Sinä kaunis, hoikka työssäkäyvä äiti, jonka koti on kaunis ja siisti - MITEN SÄ TEET SEN???

Oikein hyviä vinkkejäkin, panen tuon lapsi pyöräilee, äiti hölkkää-yhdistelmän korvan taakse odottaman aikaa, jolloin lapsi on pyöräilyiässä!

mutta kuulostaa ihan helvetin rasittavalta suoraan sanoen, anteeksi... Mä en jaksa olla pirteä. En todellakaan ala tuota energiapakkausta köyttämään joka päivä rattaisiin ja pakota istumaan siinä kun minä hermo piukassa läähätän kärryjä lykkien. Lapsi haluaa itse liikkua ja se hänelle suotakoon. Mä saan kyllä liikuntaa siitäkin että ryntäilen hänen perässään, autan kiipeämään, kyykistelen ja otan kiinni. Sen kotipäivärumban jälkeen en jaksa lähteä lenkille, en mitenkään.

Ja sama homma kirpparien suhteen - en jaksa, en mitenkään. Kerran olen sen kirppisrumban vetänyt läpi, ja se oli ihan HIRVEÄ homma lajitteluineen, hinnoitteluineen ja sitten sitä palstaa piti yhtenään järjestellä. Ja lopputulos: KYMPPI plussan puolella!!! Never again. Ennen kannan vaikka roskiin nuo roinat. Tuolla varastossa ne on vieläkin ne edelliset kirppiskamat kaiken uuden kertyneen lisäksi.

Huoh.

ap

mikä estää sinua käymästä reippaalla lenkillä päivittäin lapsen istuessa rattaissa? nyt alat tehdä niin joka päivä, teet siitä rutiinin itsellesi, parin viikon päästä et osaa elää ilman päivittäsitä lenkkiäsi! :) en sano tätä nyt mitenkään syyllistäen, vaan haluan oikeasti auttaa. liikkuminen piristää mieltä ja kepuuttaa varmasti myös hermoja ja mulla ainakin menee niin, että kun liiku, mun on myös helpompi pysyä erossa herkuista. tulee halu syödä terveellisemmin. jos rahasta on pulaa, niin et todellakaan vaan heitä ylimääräsitä tavaraa roskiin, vaan varaat kirpparipöydän useaksi viikoksi. viet sinne ensin pienen osan tavarasta ja täydennät pöytää parin päivän välein. aloitat esim. pieneksi käyneistä vaatteista ja sellaisesta tavarasta jota et ihan oikeasti tarvitse! sellaisesta eroon pääseminen ei kai voi kaduttaa? jos tavaraa menee ja kotona riittää lisää niin varaat aina lisäviikkoja hyvissä ajoin. kovin paljoa ei voi viedä kerralla, kokemuksesta tiedän että liian täydestä päydästä ei mene mitään kaupaksi. eli esim neljäkin viikkoa on aika lyhyt aika pitää päytää ota lastasi mukaan kotitöihin. samalla pidät seuraa lapsellesi eikä hän ole pahan teossa kun ripustatte pyykkiä tai tyhjennätte astianpesukonetta. ei mitään väliä vaikkei lapsi osaakaan vielä mitään.

Muutosket ovat alussa iham helvetin rasittavia, omia sanojasi siteeratakseni. Mutat emme valitettavasti ole mitään haltijatatria, jotka hoitavat ongelmasi pois vips vain. Ei onnistu, vaikka haluaisimmekin.

ongelmasi on energianpuute niin sinun pitäisi jaksaa tehdä sille asialle jotain, eli ainakin parantaa ruokavaliotasi. Syömisillä on hämmästyttävän iso vaikutus ihmiseen. Siihen kun ei vaadita muita ponnisteluja kuin itsekuria ensialkuun, sitten sitä roskaruokaa ei edes enää kaipaa.

Mun voimavarat on tässä, ymmärrän nyt että ne on erilaiset kuin monilla muilla. Nuo neuvot ovat varmasti hyviä mutta kuten sanottua nuo pirteän reippaat "nytpä lähdet joka päivä vaunulenkille" -neuvot ovat lähinnä ärsyttäviä. Kunpa ongelmat ratkeaisivat oikeasti noin helposti. Eihän kukaan olisi silloin lihava.

