PULLUKKA VAUVA?! Harmittaa...

vauva- ja lapsuusiässä onkin kyllä erittäin tärkeää kasvaa!

eikös se oo vauvoista vaan kohteliaisuus sanoa että on hyvin ruoka maistunut, hyvin kasvanut jne?

Katsot anoppia silmiin, hymyilet ja kerrot, miten vauva on miinuskäyrillä ja painosta ollaan ennemminkin huolestuneita. Kerro vauvasi paino ja sen jälkeen mitä vauvan pitäisi painaa (noin keskimäärin). Sen jälkeen voit jatkaa, miten et muutenkaan pidä tuollaisista painoon liittyvistä huomautuksista edes vauvoille, kun sellainen voi jäädä päälle eikä kenenkään ihmisen painosta voi tuosta vaan huomautella.



Tehoaisiko?

Millaiset tietysti joka vauvalla on, oli sitten miinuskäyrällä tai ei. Tietysti jos tuota jatkuu lapsen ollessa vanhempi, niin sitten kannattaa puuttua. Mutta tuskinpa jatkuu. Normaalilta ylpeältä isovanhemmalta kuulostaa.

Katsot anoppia silmiin, hymyilet ja kerrot, miten vauva on miinuskäyrillä ja painosta ollaan ennemminkin huolestuneita. Kerro vauvasi paino ja sen jälkeen mitä vauvan pitäisi painaa (noin keskimäärin). Sen jälkeen voit jatkaa, miten et muutenkaan pidä tuollaisista painoon liittyvistä huomautuksista edes vauvoille, kun sellainen voi jäädä päälle eikä kenenkään ihmisen painosta voi tuosta vaan huomautella.

Tehoaisiko?

asia noin paljon häiritsee.

Mulla on itselläni ollut 3 ruipelovauvaa, ja aina olen toivonut vauvaa, jonka painosta ei tarvitsisi olla huolissaan. Mutta oikein hyviä ja terveitä lapsia näistä laiheliineistakin on kasvanut.

Musta oli kiva, kun neuvolassa aina kehuttiin hyvää kasvua. Oma äiti sitten ihmetteli, kun aina olen imettämässä jne. Sitä rupes itsekin miettimään, kehtaako sitä vauvaa taas ruokkia... huoh.

Pullukka on vauvalle arvonimi, ajattele sitä näin! En soisi ketään kuitenkaan nimiteltävän rimpulaksikaan, oli vauva tai vaari.. Nimeämiset ja nimittelytkin tulee vastaan sinua nyt ja tulevaisuudessa, et saa antaa niiden vaikuttaa siihen minkä todella tiedät:lapsesi on maailman suloisin. Näin on.Piste. Sano se ääneen kaikille. Olet itsekin ihana.



Kaksi vauvaani oli lähes viisikiloisia syntyessään ja keskimmäinen "kirppu" vain 4600g. Kahdeksankuisena esikoista pidettiin kaksivuotiaana ja vähän ihmeteltiin kun ei osaa puhua eikä kävellä..kummasteluun ei meinaa tottua, tuntuu ettei koskaan ole kenenkään mieleen.



Tämä on nyt viestini sinulle:

Hae rohkeutta ja itseluottamusta! Älä päästä itseäsi väsymään (nuku kun voit, pois netistä), se heikentää vastustuskykyä ehkä ajattelemattomillekin lausahduksille. Älä suotta suutu anopillesi, hän on tärkeä ihminen. Anna ihmisille anteeksi, vaikkei sitä kukaan sinulta pyydä. Uudestaan ja uudestaan. Näe ihmisen mitättömyys maailmankaikkeudessa, elämän lyhyys ja ihanuus!



Nyt omat lapseni ovat 18, 13 ja 10. Katson alkuajan äitiyttä haikeasti, mutta miettien: olisinko osannut silloin murehtia ja surra vähemmän, nyt katsottuna pikkuasioista? Olisipa joku sanonut minulle jotain rohkaisevaa, kun olin uusi äiti. Sanonut oikein sydämestään, eikä vain viran puolesta (kiitos kuitenkin äitiysneuvolaan!)

Minun tyttöni oli vauvana aika laiha, mutta poikani tosi pullea. Syntyi 3,5kg painoisena, mutta alkoi sitten hirveän syömismaratonin ja pullistui kovasti. Kulki painoltaan +2-käyrällä pitkään. Anoppi aina sanoi, että "kyllä on ollut ruoka-aikaan kotona, kyllä on pullea, kyllä on makkaraa, otatko vielä vähän tissiä kun selvästi kelpaa, pitäiskös vähän laihduttaa, on sulla mistä ottaa" jne.



Se meni kyllä suoraan hermoon mulla. Ei haittaa joskus mainita, mutta kun se koko keskustelu siitä lapsesta on painon hämmästelyä.



Ja poika oli rintaruokinnalla sen kuutisen kuukautta ja sai syödä sen minkä halusi. Eli ihan normaalisti omalla tavallaan kasvoi. Laihtui heti alettuaan enemmän liikkua, ja nyt vuoden ikäisenä on ennemmin laiha kuin lihava. Vieläkin tosin anoppi välillä hokee pullea-kommenttejaan, vaikka poika ei todellakaan sitä enää ole.



Mutta kyllä noi kai liittyy siihen vauvavaiheeseen. Silloin kommentoidaan pulleita poskia ja ihastellaan makkaroita. Sitä vain niin helposti äitinä o huolissaan lapsensa puolesta ja ottaa itseensä.



