Subjektiivinen päivähoito-oikeus on NIIIN hanurista!
Mä aloitan työt kuukauden kuluttua, ja olen hakenut pojalleni päiväkotipaikkaa jo 10 kk sitten. Meidän alueen päiväkodit on ihan järkyttävän ruuhkaisia, olleet jo monta vuotta ja varmaan siksi päätökset tulevat todella myöhään. Alueelta suljettiin muutama vuosi sitten kolme päiväkotia, kun ennusteiden mukaan lapsimäärät vähenevät radikaalisti. No eipä vähenneet, päin vastoin, ja täällä ollaan ihan kusessa hoitoonpääsyn kanssa.
Kuulin tänään kerhossa, että yksi äiti oli saanut tiedon hoitopaikasta. Heidän poika oli päässyt samaan päiväkotiin jossa isosiskokin on, hurraa! Äiti tosin itse on kotona perheen vauvan kanssa ja molemmat isommat lapset siis hoidossa. Päiväkoti oli sama, johon minäkin hain paikkaa.
No, kotiin päästyämme luurin kampeen ja päiväkotiin soittamaan. Juu, kyllä, paikat on jaettu, mutta valitettavasti me ei päästy sinne. Heillä oli vain yksi paikka vapaana, ja etusijalla oli toinen perhe, jolla oli jo yksi lapsi ennestään samassa tarhassa. Aivan hoo-molaisena kysyin, että miten voi näin olla? Meillä on molemmat aikuiset kuukauden kuluttua töissä, mutta paikka annetaan kuitenkin sellaiselle perheelle, jossa toinen aikuinen on kotona!!
Soittelin lisää, ja lopulta selvisi minne me "pääsemme".. emme päässeet oman alueen päiväkoteihin vaan joudumme viemään lapsen kuuden kilometrin päähän toisen alueen päiväkotiin. Meillä on kaksi hakijaa/viejää ja vain yksi auto, eli toiseen suuntaan on aina mentävä lapsen kanssa bussilla.
Ja syy tähän? Alueellamme on kuusi päiväkotia, jotka ovat aluejohtajan mukaan täynnä ei paikkoja yksinkertaisesti ole. On kuulemma niin paljon näitä subjektiivisen hoito-oikeuden käyttäjiä, että tarhat ovat savupiippua myöden täynnä! Ok, ymmärrän kyllä, että heilläkin on oikeus hoitopaikkaan, mutta MIKSI etusijalla eivät voi olla ne perheet, jossa käydään töissä ja sitä hoitopaikkaa tarvitaan OIKEASTI??!
Kommentit (284)
Miksi ihmeessä kasvatustieteilijät eivät tee kunnollista, tieteellistä tutkimusta faktoineen?
Näiden asioiden tutkiminen on äärimmäisen hankalaa. Ensinnäkin tutkimusaika pitäisi olla kymmeniä vuosia. Toisekseen muuttujia on samanaikaisesti niin tolkuttoman paljon, että kotihoito/päiväkotihoito -asian vaikutuksen osoittaminen (luotettavasti) on miltei mahdotonta. Karkeita arvioita voidaan toki aina tehdä.
Mutta kukaties parhaillaankin on joku tällainen tutkimus käynnissä...
et sinäkään ollut vielä hakiessasi töissä tai menossa seuraavana kuukautena töihin. Mitä luulet, mahtaako tämä äitituttavasi mennä vielä töihin. Vaikka vakituista työpaikkaa ei ole, ei se tarkoita sitä, että äiti ei olisi aikeissa hakea työtä. Monetkin työpaikat vaativat aikamoista työasioiden kertausta ja perehtymistä hakemisprosessiin. Hakeminen vie todella paljon aikaa. Ei tätä maailmaa ole oikein suunniteltu kotiäidin tarpeita ajatellen.
Tiedän tapauksen, jossa lapsi laitettiin hoitoon varhaisemmin kuin oli aiottu, koska haettu päivähoitopaikka oli vapaana. Lapset haluttiin viedä samaan päivähoitopaikkaan. Paikasta kieltäytyiminen olisi voinut tarkoittaa sitä, että puolen vuoden päästä paikkaa ei olisi enää saanut siinä vaiheessa, kun työ pitäisi ottaa vastaan. Ja voihan se olla, että vakituista työpaikkaa ei ole ja vanhempi on silti aikeissa mennä pian töihin ja haku on päällä. Se minkä selityksen sitten vanhemmat antavat ulkopuolisille ihmisille on eri asia. Ei mielestäni ole väärin sanoa jotain itseä rohkaisevaa tilanteessa, missä itsekin hieman epäröi tai epäilee valinnan hyvyyttä. Kyllä kai se on sitten ihan sallittuakin nähdä tässä valinnassa se positiivinen puoli, että vauvalle jää enemmän aikaan.
Ymmärrän ap tasan sinun tilanteesi surullisuuden, mutta välttämättä asiat eivät ole muiden kannalta ihan niin yksinkertaiset, kuin sinä ne haluat nähdä, nyt kun itselläsikin olisi ollut kova tarve saada se hoitopaikka lähempää.
Suomessa on tarkkaan säädelty mitä tietoa mikäkin viranomainen saa käyttää. Tästä syystä tietojärjestelmiin ei voida rakentaa yhteyksiä noin vain.
Ja ei ole niin helppoa ja edes halpaakaan rakennella tietoyhteyksiä ja kaiken maailman käsittelysääntöjä poikkeuksen poikeuksineen.
säätelystä pitäisi päästä eroon. Mutta eihän siitä pääse niin kauan kun pukit ovat kaalimaan vartijoina hidastamassa päätöksiä. Esimerkiksi kunnan palkkalistoilla olevat pitäisi jäävätä kaupungin päättävistä elimistä tykkänään.
Ei niin, ettenkö kannata lasten kotihoitoa noin yleensä, mutta tiedän vain yhden ruotsalaisen tutkimuksen ja siinä todettiin yksiselitteisesti, että päiväkotihoidetut lapset pärjäsivät elämässä paremmin kuin kotihoidetut - siis ammatin ja palkan puolesta (olivat siis korkeammassa asemassa työelämässä).
Olen jo pitkään odottanut muunkinlaista tutkimusta (ja tuoreempaa), kun kotihoidettuja on nyt suhteessa enemmän kuin ennen. Minulle ei riitä valitettavasti, että joku kasvatustiedettä lukenut ilmaisee mielipiteitään - olen itsekin kyseistä alaa lukenut ja kyseisellä alalla, ja inhoan syvästi pelkkiä mutu-kirjoja. Miksi ihmeessä kasvatustieteilijät eivät tee kunnollista, tieteellistä tutkimusta faktoineen? Miksi kaikki pitää olla pelkkää omaa mielipidettä ja pari esimerkkitapausta mukana? Se ei ole tutkimusta! Jokaisella meillä alalla työskentelevällä on esimerkkejä puolin ja toisin.
Teen töitä tällä hetkellä ongelmanuorten parissa, ja juuri nyt on pari kotihoidettua ongelmatapausta. En silti revi näistä tapauksista kirjoja, miten kotihoito on pahasta ja tekee nuorista rikollisia...