Miten ison vauvan voi tai täytyy yrittää synnyttää?

olleet reippaasti yli nelikiloisia eikä koskaan ole sen kummemmin katsottu, mahtuvatko tulemaan ulos. Noh, hienosti mahtuivat, mitä nyt kuopus meinasi jäädä olkapäästään vähän jumiin, mutta siitä tuskin voi painoa syyttää. Oli vain hieman leveämmät hartiat.

Lyhyet ponnistusajat eikä eikä tikkejä laisinkaan. Synnytykset menneet ihan oppikirjojen mukaan.

Esikoinen olikin se "luikku" tässä katraassa, vain hieman yli kolmikiloinen.

Kukaan ei missään vaiheessa edes väläytellyt sektion mahdollisuutta vaikka keskimmäisen painoarvio oli liki 4,5 kiloa. (oli parisataa grammaa kevyempi syntyessään).

olivat yli nelikiloisia.

Terkkari sanoi, että kyllä ne synnärillä sitten tutkivat. Menin käynnistykseen rv 42 ja synnytyslääkäri tuumasi ovelta vatsaani katsottuaan, että korkeintaan nelikilonen tulee.

Lähes 5kg vauva jäi hartioistaan kiinni ja revittiin ulos imukupilla. Vauva tehohoitoon toinen käsi roikkuen pää mustana, äiti leikkaussaliin kokoon ommeltavaksi. Seur. päivänä lääkärit anteeksi pyytämässä, ettei tutkittu vauvan kokoa ja leikattu.

Että semmonen kokemus.

Itse synnytin 4,2-kiloisen vauvan alakautta. Jouduin ison sf-mitan takia loppuraskaudesta ylimääräiseen ultraan lasketun ajan hujakoilla ja reilua nelikiloista povattiin, eli meni aika nappiin arvio, kun 9 päivää yli lasketun ajan oli lopulta vauvan syntymäpäivä. Ihmettelin kun minulta kyseltiin, että olenko silti asennoitunut alatiesynnytykseen. No tottakai olin! Mieheni oli ollut 4,1-kiloinen syntyessään ja anoppi todella kapealanteinen ihminen. Ja hyvin oli tullut ulos. Minultakin oli lantiota käsin mallailtu sisätutkimuksessa, että hyvin mahtuu. Nelikiloinenhan on ihan normaalikokoinen vauva vielä, sen kokoisia on yleensä Suomessa parikymmentä prosenttia vauvoista. Tai siis tilastojen mukaan ennen oli n. 20 %, nykyisin n. 15 %.



Synnytys meni hyvin. Toki oli kipuja ja eppari jouduttiin lopulta leikkaamaan, mutta parannuin kuitenkin nopeasti.



Synnytyksen jälkeen vähän kyllä huvitti, kun huonekaveri jutteli, että hänelle tehtiin sektio, kun oli "niin iso vauva". Kävi ilmi, että hänen vauvansa olikin tismalleen meidän pojan painoinen (toki eri mallinen, kun oli vain 50 senttiä pitkä ja meidän vauva 54 cm). Nauroin asiaa partaani, sillä niin se koko on suhteellista: toisen iso on toisen normaalikoko. :)

Synnytyksen jälkeen vähän kyllä huvitti, kun huonekaveri jutteli, että hänelle tehtiin sektio, kun oli "niin iso vauva". Kävi ilmi, että hänen vauvansa olikin tismalleen meidän pojan painoinen (toki eri mallinen, kun oli vain 50 senttiä pitkä ja meidän vauva 54 cm). Nauroin asiaa partaani, sillä niin se koko on suhteellista: toisen iso on toisen normaalikoko. :)

Synnytyksen jälkeen vähän kyllä huvitti, kun huonekaveri jutteli, että hänelle tehtiin sektio, kun oli "niin iso vauva". Kävi ilmi, että hänen vauvansa olikin tismalleen meidän pojan painoinen (toki eri mallinen, kun oli vain 50 senttiä pitkä ja meidän vauva 54 cm). Nauroin asiaa partaani, sillä niin se koko on suhteellista: toisen iso on toisen normaalikoko. :)

