Miksi isovanhemmat odottavat vauvaperheen raahautuvan HEILLE jouluna??

Ymmärrän kyllä, ettei anoppi mielellään lähde miniän riesaksi miniän kotiin miniän haukuttavaksi.

Ei miniäkään tykkää lähteä anopin riesaksi ja haukuttavaksi.

Muutenkin 3 lomapäivän viettäminen käy raskaaksi jos pitää siitä ajasta viettää 15 tuntia autossa lasten kanssa, pysähtyä monta kertaa matkan aikana jollekin hikiselle huoltoasemalle vaipanvaihtoon ja syömään. Siihen riemuun menee käytännössä yksi päivä.

Sitten kun vielä joutuu kuuntelemaan loppuajan anopin vittuilua, jota säestää appiukon ja muiden sukulaisten hilpeät naurahtelut.

Ei sellaista joulua minulle kiitos.

Minulle riitti tasan yksi anoppilajoulu.

Sen jälkeen ollaan vietetty joulut omassa kodissa, jonne on tervetulleita kaikki ne sukulaiset jotka kanssamme tahtovat joulua viettää.

jos onkin tällainen tilanne; molempien vanhemmat ovat eronneet.

Kohta kymmenen joulua on yksi isovanhemmista viettänyt jouluaattoa meidän sohvalla istuen ja arvostellen kaikkea lasten kasvatuksesta lähtien.



Vaivalla laitetun jouluruuan syö hotkaisten ja kiireellä takaisin sohvalle.

Tuijottaa telkkaria, sitten onkin kiire lähteä, että jaetaanpa ne lahjat äkkiä.



Itse jouluihmisenä tunnen aattoiltaisin aina syvää pettymystä, ei joulun tunnelmaa vähimmässäkään määrin. En vain tule toimeen kyseisen ihmisen kanssa, mutta en halua riitojakaan.



Haluaisin viettää aaton ihan vain oman perheen kesken. Vierailut seuraavina päivinä.

Mutta joka aatoksi tämä ihminen haluaa meille ja ei hennota kieltäytyäkään. Yksinäinen kun on.

Ja sitten tunnen syyllisyyttä kun ajattelen jättää seuraavana jouluna kutsumatta.



Nyt on meillä perhe taas kasvanut, viime joulu oli kaiken huipentuma ja äidin hermot alkaa olla loppu. Mitä siis tehdä?



Ja vaikka joku tästä tekstistä tunnistaisikin, selvennän että tämä henkilö istui aattoa meillä jo silloin kun meillä ei ollut lapsia. Kolme ihmistä istui hiljaa tuijotellen joulukuusta.

Lopulta miehen piti "vihjailla" vieras lähtemään, halusimme nukkumaan. Hänpä olisikin halunnut jäädä yöksi.

nokkaa anoppilaan joulun viettoon ja vinkumaan kun ei päässyt omaan kotiinsa viettämään oman äidin luo sitä ainoaa, oikeaa joulua.

Itse asiassa mitä olen jutellut äitini ikäisten naisten kanssa, moni arastelee miniöitään, mutta haluavat silti nähdä poíkaansa ja lastenlastaan ja siksi kutsuvat näitä jouluksi. Oikeasti toivoisivat, että poika kävisi yksin lasten kanssa, eikä miniä istuisi kahvipöydässä naama norsunvitulla arvostelemassa.

Ymmärrän kyllä, ettei anoppi mielellään lähde miniän riesaksi miniän kotiin miniän haukuttavaksi.

Ei miniäkään tykkää lähteä anopin riesaksi ja haukuttavaksi.

Muutenkin 3 lomapäivän viettäminen käy raskaaksi jos pitää siitä ajasta viettää 15 tuntia autossa lasten kanssa, pysähtyä monta kertaa matkan aikana jollekin hikiselle huoltoasemalle vaipanvaihtoon ja syömään. Siihen riemuun menee käytännössä yksi päivä.

Sitten kun vielä joutuu kuuntelemaan loppuajan anopin vittuilua, jota säestää appiukon ja muiden sukulaisten hilpeät naurahtelut.

Ei sellaista joulua minulle kiitos.

Minulle riitti tasan yksi anoppilajoulu.

Sen jälkeen ollaan vietetty joulut omassa kodissa, jonne on tervetulleita kaikki ne sukulaiset jotka kanssamme tahtovat joulua viettää.

