Kumpi ikäero ekan ja tokan lapsen välille parempi: puoltoista vuotta vai kaksi ja puoli vuotta?

mutta meillä siis pojilla 1.5v ikäeroa. Mistä varmasti paljon haittaakin heille, mutta paljon myös iloa.



Rankkaa oli ja parisuhteessa otti koville kuopuksen vauva-aikana, koska kuopus valvotti rankasti ja pitkään. Muuten nautin hulinasta ympärilläni. En ehkä olisi osannut olla yhden lapsen kanssa pitkään kotona, mutta nyt puhaa riitti hyvin siihen asti, kun kuopus oli 3v.



Ison ikäeron hyvistä puolista kirjoitti joku edellä. Huonona puolena tällöin olisi se, ettei ole kovin paljon asioita, joita koko perhe voi tehdä yhdessä. Meillä nyt 6v ja 7v pojat, joiden kanssa koko perheellä pelataan kaikenlaista, uidaan, lasketellaan, retkeillään jne. Mikä ei tällä lailla olisi mahdollista, jos pojat eivät olisi niin samanikäiset.



Itselläni 8v ikäero veljeeni, johon olen oikeastaan tutustunut uudelleen nyt aikuisena. Pitkän aikaa maailmamme olivat niin erilaiset, teini-ikäinen-ekaluokkalainen, kotoa jo maailmalle muuttanut-teini-ikäinen jne.

sillä omasta mielestäni puolitoistavuotias on vielä vauva :) kaksi ja puoli vuotias kuitekin jo ehkä tajuaa perheeseen tulevan lisäystä eikä välttämättä tarvitse vanhempien jatkuvaa hoivaa. Toki rakkautta ja hellyyttä, meinasin enemmin syöttämistä ja pukemista, vaipanvaihtoa ja jatkuvaa kanniskelua. Kaksi ja puoli vuotias osaa varmasti jo syödä itse ja jopa kertoa mitä haluaa ym.

sanoisin, että 2,5-vuotta.



Imetä sitten siinä lapsentahtisesti, kun puolitoistavuotias kiipeilee pöydälle alasti, muovipussi päässä, sakset kädessä ja seisoo yhdellä jalalla pöydän reunalla...



En tosin tiedä, onko elämä yhtä hasardia vauvan ja 2,5-vuotiaan kanssa, mutta erityisen helpoksi en kokenut tuota lyhyttä ikäeroa.

sillä omasta mielestäni puolitoistavuotias on vielä vauva :) kaksi ja puoli vuotias kuitekin jo ehkä tajuaa perheeseen tulevan lisäystä eikä välttämättä tarvitse vanhempien jatkuvaa hoivaa. Toki rakkautta ja hellyyttä, meinasin enemmin syöttämistä ja pukemista, vaipanvaihtoa ja jatkuvaa kanniskelua. Kaksi ja puoli vuotias osaa varmasti jo syödä itse ja jopa kertoa mitä haluaa ym.

Osaavatko puoltoistavuotiaat olla yhtä mustasukkaisia vauvasta kuin vuotta vanhemmat?

ja 1.5 vuotta välissä lapset leikkivät paljon yhdessä ja ovat ystäviä, mutta tappelevat aivan kauheasti



2,5vuotta välissä, leikkivät välillä yhdessä, mutta eivät kauheasti. Eivät myöskään tappele.



Vaikea sanoa. Toi pienempi voi olla myöhemmin kivempi kun ovat isoja ja perkkäisillä luokilla koulussa.

on ainakin seuraavat

- lapsi on jo kuiva, eli se rasittava kuivaksiopettelukausi on ohitse. Kaksi vaippaikäistä (ei minun mielestäni) ole ollenkaan niin rasittava yhdistelmä, kuin ympäriinsä pissaileva kuivaksi oppiva lapsi+vauva olisi.

- lapsi ymmärtää puhetta, ts. häntä voi ohjailla puheella kun istuu syöttämässä vauvaa, eikä tarvitse sinkoilla koko ajan perässä

- lapsi puhuu jo, mikä helpottaa arkea tosi paljon.

