Sinä kaunis, hoikka työssäkäyvä äiti, jonka koti on kaunis ja siisti - MITEN SÄ TEET SEN???

ystävällä on tolkuttomasti rahaa :)

-Ystäväni urheilee paljon (juoksua, kävelyä, pyöräilyä, talvisin hiihtoa). Usein lasten kanssa, mutta välillä myös yksin tai miehensä kanssa. Perheen ruokavalio on terveelinen ja kevyt, ei kuitenkaan fanaattinen.

-Kodin siivouksen hoitaa siivooja pari kertaa viikossa. Sisustussuunnittelija taas päivittää kodin yleisilmettä pintarempalla ja tekstiilien uusimisella muutaman kerran vuodessa. Ihanan pihan on suunnitellut ammattilainen, joka pitää sen myös kunnossa - nurmikon leikkuuta myöten.

-Ystävälläni on aikaa myös omaan sosiaaliseen elämään. Hän matkustelee miehensä ja/tai kavereidensa kanssa jonkin verran, enimmäkseen kuitenkin perheenä.

-Ystäväni tekee itselleen mieluisaa ja koulutustaan vastaavaa ihan ok palkattua työtä.

-Hän käy myös säännöllisesti kampaajalla ja kosmetologilla. Hän on luonnostaan paksuhiuksinen, hänellä on kauniit kasvonpiirteet ja kaunis vartalo.

-Inhottavaa, mutta hän on myös todella suloinen, aito ja empaattinen ihminen. Olisin varmaan hänelle todella kateellinen, jos hän ei olisi niin aseistariisuvan ihana...

Joten en ole raunioina lasten tappeluista yms.



Ja pakko myöntää että myöskin siten että mies tienaa vähän tavallista enemmän..siis ei jättituloinen kuitenkaan. Eli on ollut rahaa laittaa kotia nätiks =) Ja kun se on nätti niin eipä sitä hirveänä viitsi sotkea.

hoikkuus myös liikunnan. Kodin kauneus on sen ansiota että tulot ovat tarpeeksi isot jotta olemme voineet ostaa kauniin talon ja sisustaa sen kauniiksi. Siisteys on sekä kahdesti viikossa käyvän siivoojan että hyvätapaisten lasten ansiota. Eli eipä mulla itselläni juuri osuutta asiaan ole.

että mun poika ei juuri hoidossa ole. Sii späivähoidon lisäks. n. 4 krt vuodessa mummolassa. En juokse päivästä toiseen saleilla, shoppailemassa yms. päinvastoin, rakastan kotiani ja vietän siellä erittäin paljon aikaa, ehkä siksikin se on niin kaunis. Ja laiha olen ollut aina, vaikka mitä tekisin. Ratsastelen omalla hevosellani pari kertaa viikossa. Se riittää pitämään itseni kunnossa, fyysisen työni lisäksi =)

Ulkonäkö tulee geeneistä, samoin kroppa. En ennätä syödä tarpeeksi, joten pysyn hoikkana.



Koti on uusi eikä ylimäääräistä roinaa ole, helppo siivota.



Työn ja perheen yhteensovittaminen vaatii pitkää pinnaa, nopean auton, ja kärsivällisyyttä työnantajalta sekä päiväkodilta.

Vaatimalla saa molemmat ymmärtämään.

Minulla on 3 lasta ja mies. Meillä on suht uusi koti, joka ei siis vielä "repsota". Tarpeeksi tilaa ja iso vaatehuone, joten ei ole ylimääräistä tavaraa, jolle ei ole mitään paikkaa. Siivoaminen ei ole kovin hankalaa, kun on kaksi aikuista sitä tekemässä. Lisäksi isommat lapset siivoavat oman huoneensa ja myös 5-vuotias kuopus auttaa oman huoneensa siivoamisessa.



Koululaiset tyhjentävät astianpesukonetta, kattavat ja korjaavat pöytää.. auttavat ruuan laitossa tms. Ei siksi että siitä varsinaisesti olisi apua (päinvastoin), vaan jotta oppisivat taitoja. Samalla menetelmällä siis ovat oppineet itsenäisesti petaamaan pedin, viemään roskia, järjestämään tavarat paikoilleen jne.. josta on apua.



