Kumpi ikäero ekan ja tokan lapsen välille parempi: puoltoista vuotta vai kaksi ja puoli vuotta?

Sehän se just on, kun ei etukäteen osaa sanoa, onko omalle perheelle hyvä saada kaksi lasta pienellä ikäerolla, isommalla ikäerolla vai tosi isolla ikäerolla. Omat sisarukseni ovat mua huomattavan paljon vanhempia, sillä olen perheen iltatähti, joten en oikein edes tiedä, millaista on, jos sisar tai veli on lähes samanikäinen kuin itse. Minä en ole läheinen sisarusteni kanssa vieläkään ja se tietysti vähän harmittaa, vaikka en voikaan syyttää yksin ikäeroa tästä. Olen vaan monesti ajatellut, että olisi varmaan ihanaa, jos olisi joku sisarus, jonka kanssa voisi olla parhaat ystävät. Siksi mietin omalle lapsellemme sisarusta aika pienellä ikäerolla, korkeintaan tällä kahden ja puolen vuoden ikäerolla. Vähän kuumeilen toista vauvaa jo nyt, mutta en ehkä vielä tarpeeksi...



- ap

lapsillamme kolmen vuoden ikäero ja hyvin nykyään jo leikkivät yhdessä.



Äitinä en olisi jaksanut lapsia pienemmällä ikäerolla. Esikoinen oli varsin omatoiminen kuopuksen synnyttyä. Myös tuttavat joilla isompikin ikäero lasten välillä ovat olleet tyytyväisiä.



Siskoni kanssa meillä kahden vuoden ikäero, oltiin ehkä hyvät kaverit lapsina ja edelleen, mutta kyllä se äidille oli raskasta.

2 vauvaa perheessä on raskasta, ihan riittävän raskasta oli lähemmäs 3v ikäerokin. Nyt kun lapset ovat jo koululaisia vajaan 3v tuntuu hyvin pieneltä erolta, varsinkin kun isompi on ehkä ikäisiään lapsellisempi ja nuorempi taas kehittyneempi, ehkä siksi että on ikänsä matkinut isompaa.

Muistaakseni suomalaisessa lasten hyvinvointitutkimuksessa havaittiin, että huonoimmin henkisesti voivat alle 2v sisaruksen saaneet kotihoidetut lapset, eivätkä esim. alle 2v hoitoon viedyt. Eli monien ajatus tehdä pikkusisarus siksi ettei tarvitse viedä esikoista hoitoon, ei olekaan hyvä idea.

Et näänny kahden ihan pienen hoitoon! Ja 2,5 vuoden ikäero ei kuitnekaan estä leikki myöhemmin. Meillä leikkivät isoveli ja pikkusisko hienosti 3 vuoden ikäerosta huolimatta.

Meillä toivotettiin sisarus tervetulleeksi silloin kun ikäeroa olisi ollut reilu vuosi. No tulosta ei ole vieläkään tullut ja jos nyt alkaisi tulla, niin ikäeroksi tulisi viisi vuotta...



En halua tällä pahoittaa mieltäsi eikä tarkoitus ole olla epäasiallinen vastaaja, vaan ennemminkin haluan tuoda esille näkökantaa, että aina niitä vauvoja ei tilata eikä sitä ikäeroa voi suunnitella.

pienellä ikäerolla on juuri kilpailun ja tappeluiden kannalta se "pahin" tilanne.

Monta vuotta toistelin kymmeniä kertoja päivässä: IRTI, kun pojat olivat koko ajan ja railakkaasti toisissaan kiinni. Myös mm äidille suuttuessa pamautettiin veljeä muutaman kerran nyrkillä ohi kulkiessa.

Ja molemmat pojat ovat olleet päiväkodissa aina niin kiltistä, eivät lyö eivätkä tappele. Hoitajat eivät ole uskoneet, kun olen kertonut millaista touhu kotona on... (ovat olleet eri ryhmissä pk:ssa, joten eivät ole siellä tapelleet kuin kerran pari, joloin otteista raportoitiin minulle kauhistuneena :-)

ja mistään tappeluista ei ole ollut tietoakaan. Yhteisiä leikkejä kyllä riittää (nyt 5 v. ja 6 v.)

