Jälleen yksi tutkimustulos, mikä osoittaa vanhempien riitelyn

vanhimmat lapset jo täysi-ikäisiä. meillä myös käytetään alkoholia lasten aikana ja lapset saavat kattoa vaikka uutisia telkasta.

mitenköhän lapset on vahingoittuneet? tai miten se ilmenee?

Hullu huutaminen, kiroaminen, uhkailu, jopa fyysisen väkivallan pelko tai sen toteutuminen eivät varmasti kuuluisi lasten korville tai silmille. Jotkut taas osaavat riidellä niin, ettei siinä huudeta pelottavasti, kiroilla tai aiheuteta traumoja lapsille. Ellei lapset kestä arjen tavallisia ristiriitatilanteita ja sitä, miten niitä joskus selvitetään jopa pienen riidan ja sanakovun kautta, mitä ne sitten kestävät? Ei varmaan mitään, särkyvät pienestäkin säröstä täydellisessä harmoniassa ja joutuvat suunnilleen kun heille itselleen tulee vastaan ensimmäinen vastaoinkäyminen toisen ihmisen kanssa tai jopa pieni riita. Minusta hullumpaa on se, jos vanhemmat vetävät jotain roolia lasten edessä ja näyttävät tunteensa ja mielipiteensä vasta suljettujen ovien takana. Teeskentely ja tunteiden kieltäminen tai peittely on minusta kamalinta mitä voi lapsilleen tehdä. Tärkeää on tietenkin riidan jälkeen näyttää myös sovinnon hetki. Eri tietty jos se riitely tosiaan tarkoittaa jotain täysin kontrolloimatonta huutamista tms. Silloin kai on parasta vetäytyä jonnekin pois lasten silmistä.

Kun tulee joku tutkimus niin heti ajatellaan asiat ääripäästä toiseeen! Muistakaa että on olemassa myös välimuotoja.

Hullu huutaminen, kiroaminen, uhkailu, jopa fyysisen väkivallan pelko tai sen toteutuminen eivät varmasti kuuluisi lasten korville tai silmille. Jotkut taas osaavat riidellä niin, ettei siinä huudeta pelottavasti, kiroilla tai aiheuteta traumoja lapsille. Ellei lapset kestä arjen tavallisia ristiriitatilanteita ja sitä, miten niitä joskus selvitetään jopa pienen riidan ja sanakovun kautta, mitä ne sitten kestävät? Ei varmaan mitään, särkyvät pienestäkin säröstä täydellisessä harmoniassa ja joutuvat suunnilleen kun heille itselleen tulee vastaan ensimmäinen vastaoinkäyminen toisen ihmisen kanssa tai jopa pieni riita. Minusta hullumpaa on se, jos vanhemmat vetävät jotain roolia lasten edessä ja näyttävät tunteensa ja mielipiteensä vasta suljettujen ovien takana. Teeskentely ja tunteiden kieltäminen tai peittely on minusta kamalinta mitä voi lapsilleen tehdä. Tärkeää on tietenkin riidan jälkeen näyttää myös sovinnon hetki. Eri tietty jos se riitely tosiaan tarkoittaa jotain täysin kontrolloimatonta huutamista tms. Silloin kai on parasta vetäytyä jonnekin pois lasten silmistä.

vuodessa kuin jos riitoja on jatkuvasti...



Eikä meidän riitelyyn kuulu väkivalta tai uhkailu.



Mä en edes halua kasvattaa lapsia täysin riidattomassa parisuhteessa. Siitä niitä traumoja vasta tuleekin, jos vanhemmat hautaa kaikki ristiriitansa.

lapselle tekee hyvää nähdä kinastelua vanhempien välillä, se on normaalia ja kuuluu asiaan.



Kunhan siihen ei kuulu haukkumista eikä väkivaltaa.



Lapsi, joka ei näe eripuraa LAINKAAN, järkyttyy myöhemmässä elämässään, kun parisuhteessa sitä tulee eteen. Näin minä ajattelen.



