Subjektiivinen päivähoito-oikeus on NIIIN hanurista!
Mä aloitan työt kuukauden kuluttua, ja olen hakenut pojalleni päiväkotipaikkaa jo 10 kk sitten. Meidän alueen päiväkodit on ihan järkyttävän ruuhkaisia, olleet jo monta vuotta ja varmaan siksi päätökset tulevat todella myöhään. Alueelta suljettiin muutama vuosi sitten kolme päiväkotia, kun ennusteiden mukaan lapsimäärät vähenevät radikaalisti. No eipä vähenneet, päin vastoin, ja täällä ollaan ihan kusessa hoitoonpääsyn kanssa.
Kuulin tänään kerhossa, että yksi äiti oli saanut tiedon hoitopaikasta. Heidän poika oli päässyt samaan päiväkotiin jossa isosiskokin on, hurraa! Äiti tosin itse on kotona perheen vauvan kanssa ja molemmat isommat lapset siis hoidossa. Päiväkoti oli sama, johon minäkin hain paikkaa.
No, kotiin päästyämme luurin kampeen ja päiväkotiin soittamaan. Juu, kyllä, paikat on jaettu, mutta valitettavasti me ei päästy sinne. Heillä oli vain yksi paikka vapaana, ja etusijalla oli toinen perhe, jolla oli jo yksi lapsi ennestään samassa tarhassa. Aivan hoo-molaisena kysyin, että miten voi näin olla? Meillä on molemmat aikuiset kuukauden kuluttua töissä, mutta paikka annetaan kuitenkin sellaiselle perheelle, jossa toinen aikuinen on kotona!!
Soittelin lisää, ja lopulta selvisi minne me "pääsemme".. emme päässeet oman alueen päiväkoteihin vaan joudumme viemään lapsen kuuden kilometrin päähän toisen alueen päiväkotiin. Meillä on kaksi hakijaa/viejää ja vain yksi auto, eli toiseen suuntaan on aina mentävä lapsen kanssa bussilla.
Ja syy tähän? Alueellamme on kuusi päiväkotia, jotka ovat aluejohtajan mukaan täynnä ei paikkoja yksinkertaisesti ole. On kuulemma niin paljon näitä subjektiivisen hoito-oikeuden käyttäjiä, että tarhat ovat savupiippua myöden täynnä! Ok, ymmärrän kyllä, että heilläkin on oikeus hoitopaikkaan, mutta MIKSI etusijalla eivät voi olla ne perheet, jossa käydään töissä ja sitä hoitopaikkaa tarvitaan OIKEASTI??!
Kommentit (284)
Hoitopäivä pitenee tunnilla, ei puolella.
No lähdetään siitä, että perheistä tarvitaan tieto ovatko vanhemmat töissä, opiskelvat, työttöminä vai kotona hoitamassa nuorempia lapsia, eläkkeellä tms. Nämä tiedothan löytyvät verottajalta ja/tai kelasta. En usko, että vaatisi ihan hirveää byrokratiaa, jos kunta saisi nämä tiedot ko. paikoista.
Ai, vuoden tai puolentoista viiveellä :D Sehän se vahvistettu verotus on. Ja se ei lisäksi kerro työajoista mitään. Jos vanhemmista toinen tekee yötyötä ja toinen päivätyötä, ei lapsi hoitoa tarvitse.
Minkälaisia tampioita oikein on olemassa!
Kun tässähän ei tarvita tarkkaa palkkasummaa, vaan ainoastaan tieto siitä, että vanhempi on palkkatyössä. On aika poikkeuksellinen tilanne, että toinen tekisi yö- ja toinen päivätyötä. Minusta silloin päivähoitopaikka on ihan perusteltu.
Minusta annat ennemminkin itse itsestäsi vähän tampion kuvan nimittelemällä :D
Hoitopäivä pitenee tunnilla, ei puolella.
tuntia pidempää, jos lapsi menee hoitoon aamulla puoli tuntia aiemmin kuin jos menisi lähipäiväkotiin. Mistä saat sen toisen puoli tuntia?
Miksi ihmeessä kasvatustieteilijät eivät tee kunnollista, tieteellistä tutkimusta faktoineen?
