin pitikin olla kamerallinen SIMPUKKAkännykkä. Ja nyt tietysti pitäis saada kosketusnäytöllinen. Ei ne vinkumiset lopu vaikka kuinka hankkisi uutta. Jos nyt hankkisi uuden kosketusnäytöllisen, niin vuoden päästä taas olisi joku uusi ominaisuus, miksi pitäisi saada uusi...



Itse ollaan hankittu vain silloin puhelin, kun vanha on mennyt rikki.

10 vuotiaana, mutta on nyt jo kuulemma laasseesonia ja ostettiin toisenlainen. Siihen sitten avattiin nettiyhteys.

Kosketusnäyttöjä saa tosi halvalla. Halvat on kyllä ihan paskoja.

Tyttärellämme on ihan tavallinen ja toimiva puhelin, jolla voi kuunnella musaa, ottaa valokuvia ymm...nyt on koko syksyn ajan ollut kamalaa tappelua saada kosketusnäyttöpuhelin. En aio hänelle sitä hankkia, koska ei sitä tarvi, kun vielä vanhakin on toimiva ja hyvä. Se on periaate: sellaisessa puhelimessa ei ole mitään sellaista, miksi juuri 10v sellaisen tarvitsisi. Hän kiukuttelee, kun kaikilla hänen kavereillaan on sellainen ja hänkin haluaa näprätä jotain. Kaverit ihmettelevät, eikö meillä ole varaa ostaa "koskaria". Ja kaikein hulluin juttu oli se, että luokkalaisensa poika oli juuri saanut Nokia N9 puhelimen vanhemmiltaan! Hei haloo! Ei 10v tarvitse mitään älypuhelinta!!!!

on tullut statussymboleita :O Itsellä sain 5-6 luokalla ensimmäisen kännyn, nokia 3310:n ja sen tapaisia kännyjä on ollut jatkossakin, pääasia että voi soittaa. Pidä vaan periaatteistasi kiinni, kyllä se lapsi jossain vaiheessa järkiintyy. Koko ajan tulee uusia puhelimia markkinoille, ja lapsi huomaa sitten että koko kosketusnäyttökin on ihan turha keksintö.

En hankkisi lapselle kallista puhelinta siitäkään syystä että mitä hienompi tekniikka, se on herkempi hajoamaan. Ja lapset/teinit helposti pudottelee kännyköitään. Itse tiedän teinejä, jotka heittelevät kännyköitään pitkin koulun käytäviä kokeillaakseen niitten kestävyyttä. Jos menee rikki, ei haittaa sillä äiti ostaa uuden! Ja nämä teinit olivat vielä amisikäisiä!!

Eihän noita kohta enää tehdäkään mitään muita kuin kosketusnäytöllisiä puhelimia, tai ehkä ostat lapsillesi jonkun ikäihmisille tarkoitetun doron?

Mä en käsitä tollaisia ihmisiä jotka ihan periaattesta on vastaa kaikkea uutta, varsinkaan kun kyse ei ole edes hinnakkaista uudistuksista vaan kosketusnäytöllisen puhelimen saa hyvinkin halpaan hintaa.

Sama juttu noiden jotka kovaan ääneen mesoaa "minä en mitään taulutelkkaria osta" Mistä ne enää tänä päivänä löytää niitä kuvaputkitelkkareita, sellasia "nättejä" möhköjä?

Mun ensimmäinen puhelin oli ericsonin 388 tai joku tollainen, sillä ei pystynyt edes tekstiviestejä lähettämään. Olin tyytyväinen mutta ei tulis mieleenkään sen varjolla kieltää lapsilta jotain nykypäivään kuuluvaa.

Niitähän saa muutamalla kympillä.

Ostettiin pojalle 10v. syndelahjaksi ihan suht edullinen kosketusnäyttö puhelin, mutta viikossa hän vaihtoi sen takaisin vanhaansa, joka on paljon käytännöllisempi esim. tekstareissa. Ja tosiaa on vielä niin lapsellinen, että tykkää kavereiden kanssa pelata esim. jalista, eikä tarvi pelätä, että joku varastaa sen kentänlaidalta tai pudottaa sen taskusta.

Ostettiin pojalle 10v. syndelahjaksi ihan suht edullinen kosketusnäyttö puhelin, mutta viikossa hän vaihtoi sen takaisin vanhaansa, joka on paljon käytännöllisempi esim. tekstareissa. Ja tosiaa on vielä niin lapsellinen, että tykkää kavereiden kanssa pelata esim. jalista, eikä tarvi pelätä, että joku varastaa sen kentänlaidalta tai pudottaa sen taskusta.

Meidän poika on samanikäinen ja ostettiin uusi kännykkä vanhan rikkinäisen tilalle. Pelaa ja leikkii ulkon paljon kavereiden kanssa. Tavaroistaa pitää ja täytyy pitää huolta, oli ne missä kunnossa tahansa. Eikä se puhelin mitenkään arvokas ole, mutta kortti sen sisällä voi tulla hyvinkin arvokkaaksi jos joutuu vääriin käsiin, puhumattakaan kaikesta vaivasta mitä siitä seuraisi.

