Miten pääsen yli siitä että mies aina töissä? Yksin pyöritän arjen ja vkloput.

Tota... Jos ainoa vaihtoehto olis erota, niin saisko siitä sitte niinku jotenkin enemmän aikaa itelleen? Ei olis ketään jakamassa enää edes sitä pientä pätkää kotiarjessa... Rahaa tarttee kumminkin jonkun tuoda taloon... Meillä mies on kuljetusalalla (tosin onneksi vain kotimaan ajossa) ja on enemmän poissa kotoa, kuin kotona. työpäivät on yleensä noin 15h/vrk alkaen joskus 04.00 ja joskus 07.00. Itse en edes odota mieheltäni mitään suuria, mullistavia apuja arkeen niin kauan, kun meidän taloprojekti on valmis ja miehelläkin jotain muuta ajateltavaa, kuin että millä rahalla talo valmistuu ja millä me eletään... Se reppana ei jaksa kotiin tullessaan tehdä kotitöitä, enkä TODELLAKAAN sitä häneltä vaadi. (eipä hän tällä kyllä ikinä ehdi sotkeakaan) Isompi lapsi nauttii jo siitä, että kun iskä tulee kotiin ja kaatuu sohvalle, niin sitten pääsee iskän mahanpäälle kattoon leffaa yhdessä. (meillä tuo on siis luksusta, kun isi on edes ylipäätään kotona joskus, katsos kun ihan joka ilta isi ei sitten pääsekkään tuleen kotiin, vaan nukkuu autossa, ties missä levähdysalueella.) Ja minullekkin mies yrittää vielä antaa aikaa, vaikka se todella vähiin jääkin, mutta minulle on todellakin tärkeää, että edes iskä ja poika saa olla yhdessä, kun lapset on niin pienen hetken pieniä.. Raskastahan tämä arki on, se on pakko myöntää, mutta kyllä mä hattua nostan miehellenikin... Viikonloppuisin (ainakin koko lauantai) yleensä saadaan olla koko perhe yhdessä (perjantaina ainakin lapset nukkuu jo, kun mies kotiutuu ja sunnuntaina saattaa olla illasta maanantain lastauksia.) ne on niitä HUIPPUHETKIÄ, vaikka nekin menee yleensä taloa rakennellessa, mutta silti sitä arvostaa... <3 Ja tietenkin, ennenkuin joku ajattelee, että v***u mikä super-suorittaja-äiti, niin tahdon vielä kertoa, että minulla on maailman paras anoppi, joka asuu naapurissa (JA SE EI TODELLAKAAN HÄIRITSE!!), ulkoiluttaa vanhempaa poikaa sillävälin, kun nuorempi nukkuu ja antaa näin minulle aikaa joko tehdä niitä kotitöitä, tai ihan vaan lukea tai nukkua sen pari tuntia... Omat vanhempani asuvat yli 60km päässä, eikä minulla ole ajokorttia... En selvityisi varmastikkaan tästä elämästä yksinhuoltajana, joten en näe eroa minkäänlaisena vaihtoehtona, koska rakastan perhettäni aivan tolkuttomasti!  <3 E <3 I <3 T <3

No tuota.... sama tilanne, kolme lasta, neljäs tulossa. Pääasia, että puhallatte yhteen hiileen. Pikkulapsiaikana voi olla raskasta jos olet hoitovapaalla ja mitään hoitoapua ei ole, olen sen kokenut. Anna miehen levätä kun tulee töistä ja sitten on perheen yhteistä aikaa, silloin joskus kerran viikossa tms. jos ei ole nin usein niin sitten ei ole.  Itse koetin parhaani mukaan sopeutua tilanteeseen, raskasta oli välillä..... Nyt lapset ovat päiväkodissa ja minä töissä, ei ole ollenkaan niin raskasta, kun rutiinit ovat selvät. Uuden vauvan synnyttyä...saapa nähdä, meneekö rankaksi, kun en ole mitään kotiäitityyppiä, mutta sen näkee, olen luottavaisin mielin.

UP!

[quote author="Vierailija" time="15.10.2011 klo 17:26"]

Mä olisin halunnut 5 lasta mutta en enään tämän miehen kanssa tuntenut selviäväni enemmästä kuin 3 :(

[/quote]

Jos on viisi lasta niin pitääkin painaa aamusta iltaan töitä jos meinaa ne elättää

[quote author="Vierailija" time="15.10.2011 klo 17:44"]

ja mies vain loistaa poissaolollaan. Siis kuinka tsemppaat itsesi jaksamaan ilman arkista parisuhteesta saatavaa voimaa ja vertaistukea.

[/quote]

Niin se jatkuva työnteko on sitten helppoa vai? Elämä vaan on sellaista että mitään ei saavuta jos ei viitsi töitä sen eteen tehdä. 8 tuntia viisi kertaa viikossa ei vaan riitä.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2011 klo 18:09"]

Onko se eroaminen ainut vaihtoehto? Jos nainen ahdistuu siitä, että perhe tulee kaiken jälkeen, niin joo (tuo vastaaja, jonka miehellä oli aina muuta paitsi perhe). Mutta jos on aloittaleva yritys niin se vie aikaa. Ei voi minkään. Ja jos ukkoa ei näe, niin eihän sen kanssa voi riidelläkään. Ja jos joka tapauksessa hoitaa itse kaiken, niin miten se sillä eroamalla helpottaisi? Jos eroaa niin on vähemmän rahaa käytössä, pienempi kämppä ja ihan yhtä paljon hommaa. Jos mies tekee joskus jotain, tuo vähän (tai paljon) rahaa taloon ja elo ei ole riitaa, niin miksi erota. Jos haluaa etsiä sitä parempaa miestä, niin voi sitä etsiä varattunakin.
Ap:lle vielä niin voisiko miehesi tehdä osan firman töistä (paperityöt) kotona? Näin olisi auttavana kätenä jos tarvii akuutisti, mutta tekisi siis myös työnsä. Meillä mies tekee näin eli työpaikalla pakolliset ja muut kotona. Vie lapsia harrastuksiin ja tekee sitten odotellessaan siellä hommia. Riippuu tosin alasta käykö tämä.

