Tuttu pph sanoi, että vanhemmilla on naurettavia

Mun lapset oli pph:lla siksi, että siellä oli niin rauhallista elämää ei pätkitty tuokioihin kuten päiväkodissa eikä ollut teemoja vaan elämää. Siellä ne ihasteli koiranpentua, teki majoja metsään ja filmasi hoitajan videokameralla elokuvia meidän vanhempien iloksi. Tai oli vaan tekemättä mitään eli loikoilivat riippukeinussa.

Minusta se oli hienompi lapsuus kuin päiväkodissa virikkeestä toiseen.

Kaltaisiasi saisi olla enemmän. =) Ehkä ihmiset ovat vieraantuneita siitä, mikä oikeasti antaa ihmiselle hyvinvointia?

eli suunnilleen 3v. alkaen toisista lapsista tulee yhtä äkkiä tosi tärkeitä. Saa olla kyllä melkoinen temppunikkari (tai kuvitella olevansa), jos luulee, että vaikkapa 4-5-vuotiaan aika kuluu mieluisasti päivästä toiseen vaikkapa äidin ja pikkuvauvan kanssa "leikkien" (eli yleensä lapsi leikkii yksin ja äiti hoitaa vauvaa/laittaa ruokaa/siivoaa/on netissä tms.). Tai kyllähän se aika kuluu, kun ei muusta tiedä. Mutta jos keskiverto 3-5-v. saa valita, leikkiikö päivän tutussa lapsiryhmässä omien kavereidensa kanssa vai istuuko yksin hiekkakasalla, vastaus on kyllä satavarmasti ne kaverit. Eri asia tietty on, jos kotona paljon sisaruksia tai naapurustossa on paljon leikkikavereita päiväaikaan - tätä vaan nykyään ei yleensä ole. Perheessä lapsia max kaksi, joista toinen yleensä vauvaikäinen, lähipuistoissa käy vain 1-2v. pikkulapsia kotona olevine äiteineen.

Meidän pojalla on pph, joka on todella viitseliäs ja kokenut. Ensinnäkin hänellä on monta omaa lasta ja ollut pph:n työssäkin jo noin 15 vuotta. He mm. käyvät metsäretkillä, opettelevat sieniä, kasveja ja eläimiä liikkuessaan, käyvät eri leikkipuistoissa, vievät kierrätykseen tavaraa, käyvät lastenteattereissa ja -elokuvissa, jumppasalilla, tarhan kanssa muilla retkillä mm. Korkeasaaressa, viettävät laskiaista, sadonkorjuujuhlaa, synttäreitä jne. Lisäksi askartelevat, värittävät, piirtävät, leikkivät roolileikkejä jne.



Itse olen täysin kädetön monissa noista hommista. En osaa mm. askarrella tai piirtää ollenkaan (johtuu osittain myös fyysisestä vammasta). Minusta on aivan loistavaa, että lapseni oppii tekemään noita asioita hoidossa. Uskallan siis todellakin väittää, että virikkeet ovat hänelle pph:n luona paremmat kuin kotona. Ja en silti ole mielestäni huono äiti :)

Olen törmännyt joitakin kertoja tilanteeseen, jossa löydän itseni perustelemasta, miksi meidän 5-vuotias on kotihoidossa eikä päiväkodissa. "En ole nähnyt tarpeelliseksi viedä päiväkotiin, kun olen kuitenkin pienempien sisarusten kanssa kotona." "Hän käy kyllä ikäisilleen suunnatussa seurakunnan kerhossa 3 kertaa viikossa." "Kotipihalla on paljon samanikäisiä kavereita." "Askartelemme, laulamme, luemme, leivomme, leikimme kotona."



Jälkeenpäin tulee aina hölmö olo, että miksi minun pitää perustella sitä, että en halua viedä lastani ihan vain huvin vuoksi päiväkotiin. Että riistän häneltä mahdollisuuden oppia asioita, saada kavereita??? Mielestäni naapuruston 10 kaveria riittävät oikein hyvin tässä elämänvaiheessa.



Meni ehkä vähän ohi aiheen, mutta tulipa vain mieleen.

kommentoin, ettei sekään mikään väistämätön tosiasia ole, että toisista lapsista tulee hirmu tärkeitä lapsen täyttäessä kolme vuotta. Oma esikoiseni oli kotihoidossa, mutta kävi srk:n päiväkerhossa, avoimessa kerhossa ja näki toisia lapsia puistossa. Silti hän vain tykkäsi pääasiassa leikkiä yksin. Hän pärjäsi toisten kanssa, jos oli ns. pakko, mutta vasta eskarin keväänä hän alkoi hoksaamaan, että yhdessä on joskus kivempi leikkiä kuin yksin. Nykyisin hän on alakoulussa ja kavereita riittää siellä, eli sos. taitoja on, mutta yhä edelleen hän viettää valtaosan vapaa-ajastaan ihan perhepiirissä. Eikä kärsi. Kaikki eivät ole yhtä sosiaalisia, eikä se ole mikään vika. Tosin yhtä lailla ymmärrän, että jotkut taas kaipaavat kovasti seuraa.

