Lue keskustelun säännöt.
Millä tavalla lennätte unissa? Entä osaatteko hengittää unessa veden alla?
11.10.2011 |
Mun lentoonlähtö on usein tuskaisan vaikeaa, pitää juosta kovaa ja räpyttää käsiä. Tosin vuosien saatossa olen oppinut ja saatan liitää todella hyvin puun latvojen yläpuolella, suunnilleen sillä korkeudella. Joskus leijun huoneen katossa. Usein lennän lapsuudenmaisemissa, joskus ihan vieraassa kaupungissa.
Toinen erikoisuus on se, että pystyn hengittämään veden alla. Se tunne on niin aito.
Kertokaa tekin!!
Kommentit (73)
Ihmisten lentokokemukset näyttää olevan niin erityyppisiä, että niistä voisi tehdä ihan tutkimuksenkin. Jännää sekin, että muillakin lentotaito on ilmeisesti kehittynyt ajan mittaan. Itse olen vähitellen kehittynyt tosi itsevarmaksi lentäjäksi, alussa (joskus teini-iässä) saatoin joskus pudota ilmasta enkä välttämättä päässyt metriä korkeammalle ja sittenkin piti ponnistella hirveästi. Nyt kun osaa oikean tekniikan niin kyllä kelpaa brassailla lentotaidolla!
Tekniikkani on sellainen, että hyppään mahdollisimman korkealle ja ponnistan lihaksia kuin uisin vedessä, ennen kuin putoan takaisin maahan. Aluksi ilmassa pitää "uida", mutta kun saa hyvän vauhdin ja korkeuden, pääsee eteenpäin melkeinpä vain tahdonvoimalla. Matalalla lentäminen vaatii parempaa lihasten hallintaa ja epäonnistuu helpommin. Pystyn lentämään niin korkealle kuin uskallan, yleensä jossain vaiheessa tulee kiire vähentää korkeutta, kun pelkään korkeita paikkoja. :D Pisimmillään olen lentänyt mantereidenvälisiä matkoja, tosin vain pakon edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena näin usein unia joissa lennän kuin lintu. Ihan vain käsiä räpyttämällä pääsin yläilmoihin ja olin tosi onnellinen. Mitä lienee tarkoittanut?
Näen myös paljon unia lentokoneista.Valitettavasti useimmiten putoavat tms. Siksi ehkä unissani lennän ilman konetta, ihan lihasvoimalla :) Pidän paljon uimisesta, mutta veteen liittyviä unia näen harvemmin. Jos uneksin vedestä, niin kyseessä on aina hyökyaalto, joka puskee sisään ovista ja ikkunoista!
Vaivatonta menoa, yhtään ei tarvitse räpytellä. Veden alla en osaa hengittää unissa.
Minä lennän uimalla. Siis ihan rintauintia tai millä tyylillä nyt vaan haluaa mennä:) Korkeutta pystyn vaihtelemaan miten haluan. Mutta jos menen liian korkealle rupeaa oikeesti pelottamaan. Usein lentelen talojen katoilla. Joskus tiiän että uni on unta mutta en aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kuulla, että muutkin näkee noita "pystyy tekemään hyvin korkeita ja pitkiä loikkia"-unia. Lentounissa pystyn tavallaan leijumaan tietylle tasolle, yleensä max. muutaman kymmenen metrin korkeuteen. Myös kaahailu-unet ovat hauskoja (autolla, juosten tai vaikka pulkalla). Vähän aikaa sitten näin ensimmäisen unen, jossa seikkailin veden alla. Siellä oli hyvin kaunista, konttailin pitkin meren pohjaa. Usein noihin fantasiauniin liittyvät ihanat, värikkäät maisemat ja vapauttava tunnelma.
Liitelen vaivatta korkealla vuoriston yllä. En muista yhdessäkään unessa, miten olen taivaalle päässyt. Uni "alkaa" liitelyllä . Kädet T- asennossa, rauhallisesti vuoria katsellen. Mahtava tunne.
