Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien yltiöpäinen "osallistuminen" koulunkäyntiin.
28.06.2011 |
Mitä mieltä?
Kertokaa te koululaisten vanhemmat. Omani on menossa syksyllä ja homma mietityttää.
Tuntuu että nykyään pitää "osallistua" aivan valtavasti lasten koulunkäyntiin! Itse -80 luvun ala-astetta käyneenä muistan, ettei vanhemmat osallistuneet kouluun millään tavalla. Saattoivat tulla joulu- tai kevätjuhliin, mutta siinä se. Meillä ei läksyjä kyselty eikä niiden teossa autettu. En muista että vanhemmat olisivat juurikaan edes kyselleet, että miten menee.
Tuntuu, että nykyään on niin kovin trendikästä ja kai melkein "pakollistakin" osallistua ihan hengästymiseen asti! Eiväthän ne raukat osaa mennä kouluunkaan itse, jollei niitä sinne katumaasturilla vie. Ja on iltapäiväkerhot, kännykät, vanhempainyhdistykset (!!) jne. ja "reissuvihot netissä". Ei ollut silloin ei.
Onko tosiaan näin, että lapsia on paapottava nykyään joka käänteessä? Miten tämä on tämmöiseksi mennyt?
Näitä miettii entinen "avainkaulalapsi", joka käveli kouluun, teki itse välipalat ja haki vieläpikkuveljen tarhastakin.
Kommentit (34)
Itse kävin koulut 80-luvulla ja vaikka duunariperheestä olen, niin isä kyllä paljon auttoi läksyissä, kyseli ja opetti. Ja hyvä niin, muuten en olisi päässyt myöhemmin opiskelemaan, olisin varmasti ollut alisuoriutuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme lasta, joista kahden läksyjen tekemieen emme ole osallistunee muuten kuin alaluokilla kysymällä, onko läksyt tehty. Joskus harvoin (1-2 kertaa vuodessa) nämä lapset ovat itse pyytäneet kuulustelemaan kokeeseen, ja silloin olemme tietenkin niin tehneet. Toisella oli peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo 9,9 ja toisella 9,3, joten tuskin näiden lasten koulunkäynti on kärsinyt siitä, että emme ole heitä enempää auttaneet.
Mutta sitten meillä on kolmas lapsi, joka kaipaa selvästi enemmän vahtimista. Jos häntä ei muistuta, niin läksyt jäävät tekemättä ja kokeisiin lukematta. Häneltä pitää myös kuulustella koealuetta, sillä muuten lapsi on mielestään lukenut kokeeseen tarpeeksi, kun on kerran silmäillyt koealueen läpi (25 sivua kymmenessä minuutissa). Hän olisi varmasti koulussa alisuoriutuja, jos emme vahtisi häntä tarkemmin.
Meidän lasten koulussa on vähintäänkin pakko osallistua, jos ei halua joutua juoruilujen kohteeksi. Pitää osallistua vanhempainyhdistyksen kokouksiin ja mielellään erittäin aktiivisesti. Pitää leipoa myyjäisiin, lahjoittaa palkintoja myyjäisten arpajaisiin, mennä sinne myyjäisiin ostamaan omat leipomuksensa ja ostaa niitä arpoja. Pitää myydä mahdollisimman paljon karkkia, vessapaperia, sukkia tai jotain muuta mitä vanhempainyhdistys on keksinyt rahankeräyskampanjaksi. Pitää osallistua kaikkiin vanhempainiltoihin, sekä koulun omiin että opettajan pitämiin. Nämä yleensä ilmoitetaan maanantaina, että keskiviikkona ois vanhempainilta (iltavuorolaisen unelma). Näitä 4-6 vuodessa. Lisäksi vielä vanhempain vartit kahdesti lukuvuoden aikana per koululainen.
Noita siis inhoan, ihan kuin ihmisellä ei saisi olla muuta elämää kuin lapsensa koulu. Ei tällaista mun lapsuudessa 80-luvulla ollut. Oli kerran vuodessa vanhempainilta, siinä se.
Sitten siihen mieluisaan osallistumiseen.
Autan mielelläni lapsiani, jos heillä on ongelmia läksyjen kanssa. En niitä heidän puolestaan tee, mutta autan jos on kysyttävää. Voin myös kuulustella koealuetta.