Näiden asioiden tutkiminen on äärimmäisen hankalaa. Ensinnäkin tutkimusaika pitäisi olla kymmeniä vuosia. Toisekseen muuttujia on samanaikaisesti niin tolkuttoman paljon, että kotihoito/päiväkotihoito -asian vaikutuksen osoittaminen (luotettavasti) on miltei mahdotonta. Karkeita arvioita voidaan toki aina tehdä.
Mutta kukaties parhaillaankin on joku tällainen tutkimus käynnissä...
Hahaa. Siksihän tutkimusta tekevät ne kyvykkäimmät tyypit, että voivat tehdä vähän vaativampaa juttua. Pitäisikö tutkimuksen teko olla lähtökohtaisesti helppoa?
No, olen lukenut kasvatustiedettä ja toisen tutkinnon toiselta alalta, ja ymmärrän kyllä, että kasvatustieteessä tutkimusta tehdään pilipalitasolla paljonkin, kun vertaa vaikka luonnontieteisiin, lääketieteeseen sekä tekniikkaan.
Eli et ole tutkinut ns. virikelapsien perheitä ja voi mitenkään tietää, mistä syistä virikehoito on valittu. Pointti ei ollut, että valtaosa perheistä keikkuisi jaksamisen rajalla. Osa kumminkin keikkuu ja sellaisia tilanteita neuvola ei välttämättä todellakaan tiedä. Tietää, kun kriisi on jo romahtanut päälle. Pointti oli, että näiden kriisiperheiden noukkiminen joukosta ja nostaminen päivähoitoon oikeutetuksi vaatii byrokratiaa ja syö ison osan mahdollisesti saatavasta vähäisestä säästöstä. -66-
Etkä ole varmaan sinäkään. Mutta asiaan voi tutustua muutenkin kuin tekemällä tutkimustyötä. Suurin osa virikehoidetuista on laitettu hoitoon pelkistä mukavuussyistä eli äiti haluaa olla kahden vauvan kanssa eikä viitsi tai osaa keksiä vanhemmalle lapselle tekemistä. Tämä pitäisi oppia myöntämään. Kun lähdetään sille linjalle, että perustellaan lapsen parhaalla, laadukkaalla varhaiskasvatuksella tai ennaltaehkäisyllä, niin mennään metsään ja lujaa. Asioista pitää osata puhua niiden oikeilla nimillä. Ja tuossa Ensikotien liiton artikkelissahan nimenomaan todetaan, että vain pieni osa on hoidossa lastensuojelullisista syistä, vaikka toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona. Näin ollen suurin osa virikehoidetuista on perheistä, joissa ei vain viitsitä panostaa lapsen hoitoon.
Ja lue nyt hei oikeasti kunnolla se ensikotien liiton kannanotto. Sulla on todella, todella oudot silkkarit päässä, kun tuollaisia johtopäätöksiä teet.
En jaksa edes enää kinata kanssasi, olet ihan pökiö.
