Miten ison vauvan voi tai täytyy yrittää synnyttää?

"Ei ole yksikään lapsi jäänyt syntymättä."

vaan aina arvioidaan vauvan kokoa suhteessa lantioon

"Ei ole yksikään lapsi jäänyt syntymättä."

kun joku synnyttää helposti 5,5kg:n vauvan alateitse ja toiselle 3,0kg:n tekee jo tiukkaa.



Yleensä jos vauvan painoarvio on yläkäyrillä ja loppuraskaudessa ultralla painoarvio menee yli 4 kg:n niin aletaan tarkemmin selvittelemään äidin lantion kokoa jne.



Synnytyslääkärin on aina yksilöllisesti arvioitava mahtuuko tämän kokoinen lapsi tämän kokoisesta lantiosta tässä tarjonnassa.



Ei täydy yrittää, jos alkaa hirvittää. Silloin kannattaa sanoa suoraan että en ryhdy tähän. Ja toisaalta, etukäteen ei voi tietää miten homma sujuu ennen kuin on kokeillut. Mutta jos aletaan suosittelemaan sektiota koon vuoksi, niin sanoisin että kannattaa suostua. Silloin yleensä edellytyksiä turvalliselle alatiesynnytykselle ei ole.



Mulla on muutama tuttu, joille syntynyt isoja vauvoja alakautta. Yksi 5580g, toinen 5800g. Helposti syntyivät alakautta. Itsellä neljä yli 4-kiloista eikä heidän synnyttämisensäkään tuottanut mitään ongelmia.

vaan aina arvioidaan vauvan kokoa suhteessa lantioon

Todellisuudessa lantiota ei kuvata kovinkaan usein, edes silloin kun äiti itse epäilee tai pelkää synnytyksen onnistumista.

Samoin vauvan koon arvionti on lähinnä arvailua. Olen kuullut parista kokoarviosta, jossa vauva oli oletettua pienempi. Lähes järjestään vauvat ovat olleet arviota suurempia. Ja mikäs ihme se on, arvioiden tarkoituksena on yleenä suostutella äiti alatiesynnytykseen.

Ei, en ole salaliittoteorioita kannattava hörhö, vaan yhteiskunnallisia asioita ja päätöksentekoa jo ammattini ja koulutuksenikin puolesta analysoimaan tottunut ihminen. Ja analyysini tulos on se, että on päivänselvää, että Suomessa alatiesynnytyksiin painostetaan aivan muista syistä, kuin niiden turvallisuuden takia.

Itse lopetin pituuskasvun 12-vuotiaana, olen 148 cm pitkä, ja olen synnyttänyt alakautta 3600 g kokoisen vauvan.



Kätilö sanoi, että isompi ei olisi sitten mahtunutkaan, nytkin vauvalta murtui synnytyksessä solisluu kun ei meinannut hartiat mahtua lantiosta ulos.



Odotan toista lastani, ja menossa nyt ultraan juuri vauvan koon arvioimiseksi, jotta tiedetään onko edessä keisarinleikkaus vai normaali alatie synnytys.



Kannattaa vaatia se synnytystapa arviointi, tuttavallani vauva sai vakavia vaurioita aivoihin hapenpuutteesta, koska ei mahtunutkaan tulemaan alakautta, ja vauva vaurioitui siksi loppuelämäksi cp-vammaiseksi.

Ja analyysini tulos on se, että on päivänselvää, että Suomessa alatiesynnytyksiin painostetaan aivan muista syistä, kuin niiden turvallisuuden takia.

Mistä syistä sitten? Kustannussyistäkö? Kuitenkin epäonnistunut alatiesynnytys tulee vielä paljon kalliimmaksi kuin suunniteltu sektio.

Kerro lisää. Kiinnostaa.

Mutta itse aiheeseen... ensinnäkin on totta (niinkuin lainaamani kirjoittajakin sanoi) että vauvojen kokoarviot ovat hyvin epätarkkoja. Tutkimusten mukaan äidin oma arvio pitää lähes yhtä hyvin paikkansa kuin kokeneen kätilön ulkopuolelta tekemä kokoarvio, joka taas on lähes täsmälleen yhtä luotettava kuin ultraamalla tehty arvio! Eli yleensä on käytettävissä jonkinlainen aavistus siitä onko vauva ison- vai pienenpuoleinen mutta ei todellakaan voida luottaa puolen kilon tarkkuudellakaan näihin arvioihin "varmana".

On myös totta, että äidin lantion kuvaamista tehdään aika vähän.