Miks opettaa lapselle välinpitämättömyyttä?

Mua ihmetyttää, että onko suurimman osan mielestä ihan ok ostaa uusi puhelin 10-vuotiallee tytölle vain koska se haluaa. Vaikka siis vanha on toimiva? Ostatteko aina itelleki uuden mallin vaikka vanha toimisi? Ostatteko uuden telkkarin vaikka vanha toimisi jne. Siis kyllä mäkin osaan rahaa käyttää, mutta siis ihmetyttää, että riittääkö haluaminen aina uuden ostamiseen? Mitä te teette kaikille niille vanhoille toimiville laitteille?

Jotenkin haluaisin kyllä lapselle opettaa vielä näinä kulutushysteerisinäkin aikoina, että ostoksia tehdään pääasiassa tarpeeseen. Kivoja juttuja saa haluta ja niitä voidaan ostaa vaikka jouluna synttärinä jne. Mutta jonkin toimivan puhelimen korvaamiseen uudella tarvitaan kyllä mielestäni jokin muukin syy kuin että kaikilla kavereilla on semmonen.

Ja siis meiltä kyllä löytyy kaikki kamppeet ipadista läppäreihin ja kosketusnäyttöpuhelimiin. Mutta pääasiassa noi on vanhempien omia, joita lapset saa käyttää. Ja lasten puhelimia on korvattu uusilla, kun ovat hajonneet. Silloin lapsi saa kyllä esittää toiveita siitä mitä ostetaan. Vanhempi asettaa kohtuullisen hintarajan.

Ihan vaikka vaan siksi, että lasten pitäisi saada olla mysö kypsymättömiä, ajattelemattomia ja lapsellisia.

Mua ihmetyttää, että onko suurimman osan mielestä ihan ok ostaa uusi puhelin 10-vuotiallee tytölle vain koska se haluaa. Vaikka siis vanha on toimiva? Ostatteko aina itelleki uuden mallin vaikka vanha toimisi? Ostatteko uuden telkkarin vaikka vanha toimisi jne. Siis kyllä mäkin osaan rahaa käyttää, mutta siis ihmetyttää, että riittääkö haluaminen aina uuden ostamiseen? Mitä te teette kaikille niille vanhoille toimiville laitteille?

Jotenkin haluaisin kyllä lapselle opettaa vielä näinä kulutushysteerisinäkin aikoina, että ostoksia tehdään pääasiassa tarpeeseen. Kivoja juttuja saa haluta ja niitä voidaan ostaa vaikka jouluna synttärinä jne. Mutta jonkin toimivan puhelimen korvaamiseen uudella tarvitaan kyllä mielestäni jokin muukin syy kuin että kaikilla kavereilla on semmonen.

Ja siis meiltä kyllä löytyy kaikki kamppeet ipadista läppäreihin ja kosketusnäyttöpuhelimiin. Mutta pääasiassa noi on vanhempien omia, joita lapset saa käyttää. Ja lasten puhelimia on korvattu uusilla, kun ovat hajonneet. Silloin lapsi saa kyllä esittää toiveita siitä mitä ostetaan. Vanhempi asettaa kohtuullisen hintarajan.

ei tarvitse hajota ennen kuin ostamme uuden. Toki siihen ostokseen pitää olla varaa.

Mua ihmetyttää, että onko suurimman osan mielestä ihan ok ostaa uusi puhelin 10-vuotiallee tytölle vain koska se haluaa. Vaikka siis vanha on toimiva? Ostatteko aina itelleki uuden mallin vaikka vanha toimisi? Ostatteko uuden telkkarin vaikka vanha toimisi jne. Siis kyllä mäkin osaan rahaa käyttää, mutta siis ihmetyttää, että riittääkö haluaminen aina uuden ostamiseen? Mitä te teette kaikille niille vanhoille toimiville laitteille?

Jotenkin haluaisin kyllä lapselle opettaa vielä näinä kulutushysteerisinäkin aikoina, että ostoksia tehdään pääasiassa tarpeeseen. Kivoja juttuja saa haluta ja niitä voidaan ostaa vaikka jouluna synttärinä jne. Mutta jonkin toimivan puhelimen korvaamiseen uudella tarvitaan kyllä mielestäni jokin muukin syy kuin että kaikilla kavereilla on semmonen.

Ja siis meiltä kyllä löytyy kaikki kamppeet ipadista läppäreihin ja kosketusnäyttöpuhelimiin. Mutta pääasiassa noi on vanhempien omia, joita lapset saa käyttää. Ja lasten puhelimia on korvattu uusilla, kun ovat hajonneet. Silloin lapsi saa kyllä esittää toiveita siitä mitä ostetaan. Vanhempi asettaa kohtuullisen hintarajan.

ei tarvitse hajota ennen kuin ostamme uuden. Toki siihen ostokseen pitää olla varaa.

Mihin ne vanhat menee? Ehkä tässä on taas se ero, että meillä esim. kotiin ostetaan pääasiassa kestäviä klassikoita, joista ei halutakaan luopua.. Mutta siis elektroniikkakin mua ihmetyttää.

