Mainitse leffa, jota varten tarvitset takuuvarmasti paketin nenäliinoja!

Bim mustakorva

mutta kirjan olen lukenut ja itkin siinä alusta loppuun!

Klik! , koska se päähenkilö "kuolee" siinä ja poika jää huutamaan isäänsä.



Toinen on Marley and me, siinä kohdassa kun se koira kuolee :(

Ja joskus myös telkkaria katsoessa. Täällä jo mainittujakin takuuitkettäjiä ovat Hiljaiset sillat, Dacer in the dark, Vihreä maili, Forrest Gump, Leijonakuningas, Toy Story 3, I walk the line, Cherbourgin sateenvarjot...Näitä riittää.

Samoin täällä jo mainittu Finding Neverland.



Kyllä mä itken lähes aina kun katson jotain surullista kohtausta. Muistan muutama vuosi sitten vahingossa jääneeni tuijottamaan Pieni talo preerialla -kirjoista tehtyä uutta filmatisointia (ei siis ollut se sarja jota katsottiin jo 70-luvulla.) Herranjestas mä itkin...mun veli ja lapset naureskeli vieressä.

Aavikon kukka ja ympärileikkaus/silpomiskohtaus. -Silloin jouduin tekemään kaikkeni, jotta edes jonkunlainen "ihmismäinen" käytös säilyisi, kun aloin tyrskimään ihan kontrolloimattomasti.

Hiljaiset sillat myös ja Englantilainen potilas. Lost in translation on myös hyvä itkettäjä mulle. Leon on kanssa itkettävä..

Oli muutenkin erinomainen elokuva.

*Schindlerin lista, näin sen teini-ik äisenä. Nyt olen muuttunut vieläkin herkemmäksi, enkä uskalla katsoa sitä. Se, mitä elokuvasta muistan, alkaa jo itkettää.



* Dancer in the Dark. (von Trierin leffa.) Aivan kauhea! En ikimaailmassa suostu katsomaan uudelleen.



* Inland Empire (Lynch ohj.) Se on tosi sekava ja hämärä ja piiitkä leffa, mutta se loppu avasi mulla kyynelhanat. Mä tulkitsin sen oman elämäni kautta ja itkin kai omaa elämääni.



* Huuliharppukostaja. (Once upon a time in the West, Sergio Leone) Mä näin sen vasta vuosi sitten DVD:ltä ja itkin vuolaasti siinä kohdassa, kun se perhe ammutaan kuoliaaksi. Se leffa on tunnelmaltaan niin latautunut ja tiivis, vaikka onkin pitkä. Joten itkin myös siinä hirttokohdassa ja sitten siinä kaksintaistelukohdassa liikutuksen takia.



* Killer. (John Woon varhaistuotantoa.) Se on mun lempileffoja, jonka olen nähnyt DVD:nä. Kun näin vihdoin sen isolta kankaalta, purskahdin itkuun pelkästä liikutuksesta.



*Suomalaisista esim.

*Kahdeksan surmanluotia

*Pojat (se Vesku Loirin itkukohtaus, jossa aikuiset nauraa, ja jossa Vesku juoksee junan perässä)

*Klaus Härön Uusi ihminen, jossa köyhien perheiden tytöt pakkosteriloidaan "rotupuhtauden" nimissä, perustuu tositapahtumiin Ruotsissa.

melkein joka leffasta löytyy kohtaus, joka itkettää.

Mutta yksi on ylitse muiden, nimittäin Hachiko!

Yritä lopussa pidättää itkua. Ei onnistu.

että olen kans aikamoisen herkkä itkemään tai ainakin liikuttumaan elokuvia katsellessani.



Monet jo listatut ovat saaneet liikuttumaan.

Viimeisin itkuleffa oli nyt elokuvissa pyörivä Piiat, joka kertoo mustien rotusorrosta. Voi olla, että flunssa sai muutenkin nenän vuotamaan, mutta loppua kohden vollotin jo melkein koko ajan. Eikä leffa nyt mikään Aavikon kukkaa vastaava ollut kuitenkaan.

uljas musta!

Aina vierelläsi.

Mulla tulee itku näissä, joissa on äidin ja lapsen välisistä surullisista jutuista kyse, kuten tässä..



Brokeback mountain, loppu on niin surullinen..



Onhan noita..Vaikka en usein harrasta itkua elokuvien/sarjojen takia, niin joskus ei voi mitään :D

Äideistä parhain, Postia pappi Jaakobille, Schindlerin lista, Cherbourgin sateenvarjot, Bim Mustakorva oli lapsena ihan pahin itkettäjä.



Jossain viimeisissä Pottereissakin olen pyyhkinyt kyyneliä. Itken kyllä melkein missä leffassa tahansa, mutta nuo edellä listatut ovat olleet niitä pahimmin itkettäneitä.

Miesten vuoron lopussa itki myös mies.

Barry Lyndon

Ja siinä se kohtaus, ku Benjamin on "nuortunut" pikkupojaksi ja kulkee käsi kädessä Daisyn kanssa. Ja lopussa kuolee siihen Daisyn syliin. Aivan ihana elokuva!!

niiiiiiiiiiiiin surullinen, että alkaa itkettämään jo pelkkä ajatuskin

Aavikon kukka - se lopun kuvaus 3 vuotiaan tytön ympärileikkauksesta ei voi jättää ketään kylmäksi



Marley & Me - siinä kans se loppu, kun se koira on vanha-> nyyyyyyyyyhhhh



ja tietty vanha kunnon Sofien valinta



Ja myös tuo Hachiko - en voinu sitä edes katsoa loppuun, kun en kyynelten läpi nähnyt mitään

se kohtaus, kun Edward jättää Bellan on surullinen siinä kirjassakin :(