Oma arveluni on, että jos ei ole itsestään selvää että vauvan koon vuoksi synnytys on todennäköisesti vaikea alateitse, alatiesynnytystä lähdetään yrittämään. Näin on ainakin n 4500 grammaan asti (kokoarvion perusteella.... eivät siis ole luotettavia mutta johonkinhan se ennustelu on pohjattava). Tämä siksi, että sektioon voidaan aina siirtyä kesken alatiesynnytyksen, mutta JOS vauvalle ja äidille turvallisempi ja terveellisempi alatiesynnytys olisi voinut onnistuakin, sitä ei saa koskaan tietää jos lähdetään yrittämättä sektioon.

et pääsisin koko- ja synnytystapa-arvioon, mut sanottiin vaan et ei hätää.. Noh 39+3 vihdoin pääsin, koko arvio tuolloin oli 4600-4700g, kysyin että "no voitaisko käynnistää tms?" Vastaus oli et "ison koon vuoksi ei aleta käynnistää, vain ison koon estämiseksi, vasta jos koko arvio on yli 5kg, niin sitten voidaan harkita." Mä olin ihan rikki, tuntui että pää sekoaa yms. sain vaadittua sektion, joka olikin sitten todella hyvä juttu. koska vauva oli 53cm ja 4750g, mulla tosi ahdas lantio, lisäksi vauva ei ollut laskeutunut eikä kiinnittynyt.

ihan väkipakolla, sanottiin että tulee syntymään helpolla alateitse, en vaan uskonut. Huusin lääkärille että nyt kyllä leikkaatte minut, olin toivoton, vihainen, ihan mitä vaan, 17 tuntia yritin sitä puskea ulos, mutta sitten vauvan sydänäänet alkoivat heiketä, ja minut pika pikaa kuitenkin leikattiin, koska synnytys oli pysähtynyt.

Olin kokonaan ihan märkä ja väsynyt, mutta sain lääkärille sanottua, että hah, sitten vaan leikkasitte kun oli pakko, nukahdin tämän kaiken jälkeen välittömästi, sektio tehtiin paikallispuudutuksella.

Anteeksi nyt tämä tunteen purkautumiseni!

Ja analyysini tulos on se, että on päivänselvää, että Suomessa alatiesynnytyksiin painostetaan aivan muista syistä, kuin niiden turvallisuuden takia.

Mistä syistä sitten? Kustannussyistäkö? Kuitenkin epäonnistunut alatiesynnytys tulee vielä paljon kalliimmaksi kuin suunniteltu sektio.

Kerro lisää. Kiinnostaa.

Kustannussyistä nimenomaan. Sektio on todella paljon kalliimpi vaihtoehto, joka yleistyessään (siis jos naiset alkaisivat yleisemmin vaatia sektiota) vaatisi huomattavaa panostusta ja resursointia sairaaloilta. Siksi.

Toiseksi: alatiesynytys EI ole vauvalle turvallisin tapa syntyä. Suunniteltu sektio on kaikkien tutkimusten mukaan riskittömin vaihtoehto. Tutkimustulokset näyttävät usein toista, mutta niissä onkin mukana kaikki sektiot, jotka siis, suunniteltuja lukuunottamatta, ovat tosiasiassa epäonnistuneita alatiesynnytyksiä.

sen jälkeen lääkäri arvioi tulisiko alatiesynnytys onnistumaan ja kyllähän se sitten onnistuikin.

painoarvio oli 3,2kg ja lääkäri epäili mahtumista. tuli sitten kuitenkin siihen tulokseen, että alakautta yritetään. tuloksena 4,2 kiloinen poika ja lukematon määrä tikkejä. synnytys kesti toista vuorokautta, kun eivät uskoneet, vaikka sanoin tenavan olevan jumissa.



pääasia, että poika tuli terveenä ulos. äidin tilanne olikin sitten vähän heikompi.

mulla kuvattiin lantio. painoarvio oli 3,2kg ja lääkäri epäili mahtumista. tuli sitten kuitenkin siihen tulokseen, että alakautta yritetään. tuloksena 4,2 kiloinen poika ja lukematon määrä tikkejä. synnytys kesti toista vuorokautta, kun eivät uskoneet, vaikka sanoin tenavan olevan jumissa.

pääasia, että poika tuli terveenä ulos. äidin tilanne olikin sitten vähän heikompi.

Tikkejä voi tulla, vaikka olisi leveä lantio sisäpuolelta ja pieni lapsi.

Loputa syntyi potra poika 4510g alakautta. 1,5 h ponnistin, koskaan ei puhuttukkaan sektiosta. Ei se kokoarvio aina mene niin nappiin.

et pääsisin koko- ja synnytystapa-arvioon, mut sanottiin vaan et ei hätää.. Noh 39+3 vihdoin pääsin, koko arvio tuolloin oli 4600-4700g, kysyin että "no voitaisko käynnistää tms?" Vastaus oli et "ison koon vuoksi ei aleta käynnistää, vain ison koon estämiseksi, vasta jos koko arvio on yli 5kg, niin sitten voidaan harkita." Mä olin ihan rikki, tuntui että pää sekoaa yms. sain vaadittua sektion, joka olikin sitten todella hyvä juttu. koska vauva oli 53cm ja 4750g, mulla tosi ahdas lantio, lisäksi vauva ei ollut laskeutunut eikä kiinnittynyt.

mitään väliä synnytyksen kannalta. Mulla ei ole yksikään kolmesta lapsesta tehnyt kumpaakaan, ja hyvin ovat syntyneet. Kuopus oli vielä poikittain kolme päivää ennen syntymäänsä.