Kaikilta ei alakautta 4 kg sovi tulemaan. Miksi siis huvitti

No ihan vaan just se kun ollaan niin erilaisia. En paheksuen irvaillut tai mitään. :)

Synnytyksen jälkeen vähän kyllä huvitti, kun huonekaveri jutteli, että hänelle tehtiin sektio, kun oli "niin iso vauva". Kävi ilmi, että hänen vauvansa olikin tismalleen meidän pojan painoinen (toki eri mallinen, kun oli vain 50 senttiä pitkä ja meidän vauva 54 cm). Nauroin asiaa partaani, sillä niin se koko on suhteellista: toisen iso on toisen normaalikoko. :)

Kaikilta ei alakautta 4 kg sovi tulemaan. Miksi siis huvitti

No ihan vaan just se kun ollaan niin erilaisia. En paheksuen irvaillut tai mitään. :)

Enkä edes sanonut, että meillä oli ihan samanpainoinen vauva, joka tuli alakautta. Itsekseni siis sitä hymyilin.

3 vauva tulossa. Lääkäri katsoi ultralla ja antoi arvion, että n.5kg vauva. Mä aloin tietty itkee ja sanoin, että noi isoa en kyllä ala synnyttämään. Lääkäri vaan mussutti, että kyllä ne sun edellisetkin on olleet isoja (3200 ja 3400) joo tosi isoja... Ultras uudelleen ja kas, painoarvio oli pudonnut 4kg. Sanoin sitten heti, jos en saa sektiota niin halua heti käynnistykseen. Soitin miehelle, että äkkiä tänne ja meni n10 tuntia niin tuli sitten 4,2kg poika ;)

Ei tullut tikin tikkiä eikä muitakaan särkyjä, ihme kumma!!

Ja analyysini tulos on se, että on päivänselvää, että Suomessa alatiesynnytyksiin painostetaan aivan muista syistä, kuin niiden turvallisuuden takia.

Mistä syistä sitten? Kustannussyistäkö? Kuitenkin epäonnistunut alatiesynnytys tulee vielä paljon kalliimmaksi kuin suunniteltu sektio. Kerro lisää. Kiinnostaa.

Kustannussyistä nimenomaan. Sektio on todella paljon kalliimpi vaihtoehto, joka yleistyessään (siis jos naiset alkaisivat yleisemmin vaatia sektiota) vaatisi huomattavaa panostusta ja resursointia sairaaloilta. Siksi. Toiseksi: alatiesynytys EI ole vauvalle turvallisin tapa syntyä. Suunniteltu sektio on kaikkien tutkimusten mukaan riskittömin vaihtoehto. Tutkimustulokset näyttävät usein toista, mutta niissä onkin mukana kaikki sektiot, jotka siis, suunniteltuja lukuunottamatta, ovat tosiasiassa epäonnistuneita alatiesynnytyksiä.

Suunniteltu sektio on turvallisin.

Nämä asiat EI OLE NIIN YKSINKERTAISIA!! TOki yksittäisen tapauksen kohdalla, jos sinne asti on turvallisesti päästy, on sektio lapselle turvallisin tapa SYNTYÄ. Mutta syntymän jälkeen sektiovauvoilla on paljon ylimääräisiä ongelmia, johtuen siitä, että eivät ole kokeneet sitä normaaliin syntymään kuuluvaa stressiä, ja esim. hengityspysähdykset on heillä paljon yleisempiä kuin alateitse syntyneillä. Sen lisäksi jokainen sektio on äidille huomattavasti vaarallisempi kuin alatie, ja erityisesti mitä enemmän sektioita, sen enemmän vaikeita komplikaatioita sekä äidille että lapselle. Eli sektio on sille ekalle lapselle varmasti turvallisin tilastollisestikin, mutta sen jälkeen kun katsotaan äidin ja lapsen komplikaatioita/kuolintapauksia jne. on tilasto jo ihan toisen näköinen.

Suunniteltu sektio on turvallisin. Noissa sun komplikaatio/kuolintapaus -tilastoissa on mukana KAIKKI section, siis ne epäonnistuneet alatiet myös, jotka päätyy sektioon.