- lapsi jaksaa kävellä ja osaa pyöräillä, joten ulkoilu helpottuu eikä sisarusrattaita tarvita (tai aina ei tarvita)

- isomman saa jo kerhoon/avoimeen pariksi kerraksi viikossa, jos tarvitsee pienen hengähdystauon



Kaikissa ikäeroissa on varmasti hyvät ja huonot puolensa, tämä oli vain tämä näkökulma.

mustasukkaisia kuin lähemmäs kolmevuotiaat. Neuvolasta lainaamani materiaalin (käsitteli ikäeroa) mukaan pahinta mustasukkaisuus on 3-4-vuotiailla tytöillä, ja 1-1,5 v. ikäerolla sitä ei juuri esiinny (ainakaan kuopuksen vauvavaiheessa). Meillä ikäeroa 1 v 4 kk eikä ollut minkäänlaisia mustasukkaisuusongelmia. Lapset nyt 7 ja 8 v. ja erittäin läheisiä ovat edelleen.

sillä omasta mielestäni puolitoistavuotias on vielä vauva :) kaksi ja puoli vuotias kuitekin jo ehkä tajuaa perheeseen tulevan lisäystä eikä välttämättä tarvitse vanhempien jatkuvaa hoivaa. Toki rakkautta ja hellyyttä, meinasin enemmin syöttämistä ja pukemista, vaipanvaihtoa ja jatkuvaa kanniskelua. Kaksi ja puoli vuotias osaa varmasti jo syödä itse ja jopa kertoa mitä haluaa ym.

Osaavatko puoltoistavuotiaat olla yhtä mustasukkaisia vauvasta kuin vuotta vanhemmat?

Omalla kohdallani ainakin 1,5 v ikäero olisi ollut kamalan raskas. Meillä vauvat ovat olleet hankalimmillaan vajaan vuoden iässä ja jos silloin olisi vielä ollut raskaana ja kauhean huonovointinen ja väsynyt, niin olisi ollut tosi rankkaa.



Meillä 1,5 v oli aivan täystuho, jonka kanssa ei olisi saanut yhtään keskityttyä vauvaan. Molemmat olisivat olleet samaan aikaan vaipoissa, puettavia ja syötettäviä.



Meillä lapsilla ikäeroa 3 v ja se on koko ajan tuntunut aivan täydelliseltä. Esikoinen hoiti vauvaa ihanasti ja jaksoi hetken leikkiä itsekseen tai vaikka katsella kirjaa vauvaa imettäessä. 3 v on jo varsin omatoiminen.



Tosi kivasti nuo leikkivät yhdessä. Vanhempi on jo koululainen. Ikäeroa on sen verran että isompi osaa huomioida pienemmän kivasti, mutta silti ovat kiinnostuneet monista samoista puuhista.

vaikea ikäero ainakin mitä olen kaverin perhettä seurannut. Edellinen ei vielä nuku kunnolla, ei pue eikä syö itse(ainakaan kunnolla) mutta kiipeilee päättömästi joka paikkaan. Siihen sitten vielä vauva hoidettavaksi...huh huh...Monilla kavereilla on toi 2-3 vuoden ikäero ja ovat pärjänneet ihan mukavasti.

viimeistään vuoden ikäisenä, kolme heistä jo puolen vuoden ikään mennessä. Ja tuo kiipeilytaipumus jne. riippuu täysin lapsen temperamentista, meillä 1,5 vuoden ikäero on ollut toimivampi kuin kolmen vuoden ikäero. Kovin yksilöllistä tämä on.

vaikea ikäero ainakin mitä olen kaverin perhettä seurannut. Edellinen ei vielä nuku kunnolla, ei pue eikä syö itse(ainakaan kunnolla) mutta kiipeilee päättömästi joka paikkaan. Siihen sitten vielä vauva hoidettavaksi...huh huh...Monilla kavereilla on toi 2-3 vuoden ikäero ja ovat pärjänneet ihan mukavasti.

Vähän kuin kaksi vauvaa. Uskon, että 2,5v. toimivampi. Omilla lapsillani on 2v. ikäeroa. Oli mustasukkaisuutta ja alku raskasta, mutta nyt kun ovat jo koululaisia, arki sujuu ja ovat hyvät ystävykset.

Plussana tosiaan se että isompi osasi jo puhua, syödä, pukea jonkin verran jne. Käveli myös pitkiäkin matkoja eli sisarusrattaita ei tarvittu. Niin ja oli (päivä)kuiva. Mustasukkaisuuttakaan ei meillä tullut ollenkaan vaikka se taitaa aika yleistä olla tuolla ikäerolla. Lapset leikkivät paljon yhdessä ja isosisko on pikkuveljen ehdoton idoli :)



1,5 vuoden ikäerosta mulla ei tosiaan ole kokemusta, mutta uskoisin että on alkuun rankempi. Siis ihan perus hoitotyön määrän takia. 1,5 vuotiaana mun kuopus oli myös todella mustasukkainen eli sekään ei ole täysin poissuljettua.