Jos on oikea koiranilma, vien lapset autolla kouluun. Viime talvena kävi sääliksi joitain lapsia, jotka 30 pakkasessa kävelivät naama jäässä kouluun parikin kilometriä, pilkkopimeässä liukasta autotienraunaa pitkin.
Muuten lapseni saavat pärjätä omillaan, aivan kuten minäkin koululaisena. Kulkevat koulumatkat itse, tulevat kotiin ja laittavat itse välipalaa, tekevät läksyt.
Munulle ainakin tuli yllätyksenä se ettei koulussa tarkasteta onko läksyt tehty oikein. Läksyjen tarkastus on vanhempien tehtävä. Koulussa ei kuulemma ole aikaa siihen.
Vanhempien täytyy lisäksi vaatia lapseltaan siistiä käsialaa ja kunnollisia lauseita äikässä sekä harjoitella matikkaa myös kotona erityoisesti kymmenen kautta lakemista on harjoiteltava myös kotona.
Näin ainakin meillä. Ekaluokan opelta tuli alkukeväästä kirje,jossa selitettiin miten vanhempien pitää huolehtia lasten kolunkäynnistä.
Lapsemme koulussa saa kyllä myöhästymisistä (toistuvista) jäälkiistuntoa ja toistuvista tekemättömistä tehtävistä myös.
eikä tehdä läksyjä lapsen kanssa
vanhemman kuuluu huolehtia että lapsi on tehnyt läksynsä ja auttaa jos ei osaa.
Vanhemman kuuluu myös seurata reissuvihkoa/wilmaa tms koska siellä on tiedotteita tulevista tapahtumista, retkistä, liikuntavarusteista ym. Ja pitää ilmoittaa poissaoloista.
Muuta ei tarvi tehdä, eikä tämän vielä pitäisi hengästyttää.
t. neljän koululaisen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n huomio on ihan oikea.
Osa vanhemmista on paljon lastensa kanssa ja on mukana lapsen jutuissa jatkuvasti. Se kyllä näkyy ihan selvästi lapsen olemisessa koulussa. Yleensä ovat rauhallisempia ja menestyvät paremmin. Tyytyväisen oloisia lapsia. Mutta opena en odota tai edellytä sellaista.
mutta ajan tavan mukaan niin ei tehty.
minun lapseni on 9-10:n oppilas, autan, tuen, kannustan. Ilman tätä olis ehkä se sama 8:n oppilas kuin itsekin olin. Tämä kaikki lapseni tulevaisuuden parhaaksi.
Tulen myös auttamaan opinnoissa rahallisesti ja suhteilla hommaan ekat työpaikat jos vain pystyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en puutu lasten läksyihin, jolleivät pyydä apua. Joskus keskimmäistä pitää muistuttaa kokeista.
Käyn vanhempainilloissa ja varteissa ja luen Wilmasta viestit. Mä olen ihan kartalla siitä, miten koulunkäynti sujuu, mutta se on kumminkin lapsen koulu. Mä olen omani jo käynyt.
Itse -80 luvun ala-astetta käyneenä muistan, ettei vanhemmat osallistuneet kouluun millään tavalla.
Meillä kyllä 80-luvulla vanhemmat osallistuivat minun ja sisarusteni koulunkäyntiin paljonkin. Tarkistavat läskyt päivittäin, kyselivät kokeisiin, kannustivat, auttoivat ja neuvoivat tarvittaessa, kävivät vanhempainilloissa ja koulun juhlissa ja olivat kiinnostuneita miten sujuu. Iän myötä toki vastuu koulunkäynnistä siirtyi aina enemmän itselle mutta apua sai kun vain pyysi.
Minusta tämä on siis täysin normaalia osallistumista lapsen elämään.
Ja joo, jokainen meistä lapsista meni lukioon ja jatkoi sieltä edelleen yliopistoon. Kai sillä kodilla tosiaan on jotain merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on kolme yläkouluikäistä jo. Olen ollut koulusta sen verran kiinnostunut, että olen seuraillut läksyjen tekemistä ja ollut tietoinen, milloin on mikäkin koe ja auttanut sitten lukemaan siihen jos on pyydetty. Olen kertonut melko pienellekin koululaiselle miksi koulunkäynti on tärkeää ja miksi siihen kannattaa panostaa. Olen kuunnellut koululaisten ilot ja murheet mutta koettanut olla paljon puuttumatta esim. kaverisuhteisiin, nekun tuppaa vaihtelemaan koko ajan.
