Milloin erota, jos puoliso masentuu?

Sehän on sairaus. Itsekin olen masentunut ja syön masennuslääkkeitä, eikä puolisoni mihinkään ole eroamassa. Teidän oikea ongelmanne näyttää olevan juurikin tuo rahankäyttöasia. Oletteko keskustelleet asiasta ollenkaan?

Masentuneen puoliso täälläkin. Eromietteet valtaa mielen joka kesän alussa, kun pitäisi taas tehdä sitä ja tätä. Miehen masennuskin on syvempää, koska ei pysty vastamaan tähän tekemisvaateeseen.



Yhdessä on vyörytty eteenpäin yli kymmenen vuotta, joista "tautia" neljä. Moni asia on paremmin kuin ennen diagnoosia. Mies hoitaa kyllä jotain asioita ja on rakas edelleen. Mies on eläkkeellä ja minä teen pätkätöitä.



Ap, sinä teet niin kuin teet. Masennus ei ehkä ole se perimmäinen syy, miksi eroatte. Jokin muu mättää? Kamalinta masennusaiheessa on niiden masentavuus! Yritetään pintaan ja hengittämään.

siihen?



Onko sinulla käyttöoikeudet miehen tilille? Jos ei ole, pyydä ne heti. Perusteena on ihan hyvä jos mies ei maksa vuokraa ajallaan, niin sinun pitää saada mahdollisuus huolehtia siitä vuokranmaksusta. Kerro miehelle että joko sinä hoidat raha-asiat tai sitten sinun ei auta kuin hankkia erillinen katto pään päälle jotta vuokra onnistuu.



Meillä neljä pientä lasta, mies masentunut ja kaikki voimansa menevät siihen että käy töissä - sairaslomaa ei suostu ottamaan. Minä hoidan yksin kaiken. Kotiin tultuaan mies nukkuu aamuun asti, tai sitten kiukuttelee meille ja nukkuu sen jälkeen. Suhde on ollut kärjistynyt monta kertaa, mutta aina siitä on noustu.

tuli vakavan sairauden jälkeen ja tätä on jatkunut nyt yli kaksi vuotta. Pahinta ei minun kannaltani ehkä ole ollut se varsinainen masennus: mies käy kahdesti viikossa puimassa masennustaan ammattiauttajalla, joten osa hänen alavireisyydestään on kanavoitunut muualle kuin minun päälleni. Sen sijaan pahinta on miehen huonoimpien luonteenpiirteiden - ivallisuuden, itsekeskeisyyden, ylimielisyyden - kärjistyminen. Minusta vaikuttaa siltä, että hän on se masentunut parka silloin, kun siitä on hänelle hyötyä, silloin kun hän saa sen avulla myötätuntoa ja hyysäämistä. Mutta silloin, kun hän huomaa mahdollisuuden pönkittää omaa egoaan piikittelemällä toista, hän on kaikkitietävä sanan säilällä sivaltaja. Ja koska hän ei juuri missään käy, tuo "toinen" olen käytännössä minä. Mielestäni en ole ansainnut sellaista käytöstä, mutta miehen mielestä se on vain oma vikani, jos pahoitan mieleni. Häntä täytyy ymmärtää.



Mutta ap:n kysymykseen vastaan, että en ole kuitenkaan vakavissani ajatellut erota. Uskon, että keskustelemalla asioista paljon, ottamalla ongelmatilanteet aina uudestaan esille, on mahdollista hioa särmiä. Ei syyttävästi, vaan rakentavasti. Vaatii hieman kekseliäisyyttä, mutta voi kannattaa. Pahin vaihe on meillä jo ohitettukin, edistystä on tapahtunut. Haluan kuitenkin vielä sanoa sen, mistä tuossa aiemmin kerroin: masentunut ei ole pelkästään avuton pahan sairauden lyömä uhri eikä tämä sairaus välttämättä jalosta sairastuneen luonnetta. Kaikkea ei pidä katsoa läpi sormien sairauden takia.

on tauti kuolemaksi.



Wanha wenäläinen kansansanonta.

useasti lisänä on myös alkoholinkäyttö.

Sekö on hyvä koti lapsille? Kun kaikkien elämä pyörii masentuneen vanhemman ympärillä. Olkaa kiltisti ja hiljaa, ettei äiti vain tapa itseään kun sanoitte sille ilkeästi.

Jos itse masentuisin, toivoisin, että mieheni eroaisi ja tarjoaisi lapsille terveemmän kasvuympäristön. On itsekästä vaatia puolisoa ja lapsia uhraamaan elämä ja oma tulevaisuutensa masentuneen puolesta.