Minusta on naurettavaa kököttää joulu kotona vauvan kanssa vain siksi, että ei halua antaa isovanhemmille periksi ja vauva on TEIDÄN. Vauvan kanssa on sitä paitsi helppo matkustaa ja parhaimmillaan joulu isovanhempien luona voi tarkoittaa lepohetkiä myös vanhemmille. No, jokainen tavallaan mutta meillä vietetään aina joulua isovanhempien luona. Meidän lasten mummolat sijaitsevat reilun 2000km päässä toisistaan mutta joulunvietot ovat sujuneet jo 9v ilman ongelmia. Meillä on alusta asti ollut sellainen tapa, että joka toisen joulun vietämme minun vanhempieni luona ja joka toisen anoppilassa. Ja vastavuoroisesti uutta vuotta vietetään toisessa paikassa eli aina joulunpyhien/vuodenvaihteen aikaan käymme molemmissa paikoissa. Tämä järjestely on tasapuolinen eikä tarvitse tapella. Meille vanhemmille tämä järjestely tarkoittaa toki paljon työtä, kun pitää ensin pakata tavarat, lahjat ym. ja matkustaa joko 500km autolla tai 1800km lentokoneella - ja muutaman päivän päästä pakkailla taas tavarat kasaan ja siirtyä seuraavaan paikkaan. Lapsista tämä järjestely on todella kiva - tavallaan olisi mukava viettää joulua oman perheen kesken kotosalla mutta toisaalta lapset nauttivat suuresti isovanhempien, serkkujen ja muiden sukulaisten seurasta. Myös sisarukseni ovat mukana tässä "rytmissä" eli joka toinen joulu vietämme vanhempieni luona joulua isolla porukalla ja seuraavana kaikki ovat joulun puolisoidensa kotona (ja kaikki osapuolet ovat olleet tyytyväisiä). Ymmärrän toki, ettei kaikilla ole sellaista mummolaa, jonne haluaa mennä joulua viettämään mutta pitkälti on omasta halusta kiinni tapellaanko joka joulu vai ei. Itsekäs ei kuitenkaan kannata olla vaan ajatella asiaa lapsen ja isovanhempien kannalta - heidän ilonsa takia ainakin minä olen valmis joustamaan ja näkemään ylimääräistä vaivaa.

ei minkäänlainen väsymys paina kun jaksatte vapailla tuossa määrin reissata. Teillä näyttää lisäksi olevan joulusta uuteen vuoteen vapaata. Taidatte olla opettajia. Normaaleilla ihmisillä ei ole joulun aikaan yhtään ylimääräistä vapaapäivää, ellei sitä jollain konstilla saa itselleen tehtyä.

No joulusta uuteen vuoteen on about 4 työpäivää, joten eiköhän aika moni muukin kuin opettajat kerää siihen pitämättömiä vapaita. Reippaita olette! Meilläkin samanlaiset ajatukset, mut matkaa onneksi vain 450km ja 300km

Ensin on kesällä pitänyt järjestää lomia / hoitaja jostakin koululaisen loman ajaksi, ja syyslomalla vielä viikko.

Kyllä siinä saa hiki hatussa painaa loppuvuoden töitä että saa korvattua kaikki tekemättömät tunnit, vaikka niitä miten paljon olisi alkuvuodesta kerännyt.

Sitten vielä pitäisi joulusta yksi päivä viettää autossa istuen että pääsee anoppilaan työleirille ja haukuttavaksi.

mielelläni isovanhemmille valmiiseen pöytään :-) Ihanaa kun kutsuvat! Menemme kaikki sisarukset lapsinemme. Tosi kivaa kun vanhempani viitsivät ja jaksavat järjestää!

Tosin minä en ymmärrä mikä siinä pikkuvauvan kanssa liikkumisessa on niin vaikeaa? "Me ei sitten ainakaan lähdetä pienen vauvan kanssa minnekään, vaan muut saavat tulla nyt meille. En mä kyllä yksin sitten joulua laita, mun aika menee vauvan kanssa."



Eli teidän on tultava meille joulun viettoon, mutta sitä ennen teidän on tultava laittamaan se joulu.