Onhan se nyt nähty esim. Kelan kanssa. Meillä on yhdellä lapsista synnynnäinen neurologinen sairaus (asperger) ja silti joudumme joka vuosi tekemään vammaishakemuksen ja hommaamaan siihen tuoreen lääkärintodistuksen. Jos vaikka ois lapsi ihmeparantunut... Muista nyt, että puhutaan oikeasti todella pienistä summista. 3-5% lapsista olisi sellaisia, jotka voitaisiin hoitaa kotona. Se myös lisäisi toisaalla menoja, koska ainakin osa heistä olisi oikeutettuja siinä tapauksessa kotihoidontukeen. Juu: on todellakin perheitä, joissa on valittu panna lapsi päivähoitoon senkin kustannuksella, että menetetään kotihoidontukea... Sinä pidät tärkeänä säästää verovaroja. Ap kuitenkaan ei nyt aja sitä takaa, eikä valtaosa tässä ketjussa kirjoittaneista. Itse asiassa enemmistö suomalaisista vielä takavuosina ilmoitti olevansa halukas maksamaan ENEMMÄN veroja, jos siten kohennettaisiin yhteiskunnan tarjoamia palveluita. Minusta päivähoito-oikeus on niin arvokas etu, ettei siitä missään nimessä kannata tinkiä vapaaehtoisesti, koska se johtaisi 80-luvun tyyliin siihen, että oikeastikin päivähoitoa tarvitsevia perheitä jäisi tarhapaikatta. Se on jo nähty, ja vanhemmat meistä sen muistavat. Lisäksi uskon, että se on kumminkin huokea tapa auttaa niitä lapsiperheitä, joiden jaksaminen on hilkulla. Aika moni heistä ei vielä ole lastensuojelun asiakkaina, mutta olisi jatkossa, jos päivähoitopaikan saaminen edellyttäisi moista. -66-
No lähdetään siitä, että perheistä tarvitaan tieto ovatko vanhemmat töissä, opiskelvat, työttöminä vai kotona hoitamassa nuorempia lapsia, eläkkeellä tms. Nämä tiedothan löytyvät verottajalta ja/tai kelasta. En usko, että vaatisi ihan hirveää byrokratiaa, jos kunta saisi nämä tiedot ko. paikoista. Rahan säästäminen on toki yksi syy, miksi en kannata subjektiivista päivähoitoa. Lapsen etu on toinen, uskoisin, että suurin osa lapsista saisi kotonaan parempaa hoitoa kuin päiväkodissa. Ainakin tuntemani lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat haluavat mieluummin hoitaa omat lapsensa itse kuin viedä pienenä päiväkotiin, ja uskoisin heidän tuntevan päiväkotien arjen. Ja itseasiassa olen itse sitä mieltä, että verojen laskemista tärkeämpää olisi huolehtia julkisista palveluista hyvin. Tällä hetkellä tuntuu, että suuri osa julkisista palveluista on huonosti hoidettu nimenomaan rahapulan takia. Siksi minusta on säästettävä sieltä mistä voidaan, jotta olisi mahdollista hoitaa esim. vanhukset ja sairaat.
älä nyt luulottele, että kuntabyrokratia oma-aloitteisesti selvittäisi päivähoidon asikkaiden puolesta mitään ;-)
Minä uskon vakaasti, että valtaosa vanhemmista tietää sinua ja byrokraatteja paremmin, mikä juuri heidän lapsilleen on parasta ja oikeasti myös pyrkii sen mukaan toimimaan.
Se pieni osa, joka ei toimi lapsensa parhaaksi... no, eiköhän sellaisten vanhempien lasten kannalta olekin parasta, että saavat edes arkisin olla joitain tunteja sitten päivähoidossa.
Lastentarhanopettajat todellakin suosittavat kotihoitoa alle kolmivuotiaille. Mutta tiedätkös, että virikehoidetuissa onkin valtaosa juuri niitä vähän vanhempia lapsia, isosisaruksia.
Ja heillä tosiaan on jo vähän toisenlaiset tarpeet sosiaaliselle toiminnalle kuin taaperoilla.
Juu, on niitä pienempiäkin virikehoidossa ja ehdottomasti kehittäisin heille vähemmän rasittavia kerhoja yms. palveluja. Valinnanvaran LISÄÄMINEN on aina hyvä ajatus, ei vähentäminen. Monilla paikkakunnilla ei ole tarjota päivähoidon tilalle kuin seurakuntien päiväkerhoja, mikä ei palvele kaikkien tarpeita, kirkkoon kuulumattomiakin on jo Suomessa miljoona!
Ihan varmaa on, että mahdollisesti saavutettava parin prosentin säästö päivähoitomenoista ei näy yhtikäs missään. Se uppoaa hulahtamalla kuntatalouden uumeniin, eikä sillä pelasteta päivähoitoa tahi vanhusten tai sairaanhoitoa. Hyvä jos lykätään veroäyrin nostoa vuodella, ei muuta.
-66-
Ihan varmaa on, että mahdollisesti saavutettava parin prosentin säästö päivähoitomenoista ei näy yhtikäs missään.-66-
Tällä logiikalla ei kannata säästää missään, koska mikään ei yksistään riitä. Milli sieltä, toinen täältä, ja yhtäkkiä onkin kasassa jo sata milliä. Monesta eri paikasta on nimeonmaan säästettävä se "pari prossaa", koska harvasta toiminnasta voi kerralla leikata niin paljon että se "näkyy jossakin".