Ja analyysini tulos on se, että on päivänselvää, että Suomessa alatiesynnytyksiin painostetaan aivan muista syistä, kuin niiden turvallisuuden takia.

Mistä syistä sitten? Kustannussyistäkö? Kuitenkin epäonnistunut alatiesynnytys tulee vielä paljon kalliimmaksi kuin suunniteltu sektio.

Kerro lisää. Kiinnostaa.

Kustannussyistä nimenomaan. Sektio on todella paljon kalliimpi vaihtoehto, joka yleistyessään (siis jos naiset alkaisivat yleisemmin vaatia sektiota) vaatisi huomattavaa panostusta ja resursointia sairaaloilta. Siksi.

Toiseksi: alatiesynytys EI ole vauvalle turvallisin tapa syntyä. Suunniteltu sektio on kaikkien tutkimusten mukaan riskittömin vaihtoehto. Tutkimustulokset näyttävät usein toista, mutta niissä onkin mukana kaikki sektiot, jotka siis, suunniteltuja lukuunottamatta, ovat tosiasiassa epäonnistuneita alatiesynnytyksiä.

Nämä asiat EI OLE NIIN YKSINKERTAISIA!! TOki yksittäisen tapauksen kohdalla, jos sinne asti on turvallisesti päästy, on sektio lapselle turvallisin tapa SYNTYÄ. Mutta syntymän jälkeen sektiovauvoilla on paljon ylimääräisiä ongelmia, johtuen siitä, että eivät ole kokeneet sitä normaaliin syntymään kuuluvaa stressiä, ja esim. hengityspysähdykset on heillä paljon yleisempiä kuin alateitse syntyneillä.

Sen lisäksi jokainen sektio on äidille huomattavasti vaarallisempi kuin alatie, ja erityisesti mitä enemmän sektioita, sen enemmän vaikeita komplikaatioita sekä äidille että lapselle.

Eli sektio on sille ekalle lapselle varmasti turvallisin tilastollisestikin, mutta sen jälkeen kun katsotaan äidin ja lapsen komplikaatioita/kuolintapauksia jne. on tilasto jo ihan toisen näköinen.

että jos painoarvio on laskettuna päivänä 4,5 kg tai enemmän ja jos on raskausdiabetes, niin sektio on se, johon lähdetään.

oli 4670g, eikä kukaan missään vaiheessa puhunut sektiosta. Myöskään lantiota ei tutkittu yhtään sen erikoisemmin kuin mitä neuvolakäynneillä yleensä. Ponnistusvaihe kesti 45min, vauvalta murtui solisluu ja joutui heti lisähappeen.



Toisesta sitten jo osattiinkin odottaa isoa, mutta olikin vähän pienempi.



Että ne tiedä miksei niitä kokoarvioita pystytä oikeesti tekemään.

Mikä siinä sitten on, että alatiesynnytyksen riskeistä ei ikinä ns. "virallisissa yhteyksissä" kerrota mitään? Aina korostetaan sektion riskejä ja annetaan ymmärtää, että alatiesynnytys olisi riskitön vaihtoehto sekä äidille, että vauvalle.



Alatiesynnytyksen komplikaatiot painetaan villaisella.



Mielestäni olisi asiallista, että sekä sektiosta, ETTÄ alatiesynnytyksestä annettaisiin asianmukaista ja avointa tietoa. Nythän sektiota haluavia pelotellaan, mutta monelle alateitse synnyttäjälle voikin tulla ikäviä yllätyksiä, joista ei ole kukaan mitään kertonut.

olleet reippaasti yli nelikiloisia eikä koskaan ole sen kummemmin katsottu, mahtuvatko tulemaan ulos. Noh, hienosti mahtuivat, mitä nyt kuopus meinasi jäädä olkapäästään vähän jumiin, mutta siitä tuskin voi painoa syyttää. Oli vain hieman leveämmät hartiat.

Lyhyet ponnistusajat eikä eikä tikkejä laisinkaan. Synnytykset menneet ihan oppikirjojen mukaan.



Esikoinen olikin se "luikku" tässä katraassa, vain hieman yli kolmikiloinen.



Kukaan ei missään vaiheessa edes väläytellyt sektion mahdollisuutta vaikka keskimmäisen painoarvio oli liki 4,5 kiloa. (oli parisataa grammaa kevyempi syntyessään).