Miksi teillä on suuri perhe vaikka ette ole lestadiolaisia?
Kommentit (48)
Kolme olen itse synnyttänyt, joista vanhin ex-miehelle, mutta asuu meillä 24/7. Kaksi nuorinta nykyiselle miehelle. Ollaan molemmat todella lapsirakkaita ja lapset ovat olleet ns. helppoja. Pidämme siitä, että on elämää ympärillä ja lapsilla ikäistään seuraa. Lisäksi saimme perheeseemme useamman surullisen sattuman kautta vielä 2 "extralasta", joiden virallaisia huoltajia nyt olemme. Näiden kanssa ei ole välillä yhtä helppoa, mutta lapset nauttivat toistensa seurasta niin paljon, että mistään hinnasta en muuttaisi elämäntilannettamme. Hyvin olemme me vanhemmatkin jaksaneet, käymme vuorovedolla töissä ja toisen ollessa töissä toinen tekee kotityöt. Nyt kun tähän on tottunut niin kolmilapsinen perhe kuulostaa jo pieneltä :)
Enkä koe meitä vielä suurperheeksi, vaikka sellaisia kommentteja olen saanut. Suurperhe on mielestäni sellainen, jossa lapsia vähintään 4. Neljäkin on kyllä aika tavallista.
Itse haluaisin vielä yhden tai kaksi lasta. Rakastan elämää ympärilläni, meteliä ja naurua. Erityisesti pidän siitä kun jokainen lapsi on oma persoonansa. On mielenkiintoista päästä osallistumaan niin monen erilaisen ihmisen kasvattamiseen.
(omat) lapset on ihania!
Ja ihanaa, että lapsilla on sisaruksia!
Ihana seurata sisarusten iloa toisistaan. Ihana elää elämäntäyteistä elämää.
Lapsi viisi ja tämä EI ole vielä mitenkään iso perhe mielestäni. Suurperhe on sitten, kun koko konkkaronkka ei enää sovi autoon, jota voi ajaa ilman bussikorttia.
jossa miehellä monta vaimoa, ja osa alakikäisiä lapsia
On ihanaa lukea näitä kirjoituksia joissa ihmiset kertovat myönteisiä asioita omasta perhevalinnastaan. Olipa se ollut enemmän tai vähemmän tietoinen ja suunniteltu tai sitten ei. Olen itse lestadiolaisesta kodista mutta en ole ollut enää aikuisena vl. Olen nyt oman lapsen saatuani miettinyt paljon sitä ja pohtinut että mitenkähän oma äiti on mahtanut kokea asiat kun hän joutui "pakosta" saamaan lapsia ja oli loppuun uupunut usein.
Lapsena minua säälitti äiti ja olisin halunnut kasvaa nopeasti aikuiseksi voidakseni auttaa häntä ja huolehtia hänestä. Ken olevani hyväosainen sillä voin itse mieheni kanssa päättää miten paljon ainakin periaatteessa hauamme lapsia. eihän sitä koskaan tiedä miten se elämä sittne lopulta oikeasti menee.
Lapsi kyllä aistii sen jos hän ei ole rakastettu...
5 lasta ja lisääkin voisin tehdä.Lapset itsekkin sanoneet että on kiva kun on aina leikkikaveri.
Hei
Minulta kyseltiin aika monesti olemmeko lestadiolaisia tms., koska meitä sisaruksia oli 10. Minä kyllästyin kyselijöihin ja vastata tokaisin ( ikää silloin 9v) : Meidän isä ja äiti ovat vaan tykänneet toisistaan ja lapsista. Siksi.
Kolmen sarjassa ollaan synnytty ja välillä useita vuosia ikäeroa. Vanhimman ja nuorimman välillä ikäeroa 20 vuotta. Äiti oli nuorempi isää 10v ja 1. lapsi syntyi, kun oli 20v. Lapsuus oli kivaa aikaa, kun oli kavereita omasta takaa. Nyt aikuisena ollaan paljon yhdessä, surut ja murheet yhteisiä.