Mutta tuo tavaroiden vähentämis -vinkki on oikeasti hyvä. Mutta olen laiska ja heitän ne pois / lahjoitan uffiin jne. Parhaimmat voin laittaa huutikseen, mutta pöytiä en vuokraa enää ikinä sen yhden kokemuksen jälkeen.

Ei ollut tarkoitus olla ilkeä, alkoi vaan jotenkin ärsyttää mutta ymmärrän että ihmiset tarkoittaa hyvää.

ap

mutta kuulostaa ihan helvetin rasittavalta suoraan sanoen, anteeksi... Mä en jaksa olla pirteä. En todellakaan ala tuota energiapakkausta köyttämään joka päivä rattaisiin ja pakota istumaan siinä kun minä hermo piukassa läähätän kärryjä lykkien. Lapsi haluaa itse liikkua ja se hänelle suotakoon. Mä saan kyllä liikuntaa siitäkin että ryntäilen hänen perässään, autan kiipeämään, kyykistelen ja otan kiinni. Sen kotipäivärumban jälkeen en jaksa lähteä lenkille, en mitenkään. Ja sama homma kirpparien suhteen - en jaksa, en mitenkään. Kerran olen sen kirppisrumban vetänyt läpi, ja se oli ihan HIRVEÄ homma lajitteluineen, hinnoitteluineen ja sitten sitä palstaa piti yhtenään järjestellä. Ja lopputulos: KYMPPI plussan puolella!!! Never again. Ennen kannan vaikka roskiin nuo roinat. Tuolla varastossa ne on vieläkin ne edelliset kirppiskamat kaiken uuden kertyneen lisäksi. Huoh. ap

mikä estää sinua käymästä reippaalla lenkillä päivittäin lapsen istuessa rattaissa? nyt alat tehdä niin joka päivä, teet siitä rutiinin itsellesi, parin viikon päästä et osaa elää ilman päivittäsitä lenkkiäsi! :) en sano tätä nyt mitenkään syyllistäen, vaan haluan oikeasti auttaa. liikkuminen piristää mieltä ja kepuuttaa varmasti myös hermoja ja mulla ainakin menee niin, että kun liiku, mun on myös helpompi pysyä erossa herkuista. tulee halu syödä terveellisemmin. jos rahasta on pulaa, niin et todellakaan vaan heitä ylimääräsitä tavaraa roskiin, vaan varaat kirpparipöydän useaksi viikoksi. viet sinne ensin pienen osan tavarasta ja täydennät pöytää parin päivän välein. aloitat esim. pieneksi käyneistä vaatteista ja sellaisesta tavarasta jota et ihan oikeasti tarvitse! sellaisesta eroon pääseminen ei kai voi kaduttaa? jos tavaraa menee ja kotona riittää lisää niin varaat aina lisäviikkoja hyvissä ajoin. kovin paljoa ei voi viedä kerralla, kokemuksesta tiedän että liian täydestä päydästä ei mene mitään kaupaksi. eli esim neljäkin viikkoa on aika lyhyt aika pitää päytää ota lastasi mukaan kotitöihin. samalla pidät seuraa lapsellesi eikä hän ole pahan teossa kun ripustatte pyykkiä tai tyhjennätte astianpesukonetta. ei mitään väliä vaikkei lapsi osaakaan vielä mitään.

Muutosket ovat alussa iham helvetin rasittavia, omia sanojasi siteeratakseni. Mutat emme valitettavasti ole mitään haltijatatria, jotka hoitavat ongelmasi pois vips vain. Ei onnistu, vaikka haluaisimmekin.

muut selvitään. Nyt sulle on vastattu. Ei sun tarvi tehdä samoin. Sulle on ainakin kerrottu, miten me muut selvitään niin, että ollaan hoikkia, kauniita ja koti on kuin Avotakasta ;) Kyse on elämäntapavalinnoista.

Ja epärealistiset teepäs, alapas -kehotukset eivät toimi joten keskustelu on turhaa. Ei mulla ole energiaa edes esittää että mun olisi mahdollista olla kuten te. En jaksa enkä osaa ettekä te ymmärrä miten vaikeaa kaikki tuollainen jollekin on. Ei se ole oikeastaan mikään valinta jos ei vaan pysty. Tajuan nyt, miten tooooodella kaukana tuo avotakkaelämä mulla on, joten turha yrittääkään, oikeasti. Ei musta ole juoksemaan lenkkejä kun lapsi nukkuu eikä varaa palkata siivoojaa, kuten puolella vastaajista.