Olen palkinnut parilla eurolla hyvin menneistä kokeista ja koittanut pitää kotielämän sellaisena että opiskelu on mahdollista, ts. säännöllisenä, ymmärtäväisenä ja rakastavana. Olen lohduttanut jos jokin koe ei joskus mennytkään ihan niin hyvin ja koettanut maalata vähän pitemmän tähtäimen suunnitelmia.
Jokaisen koululaiseni koulutaival on ollut kohtuullinen, vanhimmat ovat juuri siirtymässä niihin toisen asteen koulutuksiin johon halusivatkin mennä. Tämän mahdollisti mielestäni se, että keskiarvot pidettiin 8.5 paikkeilla mikä ei edes vaatinut mitään ihmetemppuja.
Kouluun en ole ollut paljon yhteydessä, luotan siihen että siellä on ammattitaitoista väkeä töissä jotka ottavat kyllä yhteyttä jos jotain syytä on. Joulu- ja kevätjuhliin olen tietysti osallistunut ja vanhempainiltoihin.
Ei vaatinut ihmetemppuja mutta oikean asenteen olen koulunkäyntiin pyrkinyt lapsilleni luomaan. Se on panostus tulevaisuuteen ja valinnanmahdollisuuksiin. Vaatii työtä tietysti jonkin verran mutta mikäpä sellainen asia ei vaatisi jota oikeasti haluaa.
äidiltä ja isältä. Se vanhempi auttoi, joka osasi kyseisen aineen paremmin. Apua tuli aina kun tarvitsin, useamman kerran viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lapsenkin voi laittaa ilman paapomista kouluun. Kyllä se 7v jo osaa itsekseen kävellä vilkkaankin kadun yli ja ottaa iltapäivällä jääkaapista syötävää. Yksinolo tekee lapselle hyvää raskaan koulupäivän jälkeen. Ja ne läksyt on lapsen oma asia, älä sinä niihin puutu.
Oma lapseni menee jo vitoselle, mutten koe mitenkään velvollisuudekseni osallistua mihinkään, jos kaikki ok, niinkuin onkin.
Nykyään oletetaan, että vanhempien voimavarojen pitäisi riittää ihan kaikkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nykyään pitäisi läksyt aina tehdä lapsen kanssa? (nimim. eilen tein sen jonkun vanhemmuustestin, enkä sen mukaan osallistu tarpeeksi, kun vaan valvon, että läksyt tulee tehtyä :roll: )
Tietysti autan, jos tehtävä on hankala tai voin kuulustella vaikkapa koealuetta tms, mutta suurimman osan tuo tenava osaa tehdä ihan itsekin. Tietääkseni olen omat kouluni käynyt, läksyni tehnyt ja melko hyvillä todistuksilla kouluni päättänyt. Ja nyt pitäs vähän niinkuin tehdä sama uudestaan x3??? Juu, ei tuu kesää. En ala.
En ainakaan itse koe itseäni kovin trendikkääksi, vaikka sinun mittapuusi mukaan paljon osallistunkin - jopa siihen vanhempainyhdistyksen (!!) toimintaan...
Minun koulunkäyntini 70-luvun lopulla/80-luvulla oli suunnilleen samanlaista kuin sinun, paitsi että huonoja numeroita ei meillä saanut tuoda, muutin olisi saanut selkäänsä.
Ehkä olen kokenut tuon välinpitämättömyytenä, tiedä häntä, joka tapauksessa haluan, että lapseni kokevat olevansa tärkeitä ja että heidän tekemisensä, joista koulunkäynti nyt vaan on se tärkein, ovat tärkeitä.
Olen saattanut (jalkaisin tosin) ekalla ja alun tokaluokkaakin, koska asumme paikassa, missä lasten on vaarallista kulkea yksin. He osaavat tehdä läksynsä itse, mutta kyllä minä tarkistan ja tarpeen tullen neuvonkin. Välipalantekoa pidän välittämisen osoituksena.
En koe tätä paapomisena - jospa nykyään on vain enemmän lapsia, jotka todella ovatkin jollekin tärkeitä...?
Minua ei kukaan koskaan auttanut läksyissä, kun olin itse lapsi. Opettaja sanoi meille, että on ihailtavaa, että autamme lasta koulunkäynnissä, niin monia ei kuulemma kiinnosta yhtään...