Käymme koko perhe yhdessä urheilemassa, uimassa, laskettelemassa, hiihtämässä jne.. Lisäksi käyn kerran viikossa jumpassa. Se ei ehkä kauheasti vaikuta painoon tai kuntoon, mutta on oma henkireikäni :D. Syömme terveellistä ruokaa, herkuttelemme kun tekee mieli, joskus menee monta kuukautta ilman herkkuja, joulun seudulla saattaa mennä 2 viikkoa päivittäisellä herkuttelulla.



Niin, ja meillä ei ole roinaa.

Hoikkana pysyy kun katsoo mitä syö, turha valittaa ajanpuutetta. Riittävän kauniina pysyy, kun huolehtii hiuksistaan ja päivittää meikit ja vaatteet edse joskus. Tämä onnistuu halvallakin, mutta vaatii ehkä vähän vaivaa oman tyylin löytämiseksi, eli sinä mielessä vie aikaa. Koti pysyy helpoiten siistinä, kun tilaa on riittävästi ja mies osallistuu myös. Kaunis sisustus vaatii ehkä silmää, mutta mun mielestä tavallinen koti riittää, jos on siisti.

Valvominen lihottaa. Ja jos ei ole aikaa liikkua, sekin lisää lihomisriskiä. Minä olin ihan hoikka ennen astmalasta. Kun meni kaksi talvea rytmillä 2 päivää terveenä, 28 päivää sairaana ja jatkuvasti sairaalaan, lihoin kilokaupalla. Sen päälle sitten itselle pari ylirasittuneena sairastettua kilpirauhastulehdusta kortisonikuureineen, niin avot!

Miksi pitää vastat kaverin puolesta, jolle olet selvästi kade?



Siis, että no mää tunnen yhden, mutta sillä on aina lapset hoidossa ja se on muutenkin tosi itsekäs. Meikkaa ja laittaa kotia kaiket päivt. Hello sen on kun isovanhemmat asuu vieressä!



Meillä isovanhemmat ei todella asu lähimaillakaan eikä tukiverkkoakaan hirveästi ole. Silti koti on aina nätti ja siivoan myös, kun lapset ovat kotona. Eivät ole mitään apinoita, joita pitää joka sekunti vahtia. :)



Mieskään ei paljon mitään tee kun on sen sorttinen, että kerran viikossa siivous riittää hänelle.

Kotimme on minustakaunis, koska tämä on tosi kaunis yli. Työssäkäynti mahdollistaa tässä asumisen. Sisustamiseen ja siivoamiseen ei ole aikaa. Mies siivoaa toisinaan.

Siivotaan yhdessä kerran viikossa. Lasten hoito/iltapuuhat/ruoan laitto samoin jaetaan. Hoikka olen luonnostani. Yksi ilta viikossa on mun omaa liikunta-aikaa, muut (hyöty)liikunnat perheen kanssa.

Eli kuten monet jo mainitsi, tavaran määrä on minimoitu. Meillä on nätti mutta aika pelkistetty sisustus ja paljon erilaisia säilytyslaatikoita mm. lastenhuoneessa johon on helppo heittää lelut. Siivoan kerran viikossa kunnolla, yleensä perjantaisin töiden jälkeen ja tähän menee pari-kolme tuntia. Lapset osallistuvat mm. heiluttamalla omaa leikkimoppia tai rikkaimuria, voitte arvata että onko heistä enemmän haittaa vai hyötyä ;)



Liikun 6 kertaa viikossa. En viitsi heti töiden jälkeen lähteä salille tai jumppaan koska haluan olla lasteni kanssa joten lähden lenkille tai salille kun lapset nukahtaneet. Jos mies ont työmatkalla, jumppaan kotona. Ohjatuissa jumpissa käyn ehkä kerran viikossa jos sitäkään.



Teen ylläpitosiivousta ns. koko ajan, eli en ymmärrä miksi likaiset astiat pitäisi laittaa altaaseen ja riidellä kuka ne siirtää koneeseen kun astian voi jokainen laittaa suoraan koneeseen käytön jälkeen. Pyykit viikkaan narulta suoraan kaappiin, en kasaa mitään puhtaiden vaatteiden vuorta odottamaan viikkausta/silitystä. Teen enemmän kotitöitä kuin mieheni mutta hänkin osallituu enemmän kuin muutama vuosi sitten (iso rasti seinään!).