Olen btw laihduttanut yli puolet elämästäni, joten luulisi että olen mestari siinä lajissa. Niin olenkin, aina hetken. Sitten tulee kilot korkojen kanssa takaisin.

Miksi ikinä aloitin tällaisen ketjun, nyt masentaa ja vituttaa mun elämä vaan entistä enemmän. :(((

ap

muut selvitään. Nyt sulle on vastattu. Ei sun tarvi tehdä samoin. Sulle on ainakin kerrottu, miten me muut selvitään niin, että ollaan hoikkia, kauniita ja koti on kuin Avotakasta ;) Kyse on elämäntapavalinnoista.

Mitä ruokia te hoikat teette viikon aikana? Siis mitä terveellisiä ruokia koko perheelle? Käyttekö vain kerta viikossa kaupassa? Miten paljon kuntoilette? Ennen minä pystyin syömään mitä vaan mutta nykyään kertyy vyötärölle kaikki. Pitäisi laihduttaakin mutta ei energiaa. =/

ihan kuten toivoitkin. Kyllä mä ymmärrän sua. Meissä on se ero, että mulla on käytössä itsekuria, joka sullakin on jossain piilossa kun vaan sen sieltä etsit. Lisäksi sulla on sellainen negatiivinen kierre ajattelussa, josta sun pitää päästä eroon.



Esimerkki valinnoista: Siivooja maksaa muutaman satasen kuussa. Mä olen tehnyt sen valinnan, että tingin muusta sen verran, koska kyseinen palvelu on mun arjen sujumisen kannalta niin tärkeä.



Suosittelen kokeilemaan liikuntaa, kaikesta vastustuksesta huolimatta. Mulle se ainakin oli ihan mielenterveyden ja koko perheen tunnelman pelastus, kun vähän samankaltainen negatiivinen ajattelutapa oli itselläkin päällä pidempään. Liikkuahan sä voit kotona sisälläkin, kun pienemmät nukkuu.

Välillä valmista ja nopeaa, varsinkin viikonloppuisin työläämpää alusta alkaen. Arkena panostan nopeuteen, jotta ei mene hellan ääressä koko ilta. Kasviksia ja hedelmiä voi sitten syödä reilusti, niin kokonaisuudesta tulee monipuolinen.



Olen huomannut saman, eli enää ei voi herkutella ja muutaman kilonkin pudottaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin ennen lapsia. Olen armollinen itselleni, enkä stressaa niin painoasioista, kun normaalipainoinen hoikanpuoleinen olen edelleen.



Muuhun kuntoiluun minulla ei aika riitä kuin lenkkeilyyn. Olisi kiva käydä esim.pilateksessa tai muussa ryhmäliikunnassa. Ehkä sitten kun lapse ovat isompia :) Nyt ehdin lenkille 2-4 kertaa viikossa tunnista kahteen kerrallaan.



T. Taisin olla 35

Olen työssäkäyvä yh. Meillä tavarat viedään paikoilleen kun niitä ei enää tarvita, keittiön siivoan ruoanlaiton ja syönnin jälkeen tai jo ruoan kypsyessä. Kerran viikossa imuroin jne. Tärkeää musta on ollut se että opettaa myös lapset korjaamaan jälkensä, ulkovaatteet laittavat itse paikoilleen jne. Meillä äiti ei todellakaan ole se joka siivoaa kaikkien sotkut vaan kaikki hoitavat oman osuutensa. Parin kaverini perheissä on järkky kaaos: mies osallistuu kotitöihin hyvin vähän, lapset ei ollenkaan vaan äidit siivoaa kaikkien jäljet.

kadehtia yksinhuoltajia siitä että heillä 4 vapaapäivää kuukaudessa kun muuten pyörittää YKSIN sitä arkea niin siitä vaan. Mitäs hommasit vätysukon jonka avustuksella et saa omaa aikaa itsellesi. Vai oletko kenties niitä marttyyriäitejä - ja vaimoja jotka salaa kadehtivat niitä jotka osaavat vähän nauttiakin elämästä?!

ja lado niihin kaikki ylimääräinen tavara, sitten soitat jollekin kirpputorille ja pyydät hakemaan pois eli lahjoitat ne. Sitten otat muutaman jätesäkin joihin nostelet ne tavarat jotka menevät roskiin: vaatteet kaatopaikka- eli sekajätteeseen, poltettavat energiajätteeseen jne. Ja kyllä se on tuo ruokavalo ja elämäntapa yleensäkin mikä tässä ratkaisee koko jaksamisen. Ei muu auta kuin ottaa itseä niskasta kiinni. Vaihtoehtoisesti voit miettiä kuinka huonossa kunnossa olet 10, 20 ja 50 vuoden päästä. (Yh olen, 3 lasta)