Mikä siinä sitten on, että alatiesynnytyksen riskeistä ei ikinä ns. "virallisissa yhteyksissä" kerrota mitään? Aina korostetaan sektion riskejä ja annetaan ymmärtää, että alatiesynnytys olisi riskitön vaihtoehto sekä äidille, että vauvalle. Alatiesynnytyksen komplikaatiot painetaan villaisella. Mielestäni olisi asiallista, että sekä sektiosta, ETTÄ alatiesynnytyksestä annettaisiin asianmukaista ja avointa tietoa. Nythän sektiota haluavia pelotellaan, mutta monelle alateitse synnyttäjälle voikin tulla ikäviä yllätyksiä, joista ei ole kukaan mitään kertonut.

kun se on halvempaa. siksi.

Viis siitä vaikka vauvat kärsii hapenpuutteesta taikka kuolee. Ainahan ne hätäsection ongelmat voi sitten kirjata sinne sektio-riskeihin. Ja niillä sitten seuraavalle pelotella, että kyllä on kamala asia se sektio, vaikka olisi SUUNNITELTU.

Minä olin esikoisen raskauden aikana koko ajan varma, että vauva on iso. Neuvolan kätilö arvioi normaalikokoista, samoin neuvolalääkäri. Sain kuitenkin puhuttua itseni painoarvioultraan laskettuna aikana ja tuon ultran tuloksena oli 3,7kg => täysin normaali, kotiin odottamaan synnytystä. Poika syntyi 3 päivän päästä ja oli 4,7kg :) Kilolla siis heitti, ei paha ;) Mutta tärkeintä oli tietysti se, että vauva mahtui todella hyvin syntymään, synnytys kesti 3,5h ja ponnistin 13 minuuttia.



Kuopusta odottaessani pääsin painoarvioon esikoisen suuren koon takia, arvio oli rv 38. Lääkäri arvioi ultraten kooksi 4,5kg mutta "käsikopelolla" sanoi, että ei ole ihan niin iso, on 4kg mutta ei kovin paljoa yli. Lääkäri oli kuitenkin inhimillinen ja ihana ja ekan nopean synnytyksen jälkeen tiedosti mun toiveet siitä, että synnytys olisi jollain tavalla inhimillisempi (ekalla kerralla en tietenkään ehtinyt saada kivunlievitystä, oli nopea mutta raju). Sain siis päättää itse, käynnistetäänkö heti vai myöhemmin samalla viikolla. Synnytys käynnistettiin rv 38+3 ja samana päivänä syntyi 4050g kokoinen vauva.

Ja analyysini tulos on se, että on päivänselvää, että Suomessa alatiesynnytyksiin painostetaan aivan muista syistä, kuin niiden turvallisuuden takia.

Mistä syistä sitten? Kustannussyistäkö? Kuitenkin epäonnistunut alatiesynnytys tulee vielä paljon kalliimmaksi kuin suunniteltu sektio.

Kerro lisää. Kiinnostaa.

Kustannussyistä nimenomaan. Sektio on todella paljon kalliimpi vaihtoehto, joka yleistyessään (siis jos naiset alkaisivat yleisemmin vaatia sektiota) vaatisi huomattavaa panostusta ja resursointia sairaaloilta. Siksi.

Toiseksi: alatiesynytys EI ole vauvalle turvallisin tapa syntyä. Suunniteltu sektio on kaikkien tutkimusten mukaan riskittömin vaihtoehto. Tutkimustulokset näyttävät usein toista, mutta niissä onkin mukana kaikki sektiot, jotka siis, suunniteltuja lukuunottamatta, ovat tosiasiassa epäonnistuneita alatiesynnytyksiä.

Musta olisi kiva, että myös NAINEN otettaisiin kaikissa arvioissa huomioon. Vauva ja synnyttäjä ovat yhtä arvokkaita. Ei voi olla niin, että pahat repeämät ja vammat ovat pienempi paha kuin keisarileikkaus. Myös sillä on minusta merkitystä, että synnyttäjä selviää mahdollisimman pienin vaurioin. Joskus, tai varmaan aika useinkin, se vaatisi keisarileikkauksen. Ei riitä, että vauva saadaan ulos ja äiti jää henkiin.

Suorastaan törkeää yhteiskunnalta pihtailla tällaisessa asiassa.