Sinä kaunis, hoikka työssäkäyvä äiti, jonka koti on kaunis ja siisti - MITEN SÄ TEET SEN???

Yksinkertaista :)

ja hoikkana???



Lainaus: Mä en katso televisiota!

Yksinkertaista :)

On ihan asennekysemys meneekö töiden jälkeen sohvalle makaamaan vai lasten kanssa ulkoilemaan.

No tuota... Ei ole. Jos vaikka vähän enemmän miettii. Mulla se kyllä on asennekysymys, mutta minulla onkin aikaa enemmän kuin tarpeeksi. Kaikilla ei ole.

ja siis etkö sä ulkoile päivittäin lasten kanssa? Jos ootte tunnin pihalla, voit varmasti siitä puoli tuntia lenkkeillä lasten kanssa. Tai samalla reippailla ympäri pihaa kun lapset leikkii. Mun mies on reissutyössä viikot, eli on vain viikonloput kotona ja kovasti vaan ehtii lenkille lasten kanssa. Ihan oikeasti, pitää vain osata tehdä valintoja. Pelkkää selittelyä on, ettei ehdi. Ehdit sä täällä vauvapalstallakin norkoilla. Vaikkapa jumppaisit tämänkin ajan. Mutta kun ei viitsi. Niinhä se menee.

tulee sen verran myöhään kotiin, että ilta menee ruokailuun ja pikaisiin kotitöihin ennen lasten nukkumaanmenoa. Eikä kaikki lapset halua muutenkaan lähteä äidin kanssa lenkille, jos voivat vaihtoehtoisesti leikkia kavereidensa kanssa pihalla...

voi juosta, hyppiä, jumpata jnejne.

kuin supernaisten tehovinkit. En pysty sellaiseen, ja vaikka itse kysyin niin nuo kertomukset lannistavat minut täysin, sillä tajuan kuinka kaukana niin monen elämä on minun todellisuudestani. Ehkä mä hankin niitä laatikoita ja alan pikku hiljaa lajitella... Kiitos tästä.

ap

-Hanki jotain tyhjiä laatikoita -Yritä saada järjestettyä esim. viikonloppu niin, että lapsi ei ole paikalla. Jo 5-6 tuntia/päivä auttaa, jos et saa pois koko viikonlopuksi, jos se vaan mitenkään on mahdollista (mies vie jonnekin HOPLOPIIN tai jotain, tee selväksi, että tämä on sinulle TOSI tärkeää) -Sitten alat armotta karsia tavaraa, pienet vaatteet, turhat lelut, keräyspaperit, palautuspullot ja kaikki vähänkin turha POIS ihan kuten suunnittelit -Väärän sesongin kamat piiloon ja laatikoihin merkinnät mitä siellä on -Puolet jäljellä olevista leluista ja kirjoista laatikkoon ja piiloon -Kunnon siivous -Syö suklaata kun kaikki tämä on tehty ja osta ruusunippu lähikaupasta pöydälle ja joku kiva lehti luettavaksi -Toivota lapsi tervetulleeksi kotiin ja halaa. Myös miestä, jos hän mahdollisti tämän sinulle. -Kerää lelut iltaisin, jos jaksat. Jos jaksat yli kaksi viikkoa putkeen, lapsi todennäköisesti oppii tästä iltarutiinin ja alkaa kerätä suurimman osan itse -Kahden viikon päästä kerää kaikki esillä olevat lelut ja kirjat laatikkoon ja pistä kaappiin piiloon ja ota kaapissa olevat käyttöön -Rajaa oma ruutuaikasi/päivä Ainakin itseäni motivoi pitämään yllä siisteyttä, se että on suht tuore muistikuva siististä ja puhtaasta kodista. Älä vertaa itseäsi supernaisiin, paini omassa sarjassasi ja iloitse vähästäkin onnistumisesta.