Käymmen kerran viikossa kaupassa ja ostamme isomman satsin, loput täydennýsostokset lähikaupasta esim. työmatkan varrelta.



Nukun n. 6 h yössä mutta jaksan hienosti. Siinä siis salaisuuteni.

Välissä sitten järjestelen ja siivoilen, kun jaksan. Tavarat pyrin hoitamaan käytön jälkeen paikoilleen, ainakin viimeistään illalla. EN kestä kaaosta ympärilläni.



Olen aina ollut kiinnostunut ulkonäöstäni (en mitenkään pakkomielteisesti) ja muodista. Se ei ole muuttunut miksikään iän myötä. Toki arjen hässäkkä on nopetuuanut kauneudenhoitorutiinit lyhyiksi ja tehokkaiksi ;) En tiedä olenko erityisen kaunis, mutta minulla on esteettistä silmää ja varma maku. Laadukkaat ihonhoitotuotteet ja kosmetiikka on avuksi. Meikkaan päivittäin, mutta näytän luonnolliselta ja olen ikäistäni nuoremman näköinen.



Teen hieman lyhyempää työviikkoa, joten ehdin pari kertaa viikossa lenkille. Mieheni matkustaa paljon, joten arjen pyöritys on pääosin minun vastuullani.



Olen tarkka siitä, mitä syön. En ole enää yhtä laiheliini kuin ennen lapsia, mutta hoikanpuoleinen kuitenkin. Nykyään pitää olla vähän tarkempi, kun aineenvaihdunta vaan on muuttunut lasten myötä. Herkkuja syön liiankin kanssa, mutta 3 x 10-15km lenkkeilyä viikossa myös antaa vähän herkutellakin ilma lihomisen huolta.

- Kauneus: Geenit, hyvä iho ja hiukset luonnostaan, kampaajalla nelisen krt/a, esim kosmetologilla en käy koskaan enkä muutenkaan puunaa tai käy hoidattamassa itseäni. 5min meikki saa minut näyttämään kauniilta. Ei siis mene aikaa. Vaatteita ostan harvoin, mutta sitten ehkä useamman hyvälaatuisen vaatteen kerralla. Hyvä maku on kehittynyt vuosien varrella ja minulla on aina ollut esim värisilmää. Olen suoraryhtinen, onnellinen, hyväntahtoinen ja hymyilen paljon.



- Hoikkuus: Geenit, olen aina ollut hoikka, ei tarvitse erityisesti tehdä töitä sen eteen. Olen aina pitänyt perusruuasta enkä keinotekoisesta roskaruuasta, luomua ja lisäaineetonta syödään enimmäkseen (näkyy ehkä myös esim ihon hyvässä kunnossa ja mielialassa). Rakastan hyvää ruokaa ja viiniä, ne ovat mun arjen nautintoja. Mies tekee ruuan. Käyn kerran viikossa jumpassa, mihin menee tunti aikaa, muuten liikutaan lasten kanssa tehden esim metsäretkiä.



- Kodin siisteys: Ennaltaehkäisy on kaiken aa ja oo. Minimoitu kuran ja hiekan kulkeutuminen sisään esim laatoituksella. Keskuspölynimuri vie pölyn oikeasti pois eikä palauta sitä sisäilmaan. Vähän pölyttäviä tekstiilejä. Riittävästi tilaa ja säilytystilaa. Kaikella paikkansa. Vihataan roinaa ja turhaa kuluttamista eli minimoidaan tavaran määrää. Mies huolehtii keittiön siisteydestä, minä muun talon. Siivooja käy kerran kuussa tekemässä perusteellisemman siivouksen. Ei tarvitse hiki hatussa olla koko siivoomassa, että talo pysyy siistinä. En myöskään stressaa, jos vaikka ikkunat ovat likaiset välilä tms. Ei tarvitse olla täydellistä, mutta yleensä perussiistiä.