Olen 33v. yh ja erikoislääkäri. Koti on aika iso ja uusi, joten jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Siivooja käy kerran viikossa ja kuuraa vessat ym. ja tekee isoimmat hommat. Itse imuroin lisäksi kerran pari viikossa. Iltaisin kun 4v. menee nukkumaan järjestän tavarat pakollisen.

Viikoloppuna toki ulkoillaan paljon ja kun poikani osaa jo pyöräillä niin tulee fillarilla mun juoksulenkille mukaan. Sen lisäksi käyn salilla kerran viikossa ja naapurin lukiolaistyttö on tässä silloin. Saan ylitöistä ja päivystyksista vapaata, jonka pidän n. kerran kuussa ja silloin käyn kampaajalla ja kasvohoidoissa ja shoppailemassa eli se on mun hemmottelupäivä.

Viikoloppuisin suunnittelen viikon ruuat melko pitkälle ja valmistan osan niistä. Vältän eineksiä. Meille ei osteta mitään herkkuja paitsi lauantaisin kun on pojan karkkipäivä.

Kun lapsi on isällään joja toinen viikonloppu niin deittailen, tapaan ystäviä ja urheilen.

Vastaako tämä kysymykseesi? Ehkä oleellisinta kuitenkin on, että nautin elämästäni.

Kuulostaa ihan unelmaelämältä.. Pitäisköhän itse pyrkiä samaan... :)

Pitää olla ittelleen armollinen ja elää niin kun jaksaa ja pystyy. Ittellä meinasi pälli levitä tiskialtaitten kiillotuksesta nalkuttavan mieheni kanssa, joten nyt sotken omaa yksiötäni ja mies saa nalkuttaa meidän viidelle lapselle siellä meidän omakototalossa. Voin miljoona kertaa paremmin nyt, vaikka oma kämppä onkin koko ajan kuin pommin jäljiltä :D

Liika tavarahan sen tietysti tekee. Siistiä on jos saa tavarat hävitettyä. Mutta mulla töistä tulee niin paljon paperia päivittäin että en pysty niitä hallitsemaan. Teen työtä koko ajan sellasessa viime paniikissa ja hyvä kun kerkiän joskus nukkumaan. En siis ehi enkä jaksa keksiä niille uusille papereille paikkoja tai mapittaa niitäkään joille paikka olis. Ne jää pinoihin lattille. Ja sitten vielä levittelen pinoja kun ettin jotain mitä tarttis. Aikaa menee tietty tuhottomasti eikä lattialla meinaa mahtua kävelemään, mutta mä oon mikä oon enkä voi muuksi tulla...

Olen btw laihduttanut yli puolet elämästäni, joten luulisi että olen mestari siinä lajissa. Niin olenkin, aina hetken.

Komppaan sua AP. Siis mä kanssa tämmönen kiloja pikkuhiljaa lasten jälkeen kerännyt. Ennen lapsia pelasin palloilulajia SM-tasolla. Lopetin pari vuotta ennen kuin lapsi ilmoitti tulostaan. Mulla oli erilaisia aktiviteetteja (treenit) 6-9 krt/vko ja siitä sitten nollaan äitiyden myötä. Se oli karmeeta. No, en mene nyt siihen.

Mulla kanssa muutama hoikka ja kaunis ystävä, joilla koti aina tiptop. Meillä sen sijaan ei nyt ole mikään kaaos, mutta pölyä nurkissa (okei meillä on kyllä 2 koiraa, jotka edesauttavat tuota pölyasiaa) ja leluja hujan-hajan. Olen myös "jatkuvalla dieetillä" -en onnistu. Aloitan kahden viikon välein, jatkan 3pv ja sit en enää jaksa miettiä syömisiäni. No tämän seurauksena en liho enempää -mikä hyvä- mutta on tosi rasittavaa tiedostaa koko ajan, et "pitäis laihduttaa".