En ainakaan itse koe itseäni kovin trendikkääksi, vaikka sinun mittapuusi mukaan paljon osallistunkin - jopa siihen vanhempainyhdistyksen (!!) toimintaan...
Minun koulunkäyntini 70-luvun lopulla/80-luvulla oli suunnilleen samanlaista kuin sinun, paitsi että huonoja numeroita ei meillä saanut tuoda, muutin olisi saanut selkäänsä.
Ehkä olen kokenut tuon välinpitämättömyytenä, tiedä häntä, joka tapauksessa haluan, että lapseni kokevat olevansa tärkeitä ja että heidän tekemisensä, joista koulunkäynti nyt vaan on se tärkein, ovat tärkeitä.
Olen saattanut (jalkaisin tosin) ekalla ja alun tokaluokkaakin, koska asumme paikassa, missä lasten on vaarallista kulkea yksin. He osaavat tehdä läksynsä itse, mutta kyllä minä tarkistan ja tarpeen tullen neuvonkin. Välipalantekoa pidän välittämisen osoituksena.En koe tätä paapomisena - jospa nykyään on vain enemmän lapsia, jotka todella ovatkin jollekin tärkeitä...?
Ja Suomessa tosiaan ongelmana pikemminkin se, että lasta itsenäistetään liian varhain!
Ei ole paapomista, jos huolehtii omien lastensa turvallisuudesta.
Ei tulis mieleenkään laittaa varmaan lapsia kävelemään kouluun tai hakemaan pikkusisaruksia tarhasta, jos asuu vähänkin vilkkaammin liikennöidyllä tienoolla.
Sun lapsuudessa ei varmaan tarvinnut pelätä huumehulluja tai muita hörhöjä missään.
Ja voithan sinä suoda lapsillesi yhtä tunnekylmän lapsuuden ja olla välittämättä heidän tekemisistään ja antaa pärjätä itsekseen. Huonoa vanhemmuutta on helppo kierrättää, jatka vaan vanhempiesi mallia niin omistasi tulee yhtä omituisia kuin miltä sinä kuulostat.
t: 70-luvulla koulutaipaleensa aloittanut, jonka vanhemmat kyllä osallistuivat ja olivat kovastikin kiinnostuneita lastensa arjesta ja pärjäämisestä.
Ikävä, että 80-luvulla on ollu tuollaista.
siis tuota kun aika monet äidit (miksei isätkin) nykyään tekee niitä läksyjä lasten kanssa. Että en kyllä ala! Ne ovat HÄNEN läksyjään, omat on tehty jo ;)...ja sieltä varmaan tulee kohta kuraa niskaan, niin sen verran tarkennusta, että peruskolun päästötodistuksessa taisi olla keskiarvo 8,5 että ihan hyvin meni vaikkei vanhemmat osallistuneetkaan.
Kiitos asiallisista vastauksista. On mielenkiintoista kuulla mielipiteitä.
Terv. Viestiketjun aloittanut = AP (?voisko joku vielä kertoa mistä tuo on lyhennys?)
avainkaulalapsi, joka sai ihan itse pärjätä koulussa miten parhaaksi itse näkee.
Vielä yläasteella ihmettelin, että miksi ihmeessä kaikki stressaa kokeista niin hirveästi.
9-luokalla hoksasin, että kokeisiin pitäisi lukeakin.
Sitten kun menin lukioon, sain hyvän neuvon: 'kokeisiin kannattaa lukea kahtena päivänä'. Niinpä fiksuna tyttönä otin ja jaoin koealueen kahteen osaan, joista ensimmäisen luin yhtenä päivän ja toisen seuraavana päivänä :)
Näin jälkeenpäin ajatellen, olisin hyötynyt kovasti siitä että minua oltaisiin edes vähän paapottu ja ohjattu.
Peruskoulussa ja lukiossa olisin voinut hankkia hyvinkin vahvan pohjan myöhemmille opinnoille, ja tietysti opiskelupaikan saaminenkin olisi ollut hurjan paljon helpompaa paremmalla todistuksella.
Ilman ohjausta menin peruskoulun ja lukion läpi niin, että kävin vain istumassa koulussa ja sain keskinkertaiset paperit (8/M).
Potentiaalia minulla olisi ollut paljon parempaankin :/
Omien lasteni koulunkäyntiä seuraan, autan tarpeen mukaan ja kerron heille myös opiskelutekniikoista.