Vihdoin AV:llä joku ottaa järkevästi kantaa subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen kokonaisuutena.
Ja lue nyt hei oikeasti kunnolla se ensikotien liiton kannanotto. Sulla on todella, todella oudot silkkarit päässä, kun tuollaisia johtopäätöksiä teet.En jaksa edes enää kinata kanssasi, olet ihan pökiö.
Niin juuri, et yhtään mistään. Olen kyllä lukenut Pokin laskelmia, joten jos ne mielestäsi ovat luuloja, niin olkoon sitten. En jaksa väitellä tuollaisen teinin kanssa, joka ei osaa edes suomen kieltä (silkkarit, oikeasti siis mitä?). Ja siinähän se lukee kannanotossa, että vain pieni osa on lastensuojelun asiakkaita eli loput ovat sitten terveitä, normaaleja lapsia terveistä, normaaleista perheistä. Paitsi tietysti ei jakseta tai viitsitä hoitaa sitä lasta.
Tällä logiikalla ei kannata säästää missään, koska mikään ei yksistään riitä. Milli sieltä, toinen täältä, ja yhtäkkiä onkin kasassa jo sata milliä. Monesta eri paikasta on nimeonmaan säästettävä se "pari prossaa", koska harvasta toiminnasta voi kerralla leikata niin paljon että se "näkyy jossakin".
Sitä kutsutaan juustohöyläksi eli höylätään turhat pois. Päivähoidon kohdalla kyse on luontevasti virikehoidosta.
vaikka vika on useimmiten järkyttävän huonossa päivähoidon organisoinnissa ja kuntien säästöissä. Kunnat eivät yleensä ottaen laskeskele yhtään, mikä on tietyn alueen lapsilukumäärä ja kuinka paljon on potentiaalisia päivähoidonkäyttäjiä lähiaikoina. Lapsiperheiden suosimille seuduilla ei satsata lisää päivähoitoa, ja jonnekin kuihtuviin lähiöihin yritetään saada vanhemmat kuskaamaan lapsiaan kymmenen kilometrin päästä.
Päiväkotimaailmassa edetään kädestä suuhun eikä hommaa suunnitella tätä päivää pitemmälle. Siksi homma ei toimi.
Kyllähän subjektiivisen hoito-oikeuden purku vapauttaisi muutamia paikkoja, mutta sitten hoidosta nipistettäisiin ja säästettäisiin vähän lisää. Samalla käynnistyisi raskas ja kallis byrokraattinen rumba, kun pitäisi selvittää, kuka oikeasti on päivähoidon tarpeessa ja kuka ei.
Ihan varmaa on, että mahdollisesti saavutettava parin prosentin säästö päivähoitomenoista ei näy yhtikäs missään.-66-
Tällä logiikalla ei kannata säästää missään, koska mikään ei yksistään riitä. Milli sieltä, toinen täältä, ja yhtäkkiä onkin kasassa jo sata milliä. Monesta eri paikasta on nimeonmaan säästettävä se "pari prossaa", koska harvasta toiminnasta voi kerralla leikata niin paljon että se "näkyy jossakin".
Juuri näin!
Ei muuta kuin kilvan vaan "käyttämään oikeutta" ja lisäämään kustannuksia, ettei varmasti vaan "jää hyödyntämättä" mitään.
Ihan vastuutonta elämistä sellainen...
jos vanhempi on kotona niin sitten on aikaa viedä sinne kymmenen kilometrin päähän hoitoon. Ja tässä pitäisi työssäkäyvien ja opiskelijoiden mennä edelle. Että lähipaikka tulee oikeaan tarpeeseen.
Kuitenkin sen pitäisi mennä niin että.. jos vanhempi on kotona niin sitten on aikaa viedä sinne kymmenen kilometrin päähän hoitoon. Ja tässä pitäisi työssäkäyvien ja opiskelijoiden mennä edelle. Että lähipaikka tulee oikeaan tarpeeseen.