Ihan rentoa ja mukavaa elämää vietän eikä em. asiat tarkoita äärimmäistä suorittamista, elämän muuttumista pelkäksi organisoinniksi ja stressaamiseksi. Lasten kanssa ehtii olla paljon, vaikka töissä käykin. Lapset ovat enemmän päiviä vuodessa kotona kuin hoidossa ja hoitopäivät pidetään kohtalaisen pituisina. Kauneus, hoikkuus ja siisti koti eivät siis tarkoita sitä, ettei ehtisi ja haluaisi olla lasten kanssa :)) Ne ovat kuitenkin se tärkein asia elämässä eikä mikään ole mukavampaa kuin olla heidän kanssaan.

Oikeasti musta tuntuu etten hallitse tätä palettia. Joka paikka on täynnä jotain ihmeellistä roinaa, aina kun avaa jonkun kaapin sieltä syöksyy jotain kamaa päälleni, astianpesukone pyörii jatkuvasti ja sillä aikaa kertyy likaisia ruuanlaitosta jne jnejne ja vaikka siivoan "koko ajan" ei ole ikinä siistiä. Haluaisin niin paljon että olisi viihtyisää ja kivaa, mutta olen ihan nääntynyt



Enkä kehtaa sanoa tätä mut sanon: meillä on vain yksi lapsi... taapero tosin joka on aika täystuho eikä viihdy yksinään lelujensa parissa kuin sen aikaa että saa levitettyä ne joka puolelle ja samalla puolet kirjahyllystä ja kaadettua riisit lattialle jne. Jatkuvaa tuhontorjuntaa.



Ja en minä tätä ylipainoa saa selätettyä kun syön nääntymykseen ja sitten olen entistä väsyneempi. Kamala kierre. Palkitsen ja lääkitsen itseäni herkuilla.



Kun lapsi vihdoin nukkuu, mä todellakin haluan rentoutua, ja jaksan ehkä max tunnin siistiä kotia ennen kuin on pakko päästä koneelle / telkkarin ääreen lepuuttamaan hermoja. Mä en pysty tuohon mihin te, olette ihan käsittämättömän energisiä. Mä en vaan jaksa pysty kykene.



Eikä meillä ole varaa siivoojaan, ainakaan mihinkään viikkodiiliin. Joskus on joulusiivous teetetty firmalla, mutta se on vähän yhtä tyhjän kanssa, kun kamaa on niin paljon että hetkessä räjähtää.



Kai siitä pitää aloittaa, että alan systemaattisesti käymään kaappeja läpi ja heittämään kylmästi kamaa menemään (pelottava ajatus, entä jos alkaa kaduttaa...) mutta enää ei ole tilaa millekään uudelle eikä mikään kiva näytä kivalta kun sitä ympäröi epämääräisyyksien röykkiöt. Huoh.



Mä tarvitsisin jonkun life coachin oikeasti kun oon tällanen läski vetelys joka ei selviä omasta elämästään :(((((((((( Mä kadehdin teitä. No siitä oon tyytyväinen, että vietän maksimaalisen ajan lapseni kanssa enkä ole tuuppaamassa häntä mihinkään hoitoon jatkuvasti. Lapsi on prioriteetti nr 1 mutta ei tää nyt ihan näinkään voi jatkua.



ap

ruokavalio osaltaan selittää sen, miksi et jaksa.

Sopiva ruokavalio ja rittävä ulkoilu auttaa jaksamaan. Lisäksi fiilis muuttuu sellaiseksi, että katselet kotiasi vähän suvaitsevampien linssien läpi :) Osin se, onko kotona siistiä vai ei, riippuu enemmmän siitä miten asiaa katsoo, eikä objektiivisesta totuudesta. Itsellä säännöllinen liikuntaharrastus on auttanut elämän useilla osa-alueilla. Suosittelen sullekin!

ruokavalio osaltaan selittää sen, miksi et jaksa.

mikä estää sinua käymästä reippaalla lenkillä päivittäin lapsen istuessa rattaissa? nyt alat tehdä niin joka päivä, teet siitä rutiinin itsellesi, parin viikon päästä et osaa elää ilman päivittäsitä lenkkiäsi! :) en sano tätä nyt mitenkään syyllistäen, vaan haluan oikeasti auttaa. liikkuminen piristää mieltä ja kepuuttaa varmasti myös hermoja ja mulla ainakin menee niin, että kun liiku, mun on myös helpompi pysyä erossa herkuista. tulee halu syödä terveellisemmin.