ja varmasti tämä hiilarimättäminen aiheuttaa lamaannusta. Olen laihduttanut niin monta kertaa, että tiedän kyllä ravinnon merkityksen henkiseenkin hyvinvointiin. Silti lihon aina takaisin ja tässä sitä taas ollaan. En ole aina ollut tällainen, kai? Olenhan saanut opiskeltuakin ja valmistuin jne - kun kerran kysyit koulutustaustastani. En ole yhteiskunnallisesti mitenkään "pohjasakkaa" jos näin rumasti voi sanoa, vaikka kirjoitukseni perusteella varmaan näin voi ajatella. Sekin kauhistuttaa, että samassa asemassa kanssani olevat naiset tuntuvat nimenomaan olevan näitä hoikkia tehopakkauksia. Mikä minua vaivaa kun en pysty samaan..

ap

Oletko saanut/hakenut siihen mitään apua? Millainen "masennushistoria" sinulla on? Jos tuntuu ettet jaksa mitään etkä jaksa tehdä mitään muutoksia elämään, ja silti olet tyytymätön, niin luulisin että mielialaasi pitäisi saada paranemaan. Oletko kouluttautunut ja odottaako sinua työpaikka sitten, kun lapsesi on isompi ja sinun olisi aika palata töihin? Lievään ja keskivaikeaan masennukseen auttaa parhaiten liikunta ja ulkoilu, sen teho on jopa parempi kuin lääkityksen. Sinuna keskittäisin kaikki voimat nyt siihen, että pääsisin ulos ja oikeasti ulkoilemaan, ihan reippaasti, muutenkin kuin taaperon perässä kulkien, sillä se ei ole kovin tehokasta liikuntaa, tosin parempi kuin ei mitään. Kait te sentään ulkoilette päivittäin? Vai olisiko niin, että tarvitsisit lääkärin konsultaatiota ja puuttumista vointiisi? Joillakin lihavuus on seurausta mielenterveyden häiriöistä - ja niihinhän on saatavilla apua!

teet sen minkä voit ja muu saa olla. Tärkeintä tietenkin on, että saa tuntee itse olonsa ja ympäristönsä mukavaksi

sä ap olla kaunis ja huoliteltu? Oletko kiinnostunut sisustuksesta? Mitä, jos sä et ole sen tyyppinen ihminen koskaan ollutkaan??? Silloin kuormitat itseäsi ihan liikaa, haluamalla olla jotain muuta kuin olet.

sä ap olla kaunis ja huoliteltu? Oletko kiinnostunut sisustuksesta? Mitä, jos sä et ole sen tyyppinen ihminen koskaan ollutkaan??? Silloin kuormitat itseäsi ihan liikaa, haluamalla olla jotain muuta kuin olet.

Ne on mun intohimoni mutta kun epäonnistun jossain tai en ole tarpeeksi hyvä omilla standardeilla niin masennus iskee. Siis etten osaa valita sopivia vaatteita itselleni ja teen virheostoksia jotka lojuu kaapissa tai saa näyttämään huonolta. Tai jos en jaksa kuntoilla yhtään. Tai jos joku päivä on sotkuista tai jos lasten vaatteet ei soinnu keskenään. Rasittavaa tiedän.

Ennen olin, en enää. En ole ikinä käynyt joka toinen viikko kosmetologilla, mutta hoikkana oli helpompi näyttää siedettävältä vähäisin ponnistuksin, vaatteita oli helppo löytää jne. Olen erittäin kiinnostunut myös sisustuksesta ja kaikesta kauniista, ja siivoankin "koko ajan", mutta silti on aina sekaista. Tai aina aloitan jotain mutta lannistun täällä läävässä, tää on toivotonta. Yhtäkään aamua ei ole niin että heräisin kauniiseen siistiin kotiin, vaan aina on joku räjähdys jossain kun en vaan jaksa. Ja olen niin ylipainoinen ja jojo-laihdutuskierteessä etten tiedä tästä enää ulospääsyä. Mä haluaisin olla samanlainen kuin ne naiset joita ihailen/kadehdin ja vähän vihaan salaa, mutta olen tällainen luuseri.

ap

sä ap olla kaunis ja huoliteltu? Oletko kiinnostunut sisustuksesta? Mitä, jos sä et ole sen tyyppinen ihminen koskaan ollutkaan??? Silloin kuormitat itseäsi ihan liikaa, haluamalla olla jotain muuta kuin olet.

mitä pitäisi tehdä. Lisäksi viihdyn siistissä kodissa ja kauniissa pihassa, joten teen hommia saavuttaakseni tahtomani.