2,5 vuotiaskin on vielä pieni ja avuton. Esikoisaika on kuitenkin ainutlaatuista, nauti siitä.

pojilla. ("valekaksosiksi" kutsuu yksi tanskalainen lastenpyskologi, joka on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan sisarusten välisstä dynamiikasta. Hänen mukaansa kaksi poikaa 1.5v tai sitä pienemmällä ikäerolla on "pahin mahdollinen yhdistelmä" keskinäisen kilpailun osalta. aika uisen vieläkin luulee joka poikia kaksosiksi, vaikka pituuseroakin on n 10 cm)



Esikoinen oli tosi mustasukkainen. (vastoin jonkun aiemman kirjoittajan saamaa tietoa) Vasta kuopuksen ollessa n vuoden vanha usalsin jättää pojat keskenään mennessäni esim. vessaan.



Tappelivat aivan tolkuttomasti monta vuotta. Nyt fyysisesti vähän vähemmän, mutta veraalisesti enemmän. Pojat nyt 6v ja 7v.



Kilpailevat aivan kaikesta keskenään. Kuopus kokee aivan aiheetonta huonommuutta, kun ei ole yhtä hyvä kuin isoveljensä. Ei millään tahdo ymmärtää, ettei nuorempana voikaan osata kaikkea mitä veli osaa. Kun melkein voi veljen saavuttaa... Aikoo kuulemma ainakin aikuisena sitten olla pidempi kuin isoveli!



Mutta leikkivät myös paljon yhdessä. Upeita mielikuvistusleikkejä jne. Pelaavat fudista ja sählyä jne tosi paljon keskenään.



Omasta kokemuksestani suosittelisin suurempaa ikäeroa. Uskoisin lasten pääsevän helpommalla, kun ei tarvitsisi kaikessa niin kilpailla, jos toinen olisi selkeästi tavoittamattomissa taidoissaan. Pienempi voisi olla rauhassa pienempi ja isompi saisi olla pienemmän idoli, kuten joku tuossa ylempänä kirjoittaa.

Meillä on esikoisen ja toisen välissä 2,5 vuotta, ja toisen ja kolmannen välillä 1,5 vuotta.



Minusta ne toimivat näin päin ihan hyvin. Esikoisen ja toisen välillä 2,5 vuoden ikäero oli tosi hyvä. Esikoinen puuhaili jo omia juttujaan hiukan, jolloin vauvan hoitaminen onnistui. Ulkona esikoinen leikki kaikenlaista ja vauva vain nukkui vaunuissa jne..



Nyt kun esikoinen on 4,5-vuotias, hän leikkii mukavasti 2-vuotiaan kanssa ja vauva (6kk) köllii vieressä ja katselee tyytyväisenä heidän touhujaan. Meillä on tällä hetkellä tosi helppoa.



Kun olin viimeisillään raskaana /vastasyntyneen kanssa, kaksi isompaa sisarusta viihtyivät keskenään jo melko hyvin. Keskimmäinen myös oli huomattavasti kiinnostuneempi esikoisen touhuista, kuin vauvan, joka on ollut tosi suuri helpotus.



Ensimmäisen ja toisen kohdalla 1,5 vuoden ikäero olisi varmasti tosi vaikea.



Meillä on nyt niin rauhallista ja mukavaa, että olen jo ruvennut haaveilemaan neljännestä vauvasta. Taidan odottaa vielä kuitenkin, jotta kolmannelle ja neljännelle tulisi ainakin 2 vuoden ikäero. Luulen, että kaksi kertaa 1,5 vuoden ikäero voisi olla rankkaa, kropallekin.

ja mistään tappeluista ei ole ollut tietoakaan. Yhteisiä leikkejä kyllä riittää (nyt 5 v. ja 6 v.)

pojilla. ("valekaksosiksi" kutsuu yksi tanskalainen lastenpyskologi, joka on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan sisarusten välisstä dynamiikasta. Hänen mukaansa kaksi poikaa 1.5v tai sitä pienemmällä ikäerolla on "pahin mahdollinen yhdistelmä" keskinäisen kilpailun osalta. aika uisen vieläkin luulee joka poikia kaksosiksi, vaikka pituuseroakin on n 10 cm)

Esikoinen oli tosi mustasukkainen. (vastoin jonkun aiemman kirjoittajan saamaa tietoa) Vasta kuopuksen ollessa n vuoden vanha usalsin jättää pojat keskenään mennessäni esim. vessaan.