Arvaapa onko kuinka moni sukulainen menossa?

vanhempani viettävät joulua meillä. Olen joskus epäillyt, että hän on tänne av.llekin kirjoittanut kun "appivanhemmille ei kelpaa meidän joulu vaan menevät tytön perheeseen ja vievät varmaan sinne lahjojakin enemmän" Äitini myös kuvitteli, että lapsiperhe tykkäisi tulla syömään valmiiseen pöytään, mutta veljen vaimo nosti dramaattisen metelin juuri kuin ap, että heidän pitäisi RAAHAUTUA ja UHRAUTUA ja PILATA oma joulu AJAMALLA KOKO JOULU VIIHDYTTÄMÄSSÄ ISOVANHEMPIA (matkaa meille oli 2km) Äitini ei pyytänyt toista kertaa. Veljen vaimo sai tahtonsa periksi ja he viettivät joulut vaimon vanhempien luona. Veljeni olisi kyllä halunnut käydä lapsuuskodissaankin jouluna, mutta vaimo huusi äidillemme, että nyt pitää äitini päästää napanuora irti pojastaan ja lopettaa se hyysääminen ja lopettaa heidän ahdistelu ja sekaantuminen heidän elämäänsä. He käyvät jouluna vain oikeassa mummolassa eli vaimon äidin luona. Nyt on veljen vaimon vanhemmat vanhainkodissa ja minun vanhempani ovat viettäneet jo monia jouluja meillä ja kieltämättä ehkä tuovat parempia lahjojakin meidän lapsille kun ovat "oikeita isovanhempia" heille.

valmiiseen pöytään. Ei tarvitsisi siivota, laittaa pöytää koreaksi, jaksaa miljoonaa asiaa. Hän oli väärässä, veljen vaimon mielestä oli suorastaan helvetillinen vääryys olettaa, että he lähtisivät kotoaan jouluna minnekään. Asia selvä, jokainen jouluilkoon niin kuin tahtoo. Ehkä ei sitten pidä itkeä jälkeenpäin sitä, että muu suku on aattona yhdessä ja pitää hauskaa samaan aikaan kun pikkuvauvaperhe väsää omaa jouluaan ja istuu yksin kotona.

Meillä anoppilassa ei vietetä sellaista joulua, josta minä nauttisin. Kaupan valmista ruokaa, kinkkukin valmiiksi paistettuna. Ei kateta ateriaa, vaan jokainen lämmittää mikrossa silloin kun haluaa (HALOO!!!). Ei ole joulukuusta, kun turha laittaa pariksi päiväksi. Ei joulusaunaa, kun eivät tykkää saunoa. Ei juuri koristeita. Ei leivonnaisia. Lahjat on ainoa jouluinen juttu ja niistä vauhkotaan koko aatto, että milloin avataan, joko avataan.



Mun vanhempien luona on kunnon marttyyrimeininki. Äitini (kaappijuoppo) kiillottaa kruunuaan sillä, miten paljon on tehnyt valmisteluja, vaikka samaan aikaan tehnyt 12h työpäiviä. Vauhkotaan siitä, riittääkö ruoka varmasti, ostetaan kaapit täyteen kaikkea ja tuputetaan koko ajan jotain. Koko aatto menee siivotessa, järkätessä, juostessa ympäriinsä. Isä hakee joulukuusen vaikka viimeisillä voimillaan ja kipupiikin avulla, vaikka olisi jalat ja selkä tohjona. Ja sitten ihastellaan, että on sentään omasta metsästä joulupuu! Valitellaan, miten lapsille on niin vaikea ostaa lahjoja ja annetaan rahaa ja kysellään tarkasti, mitä toisesta mummolasta on tullut, että oma raha on varmasti arvokkaampi kuin toisen mummolan tavaralahjat. Kauhistellaan sitä, että eikö toisessa mummolassa ollutkaaan kuusta eikä itse tehtyjä laatikoita. Ollaan tyytyväisiä, että heillä sentään on oikea joulu. Tunnelma on kireä, koko ajan saa pelätä milloin äiti alkaa ravata piilopullollaan.



Jep. Näistä kun miettii, että kumman joulun valitsee, niin TADAA, ei kumpaakaan!!! Kuuntelen mielelläni äitini syyllistämistä siitä, ettei mennä jouluksi. Kutsun heidät meille, eivät tietenkään tule. Kutsun myös appikset meille, he tulee. Anoppi ei jaksa eikä halua laittaa omaa joulua, mutta arvostaa mun vaivannäköä, samoin appiukko. He tulee meille mielellään joulupäivänä, aaton vietämme oman perheen kesken.

up

.

.