Kun vertaan näitä hoikkia ystäviäni niin keskeisin ero omaan elämään on juuri liikunnan määrä ja herkuttelun määrä. He liikkuvat joka päivä -illalla tv:n edessä kahvakuulatreeniä uutisia katsoessa (minä istun sohvalla, syön voileipiä ja katson uutisia). samaten imuri käy joka ilta (meillä kerran viikossa) ja ulkoilevat tosi paljon.

Mä en myöskään pidä jumppaamisesta. Siis olen toki käynyt kaiken maailman spinningit, body-pumpit-ja-jumpit koska olen halunnut liikkua, mutta mä en oikeesti pidä siitä. Mä olen sielultani palloiluihminen mutta aika ei riitä säännöllisen harrastuksen aloittamiseen. Kuntosalista pitäisin, mutta olen niin kilpailuhenkinen, että pitäisi olla aikaa 3krt/vko salille, jotta uskoisin sen tehoon. Kerta viikossa salia ei ole salitreeniä mun silmissä. Ja tuota 3 iltaa/vko en ole valmis töiden päälle olemaan poissa. Vielä.

Yritän lohduttautua ajatuksella, että kun lapset kasvavat niin eivät ne enää kaipaa äitiä kotona arki-iltaisin ihan yhtä paljoa. Ja ehkä niilläkin sitten on jo omia treenejä, jolloin mä voin olla salilla.

Pitäisi vain osata antaa itselleen anteeksi. Ja se on vaikeaa. Että kun mä en ole kotijumppaaja niin mä en ole kotijumppaaja -ja koittaa pitää edes se suklaansyönti aisoissa. Kaikkien ei tarvitse olla 55-60kg, mutta kyllä mä sen myönnän että mä kadehdin näiden ystävieni kroppaa. Kukapa ei.

jotka toimii mun elämässä. Mutta aluksi ihan vain muistutus siitä, että niiden kadehtimiesi naisten elämästä jokin osa on aina rempallaan, mutta ei vaan näy. Koska kaikessa onnistuminen kerralla on täysi mahdottomuus, ihan oikeasti.



1) Tänään on sunnuntai, eli vapaapäivä. Valitse viisi pientä asiaa, jotka saisivat sinut tuntemaan itsesi eniten sellaiseksi ihanteidesi tehopakkaukseksi. Joutuu valitsemaan, ei millään voi saada kaikkea! Tee ne, ja niiden pitää olla pieniä. Muuten väsyy ja hyytyy. Esim mä ihailen, kun kodeissa keittiön allas kiiltää. Joten jos mä kiillotan altaan, mua ei enää haittaa, että kaapit on täynnä kolme vuotta vanhoja jauhoja. Ja sitten mä tunnen itseni superäidiksi, jos lapsella on hoitoon mennessä silitetty paita. silitän sen aamua varten, vaikka järkevämpää olisi taitella kuivausrummusta pyykit.



2) Joka päivä joko terveellinen ateria tai ulkoilu. Jos mulla menee päivä, että syön varsinkin iltapäivällä rasvaista ja hiilaripitoista mättöä,enkä lähde ulos, koko iltana en saa aikaan yhtään mitään ja nukahtaminenkin on vaikeaa vaikka väsyttää ihan sairaasti. Jos haluan vetää ne mätöt, niin sitten on pakko mennä ulos. Tai päinvastoin. Jos sattuu olemaan sellainen päivä, että syön terveellisesti ja vielä ulkoilenkin, niin sehän on jo aivan mahtavaa!



3) Palkitse itseäsi. Mä en ainakaan saa tarpeeksi tyydytystä siitä, että voin paremmalla mielellä vertailla itseäni muihin, joilla elämä on reilassa. Jos mä oon reipas ja teen paljon itseni ja muiden eteen, niin haluan myös hemmottelua. Mun yksi parhaista hemmotteluista on lehdet. Mulle tulee monta lehteä ja yleensä tilaan niitä vielä "ystävätilauksina", jolloin saan jonkin ihanan luksustavaran sen lehden lisäksi. Sun täytyy kanssa keksi oma hemmottelujuttu.

lapset on vuoroviikoin vanhemmillaan. No, yhdellä on joka toinen pitkä viikonloppu ja kaksi iltaa arkiviikoilla. Siinä tulee aika paljon enemmän omaa aikaa kuin silloin kun ellää lastensa kanssa saman katon alla, vaikka kuinka olisi toinen aikuinen paikalla. Sen voi käyttää esimerkiksi ravintolailtoihin, romanttisiin treffeihin, liikuntaan ja matkustamiseen ja ystävien kanssa oleiluun. Ainakin näin ystäväni tekevät. Mutta kuten sanoin, en ole kateellinen :D

kadehtia yksinhuoltajia siitä että heillä 4 vapaapäivää kuukaudessa kun muuten pyörittää YKSIN sitä arkea niin siitä vaan. Mitäs hommasit vätysukon jonka avustuksella et saa omaa aikaa itsellesi. Vai oletko kenties niitä marttyyriäitejä - ja vaimoja jotka salaa kadehtivat niitä jotka osaavat vähän nauttiakin elämästä?!