Juttelin taannoin naapurin kanssa, jolla pieni vauva. Häntä ärsyttää ainaiset pienuuden ihmettelyt.. eli kai sitä aina saisi jonkun ärsytyksen aikaan. :)

olen myös joskus kokenut oudoksi, kun varsinkin vanhemmat ihmiset kommentoivat lapseni pulloposkia jne (ihan keskikäyrällä kasvaa kaikin puolin). Sittemmin olen kyllä ymmärtänyt, että se on kehua. Mun oma tausta vaan on niin erilainen, että en osaa reagoida oikein...

sulle tulee hyvä mieli siitä että kutsuu vauvaasi pullukaksi, se kun usein on kohteliaisuus vauvasta ja sen merkki että vauva syö hyvin ym. positiivisia asioita. Mutta jos kovasti vaivaa etkä pysty suhtautumaan asiaan niin koita ottaa asia jotenkin puheeksi anopin kanssa.

Mutta kyllä noi kai liittyy siihen vauvavaiheeseen. Silloin kommentoidaan pulleita poskia ja ihastellaan makkaroita. Sitä vain niin helposti äitinä o huolissaan lapsensa puolesta ja ottaa itseensä.

Vauva vaan ON joka tapauksessa aika erikoinen ja eksoottinen otus pulleine poskineen ja makkaroineen. Ei vauvoille päde samat kauneusihanteet kuin aikuisille :D Pullukka on se normaalein olomuoto (vaikka ei hoikempi vauvakaan ole surkean näköinen) ja superpullukka vaan on hämmästyttävän näköinen, mutta ei paha sekään.

Kyllä ne läskit sulaa, kun liikkuminen alkaa. Ja jos ei, leikki-ikäisen ruokailutottumuksia on helppo säätää niin, että saa painon normaaliksi.

juu, tuollaista se on kun on ensimmäinen lapsi ja hormonit vielä pinnassa. Suhtautuu tosi kriittisesti kaikkeen sanomiseen ja usko mua; myöhemmin et ollenkaan tajua miksi edes kiinnitit huomiota moisiin kommentteihin!



Tuo on ihan normaalia että takertuu kaikkeen, mulla toi meni niin että hermoilin lapsen vaatetuksesta kun aina oli mummojen mielestä joko liian vähän tai liikaa vaatetta, imettämisestä tuli kommentteja joka suuntaan ja jopa siitä miten lasta pidettiin sylissä. Nämä kaikki ovat ihan näiden itsekin äitien omia ajatuksia lapsen hoidosta, muista vain että sinä olet juuri oman lapsesi äiti ja otat kommenteista vinkin mikäli se yhtään on järkevä ja muuten ohi korvien. Sanomattakin on selvää että anoppisi vaan sanoo noin ajattelematta asiaa ollenkaan noin syvällisesti kuin sinä! Relaa!

Meidänkin esikoinen syntyi alle 3kg, mutta rintamaitoa riitti ja poikahan tankkasi. Puolen vuoden iässä alkoi olla melkoinen pullukka. Tähän anoppi sanoi, että hänen suvussaan lapset eivät koskaan ole olleet noin pullukoita. Minä vastasin, että eipä uskoisi että Tiinakin (mieheni sisko) on joskus ollut hoikka vauva kun nyt on ylipainoa ainakin 40kg. Tämän jälkeen anoppi ei ole kommentoinut lapsiemme ulkonäköä.

sanoisit anopille seuraavan kerran kun sanoo että "pitäisiköhän alkaa dieetille" niin sanot että oletkin huomannut anopin pyöristyneen ja ehdottaisit anopille että voisi liittyä painonvartijoihin tai alat nipistellä häntä poskesta ja kutsua pulleroksi ja katsot miten suu sitten pannaan :D

Ymmärrän kyllä että varmaan anoppisi ei tarkoita pahaa kommenteillaan mutta kyllä muakin alkaisi hitsaamaan jos tuolla tavalla koko ajan käyttäytyisi..

Ei kun nyt vaan lopetat tuon skitsoamisen ja alat ajatella positiivisesti! Kuten monet ovat sanoneet, vauvaa nimenomaan kehutaan sanomalla pullukaksi ja ikään kuin vitsinä puhutaan dieeteistä yms. Relaat vaan ja otat nuo kehut kehuina, etkä rupea oudoksi äkäpussiksi joka vetää herneet tuollaisesta! Skarppaa nainen!

[quote author="Vierailija" time="09.11.2011 klo 09:43"]

Meidänkin esikoinen syntyi alle 3kg, mutta rintamaitoa riitti ja poikahan tankkasi. Puolen vuoden iässä alkoi olla melkoinen pullukka. Tähän anoppi sanoi, että hänen suvussaan lapset eivät koskaan ole olleet noin pullukoita. Minä vastasin, että eipä uskoisi että Tiinakin (mieheni sisko) on joskus ollut hoikka vauva kun nyt on ylipainoa ainakin 40kg. Tämän jälkeen anoppi ei ole kommentoinut lapsiemme ulkonäköä.

[/quote]

Vanha ketju, mutta pitääpä nostaa. Vauvani on 4 kk ja täysimetyksellä. Syntyi selvästi alle nelikiloisena, mutta on mennyt sen jälkeen koko ajan +20-25-käyrillä. 

Kysyin sitten neuvolalääkäriltä, onko pullukalla lapsella alttius ylimääräisen painon keräämiseen myös vanhempana. Lääkäri totesi, että päinvastoin laihat vauvat (miinuskäyrillä menevät ilmeisesti) ovat vanhempana todennäköisemmin ylipainoisia.

Kyse on tietysti tilastollisesta yhteydestä, joten varmasti paljon on poikkeuksia. Mutta että jos joku huolehtii rintamaidolla olevan vauvan valtavasta painon kertymisestä, niin asia on siis pelkästään positiivinen tulevaisuudenkin kannalta.   

ps. Minusta kaikki vauvat on suloisia, sirppanat ja pullukat.