Uintiunissa tulen lammen/ järven rantaan, riisun vaatteet ja pulahdan kirkkaaseen veteen. Sammakko- ja delfiiniliikkeillä edeten eikä tarvitse hengittää lainkaan, senkun nauttii liikkeestä.
Usein olen myös leijunut huoneen katossa. Silloin olo ei ole euforinen, vaan enemmän sellainen " vautsi, mites mä tämmöistä opin?".
Lento- ja uintiunet ovat aina ihania. Jos näen unta juoksusta, se on takuulla painajainen. Jalat liimautuvat alustaan, enkä pääse eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta viimeaikaisissa unissani olen lennellyt yhä levottomammin. Ilmaan pääseminen on ollut hankalaa ja lentäminen on vaatinut yhä enemmän 'fyysistä' liikettä ja tahdonvoimaa. Välillä nousen holtittomasti ylöspäin ja välillä iskeydyn maahan korkeuksista, aivankuin 'polttoaine' olisi loppunut. Ehkä tämä kuvaa nykyistä olotilaani...
ahdistavaa ihmistä tai tilannetta. Koen vapautta ja tiedän pääseväni karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole nähnyt pitkään aikaan, ilmeisesti jalat jo maassa, mutta kun näin nousin vain ilmaan ja jossain vaiheessa aina mietin unessa, että eihän tämä ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hengitin myös veden alla. Yleensä nämä olivat pakenemisunia, eivät painajaisia vaan adrenaliinintäyteisiä actionunia. Aivain ihania.
Enää en tee edellä mainittuja asioita, ja jos yritän, se on vaikeaa, raskasta eikä onnistu. Mitä ihmettä?
Unimaailmani on kuitenkin vielä eloisa ja vivahteikas. Olen tietoinen unennäöstä, mutta en pysty mitenkään hallitsemaan unimaailmaani.
Univiisaat: mitä tarkoittavat siltapainajaiset? En pääse siltojen yli. Jos menen sillalle menen ihan paniikkiin ja tarraudun siihen, en pääse eteen enkä taakse tai tipun veteen. Kunnon vertigo.
Jostain unennäköön liittyvästä aivolohkojutusta johtuen unimaailmassa ei pysty kirjoittamaan ja lukemaan. Tämä koskee varmaan myös jonkun mainitsemaa puhelinnumeron näppäilyä. Itse olen kokenut samat asiat.
Em asian olen kuullut jossain dokkarissa, jonka nimeä en gidtty muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä vaan nousen lentoon mutta juuri nyt mä näen Skyrim unia joissa olen itse pääosassa tai jotain muuta rpg pelin hahmoa. Se on välillä aika jännää. JOskus taas tulee sellaisia sarjamurhaaja unia jotka on liian realistisia joissa olen joko itse tappaja tai uhri. Uhrina ollessa kun herään kesken unen niin en enää uskalla käydä nukkumaan, kun ahdistaa liikaa
Niin ja sitten pystyn tekee kuperkeikkoja yms. muita juttuja siellä ilmassa, saatan pystyä syöksymään lujaa alas ja sitten pääsen taas ylös niin että mahanpohjasta kourasee.
ja pystyn loikkimaan monta metriä pitkiä loikkia kuin astronautit kuussa.
ja sellaisia unia, joissa en yksinkertaisesti pääse oikeaan bussiin, junaan tms. tai jos pääsen sisälle niin suunta on väärä.
Mitä unessa lentämiseen tulee, niin minulla se lentäminen alkaa "polkemalla" vähän niin kuin vedessä liikutellaan jalkoja. Lentäminen on mulla aina jotenkin kontolloimatonta ja ahdistavaa, nousen liian korkealle ylitse puiden enkä osaa tulla alas. Lentäminen itsessään on sellaista liitämistä, en räpyttele käsilläni.
Veden sisään en ole varmaankaan koskaan joutunut unessa. Veden armoilla ja veden varassa olen kyllä silloin tällöin ja siihenkin liittyy hallitsemattomuuden tunne.