En todellakaan haluaisi tarjota lapsilleni sellaista elämää millaista elämä masentuneen kanssa on, joten tosiaan ja toivoisin että mies jättäisi minut. Halvaus- tai syöpätapauksissa ihminen ei muutu, eikä vie toistenkin elämänhalua.

Montahan masentunutta tai syöpäsairasta mahdatte tuntea? Oman kokemukseni mukaan kun molemmat sairaudet muuttavat saurastunutta ja läheisiä paljonkin. Eikä kumpaakaan ole läheisenä helppoa seurata vierestä... ja enemmän minulta ainakin omaa elämanhalua vei syöpäsairas läheinen. Halu auttaa häntä oli kova, vaan mitään "parantavaa apua" ei voi toiselle antaa. Masentuneen läheisen paranemiseen sen sijaan voi usein omalla käytöksellä vaikuttaa.

Menetin teini-iässä äitini syövälle ja nyt katselen läheltä siskoni kamppailua syöpää vastaan. Molemmat olivat enne syöpää ulospäin suuntautuneita, toimeliaita naisia, mutta ennen kaikkea mahtavia äitejä lapsilleen.

Nyt siskoni on henkisesti ja fyysisesti vain varji entisestä. Monta vuotta sairautta ja todella rankkoja hoitoja on vaatinut veronsa. Pitkien hoitojen keskellä on todella vaikea pysyä positiivisena, kun mitään takeita paranemisesta ei ole. Väsyneenä ja kipeänä ei jaksa läheisilleenkään olla samanlainen kuin ennen. Tiuskii lapsille, ei jaksa sylitellä, lukea ja leikkiä heidän kanssaan niinkuin ennen, on poissaoleva. Ja ainakin omasta kokemuksesta on se alle kouluikäiselle lapselle ihan yhtä vaukea ymmärtää läheisen muuttumista erilaiseksi oli kyseessä sitten syöpä tai masennus.

Vaikka tietysti kannattaa seurata tilannetta ettei mitään hirveyksiä pääse tapahtuun. Voiko miehes palkka tulla sun tilille?

Onko vastaavia kokemuksia?



Masentunut kumppani on työntänyt minut pois. Hän haluaa erota, koska ei kuulemma jaksa eikä näe muuta vaihtoehtoa. Hän ei ole tehnyt eron eteen mitään konkreettista, on vain ollut passiivinen. Näyttää, että hän ei olekaan ihan varma siitä, että haluaa erota. Puhuu siitä, että tarvitsee tilaa kootakseen itsenä, ei jaksa ja lähestymisyritykset tuntuvat inhottavilta.

enkä tosiaankaan yritä "viedä puolisoa mukanani syövereihin" tms. Toki olen välillä äkkipikainen ja huonolla tuulella, eikä huvita seurustella, mutta kun on hyviä päiviä, yritän enemmän. Hoidan lapset, teen ruokaa jne koska mieheni käy töissä (olen hoitovapaalla).



Mieheni tukee minua siten, että "antaa" minun käydä iltaisin kävelyillä ja tehdä minua piristäviä asioita. Yleensä vietämme aikaa kotona perheenä tai käymme jossain. Mieheni on tukenani, vaikka emme paljon asiasta (masennuksesta) puhu. Syön masennuslääkkeitä, jotka onneksi auttavat.



Masennus ei ole tahdonalainen tila. Toki masentuneen puolisovoi myös vaatia itselleen sellaista elämänlaatua, että saa olla hyvällä tuulella ja tehdä välillä myös itseä piristäviä asioita, eikä kotona ole jatkuvasti ahdistava ilmapiiri. Jos masentunut aktiivisesti pyrkii sitä kohti, ei mielestäni ole oikeutettua erota. Jos tilanne jatkuu vuosikausia muuttumattomana niin ehkä sitten, mutta tärkeintä olisi auttaa ja tukea ja pohtia, mikä auttaisi jaksamaan.

oot luvannu rakastaa sitä myös vastamäessä.

Masennus on sairaus, voi mennä ohi. Puoliso tarvitsee sun tukea nyt. Kuulostat tosi itsekkäältä.

Olen masentuneen äidin lapsi ja yllätysyllätys-masentuneen miehen melkein ex. Näistä johtuen masennuin itsekin, mutten sitä edes tajunnut kun ympärillä oli vaan noita vellovia, vaativia masennuspotilaita. Hoidin itseni kuntoon- nuo läheiseni eivät; he ovat syvästi loukkaantuneita siitä että ilmoitan jaksamiselleni rajat; että tiedän mitä tarvitsen jaksaakseni, huolehdin itsestäni ja kieltäydyn kantamasta heidän taakkojaan, jotta jaksaisin huolehtia työni ja lapset.