[/quote]

Eikö sinulla ole ollenkaan moraalia? Jos rupeaa etsimään toisia miehiä niin silloin pitää erota

Nää on niitä miehiä, jotka kuolinvuoteellaan/eläkkeellä sitten katuu verisesti sitä, kun eivät saaneet nähdä lastensa lapsuutta. Ja jälkeläiset on etäisiä ja kylmiä. Nähty ja koettu on.

Silleen pääsin yli, että annoin kenkää. Enkä edes harkinnut lapsia, kun tiesin, etten ole sitä tyyppiä, joka pyörittää kotona yksin koko sirkuksen. Tiesin, että jos ihminen on sitä tyyppiä, ei se siitä muutu lapsia saatuaankaan. Viisi vuotta ehdittiin olla yksissä.



Siitä erosta kahden vuoden päästä mulla olikin sitten ihana mies, jonka kanssa jo odotin esikoista. Nyt meillä on kaksi lasta, ja voin sanoa ihan rehellisesti, että molemmat tekee perheen eteen ihan yhtä paljon, ja molemmilla on ihan yhtä paljon omaa aikaa ja harrastuksia. Perhe kuitenkin on kummallakin etusijalla.

paitsi mieellä ei ollut edes sitä yhtä vapaata päivää perheelle, kun silloin oli harrastusten aika...perhe tuli kaiken muun jälkeen.

jos mies tulee kotiin arkena 7-9 aikaan, palkka ei järin suuri, meillä lapsia. Ei ole yrittäjä. Koko ajan valittaa että enempi pitäisi töitä vielä tehdä, hänellä vielä tunnin työmatka. Vk-loppuisin osallistuu silloin arkeen kun ei nuku. Ei ole kuitenkaan sellainen joka paljoa tekisi mitään itse vaan pitää sanoa. Meillä talo ja mitään ulkotöitä ei tee. Paranisiko arkeni ja mielialani erosta?

Ongelmana on että kun mä rakastan miestä, sen puoleen en ole ajatellut sitä vaihtoehtona. Ja lapsista tulis erolapsia no ehkä ne pääsis olemaan sitten enempi isänsä kanssa.



:(

niin minä tein. menkää viikonlopuksi risteilylle. vie lapset mäkkiin ja mene itse sillä aikaa kampaajalle. käykää rossossa syömässä ja sen jälkeen kotona kivaa puuhaa. rennosti vaan. mahdatko olla niitä, jotka sitten nipottaa jos eteisessä on vähän hiekkaa ja puhdasta pyykkiä kulkee. se ei oikein toimi tuossa tilanteessa.

käyn osa-aika töissä (lyhennetty työaika) ja palkka sen mukainen (1000e/kk) Yksin teen piha ja sisähommat, sekä harrastuksiin kuskaamiset että niiden maksamisen. Jotes ei onnistu elää kuin kuningatar.

Yllättikö tuo yks kaks? Miksi lapsia on noin monta?

Mä olisin halunnut 5 lasta mutta en enään tämän miehen kanssa tuntenut selviäväni enemmästä kuin 3 :(

Meillä miehellä myös 2 vuotta vanha yritys, joka ei vielä edes tuota kunnolla. Minä hoidan kaksi lasta (koulukuskaukset joka päivä 15 kilsan päähän) ja elätän meidät kaikki. Ei todellakaan ole mahdollisuutta lyhentää omaa päivääni, päinvastoin! Nytkin teen töitä, kun lapset ovat kaverisynttäreillä.



Yrityksellä voi mennä viisi vuotta ennen kuin se on vakiintunut. Ei pitäisi olla yllätys.



t. yrittäjä, yrittäjän vaimo

ja mies vain loistaa poissaolollaan. Siis kuinka tsemppaat itsesi jaksamaan ilman arkista parisuhteesta saatavaa voimaa ja vertaistukea.

Ei sitä aina saa itse valita. En minä itsekään ole varsinaisesti yrittäjäksi halunnut, se vain on alallani melkein ainoa keino.



Sitäpaitsi tiedän että hän arvostaa panostani ja tiedän että minä kyllä selviän tästä. Saan kiksejä siitä, että olen tässä pätevä.



Mitä vertaistukea? En ihan tajunnut.



11

että kun lapset riitelee on toinenkin joka voi mennä selvittämään riidan tai pystyt hänen kanssa ihmetellä lasten tempauksia. On toinenkin joka joskus vie lapset ulos, kauppaan, lukee heille. On ruokapöydässä toinenkin aikuinen. On toinenkin joka suunnittelee lasten arkea, harrastuksia jne

Ulkoilevat keskenään tai kaverien kanssa, ovat siis jo 7 ja 9. Mies käy kyllä kaupassa heidän kanssaan. Lukea ei tarvitse, koska osaavat jo lukea. Syödään kyllä yhdessä aina kun voidaan.



Eikä siinä lasten arjessa paljon ole suunnittelemista. Koulu soljuu omaa rataansa ja harrastukset ovat olleet pitkään samat.



11