Iso kriisi: haluaisin niin selvitä itse, enkä sotkea herttaisen miehen rahoja ja aikaa tähän?

Mä olen ollut yli 10 vuotta yksinhuoltaja ja aina visusti päättänyt, että mä olen itsenäinen nainen, joka tekee itsenäisiä päätöksiä, ei katkeroidu, eikä haikaile ketään auttamaan. Olen vahva ja rohkea ja itsenäinen. Osaan pitää itsestäni itse huolta.



Nyt minulle tuli taloudellinen takapakki, joka oikeasti tulee viemään jokaisen liikenevän sentin seuraavaksi 4 vuodeksi. Taloudellinen tilanteemme on tähän asti ollut vähän heikko, mutta moneen muuhun verrattuna ei mitenkään mahdoton. Tähän liittyy vanhempieni omaisuutta ja siskojeni taloussotkuja ja muuta sukurasitetta. En viitsi sen tarkemmin selittää, koska muuten voin jäädä kiinni.



Nyt kun talous kaatuu päälleni, töissä on todella raskasta ja joudun vielä ottamaan ison lainan ja aloitettuani seurustelun, olen alkanut omituisesti katkeroitumaan ja sotkemaan tähän poikaystäväni raha-asioita, ilman että edes asumme yhdessä tai suunnittelisimme sitä edes aktiivisesti. Olen itse kieltäytynyt miettimästä yhteenmuuttoa kovin tehokkaasti, koska en halua sotkea miestä vielä kovin paljon lapsieni elämään.



Nyt olen siis alkanut miettimään, että mitä jos joku olisi auttanutkin minua kaikki nämä vuodet ja mitä jos en olisi joutunutkaan olemaan taloudellisesti ja henkisesti kaikesta itse vastuussa. Enkä olisikaan joutunut siivoamaan aina itse ja hoitamaan joka maailman asiaa itse ja minulla olisikin ollut aikaa joskus itselleni, enkä olisi joutunut luopumaan niin monesta ystävästäni sen takia, että jouduin olemaan lasten kanssa ja luopumaan omasta elämästäni niiden hyväksi.



Typerintä tässä on se, että minulla on oikeasti melkein kaikki nämä vuodet ollut mahtava tukiverkosto, sukulaisia, ystäviä ja vähän rahaakin matkustaa, eikä tilanne ole ollut yhtään niin paha kuin nyt kuvittelen. Silti tuntuu, että kahden vanhemman tulot ja aika on tehnyt kaikkien muiden elämän niin helpoksi, vaikka moni on eronnut tänä aikana, tullut petetyksi, menettänyt työpaikkoja ja kaikkea.



Ehkä sitä on vaan ollut vahva, ja nyt kun olisi potentiaalisesti joku jonka kanssa tämän voisi jakaa, sille alitajuntaisesti työntää isän roolia ja kun talous kaatuu niskaan, se ei ole muka oma syy, vaikka olen aktiivisesti tähän sotkuun osallistunut.



Selviänhän mä tästä itse, ettei tarvitse sotkea mukaan miehen rahoja ja aikaa tähän projektiin?



Miten olla tarttumatta siihen mieheen kuin pelastuslauttaan?



En ole ihan vakuuttunut, että meistä tulisi kestävä pari.