Olen 33v. yh ja erikoislääkäri. Koti on aika iso ja uusi, joten jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Siivooja käy kerran viikossa ja kuuraa vessat ym. ja tekee isoimmat hommat. Itse imuroin lisäksi kerran pari viikossa. Iltaisin kun 4v. menee nukkumaan järjestän tavarat pakollisen.

Viikoloppuna toki ulkoillaan paljon ja kun poikani osaa jo pyöräillä niin tulee fillarilla mun juoksulenkille mukaan. Sen lisäksi käyn salilla kerran viikossa ja naapurin lukiolaistyttö on tässä silloin. Saan ylitöistä ja päivystyksista vapaata, jonka pidän n. kerran kuussa ja silloin käyn kampaajalla ja kasvohoidoissa ja shoppailemassa eli se on mun hemmottelupäivä.

Viikoloppuisin suunnittelen viikon ruuat melko pitkälle ja valmistan osan niistä. Vältän eineksiä. Meille ei osteta mitään herkkuja paitsi lauantaisin kun on pojan karkkipäivä.

Kun lapsi on isällään joja toinen viikonloppu niin deittailen, tapaan ystäviä ja urheilen.

Vastaako tämä kysymykseesi? Ehkä oleellisinta kuitenkin on, että nautin elämästäni.

yhden lapsen kanssa pärjää vaikka päällään seisten...

Homma on pikkasen erilaista siinä vaiheessa kun on vanhemmilla täydet työpäivät, lapsia useampia, ja lapsilla useampia harrastuksia...

JA ap:lle vastaus: olen ylipainoinen ja kahlaan tavaravuoressa tukka pystyssä. Vaativa työ ja kolme harrastavaa poikaa.

Ja ihan rehellisesti, en mä ainakaan tunne useamman lapsen äitejä, joilla olisi vaatia ura, ja joka täyttäisi nuo sinun vaatimuksesi. Ellei sitten kotona ole oikeasti palkattua työvoimaa tai isä kotona.

Jos lapsesi on vielä pieni, niin anna itsellesi vain armoa.Joskus on niinkin, että kahden lapsen kanssa on helpompi pitää kotia, kun leikkivät keskenään. Yksi taapero sotkee huomionhakuisena kahden edestä.



Laihduttamisasiaan ei ole mitään neuvoa. Mutta siiteyteen olen tätä palstaa lukemalla oppinut. Tavaran vähennys on pitkä projekti, mutta jossain vaiheessa alkaa tulla tulosta ja koti pysyy kivempana. Otan sen nykyään lähes leikkinä. Minulla on sääntö, että mitään ei saa heittää roskiin, jolle on vielä käyttöä, vaan etsin tavaroille uuden kodin. Myymään en ala, työssäkäyvälle se ei maksa vaivaa. Mutta lahjoitan hyväntekeiväisyyteen ja paljon.



Kokeile esim, sellaista, että valitset kymmenen tavaraa, jotka viet kirpparille. Ja sitten myös viet ne. Voin melkein vannoa, että et tule ikinä katumaan roinan pois antamista. Sitten taas kymmenen jne.



Minulla toinen lapsista on paljon sairaana ja silloin en pääse urheilemaan. Näin vain on. JOku toinen jaksaisi ehkä iltaisin jumpata, mutta minä en jaksa töissä enkä lasten kanssa, jos jumppaan iltaisin. Mutta sitten kun pääsen liikkumaan, nautin siitä tosi paljon.

Kauneus ja huoliteltu ulkonäkö tulee sisältäpäin, eli ei niiden saavuttamiseksi tarvita mitään ihmekonsteja kotona tai jatkuvia kosmetologi tai kampaamokäyntejä.

Liikunnallliset ihmiset harrastavat liikuntaa myös sen jälkeen kun perheeseen syntyy lapsia. Niille liikunta on niin tärkeä osa elämää. Liikunta-ajan järjestäminen vaan on oma arjen haasteensa.