Työssäkäyville ja kokopäiväopiskeleville etuoikeus saada lapsilleen hoitopaikka!
jos vanhempi on kotona niin sitten on aikaa viedä sinne kymmenen kilometrin päähän hoitoon. Ja tässä pitäisi työssäkäyvien ja opiskelijoiden mennä edelle. Että lähipaikka tulee oikeaan tarpeeseen.
meneekö tämä sitten niin, että kun kotonaoleva palaa töihin, niin sitten lapsi saakin sen lähipäiväkotipaikan? jos siellä ei olekaan tilaa? Ruvetaanko katsomaan kenen työ on noin niinkuin hyödyllisintä yhteiskunnan kannalta? Vai sitä kuka maksaa eniten veroja? Heivataan sitten hyödyttömien pienpalkkaisten kersat pois tieltä sinne kauemmaksi...
Ite käytin subjektiivista oikeutta kokopäiväpaikkaan muutaman kuukauden, sen jälkeen puolipäiväpaikkaan noin vuoden, ennen kuin kuopus liittyi päiväkotijengiin. Tarvitsin kipeästi ne tunnit lepäämiseen. Nukuin vauvan kanssa sillä välin kun esikoinen oli hoidossa. Jälkeenpäin ajatellen mitättömän pieni väliaika elämässämme, mutta merkitsi jaksamisen kannalta paljon! Toisin kuin monissa muissa kommenteissa en siis varannut paikkaa pienemmälle vaan siirrettiin esikoinen puolipäiväiseen ryhmään kun sellainen tuli tarjolle, ja molemmille lapsille haettiin kokopäiväpaikkoja siinä vaiheessa kun taas palasin töihin. Ei saatu heti samaan molempia, mutta parissa kuukaudessa kuitenkin.
Olen sitä paitsi niin vanha että muistan 70-luvun. Eli kaikki vanhojen aikojen ihailijat: olette niin väärässä! Esim. äitini ei saanut pikkuveljelleni hoitopaikkaa millään vaikka molemmat vanhempani olivat töissä (kokopäiväisesti). Kaikenlaisia tilapäisiä ratkaisuja peräkanaa... Siihen aikaan lapsia kaupattiin hoitoon kauppojen ilmoitustauluilla. Aivan arpapeliä, mitä sai.
Ja ihan joka suuntaan.. hoitopaikat niitä tarvitseville, tulorajojen lasku (aika suuri summa jos liksa ei oo iso ja samaan syssyyn on asuntolainat yms..) ryhmäkoot, perhepäivähoitajien palkka kohdilleen.. tuntuu välillä että on vaan yhteiskunnan välttämätön paha. Aina tulee pahalle päälle kun yrität jotain asiaa päivähoitotoimistoon soittaa (siis jos sieltä saat yleensä jonkin kiinni). Mutta näitä juttuja kun lukee niin ONNEKSI asun pienellä paikkakunnalla, ennen töihin menoa lähden 15-10min ennen töihin lähtöä kotoa, nakkaan pojan matkalla hoitoon ja ehdin rauhassa mennä töihin (työmatka alle 4km), fillarillakaan ei paha kesällä :)
päivähoidon laatu paranisi, jos subjektiivinen päivähoito-oikeus poistuisi? Että ne kaikki päiväkodit ja paikat niissä pysyisivät samoina?
Jos päiväkotien käyttöaste pienenisi, niin päiväkoteja lakkautettaisiin enemmän. Voisi käydä niin, että ne ap:n lähipäiväkodit lakkaisi ja se 6km:n päässä oleva olisikin lähin. Sitten se olisikin ihan tupaten täynnä ja ap joutuisikin viemään lapsensa 20 km päähän. Ja ei niitä ryhmäkokojakaan pienennettäisi. Lastenhoitajia jäisi työttämäksi, yksityiset päivähoidon tarjoajat ehkä lisääntyisi, mutta valvoisiko niitä kukaan?
