Mitä sanoisin 34-vuotiaalle ystävälle, joka ehkä haluaisi muutaman vuoden päästä lapsia?

Eiköhän ystäväkin ole tietoinen biologisesta kellosta Sitä paitsi asiaan vaikuttaa niin moni muukin asia, parisuhde, talous, asuminen, työkuviot... että parempi olla ketään neuvomatta noissa jutuissa.

eivät ole kovin tietoisia siitä, että tietyn iän jälkeen hedelmällisyys laskee. Mulla on yksi ystävä, joka haluaa lapsia "sitten joskus", mutta parin vuoden päästä pitäisi ryhtyä tositoimiin, jos niitä lapsia haluaa.

Tälläkin ystävällä on se, että kaiken pitää olla just eikä melkein oikein, ennen kuin voi tehdä sitä ja tätä, ja pelkään, että hänellä se oikea hetki siirtyy liian pitkälle.

Mutta siinä olen samaa mieltä kanssasi, että parempi olla neuvomatta! Nää on kuitenkin niin henkilökohtaisia asioita.

Itse aloitin lasten hankinnan noin 30 vee ja muussa yhteydessä selvisi ettei raskautuminen tule olemaan helppoa. Aina kun joku kysyi lapsi suunnitelmista, vastasin, että katsotaan nyt, ehkä parin vuoden päästä. En vain halunnut kertoa lapsettomuudesta edes hyville ystävilleni, varsinkaan semmoisille joilla on lapsia.

Sanoin viimeksi tästä keskustellessa, että hyvähän se lähivuosina olisi eka lapsi saada, että myöhemmin on vaikeampaa...

Se riittää kyllä. Mä en ainakaan yhtään tykkäsi että mua tullaan neuvomaan ja jankkaamaan moneen kertaan henkilökohtaisesta asiasta. Omapahan on murheensa jos ei tulekaan heti raskaaksi, kyllä se tietää jo faktat. Mitä se sulla kuuluu oikeastaan sen enempää?

Jos ei se ihan tampio ole, kyllä se uskoo että iällä on merkitystä. Ja jos se on tosi tampio, ei se tule sitä uskomaankaan vaikka kuinka jankutat.

mutta tottahan se on, että jos aikoo saada 2-3 lasta, niin voi tulla kiire. Me esimerkiksi emme olisi voineet hankkia toista lasta kovin pian ensimmäisen perään, sillä kuukautiseni alkoivat vasta kaksi vuotta synnytyksen jälkeen. Toisaalta emme olisi halunneetkaan, sillä ensimmäisen kanssa oli niin paljon kaikkea terveysongelmaa, että jos siihen olisi tullut toinen samanlainen heti perään, en tiedä miten olisimme jaksaneet.



Eli jos olisimme halunneet kolme lasta ja aloittaneet yrityksen vasta 36 vuotiaana, olisi tehnyt tiukkaa ehtiä. Varsinkin, jos ei olisi tullut heti raskaaksi, olisi tullut vielä keskenmeno tms.

se, että minulla on lapsia - joista nuorin syntyi kun olin 35 - ei tee minua päteväksi neuvomaan ketään heidän valinnoissaan. Jokainen tekee omat ratkaisunsa, miettii omat mietteensä. Jos ystäväni suoraan kysyisi minulta neuvoa, sanoisin, että kannattaa aloittaa vauvan yrittäminen.

Ihminen voi elää täyspainoista ja onnellista elämää myös ilman lapsia.

Suurin osa tulee kohtuullisen helposti raskaaksi lähes vaihdevuosiin asti mutta sitten on se 20-25 % jolla hedelmällisyys alkaa jyrkästi laskea jo nuorella iällä.

Oletko lääkäri tai tutkija tms? Kiinnostaa ihan tosissaan, että voiko tuo pitää paikkansa?

Miksiköhän lääkärit vieläkin kertovat ihan toisenlaista tietoa..

olla antoisaa - omaa elämääni ilman lapsia en tosin voi kuvitellakaan. YStäväni on aina ajatellut haluavansa lapsia, eikä siis halua jäädä lapsettomaksi. On sanonut, että sitten mennään vaikka hedelmöityshoitoihin, jos ei lasta muuten tule. Mutta eivät nekään kai aina auta... No, eipä ole minun ongelmani, siinä olette oikeassa. t. ap

Jos on täystollo, olkoon, jos ei ole, elää omaa elämäänsä omaan tahtiin. Tekee myöhemmin lapsia tai sitten yrittää ja ei tee tai ei edes yritä, ehkä voinet keskittyä suorittamaan omaa arkeasi sen sijaan.