Kaksi viidestä on ihania ylläreitä. Olen kyllä aina halunnut neljä tai viisi lasta. Mielelläni ottaisin enemmänkin mutta mies ei enää jaksa ja omakin ikä alkaa tulla vastaan. Iät 3 kk - 13 v.
taivaspaikan ehtona?
lapsestahan tulee silloin vain välinen vanhempien "taivastien" takaajina.
Meitä oli yhteensä 11. Ihan vain siksi, että vanhemmat tykkäsivät lapsista ja äitini oli kotiäiti.
Miehellä on 7 sisarusta, sama tilanne.
Ehkä osittain vaikuttaa myös se, että olemme kotoisin maalta.
6 lasta. Mikä on ihanampaa kun koti täynnä lapsia? Tykkään siitä kun on elämää ja ääntä ympärillä, tulisin hulluks jos pitäs elää yksin ja vain itselle.
väärin. Suuriin perheisiin kyllä kannustetaan mutta lapset eivät ole millään lailla taivaspaikan ehto. Jokainen pari tekee omat ratkaisunsa ja jäseniä opetetaan olemaan tuomitsematta toisten ratkaisuja, olivat ne sitten millaisia tahansa.
Tässä linkki äskettäin pidettyyn puheeseen koskien lapsia ja lastensaantia jonka piti yksi map-kirkon johtajista
http://lds.org/general-conference/2011/10/children?lang=eng&clang=fin
t. mormoni-äiti
Koska me tahdotaan näin. Lestoista en tiedä, tahtooko he vai tekeekö koska heille annetaan?
Me on ihan tietosesti tehty lapsia paljon eikä minua kiinnosta montako lasta teillä on tai miksi ette tekisi enempää.
Jännä miten sinua kiinnostaa muiden valinnat, jos keskittyisit niihin omiisi?
En suoranaisesti ole lapsirakas tai halua isoa perhettä, mutta ehkäisymenetelmät tuntuvat kaikki pahalta. En siis halua ehkäistä muuta kuin rytmimenetelmällä ja selibaatilla.
Pari viimestä on sellaisia joita en oikeastaan olis enää jaksanut/halunnut. Mies taas ei halunnu kaikkein viimeisintä.
Kuitenkin kun ne nyt on tossa niin eletään sen mukaan. Onhan ne toisaalta ihaniakin. Ne on niitä joita saa halata mielensä mukaan, kun ei mistään muualta mailmasta enää sitä saa (selibaatti on nyt lopullinen, mies ei kiinnosta missään suhteessa). Ainoa vika on että ne teettää paljon töitä. Mutta menen aina siitä mistä aita on matalin :)
yhteensä yhdeksän lasta. Miehellä kolme ennestään, mulla kaksi ja siis neljä yhteistä. Kaikki asutaan meillä. Tämä määrä tosin jo sitten riittääkin. :) (Lasten iät 3, 6, 6, 7, 11,12,12, 14 ja 15.) Kummalakin meistä on useampi sisarus ja heistäkin suurimmalla osalla monta lasta, niin että ehkä meillä vain on perhemalli sellainen, että lapsia saa olla monta.
On ihanaa lukea näitä kirjoituksia joissa ihmiset kertovat myönteisiä asioita omasta perhevalinnastaan. Olipa se ollut enemmän tai vähemmän tietoinen ja suunniteltu tai sitten ei. Olen itse lestadioalisesta kodista mutta en ole olut enää aikuisena vl. Olen nyt oman lapsen saatuani miettinyt paljon sitä ja pohtinut että mitekähän oma äiti on mahtanut kokea asiat un hän joutui "pakosta" saamaan lapsia ja oli loppuun uupunut usein. Lapsena minua säälitti äiti ja olisin halunnut kasvaa nopeasti aikuiseksi voidakseni auttaa häntä ja huolehtia hänestä. Ken olevani hyväosainen sillä voin itse mieheni kanssa päättää miten paljon ainakin periaatteessa hauamme lapsia. eihän sitä koskaan tiedä miten se elämä sittne lopulta oikeasti menee.