T. Se vastaaja, joka mainitsi ne yksinhuoltajat ja heidän oman aikansa

kadehtia yksinhuoltajia siitä että heillä 4 vapaapäivää kuukaudessa kun muuten pyörittää YKSIN sitä arkea niin siitä vaan. Mitäs hommasit vätysukon jonka avustuksella et saa omaa aikaa itsellesi. Vai oletko kenties niitä marttyyriäitejä - ja vaimoja jotka salaa kadehtivat niitä jotka osaavat vähän nauttiakin elämästä?!

Energiaa alkoi riittää muuhunkin. Ennenkin pukeuduin nätisti, mutta nyt on niin helppoa näyttää hyvältä kun ei ole paksu ;)

Vai olisiko niin, että tarvitsisit lääkärin konsultaatiota ja puuttumista vointiisi?

Joillakin lihavuus on seurausta mielenterveyden häiriöistä - ja niihinhän on saatavilla apua!

Sekin kannatatisi varmaaa tutkia? Tunnen monia, joiden kilpirauhanen meni raskausaikana sekaisin (en tiedä tarkemmin, kun en ole lääkäri), ja tuskinpa tilanne kaikilla ihan itsestään normalisoituu?

Ja jos on jatkuvasti oiekin väsynyt, on kai periaatteessa ihan loogista, että makea maistuu. Hyöty vain on lyhytaikainen, eli sokerin mättäminen vain pahentaa asiaa.

Vai olisiko niin, että tarvitsisit lääkärin konsultaatiota ja puuttumista vointiisi?

Joillakin lihavuus on seurausta mielenterveyden häiriöistä - ja niihinhän on saatavilla apua!

Sekin kannatatisi varmaaa tutkia? Tunnen monia, joiden kilpirauhanen meni raskausaikana sekaisin (en tiedä tarkemmin, kun en ole lääkäri), ja tuskinpa tilanne kaikilla ihan itsestään normalisoituu?

Ja jos on jatkuvasti oiekin väsynyt, on kai periaatteessa ihan loogista, että makea maistuu. Hyöty vain on lyhytaikainen, eli sokerin mättäminen vain pahentaa asiaa.

Kyllä mä lähtisin siitä, että ensin ruokavalio kuntoon ennen kuin taas yksi ihminen lisää alkaa popsia masennuslääkkeitä ja lihoo vaan entisestään. Painonhallintaan on miljoona kikkaa, mutta hyvin yksinkertaista on se, että minimoi lisäaineet ruokavaliosta. Ja se auttaa siksi, että:

- suurin osa roskaruuista, eineksistä ja pitkälle prosessoiduista hiilarihötöistä ja pois. Vähemmän tyhjiä kaloreita ilman ravintosisältöä.

- saat varmemmin ruuasta kaiken mitä elimistösi tarvitsee. Lisäaineilla kun korvataan niitä, mistä saisi vitamiineja, hivenaineita, kivennäisaineita jne. Samalla saa myös hyviä rasvoja, joita elimistö ja mieli tarvitsee.

- aineenvaihdunta ja suoliston toiminta pysyy kunnossa kun lisäaineet (monesti elimistölle vieraat aineet) eivät ole sekoittamassa sitä.

- ruoka maistuu hyvälle ja saat siitä normaalin kylläisyyden tunteen kun syö esim. normaalirasvaisia maitotuotteita. Napostelun tarve vähenee.

- verensokeri pysyy tasaisempana kun kaikkea elimistölle tärkeää ei ole korvattu erilaisilla nopeilla hiilareilla ja sokerilla. Ja taas naposteluntarve vähenee ja mieli kohenee.

Ja vaikkei tällä heti alkaisi paino laskea, niin mieli ainakin kohenee ja energiataso nousee. Sitten voi etsiä sopivat annoskoot ja etsiä itselleen sopivan liikuntamuodon.