Masennus ei mene ohi jos ihminen ei mene hoitoon ja ala todella aktiivisesti tehdä jotain oman parantumisensa eteen. Nämä läheiseni ovat niin sekaisin ja vastuunottokyky hämärtynyt, että eivät edes näe itsessään vikaa tai sairautta ja pitävät minua itsekkäänä kun en suostu enkä myöskään jaksa heitä paapoa. Sinä olet tyhmä etkä tiedä masennuksesta mitään. Masentunut ihminen voi todellakin kupata läheisensä kaiken voiman ja jaksamisen- masentuneen läheisen tulee todellakin laittaa rajansa. Eikä kenellekään ole mitään iloa siitä-varsinkaan niille lapsille et isän masennuksen lisäksi äidinkin voimat loppuvat. Jos sairas ei halua hoitoon, ei kenenkään tarvitse loputtomiin uupua hänen rinnallaan. Antaa tietysti mahdollisuus, mutta vähän sama kuin alkoholistilla- kyllä jossain vaiheessa saa pelastaa itsensä. Mut sinä taidat viisastella vailla MITÄÄN kokemusta aiheesta. Rakkauden vuoksi ei tarvitse nääntyä.

Jotkut ihmiset on heikkoja ja eivät kestä toisten sairautta/ongelmia. Sellaisen ihmisen oma mielenterveys voi hajota ja silloin kai parasta poistua.



Onneksi minulla ollut täysin erilainen mies. Minä sairastan kaksisuuntaista ja ollut pahoja masennuksia ja harhojaksi. Ei ole mies hylännyt. Pahimpina aikoina on jäänyt töistä pois minua hoitamaan.



Raskasta tietenkin hänellä ollut kun on joutunut hoitamaan aikaajoin kaikki asiat, (lapsen,kaupat,ruuan,siivouksen,laskut,työn). Itse masennuksessani pyydellyt että lähtisi ja hankkisi paremman elämän. Se ei kuitenkaan ole hänen tahtonsa. Sitten taas elämä voittaa ja hän on myös suunnattoman iloinen niistä ajoista.

puolison sairauden ajaksi. Miettisitkö samoja asioita jos hänellä olisi joku muu sairaus?

Tämä on vain minun mielipide. Mutta tuen paria naisystävääni, joiden puolisot ovat masentuneita ja täytyy sanoa, että masentunut ihminen on niin oman persereiän ympärillä pyörijä, ettei elämästä tulee mitään sellaisen kanssa. Masentunut on energiasyöppö, joka on kateellinen puolisonsa elämästä ja yrittää rajoittaa puolison elämää ja uhkailee ja velloo itsesäälissä.



Sama on havaittavissa muidenkin masentuneiden tuttujen kohdalla. Tarkoitustakaan ei ole parantua vaan velloa siinä itsesäälissä ja imetä toisilta energia pois ja yrittää vetää muutkin samaan suohon matkaan, ettei itse tarvitse tehdä mitään.



Mahdollisimman nopeaa karkuun, ettei pilaa lastenkin elämää.

oot luvannu rakastaa sitä myös vastamäessä.

Masennus on sairaus, voi mennä ohi. Puoliso tarvitsee sun tukea nyt. Kuulostat tosi itsekkäältä.

minä antaisin varmaan vuoden verran aikaa, jos sairaus ei helpotu, niin ajattelisin eroa, mikäli elämä on liian raskasta.

Se oli puolisoni, joka minut nosti masennuksen suosta. Suurin apu oli tietysti lääkityksestä ja terapiasta. Jos ihminen yrittää auttaa itseään, niin älä silloin hylkää. Jos tilanne näyttää jatkuvan samanlaisena, eikä puoliso ota vastaan apua, niin ei kai sitä kukaan ikuisuutta jaksa.

ei ajatellut noin kun sairastuin masennukseen. Hän otti suuremman vastuun perheestä ja lapsista ja minä sain mahdollisuuden parantua. Nyt elämämme on oikein hyvää ja onnellista.

Miten masentuneita on tuon kirjoittajan ympärillä niin paljon?

2

Tämä on vain minun mielipide. Mutta tuen paria naisystävääni, joiden puolisot ovat masentuneita ja täytyy sanoa, että masentunut ihminen on niin oman persereiän ympärillä pyörijä, ettei elämästä tulee mitään sellaisen kanssa. Masentunut on energiasyöppö, joka on kateellinen puolisonsa elämästä ja yrittää rajoittaa puolison elämää ja uhkailee ja velloo itsesäälissä.