Tappelivat aivan tolkuttomasti monta vuotta. Nyt fyysisesti vähän vähemmän, mutta veraalisesti enemmän. Pojat nyt 6v ja 7v.

Kilpailevat aivan kaikesta keskenään. Kuopus kokee aivan aiheetonta huonommuutta, kun ei ole yhtä hyvä kuin isoveljensä. Ei millään tahdo ymmärtää, ettei nuorempana voikaan osata kaikkea mitä veli osaa. Kun melkein voi veljen saavuttaa... Aikoo kuulemma ainakin aikuisena sitten olla pidempi kuin isoveli!

Mutta leikkivät myös paljon yhdessä. Upeita mielikuvistusleikkejä jne. Pelaavat fudista ja sählyä jne tosi paljon keskenään.

Omasta kokemuksestani suosittelisin suurempaa ikäeroa. Uskoisin lasten pääsevän helpommalla, kun ei tarvitsisi kaikessa niin kilpailla, jos toinen olisi selkeästi tavoittamattomissa taidoissaan. Pienempi voisi olla rauhassa pienempi ja isompi saisi olla pienemmän idoli, kuten joku tuossa ylempänä kirjoittaa.

Omalla kohdallani ainakin 1,5 v ikäero olisi ollut kamalan raskas. Meillä vauvat ovat olleet hankalimmillaan vajaan vuoden iässä ja jos silloin olisi vielä ollut raskaana ja kauhean huonovointinen ja väsynyt, niin olisi ollut tosi rankkaa.

Meillä 1,5 v oli aivan täystuho, jonka kanssa ei olisi saanut yhtään keskityttyä vauvaan. Molemmat olisivat olleet samaan aikaan vaipoissa, puettavia ja syötettäviä.

Meillä lapsilla ikäeroa 3 v ja se on koko ajan tuntunut aivan täydelliseltä. Esikoinen hoiti vauvaa ihanasti ja jaksoi hetken leikkiä itsekseen tai vaikka katsella kirjaa vauvaa imettäessä. 3 v on jo varsin omatoiminen.

Tosi kivasti nuo leikkivät yhdessä. Vanhempi on jo koululainen. Ikäeroa on sen verran että isompi osaa huomioida pienemmän kivasti, mutta silti ovat kiinnostuneet monista samoista puuhista.

Meillä on lapset kolmen vuoden ikäeroilla ja mitään negatiivista en keksi. Kaveripiirin kokemusten mukaan 1,5 vuoden ikäero saattaa olla AIVAN kamalaa. Siinä ei nauti kummastakaan lapsesta ja äidillä on kova kiire töihin takaisin "lepäämään".

Meillä 1,5 vuotta ja aika horroria on välillä ollut. Molemmat huonosti ja vähän nukkuvia lapsia. Olen ihan poikki. Isompi oppi nukkumaan suht hyvin vasta 1,5-vuotiaana.



Kuivaksi opettulu on ihan hauskaa, mutta se vaipparumba kahden lapsen kanssa syö naista.



Luulen, että olisi mennyt ihan ok, jos edes jompikumpi olisi nukkunut kunnolla.



Mustasukkaisuutta on kyllä ollut vähän ja isompi puhuu, että xxx on mun kaveri. Leikkivät ja vähän nahistelevatkin yhdessä.



Vilkkaita, kovapäisiä lapsia molemmat. Eri sukupuolta. Jos saisin nyt päättää ja tietäisin, että sama tyyppi olisi tulossa, olisin odottanut vuoden.

Meillä 1. ja 2. lapsen ikäero 1,5 vuotta. Kolmas lapsi tehtiin sitten reilusti isommalla ikäerolla.

Ja hyvä ikäero se on meillä ollut. Meillä on kolme lasta, ja ekan ja tokan väli on 2-v 4kk ja tokan ja kolmannen 2-v 8kk.



"Raskain" lapsi meillä on ollut tämä kolmonen, joka on aivan pitelemätön tapaus, eikä siinä olisi mitkään ikäerot auttaneet mihinkään suuntaan.