Millä tavalla lennätte unissa? Entä osaatteko hengittää unessa veden alla?
Mun lentoonlähtö on usein tuskaisan vaikeaa, pitää juosta kovaa ja räpyttää käsiä. Tosin vuosien saatossa olen oppinut ja saatan liitää todella hyvin puun latvojen yläpuolella, suunnilleen sillä korkeudella. Joskus leijun huoneen katossa. Usein lennän lapsuudenmaisemissa, joskus ihan vieraassa kaupungissa.
Toinen erikoisuus on se, että pystyn hengittämään veden alla. Se tunne on niin aito.
Kertokaa tekin!!
Kommentit (73)
hyppään ilmaan ja sen jälkeen vaan ikään kuin haahuilen ilmassa näkymättömien jousien avulla tai jotain...
monesti olen jossain katonrajassa..
sellaiset unet on ahdistavia missä olen ulkomailla, yleensä jostain syystä lontoossa ja yritän päästä oikeaan junaan
mutta silloin kun lennän, lennän portaikossa. Siinä on siis portaat, joita pitkin vois kulkea, mutta minä lennän. Ja aina alaspäin, en muista että olisin lentänyt portaikossa ylöspäin.
Veden alla en muista unessa koskaan olleeni, joten en tiedä onnistuuko hengittäminen siellä. Enkä muutoinkaan muista nähneeni unia, joissa uisin tai olisin muutoin vedessä.
Aika usein näen unta, jossa ajetaan autolla; joko minä tai joku muu. Viime yönäkin ystäväni, joka ei oikeassa elämässä aja autoa, teki hienoja kässärikäännöksiä.
(hieman niinkuin uidessa), kasia ei mun tarvi juurikaan kayttaa lentamisessa apuna. Oon lentanyt hyvinkin korkealla, kerrostalojen ylapuolella jne. Joskus lentaminen liittyy pakenemiseen, joskus lennan muuten vaan. Ahdistavia lentounet ei ole ja alaskin paasen halutessani. Oikeestaan lentounet on yksia mun lemppariunia!
Yleensä vielä monta kertaa hyppään mahalleni maahan ja mietin, että "voi vitsi, ei ollu vielä tarpeeks vauhtia" ja sit taas juoksen hulluna ja räpyttelen ja hyppään mahalleen ja jossain kohti se lento vaan onnistuu. Korkeelta paikalta lähden kyllä helposti lentoon.
Mulla kans pakounissa kompuroin ja haparoin paljon. Ja monesti oon nähnyt sellaista unta, että pitää soittaa 112 ja en vaan onnistu näppäileen niitä numeroita kännykkään (vaikka unissa mulla yleensä onkin sellainen sata vuotta vanha tiiliskivi isoilla näppäimillä, eikä mikään iPhone). Kerran sit satuin elävässä elämässä ekana kuolonkolaripaikalle ja se puhelimen näppäily oli JUST niin vaikeaa kun unissakin! Ilmeisesti adrenaliini teki tepposet ja mulla kesti aika hyvän aikaa näpyttää ne numerot puhelimeen, että saisin apua paikalle.
Ja yleensä painajaisissa pakenen jonkun aikaa, sitten väsyn ja ajattelen että "screw this" ja käännyn ja yleensä pärjään ihan pirun hyvin tappeluissa! Vaikka saan parit puukoniskut, niin ei tunnu missään ja saan joko pahiksen nujerrettua tai sit joku tulee vihdoin apuun.
Realistin ja jalat maassa olevan tyypin lento on todentuntuista, vaivalloista, mutta myös ihmettelemistä mikseivät muut osaa.
Kun oikein räpiköin ranteillani niin saatan nousta n. 10 cm korkeuteen. Säälittävää : D
En ole ikinä nähnyt sukellus tai uinti unia.
AJ8j67 fhqbmxpgphjh, [url=http://xmwxlzlgzcso.com/]xmwxlzlgzcso[/url], [link=http://sldycwvhjspl.com/]sldycwvhjspl[/link], http://yoasbzvkemiz.com/
Ja pystyn lähtemään maasta ihan ajatuksen voimalla lentelemään. Yleensä kukaan muu unessa oleva ei pysty lentämään ja minulle se on täysin luonnollista. Ajattelen vain, että nyt haluan nousta ilmaan, ja nousen. Joskus voi alhaalla pysyminen olla vaikeaa ja täytyy pinnistää, että jalat todella ovat tukevasti maassa.