Byrokratian kasvattaminen on tietenkin ikävää, mutta minusta tässä kohtaa se olisi hyväksyttyä. Tuolla oli aiemmin se linkki, jossa kerrottiin, paljonko yksi virikelapsi maksaa kunnalle: n. 8500 € vuodessa per lapsi. Tällaista summaa lähellekään ei byrokratiaan saada uppoamaan. Jos oletetaan, että kaikki työssäkäyvät ja opiskelijat saavat paikan automaattisesti, se ei lisää byrokratiaa. Lisäksi suurin osa kotona olevista ihmisistä jättäisi paikan hakematta, koska ei sitä kuitenkaan saa. Jäljelle jäisi hyvin pieni joukko ihmisiä, jotka sosiaalisista syistä tarvitsisivat paikan. Nämä tapaukset sitten käsiteltäisiin, mutta käsiteltävien erikoistapausten määrä olisi siis joka tapauksessa pieni.
Käytettäisikö säästyneet rahat sitten päivähoidon parantamiseen? Se olisi tietysti loistavaa, jos ainakin osa käytettäisi siihen. Ja jos valtion taholta halutaan, niin tokihan voidaan tiukentaa päivähoidon laatuvaatimuksia, esim. pienentää ryhmäkokoja tai laittaa rajoituksia siihen, että kuinka kaukana päiväkoti saa maksimissaan sijaita perheen asunnosta.
Mutta vaikka säästyneitä rahoja ei käytettäisi päivähoidon parantamiseen, uskon, että kunnissa löytyy monta muutakin rahareikää. Jos rahat sen sijaan menisivät vaikka vanhustenhoitoon, en vastustaisi sitäkään. Kun suuret ikäluokat vanhenevat, menee vanhustenhoitoon joka tapauksessa koko ajan enemmän rahaa. Faktahan on se, että elämme koko ajan yli varojemme. Subjektiivinen päivähoito on yksi saavutettu etu, johon meillä ei oikeasti ikävä kyllä ole varaa.
T. 113
Mutta se työssäkäynti tulee todistaa! Tai opiskelu. Eli jokaisen työssäkäyvän, opiskelevan (yleensä 2 kpl per lapsi) vanhemman tulee toimittaa todistukset sosiaalitoimelle. Samoin tulee tehdä, kun tilanne muuttuu. Mietipä, mitä tämä maksaa. Työnantajat kirjoittelevat todistuksia, vanhemmat kuljettavat niitä, viranomaiset käyvät todistuksia läpi, tarkistavat niitä, pyytävät niihin korjauksia. Huoh.
Noh, olisihan sillä ehkä työllistävä vaikutus.
Pätkätyöläisten kohdalla lapsia riepoteltaisiin jopa muutaman viikon pätkissä uuteen paikkaan, aina sama rumba.
Käytännössä vanhempainvapaalla olevat voisivat ilmoittautua jonnekin vaan opiskelemaan, jotta saisivat lapselle hoitopaikan. Hei, mutta keksin! Opiskelijoiden edistymistä ja työmääriä seurataan. Vanhemmat täyttävät seurantalomaketta siitä, mihin vuorokauden aikaan ovat opiskelleet tai olleet luennoilla. Kouluihin ja yliopistoihin perustettaisiin uusia virkoja henkilöille, jotka kuittaisivat näitä seurantalomakkeita ja vastaisivat päivähoidon selvityspyyntöihin.
Lisäksi perustetaan joka kuntaan virka, jonka haltija käy läpi valituksia päivähoidon selvityksistä ja paikkajaon oikeudenmukaisuudesta ja myös työpaikkojen ja oppilaitosten täyttämien lomakkeiden selvityksistä.
Rakastan byrokratiaa!
Eli siis päivähoitopaikat tulisi ensisijaisesti varata virikehoitoon ja tukea tarvitseville ja vasta sitten jos niitä jää yli niin työssäkäyvien vanhempien lapselle voisi ehkä myöntää paikan.
Eiköhän päivähoitojärjestelmä nyt ihan oikeasti lähtökohdiltaan perustu siihen, että se mahdollistaa ihan normaalin työssäkäymisen perhevapaiden jälkeen. Erilasiten asioiden summana siitä on tullut myös eritysitukea vaativien perheiden kuntoutusmuoto ja sitten porsaanreiän takia myös mahdollisuus viettää laatuaikaa vauvan kanssa ja laittaa isommat lapset jo ennestään ruuhkaisiin päiväkoteihin.