Sama on havaittavissa muidenkin masentuneiden tuttujen kohdalla. Tarkoitustakaan ei ole parantua vaan velloa siinä itsesäälissä ja imetä toisilta energia pois ja yrittää vetää muutkin samaan suohon matkaan, ettei itse tarvitse tehdä mitään.

Mahdollisimman nopeaa karkuun, ettei pilaa lastenkin elämää.

eikä mikään apu auta jaksamaan.



Masennus on ikävä sairaus, miehelläni on lisäksi piirteitä bipolaarihäiriöstä. Olen vain ymmärtänyt sen, että minun on kannateltava enemmän. Hoidan rahatalouden ja pidän vastuun kaikista "tärkeistä papereista ja menoista", hän hoitaa työnsä ja lapset kanssani puoliksi, kun on kotona.



Huonompina aikoina hän ei jaksa mitään ylimääräistä ja on ärtynyt, mutta osaa jo nykyään säädellä käyttäytymistään, kun huomautan. Olemme sopineet, että voin sanoa hänelle, kun tuuli heiluu liian vauhdikkaasti tai hän käyttäytyy huonosti. Ei tunnista sitä itse, mutta haluaa tehdä tilanteelle jotakin ja kuuntelee siksi minua.



Sanon kauniisti ja hiljaa ja hän kuuntelee suuttumatta.



Meille tämä siis sopii ja voimme elää tällaista vuoristorataa, mutta se vaatii paljon ymmärrystä puolin ja toisin.



Hänen parempina kausinaan iloitsen ääneen ja pyydän vastavuoroisesti, että minä saan hiukan löysätä ohjaksia. Raha-asioita en kuitenkaan voi antaa hänelle kokonaan koskaan, se ei onnistu. Työnjakoa tehdään muissa hommissa.

KUKA sen puolison rinnalla sitten pysyy jos et sinä?? Sinä olet hänen läheisin ihmisensä, tukipilari vaikeina aikoina. Sinun tehtävänäsi on auttaa häntä läpi tämän sairauden. Olethan hänen vaimonsa, rakastajansa, lastensa äiti, paras ystävänsä.



Mitä itse ajattelisit, jos vaikka halvautuisit ja mies alkaisikin miettiä, kuinka pian saa erota sinusta, kun ei huvita hoitaa sua.



Millaisen kuvan parisuhteesta lapsetkin saa, jos jätät heidän isänsä silloin, kun hän sinua eniten tarvitsee?



Ottakaa yhdessä asia hoitaaksenne ja lähtekää etsimään vaihtoehtohoitoja. Masennuslääkkeet on usein tehottomia. Kokeilkaa vaikka ensi alkuun isoja määriä d-vitamiinia ja kalaöljyä, MSM-rikkiä ja magnesiumia.



Suosittelen myös psykologin kanssa juttelua. Kyllä siellä masennuksen taustalla joku syy on, eikä masennus välttämättä hellitä, ennen kuin syy on paikallistettu ja miehesi pääsee käsittelemään asiaa.

Siksi pystyin vuorostani tukemaan häntä, kun hän viime talvena masentui. Hän piti itseään niin arvottomana, että minun olisi hänen mielestään pitänyt ottaa ero ja hankkia parempi mies. Masennus väistyi kuitenkin noin puolen vuoden kuluttua - onneksi en tehnyt mitään, mitä olisin nyt saanut katua.



Itse olen ollut huomattavasti pidempiä jaksoja masentunut ja saanut sairauteen myös hoitoa. Mieheni ei väistynyt hetkeksikään rinnaltani.



Minun mielestäni masentuneisuus on normaali osa nykyajan elämää ja johtuu työelämän kohonneista tehokkuusvaatimuksista, joita tavallisen ihmisen on vaikea täyttää, kun samalla pitäisi huolehtia perheestä ja ikääntyvistä omaisistakin, puhumattakaan siitä että vielä pitäisi olla timmissä kunnossa ja huoliteltu 24/7 ihan eri tavalla kuin menneinä vuosikymmeninä. Rima on useimmille yksinkertaisesti liian korkealla. Tämän päälle kun tulee pienikin vastoinkäyminen, kuten sairaus tai läheisen kuolema, niin tunnollisen ihmisen mielenteveys ei enää kestä.



On ihan oikein, että perhe antaa masentuneelle tilaa sairastaa ja parantua eikä puoliso ole heti eropapereita heiluttamassa.