jos rahasta on pulaa, niin et todellakaan vaan heitä ylimääräsitä tavaraa roskiin, vaan varaat kirpparipöydän useaksi viikoksi. viet sinne ensin pienen osan tavarasta ja täydennät pöytää parin päivän välein. aloitat esim. pieneksi käyneistä vaatteista ja sellaisesta tavarasta jota et ihan oikeasti tarvitse! sellaisesta eroon pääseminen ei kai voi kaduttaa? jos tavaraa menee ja kotona riittää lisää niin varaat aina lisäviikkoja hyvissä ajoin. kovin paljoa ei voi viedä kerralla, kokemuksesta tiedän että liian täydestä päydästä ei mene mitään kaupaksi. eli esim neljäkin viikkoa on aika lyhyt aika pitää päytää



ota lastasi mukaan kotitöihin. samalla pidät seuraa lapsellesi eikä hän ole pahan teossa kun ripustatte pyykkiä tai tyhjennätte astianpesukonetta. ei mitään väliä vaikkei lapsi osaakaan vielä mitään.

mutta kuulostaa ihan helvetin rasittavalta suoraan sanoen, anteeksi... Mä en jaksa olla pirteä. En todellakaan ala tuota energiapakkausta köyttämään joka päivä rattaisiin ja pakota istumaan siinä kun minä hermo piukassa läähätän kärryjä lykkien. Lapsi haluaa itse liikkua ja se hänelle suotakoon. Mä saan kyllä liikuntaa siitäkin että ryntäilen hänen perässään, autan kiipeämään, kyykistelen ja otan kiinni. Sen kotipäivärumban jälkeen en jaksa lähteä lenkille, en mitenkään.

Ja sama homma kirpparien suhteen - en jaksa, en mitenkään. Kerran olen sen kirppisrumban vetänyt läpi, ja se oli ihan HIRVEÄ homma lajitteluineen, hinnoitteluineen ja sitten sitä palstaa piti yhtenään järjestellä. Ja lopputulos: KYMPPI plussan puolella!!! Never again. Ennen kannan vaikka roskiin nuo roinat. Tuolla varastossa ne on vieläkin ne edelliset kirppiskamat kaiken uuden kertyneen lisäksi.

Huoh.

ap

mikä estää sinua käymästä reippaalla lenkillä päivittäin lapsen istuessa rattaissa? nyt alat tehdä niin joka päivä, teet siitä rutiinin itsellesi, parin viikon päästä et osaa elää ilman päivittäsitä lenkkiäsi! :) en sano tätä nyt mitenkään syyllistäen, vaan haluan oikeasti auttaa. liikkuminen piristää mieltä ja kepuuttaa varmasti myös hermoja ja mulla ainakin menee niin, että kun liiku, mun on myös helpompi pysyä erossa herkuista. tulee halu syödä terveellisemmin. jos rahasta on pulaa, niin et todellakaan vaan heitä ylimääräsitä tavaraa roskiin, vaan varaat kirpparipöydän useaksi viikoksi. viet sinne ensin pienen osan tavarasta ja täydennät pöytää parin päivän välein. aloitat esim. pieneksi käyneistä vaatteista ja sellaisesta tavarasta jota et ihan oikeasti tarvitse! sellaisesta eroon pääseminen ei kai voi kaduttaa? jos tavaraa menee ja kotona riittää lisää niin varaat aina lisäviikkoja hyvissä ajoin. kovin paljoa ei voi viedä kerralla, kokemuksesta tiedän että liian täydestä päydästä ei mene mitään kaupaksi. eli esim neljäkin viikkoa on aika lyhyt aika pitää päytää ota lastasi mukaan kotitöihin. samalla pidät seuraa lapsellesi eikä hän ole pahan teossa kun ripustatte pyykkiä tai tyhjennätte astianpesukonetta. ei mitään väliä vaikkei lapsi osaakaan vielä mitään.