Paino on kyllä selainen asia, joka helposti nousee kun lapset ovat pieniä ja silloin tosiaan pukeutuminen on hankalampaa. Hoikalla vaatteet vaan istuu niin kauniisti päälle. Ylipaino vaikuttaa myös itsetuntoon ja painavampana tulee varmasti alavireisempi olo. Saattaa liittyä myös ihan ruokavaliotekijöihin.

Ja sitten se kaunis koti. Tämä on vähän samaa asiaa kuin oma ulkonäkökin. Ei kukaan vaan päättämällä ala sisustaa kaunista kotia. Kyllä se halu ja taito tulee jo aiemmasta elämästä. Toki lasten kanssa on enemmän kaaosta ja rimaa pitää vähän laskea, mutta siisti koti on ihan mahdollinen, kun vaan järkkäilee vähän joka päivä.

Ei nää nyt niin ihmeellisiä asioita ole. Ihmiset on tietynlaisa ja harvoin perhe-elämä muuttaa heitä ihan toiseksi. Eli kauniit ja kauniisti sisustavat eivät yhtäkkiä muutu homssuisiksi ja sotkuisiksi ja kodin esineiden suhteen piittaamattomiksi, ellei kyseessä ole vakava masennus tms.

i]

Olen 33v. yh ja erikoislääkäri. Koti on aika iso ja uusi, joten jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Siivooja käy kerran viikossa ja kuuraa vessat ym. ja tekee isoimmat hommat. Itse imuroin lisäksi kerran pari viikossa. Iltaisin kun 4v. menee nukkumaan järjestän tavarat pakollisen.

Viikoloppuna toki ulkoillaan paljon ja kun poikani osaa jo pyöräillä niin tulee fillarilla mun juoksulenkille mukaan. Sen lisäksi käyn salilla kerran viikossa ja naapurin lukiolaistyttö on tässä silloin. Saan ylitöistä ja päivystyksista vapaata, jonka pidän n. kerran kuussa ja silloin käyn kampaajalla ja kasvohoidoissa ja shoppailemassa eli se on mun hemmottelupäivä.

Viikoloppuisin suunnittelen viikon ruuat melko pitkälle ja valmistan osan niistä. Vältän eineksiä. Meille ei osteta mitään herkkuja paitsi lauantaisin kun on pojan karkkipäivä.

Kun lapsi on isällään joja toinen viikonloppu niin deittailen, tapaan ystäviä ja urheilen.

Vastaako tämä kysymykseesi? Ehkä oleellisinta kuitenkin on, että nautin elämästäni.

yhden lapsen kanssa pärjää vaikka päällään seisten...

Homma on pikkasen erilaista siinä vaiheessa kun on vanhemmilla täydet työpäivät, lapsia useampia, ja lapsilla useampia harrastuksia...

JA ap:lle vastaus: olen ylipainoinen ja kahlaan tavaravuoressa tukka pystyssä. Vaativa työ ja kolme harrastavaa poikaa.

Ja ihan rehellisesti, en mä ainakaan tunne useamman lapsen äitejä, joilla olisi vaatia ura, ja joka täyttäisi nuo sinun vaatimuksesi. Ellei sitten kotona ole oikeasti palkattua työvoimaa tai isä kotona.

Olen 33v. yh ja erikoislääkäri. Koti on aika iso ja uusi, joten jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Siivooja käy kerran viikossa ja kuuraa vessat ym. ja tekee isoimmat hommat. Itse imuroin lisäksi kerran pari viikossa. Iltaisin kun 4v. menee nukkumaan järjestän tavarat pakollisen.

Viikoloppuna toki ulkoillaan paljon ja kun poikani osaa jo pyöräillä niin tulee fillarilla mun juoksulenkille mukaan. Sen lisäksi käyn salilla kerran viikossa ja naapurin lukiolaistyttö on tässä silloin. Saan ylitöistä ja päivystyksista vapaata, jonka pidän n. kerran kuussa ja silloin käyn kampaajalla ja kasvohoidoissa ja shoppailemassa eli se on mun hemmottelupäivä.