Läppärikin helposti hajoaa/ on ainaki jo melko lailla lopussa n. 2-3 vuoden välein ja tää on musta tuntunu sitte järkevältä väliltä ostaa uusia. Vaikka varaa olisi useamminkin.

Puhelimien kanssa about sama. Eli kyllä musta lapsi voi hyvinkin pitää samaa puhelin pari kolme vuotta tippumatta totaalisesti kelkasta. Vai onko tämä kohtuutonta?

En siis haasta riitaa vaan herätän keskustelua.

Mua ihmetyttää, että onko suurimman osan mielestä ihan ok ostaa uusi puhelin 10-vuotiallee tytölle vain koska se haluaa. Vaikka siis vanha on toimiva? Ostatteko aina itelleki uuden mallin vaikka vanha toimisi? Ostatteko uuden telkkarin vaikka vanha toimisi jne. Siis kyllä mäkin osaan rahaa käyttää, mutta siis ihmetyttää, että riittääkö haluaminen aina uuden ostamiseen? Mitä te teette kaikille niille vanhoille toimiville laitteille?

Jotenkin haluaisin kyllä lapselle opettaa vielä näinä kulutushysteerisinäkin aikoina, että ostoksia tehdään pääasiassa tarpeeseen. Kivoja juttuja saa haluta ja niitä voidaan ostaa vaikka jouluna synttärinä jne. Mutta jonkin toimivan puhelimen korvaamiseen uudella tarvitaan kyllä mielestäni jokin muukin syy kuin että kaikilla kavereilla on semmonen.

Ja siis meiltä kyllä löytyy kaikki kamppeet ipadista läppäreihin ja kosketusnäyttöpuhelimiin. Mutta pääasiassa noi on vanhempien omia, joita lapset saa käyttää. Ja lasten puhelimia on korvattu uusilla, kun ovat hajonneet. Silloin lapsi saa kyllä esittää toiveita siitä mitä ostetaan. Vanhempi asettaa kohtuullisen hintarajan.

ei tarvitse hajota ennen kuin ostamme uuden. Toki siihen ostokseen pitää olla varaa.

Mihin ne vanhat menee? Ehkä tässä on taas se ero, että meillä esim. kotiin ostetaan pääasiassa kestäviä klassikoita, joista ei halutakaan luopua.. Mutta siis elektroniikkakin mua ihmetyttää.

Läppärikin helposti hajoaa/ on ainaki jo melko lailla lopussa n. 2-3 vuoden välein ja tää on musta tuntunu sitte järkevältä väliltä ostaa uusia. Vaikka varaa olisi useamminkin.

Puhelimien kanssa about sama. Eli kyllä musta lapsi voi hyvinkin pitää samaa puhelin pari kolme vuotta tippumatta totaalisesti kelkasta. Vai onko tämä kohtuutonta?

En siis haasta riitaa vaan herätän keskustelua.

jälkiä ja vaikka kasassa ovatkin, niin on kiva välillä päivittää vaikka keittiön kalusteet tai sohva uudeksi tms. Vanhoja olen myynyt tai antanut eteenpäin, jos joku on ne vielä huolinut.

on tullut statussymboleita :O Itsellä sain 5-6 luokalla ensimmäisen kännyn, nokia 3310:n ja sen tapaisia kännyjä on ollut jatkossakin, pääasia että voi soittaa. Pidä vaan periaatteistasi kiinni, kyllä se lapsi jossain vaiheessa järkiintyy. Koko ajan tulee uusia puhelimia markkinoille, ja lapsi huomaa sitten että koko kosketusnäyttökin on ihan turha keksintö.

En hankkisi lapselle kallista puhelinta siitäkään syystä että mitä hienompi tekniikka, se on herkempi hajoamaan. Ja lapset/teinit helposti pudottelee kännyköitään. Itse tiedän teinejä, jotka heittelevät kännyköitään pitkin koulun käytäviä kokeillaakseen niitten kestävyyttä. Jos menee rikki, ei haittaa sillä äiti ostaa uuden! Ja nämä teinit olivat vielä amisikäisiä!!

sainko tekstistäsi selvää - sait 5-6. luokalla ekan kännyn? Mä sain 20-vuotiaana, asuttuani vuoden opiskelijasolussa ilman mitään puh. yhteyttä. Silti en ole ehdottanut omille lapsilleni, että heidänkin pitäisi elää näin. Maailma on katsos mennyt eteenpäin sitten vuoden 1996 jolloin sain sen ekan oman kännykän.

Olipas yksinkertaisen tyhmä kommentti sinulta. Ja pitäisikö lapsille vielä etsiä jostain roskalavalta sama malli kuin sullakin ole silloin 90-luvulla?

En ymmärrä ap:n jääräpäistä suhtautumista.

t. äiti, jonka poika 13-v sai iPhone 4:n, vaikka vanha kosketusnäyttö-noksu toimi vielä - meni onneksi huutiksessa kaupaksi.