Olen lennellyt ainakin puiden päällä ja katsellut maisemia. Joskus pienempänä lensin siskoni kanssa isolla lehdellä, tämä on ainoa kerta kun minulla oli "lentokaveri" :)
Enkä pysty unissa erottamaan todellisuutta. Monesti yritän unissa pohtia onko tämä nyt unta vai totta ja joskus jo luulen olevani hereillä, mutta sitten heräänkin oikeasti ja huomaan kaiken olleen unta :D
Ja pystyn lähtemään maasta ihan ajatuksen voimalla lentelemään. Yleensä kukaan muu unessa oleva ei pysty lentämään ja minulle se on täysin luonnollista. Ajattelen vain, että nyt haluan nousta ilmaan, ja nousen. Joskus voi alhaalla pysyminen olla vaikeaa ja täytyy pinnistää, että jalat todella ovat tukevasti maassa.
Olen lennellyt ainakin puiden päällä ja katsellut maisemia. Joskus pienempänä lensin siskoni kanssa isolla lehdellä, tämä on ainoa kerta kun minulla oli "lentokaveri" :)
Enkä pysty unissa erottamaan todellisuutta. Monesti yritän unissa pohtia onko tämä nyt unta vai totta ja joskus jo luulen olevani hereillä, mutta sitten heräänkin oikeasti ja huomaan kaiken olleen unta :D
näen myös juoksu-unia, joissa juoksen kovaa pitkiä matkoja. Sekä lento-, että juoksu-unet ovat tosi rentouttavia ja ihania.
Oikeassa elämässä en harrasta juoksemista.
puun latvojen ja talojen kattojen yläpuolella. Minun ei tarvitse heiluttaa käsiäni tai vastaavaa. Unessa en koskaan pelkää, että putoan tms., vaan joskus huolena on ollut, että jos nousen liian korkealle, ja sitten karkaan avaruuteen asti. Yleensä hallitsen tilanteen kuitenkin hyvin.
En ole koskaan unissani hengittänyt veden alla. Itse asiassa en edes muista unta, jossa olisin ollut vedessä. Se ei ilmeisesti ole minun juttuni uneksia, vaikka pidänkin paljon uimisesta.
Sen sijaan olen nähnyt painajaisia, että tukehdun esim. juoksuhiekkaan tai johonkin vaate-/kangaskasaan tai vastaavaan. Se on tosi ahdistavaa, kun ei saa henkeä.
Lennän niissä uimalla. Unessa se tuntuu ihan aidolta :)
Puhelinlangat maaseudulla vaativat väistelyä, unessa pitää ikäänkuin miettiä lennänkö yli vai ali.
Jos olen pakenemassa jotain uhkaavaa. Voimat ei riitä lentämään yli. Ja jos yritän mennä ali niin takaa-ajaja nappaa. Kun menee välistä ja vahingossa koskettaa sähköjohtoa saa hirveän tällin... mitähän tämäkin tarkoittaa...
Mulla myös puhelin tuottaa vaikeuksia. Aina on joku ihme peliohjelma päällä eikä puhelut onnistu tai sitten en löydä mieheni numeroa puhelimen muistista
Olinkohan 43. lentäjä
Kerran oikeassa elämässä olin kurssilla ja siellä oli henkilö, jonka luulin tuntevani. Myös minä näytin hänen mielestään tutulta, mutta emme millään keksineet missä olimme aikaisemmin tavanneet.
Seuraavavana yönä näin unta eräästä vanhasta työpaikasta... Ja kuinka ollakaan seuraavalla kurssikerralla muistimme, että olimme vilaukselta tavanneet tuossa vanhassa työpaikassani.
hypin sellaisia super Mario -tyylisiä loikkia, tosin pysyn ilmassa paljon kauemmin. Vauhti vaan on ihan tajuton enkä voi pysähtyä. Kivaa se silti on! Kerran mulla oli kiitoratana valtava pelto, piti vaan väistellä alas tullessa kurkia.