Viikoloppuisin suunnittelen viikon ruuat melko pitkälle ja valmistan osan niistä. Vältän eineksiä. Meille ei osteta mitään herkkuja paitsi lauantaisin kun on pojan karkkipäivä.

Kun lapsi on isällään joja toinen viikonloppu niin deittailen, tapaan ystäviä ja urheilen.

Vastaako tämä kysymykseesi? Ehkä oleellisinta kuitenkin on, että nautin elämästäni.

kuinka "raskasta" on yksinhuoltajilla.

Elämä kuulostaa varsin mukavalta. Tosin mun tuntemilla pienipalkkaisemmillakin yh-äideillä on enemmän vapaa-aikaa kuin mulla parisuhteessa. "Omaa aikaa" on silloin kunlapsi on isänsä luona eli vuoroviikoin tai viikonloppuina ja silloin voi sen kummemmin järjestelemättä puuhata omia juttua ja liikkua, shopata ym. En silti ole kateellinen.

Olen 33v. yh ja erikoislääkäri. Koti on aika iso ja uusi, joten jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Siivooja käy kerran viikossa ja kuuraa vessat ym. ja tekee isoimmat hommat. Itse imuroin lisäksi kerran pari viikossa. Iltaisin kun 4v. menee nukkumaan järjestän tavarat pakollisen.

Viikoloppuna toki ulkoillaan paljon ja kun poikani osaa jo pyöräillä niin tulee fillarilla mun juoksulenkille mukaan. Sen lisäksi käyn salilla kerran viikossa ja naapurin lukiolaistyttö on tässä silloin. Saan ylitöistä ja päivystyksista vapaata, jonka pidän n. kerran kuussa ja silloin käyn kampaajalla ja kasvohoidoissa ja shoppailemassa eli se on mun hemmottelupäivä.

Viikoloppuisin suunnittelen viikon ruuat melko pitkälle ja valmistan osan niistä. Vältän eineksiä. Meille ei osteta mitään herkkuja paitsi lauantaisin kun on pojan karkkipäivä.

Kun lapsi on isällään joja toinen viikonloppu niin deittailen, tapaan ystäviä ja urheilen.

Vastaako tämä kysymykseesi? Ehkä oleellisinta kuitenkin on, että nautin elämästäni.

kuinka "raskasta" on yksinhuoltajilla.

Jos perheessä on kaksi aikuista niin eikai voi sanoa että MINÄ teen sen, vaan että ME tehdään se. Ihan kuin siivoaminen kuuluisi äidille pelkästään! Outo kysymys sikäli.

Samoin kun joku totesi, ettei katso telkkaria ;) Siitähän sitä kaunistuu. Mä en myöskään ymmärrä, miten lasten kanssa ulkoilu oikeasti pitää hyvässä kunnossa, jos on tottunut käymään tanssitunneilla ja juoksemaan maratoneja. kyllähän harjoittelusta pitää tinkiä lapseiperheen arjessa, mutta on vaan organisointikysymys, miten sitä liikunta-aikaa itsellensä saa. Ehkä ne äidit, jotka oikeast haluaa liikkua, sitä tekee muutenkin kuin kiertämällä leikkipuistoa.

Joo, mutta miten se mies pitää sut kauniina ja hoikkana?

Jos perheessä on kaksi aikuista niin eikai voi sanoa että MINÄ teen sen, vaan että ME tehdään se. Ihan kuin siivoaminen kuuluisi äidille pelkästään! Outo kysymys sikäli.

Ja kun tulee lääkittyä/palkittua itseään syömällä, kotoa ei löydy muuta kuin esim. hedelmiä/kasviksia?

Itselläni on ehkä samanlainen tilanne kuin ap:lla, mutta en välitä/murehdi siitä tarpeeksi.

Mutta sen olen huomannut, että vähäinenkin liikunta antaa energiaa muuhun tekemiseen.

Ja minusta voi vaikka ylivilkkaan taaperon köyttää rattaisiin äidin lenkin ajaksi äidin hyvinvoinnin vuoksi.

Itsekään en niin kovin usein tee, mutta silloin kun olen pakottanut itseni liikkumaan, olen huomannut, että ei se väsytä niin paljon kuin luulisi :)