Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Käsittämätön synnytyskipu
07.10.2011 |
Hei!
Yritin etsiskellä netistä keskustelua, jossa joku kuvailisi synnytyskipua samoin kuin itse sen koin. Onko jollekin seuraavan tyyppinen kokemus kivusta tuttu?
Muutama sana taustasta: Synnytys käynnistettiin aluksi lääkkeellä ja hitaan etenemisen vuoksi jatkettiin tipalla. Tipan määrää nostettiin yli maksimin jotain 105 prosenttiin vaikka yleensä käytetään 95 prosenttista.
Avautumisvaiheessa kipu meni täysin yli käsityskyvyn. En olisi uskonut, että ihminen voi säilyä hengissä, niin voimakkaasta kivusta. Kivun voimakkuus asteikolla 1-10 arvioitaessa, jossa nro 10 on kovin mahdollinen kipu, antaisin kivulleni arvosanan 13. Kipu oli kuin nouseva ääni, joka nousi yli kuulokynnyksen. Kun ääni on ihan älyttämän korkea ja ajattelee, että kohta sen on pakko mennään alaspäin, niin ääni vain nousee ihan hallitsemattoman korkealle, niin että sitä ei oikeastaan enää kuule vaan aistii. Siltä se kipu minusta tuntui. Kipu tuntui koko kehossa ja päässä, ja kun kipu nousi yli kymmenen, sitä ei oikeastaan enää tuntenut vaan aisti.
-Synnytyspelkääjä
Kommentit (26)
Jos lapsi syntyy noinkin nopeasti, niin miksi tarvit puudutuksia? Oikeasti en ymmärrä näitä, jotka itkee, kun ei puudutettu ja lapsi syntyi kuitenkin supernopeasti. Itse kun on synnyttänyt 34h ja huutanut ja tärissyt tuntikausia, niin mieluummin ottaisin vaikka kaikki maailman kivut tunnin ajaksi, jos se vauva sillä näppärästi syntyisi.
Kuopuksen kanssa koin syöksysynnytyksen. Synnytyksen kokonaiskestoksi tuli vain tunti. Ja se tunti oli sellainen helvetti ettei sitä osaa edes kuvailla. Kaikki se kipu mitä oli kokenut aikaisemmissa pidemmissä synnytyksissäni oli lastenleikkiä verrattuna tuohon. Kaikki tapahtui tunnissa ja se kipu oli ihan mielettömän kova ja jatkuva kun kaikki tapahtui niin ryminällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kestäis ja kestäis ja kestäis, ei se olisikaan tunnissa ohi, vaan jatkuisi tunnista toiseen, kolmanteen, neljänteen. Siihen lisänä epätoivo, että ei tästä tule mitään, mikään ei edisty eikä puudutus onnistu. Että juu mieluummin se tunti ryminää kiitos!
Jos lapsi syntyy noinkin nopeasti, niin miksi tarvit puudutuksia? Oikeasti en ymmärrä näitä, jotka itkee, kun ei puudutettu ja lapsi syntyi kuitenkin supernopeasti. Itse kun on synnyttänyt 34h ja huutanut ja tärissyt tuntikausia, niin mieluummin ottaisin vaikka kaikki maailman kivut tunnin ajaksi, jos se vauva sillä näppärästi syntyisi.
Kuopuksen kanssa koin syöksysynnytyksen. Synnytyksen kokonaiskestoksi tuli vain tunti. Ja se tunti oli sellainen helvetti ettei sitä osaa edes kuvailla. Kaikki se kipu mitä oli kokenut aikaisemmissa pidemmissä synnytyksissäni oli lastenleikkiä verrattuna tuohon. Kaikki tapahtui tunnissa ja se kipu oli ihan mielettömän kova ja jatkuva kun kaikki tapahtui niin ryminällä.
Olen kokenut niitä pitkiä synnytyksiä ja viimeisempänä tuon syöksysynnytyksen. Kunhan totesin, että omalla kohdallani olisin vaihtanut sen tunnin ryminän niihin aikaisempiin kokemuksiin. Se on omakohtainen kokemukseni asiana, kummatkin kokeneena. Tuo tunnin projekti oli todella tuskallinen ja kuvittelin kuolevani. Varsinkin kun loppupuoliskolla päästäni puhkesi vielä verisuonikin ja synnytyksen jälkeen olin tuntikausia lähes tajuton päänsäryn takia.
en olis uskonu että synnyttäminen on niin järkyttävän helvetillistä. Lähinnä siis ekalla kerralla, toisella kertaa osasin jo varautua pahimpaan. Toisen synnytys menikin sitten helpommin, oli tosi nopeasti ohi. Ehkä osasin suhtautua toisella kertaa kipuun eri lailla - tiesin että pian tämä on ohi. Kummastakaan en saanut puudutuksia. Toisella kertaa yritettiin laittaa spinaali kalvojen puhkaisun jälkeen, mutta en tajunnut siinä vaiheessa enää tuskiltani mitään eikä se ehtinyt enää vaikuttaa kun ei sitä voitu enää pistää.
Ensin pelkäsi että siihen kipuun kuoleen, ja sitten pelkäsi ettei kuolekaan.
Alue: Aihe vapaa
Itse kärsin kolmoishermosärystä, joka on yksi kovimmista ihmisen kokemista kivuista ja pahinta kaikessa: uusiutuu minulla joka talvi monta kertaa ja kestää vuorokausikaupalla. Lääkitys tehoaa vasta usean tunnin jälkeen. Kuvaan kipua 1-10 asteikolla 10, koska kipu ei lähde mihinkään, ei tunne taukoja eikä sitä voi helpottaa liikkumalla, kuumalla tai kylmällä hauteella, millään. Kipu on kuin musta tunneli, johon vain pitää mennä ja hengittää rauhallisesti. Joskus olen mennyt kipushokkiin, mutta nykyään hallitsen itseni paremmin. Mieheni mielestä näytän pahimman kivun aikaan hyvin levolliselta: olen täysin hiljaa, liikkumatta ja silmät kiinni. Nykyään hän jo tietää, että se on paha merkki.
Ainut etu on se, että lääkärin mukaan synnytyskipu on joko pahimmillaan samanasteista tai sitten paljon helpompaa. Ja minä tulen "synnyttämään" joka vuosi useasti.