pojilla. ("valekaksosiksi" kutsuu yksi tanskalainen lastenpyskologi, joka on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan sisarusten välisstä dynamiikasta. Hänen mukaansa kaksi poikaa 1.5v tai sitä pienemmällä ikäerolla on "pahin mahdollinen yhdistelmä" keskinäisen kilpailun osalta. aika uisen vieläkin luulee joka poikia kaksosiksi, vaikka pituuseroakin on n 10 cm) Esikoinen oli tosi mustasukkainen. (vastoin jonkun aiemman kirjoittajan saamaa tietoa) Vasta kuopuksen ollessa n vuoden vanha usalsin jättää pojat keskenään mennessäni esim. vessaan. Tappelivat aivan tolkuttomasti monta vuotta. Nyt fyysisesti vähän vähemmän, mutta veraalisesti enemmän. Pojat nyt 6v ja 7v. Kilpailevat aivan kaikesta keskenään. Kuopus kokee aivan aiheetonta huonommuutta, kun ei ole yhtä hyvä kuin isoveljensä. Ei millään tahdo ymmärtää, ettei nuorempana voikaan osata kaikkea mitä veli osaa. Kun melkein voi veljen saavuttaa... Aikoo kuulemma ainakin aikuisena sitten olla pidempi kuin isoveli! Mutta leikkivät myös paljon yhdessä. Upeita mielikuvistusleikkejä jne. Pelaavat fudista ja sählyä jne tosi paljon keskenään. Omasta kokemuksestani suosittelisin suurempaa ikäeroa. Uskoisin lasten pääsevän helpommalla, kun ei tarvitsisi kaikessa niin kilpailla, jos toinen olisi selkeästi tavoittamattomissa taidoissaan. Pienempi voisi olla rauhassa pienempi ja isompi saisi olla pienemmän idoli, kuten joku tuossa ylempänä kirjoittaa.

kukaan muu ei voi kertoa sinulle mikä teidän perheeelle on paras ikäero.

Meille paras ja erittäin toimiva ikäero oli 7 vuotta. Missään nimessä en olisi halunnut pienellä ikäerolla lapsia. Ensinnäkin tunnustan omat voimavarani, olisin kyllä selvinnyt, mutta millä hinnalla. En halunnut vetää itseäni tilaan, jossa jokainen päivä on rämpimistä velvollisuuksien suossa ja väsymyksestä puolikuolleena vain selviytymistä päivästä toiseen, ajatuksena että kyllä se 3 vuoden kuluttua helpottaa. Halusin nauttia kummastakin vauvasta ja taapero ajasta ja antaa molempien lasten olla se perheen pieni mahdollisimman pitkään.

Sitä paitsi meillä molemmat lapset olleet niin huonoja nukkujia ensimmäiset 2 vuotta, että olisin oikeasti varmaan nääntynyt väsymyksestä jos olisin joutunut valvomaan 4vuotta putkeen.



En todellakaan ymmärrä pienen ikäeron suosimista ja hehkuttamista. Joillain varmaan menee tosi hyvin jne mutta surullisen monta kertaa on saanut nähdä ystäväpiirissä myös sen, että pienellä ikäerolla syntyneet lapset ovat aiheuttaneet todella pahoja perhekriisejä. Molemmat vanhemmat ihan jaksamisen äärirajoilla, riitoja ja vähintäänkin ilotonta arjessa rämpimistä. Pakosti vaan tullut silloin ajateltua, että onko se nyt oikeasti sen arvoista, varsinkin kun selitys lähes poikkeuksetta pieneen ikäeroon on, että pitää olla "leikkikaveri" ja että tulee sisaruksille läheisemmät välit.

Noh meillä tosiaan pitkä ikäero ja todella läheisiä ovat silti. Riitojakaan ei juuri ole, kun ikäeroa sen verran että molemmilla myös omat juttunsa.

1v 4kk ikäeroa, ensimmäisellä paha astma. Ei hirveenä mustasukkastele, mut on huomionkipeä, siis eka, johtuu kyllä enimmäkseen tosta astmasta ja ku mies aika vähän kotona. Helppoo ja mukavaa jos tykkää siitä et koko ajan on joku tilanne päällä...



Suosittelen pientä ikäeroa jo plkästään siks et on kaveria toisilleen..

1,5 v ikäero on liian pieni, koska esikoisenkin pitää saada olla vauva oman aikansa.



Meillä on tällä hetkellä tuo juniori 1 v 7 kk ja ajatuskin siitä että nyt syntyisi uusi vauva... Huh, pelottavaa!

Ei kai niitä lapsia synny vain tasavälein? Vai osuukonsilloin sopivasti kesäloma? Mun ohje on, että paras ikäero on se, kun vanhempien tekee mieli toista lasta. Ja se nyt vain on kovin yksilöllistä.