Toki perheväkivalta on aina väärin ja henkinen ja fyysinen väkivalta! Mutta normaalit kinat ovat normaaleja asioita ja lapselle tulee hyvää nähdä, että ne kuuluvat elämään + että äiti ja isä sopivat ne aina, esim. hyvä näyttää lapsille kun vanhemmat sanovat toisilleen : anteeksi ja halaavat sovinnon merkiksi.

Hullu huutaminen, kiroaminen, uhkailu, jopa fyysisen väkivallan pelko tai sen toteutuminen eivät varmasti kuuluisi lasten korville tai silmille. Jotkut taas osaavat riidellä niin, ettei siinä huudeta pelottavasti, kiroilla tai aiheuteta traumoja lapsille. Ellei lapset kestä arjen tavallisia ristiriitatilanteita ja sitä, miten niitä joskus selvitetään jopa pienen riidan ja sanakovun kautta, mitä ne sitten kestävät? Ei varmaan mitään, särkyvät pienestäkin säröstä täydellisessä harmoniassa ja joutuvat suunnilleen kun heille itselleen tulee vastaan ensimmäinen vastaoinkäyminen toisen ihmisen kanssa tai jopa pieni riita. Minusta hullumpaa on se, jos vanhemmat vetävät jotain roolia lasten edessä ja näyttävät tunteensa ja mielipiteensä vasta suljettujen ovien takana. Teeskentely ja tunteiden kieltäminen tai peittely on minusta kamalinta mitä voi lapsilleen tehdä. Tärkeää on tietenkin riidan jälkeen näyttää myös sovinnon hetki. Eri tietty jos se riitely tosiaan tarkoittaa jotain täysin kontrolloimatonta huutamista tms. Silloin kai on parasta vetäytyä jonnekin pois lasten silmistä.

Hullu huutaminen, kiroaminen, uhkailu, jopa fyysisen väkivallan pelko tai sen toteutuminen eivät varmasti kuuluisi lasten korville tai silmille. Jotkut taas osaavat riidellä niin, ettei siinä huudeta pelottavasti, kiroilla tai aiheuteta traumoja lapsille. Ellei lapset kestä arjen tavallisia ristiriitatilanteita ja sitä, miten niitä joskus selvitetään jopa pienen riidan ja sanakovun kautta, mitä ne sitten kestävät? Ei varmaan mitään, särkyvät pienestäkin säröstä täydellisessä harmoniassa ja joutuvat suunnilleen kun heille itselleen tulee vastaan ensimmäinen vastaoinkäyminen toisen ihmisen kanssa tai jopa pieni riita. Minusta hullumpaa on se, jos vanhemmat vetävät jotain roolia lasten edessä ja näyttävät tunteensa ja mielipiteensä vasta suljettujen ovien takana. Teeskentely ja tunteiden kieltäminen tai peittely on minusta kamalinta mitä voi lapsilleen tehdä. Tärkeää on tietenkin riidan jälkeen näyttää myös sovinnon hetki. Eri tietty jos se riitely tosiaan tarkoittaa jotain täysin kontrolloimatonta huutamista tms. Silloin kai on parasta vetäytyä jonnekin pois lasten silmistä.

minusta tekee lapsellekin ihan hyvää oppia, että ihmiset voivat riidellä ja korottaa ääntään ja silti välittää toisistaan. Normaalin elämään kuuluu myös se tunteiden ulos päästäminen kunhan se tehdään "fiksusti"...kuoleman toivomiset on sit eri asia...ja olen silti sitä mieltä vaikka itse olen lapsena nähnyt ja kuullut tosi rankkojankin juttuja mitä isäni on äidille sanonut ja tehnyt. Se oli kyllä kamalaa kuultavaa!

Sitten jos vauva näkee vanhempien riitelyn? Meillä ainakin nauraa.