kauheeta, kun omia valintojaan pitää aina joillekin suvaitsemattomille ihmisille perustella suuntaan jos toiseen...Monilla on kovia vaikeuksia sopeutua ajatukseen, että hyvä vanhempi voi olla monella tavalla, ja hyvä lapsuus voi olla monenlainen. Mutta aiheesta: kyllä pph/lto tms, joka haukkuu omaa hoitopaikkaansa on jotenkin outo tyyppi... miksei hän pyri tekemään työtään niin että hänelle uskotuilla lapsilla ois hyvä olla. Oishan se nyt ihan hassua, että opekin koko ajan taivastelis, kuinka koulu on paska paikka ja että "en mä pysty lapsille mitään tarjoomaan siellä luokassa, huonohan niillä lapsilla mun kans on olla". Just. sitä varten valtio kuitenkin esim. lto:n ja lastenhoitajan koulutti, että he niille lapsosille hyvää hoivaa pyrkivät ammattitaidolla antamaan, tämä on hyvin yksiselitteistä. Enkä ikinä kehtais pph:na ylpeillä sillä, ettei lapset mun hoivissa mitään eväitä elämään saa

elämää ei pätkitty tuokioihin kuten päiväkodissa eikä ollut teemoja vaan elämää. Siellä ne ihasteli koiranpentua, teki majoja metsään ja filmasi hoitajan videokameralla elokuvia meidän vanhempien iloksi. Tai oli vaan tekemättä mitään eli loikoilivat riippukeinussa. Minusta se oli hienompi lapsuus kuin päiväkodissa virikkeestä toiseen.

Itse suoritin vasta pph-ammattitutkinnon ja nyt on mielessä vähän sekaisin tuo roolini pph:na. Koulutus antoi paljon ohjeita ja työkaluja "hyvään varhaiskasvatukseen" ja nyt pohdinkin sitä täytyisikö minun tarjota lapsille juurikin noita tuokioita ja hienoja virikkeitä vai jatkanko kuten tähänkin asti; mukavaa olemista, leikkiä, piirtelyä kun lapset haluavat (harvoin), askartelua kun lapset haluavat(harvoin), ulkoilua, palapelejä, höpötystä, kutittelua sohvan pohjalla, paljon aikaa vapaaseen leikkiin, toisten huomioimisen harjoittelua leikin lomassa, lelujen keräämisen harjoittelua, kotitöiden harjoittelua iän mukaan, paljon aikaa syliin ja jutteluun ilman valmiita viikko- tai päiväsuunnitelmia (jotka meidän suositellaan tulostettavan vanhemmille jaettavaksi sekä eteisen seinälle vanhempien nähtäville)

t. pph ja hoitolapset 1-3v

tyttö tuo perhepäivähoidosta lähes joka päivä piirustuksia ja askarteluja kotiin. Lisäksi kertoo innoissaan mitä uusia lauluja ja loruja on siellä oppinut. Näin meillä. En voisi olla tyytyväisempi perhepäivähoitajaamme! Kiitos Anne :)

naiset joiden mielestä "lapsi pitää hoitaa kouluikään asti kotona". Mun tyttäreni on ollut päiväkodissa 1,5 vuotiaasta asti. Nyt on kolmevuotias ja hirveellä tappelulla eilenkin hain tytön päiväkodista: Hän halusi jäädä leikkimään päiväkotiin, eikä tulla kotiin. Oli leikit kesken. Viikonloppuaamuina eka kysymys: Mennäänkö tänään päiväkotiin? Että joo, kyllä se varmaan kärsii siellä ihan hirveesti ja saa nyt traumoja kun vihaa niin paljon päiväkodissa olemista. Mulle on aivan sama miten te mammat lapsenne hoidatte, mutta älkää tulko mulle sanomaan noita idioottimaisia absoluuttisia totuuksia, että sen ja sen ikäinen lapsi kaipaa vain äidin läheisyyttä. Fine, teidän lapsi ehkä, mutta vilkas ja sosiaalinen tyttäreni ei todellakaan kaipaa pelkästään mun läheisyyttä, vaan kavereita, retkiä jne mitä ihana päiväkotimme tarjoaa.

kun sielä on paremmat oltavat kuin kotona. 1½v on vielä liki vauva. Toki lapsi valitsee paikan jossa on paremmat olot. PK:ssa saa ruokaa, leikkiä yms. jota laiska äiti ei viitsi tehdä. Ettekö te tätä hokevat (lapsi viihtyy paremmin tarhassa kin kotona) tajua edes pitää suutanne asiasta kiinni. No aika rohkeaa toisaalta myöntää olenvansa niin surkea, että lapsetkin viihtyy paremmin muualla.

..kertookin näistä kotihoidon suosijoista sen oleellisimman: Tuomitaan erilailla ajattelevat tietämättä tosiasioista yhtään mitään. Tässä minutkin nyt leimattiin heti huonoksi äidiksi joka ei anna lapselleen edes ruokaa.. Eipä tässä kai tarvitse muuta sanoa kuin tälle komentoijalle että ammuit aika hyvin itseäsi nilkakan naurettavalla kommentillasi ja paljastit junttiutesi ja tyhmyytesi

elämää ei pätkitty tuokioihin kuten päiväkodissa eikä ollut teemoja vaan elämää. Siellä ne ihasteli koiranpentua, teki majoja metsään ja filmasi hoitajan videokameralla elokuvia meidän vanhempien iloksi. Tai oli vaan tekemättä mitään eli loikoilivat riippukeinussa. Minusta se oli hienompi lapsuus kuin päiväkodissa virikkeestä toiseen.

Itse suoritin vasta pph-ammattitutkinnon ja nyt on mielessä vähän sekaisin tuo roolini pph:na. Koulutus antoi paljon ohjeita ja työkaluja "hyvään varhaiskasvatukseen" ja nyt pohdinkin sitä täytyisikö minun tarjota lapsille juurikin noita tuokioita ja hienoja virikkeitä vai jatkanko kuten tähänkin asti; mukavaa olemista, leikkiä, piirtelyä kun lapset haluavat (harvoin), askartelua kun lapset haluavat(harvoin), ulkoilua, palapelejä, höpötystä, kutittelua sohvan pohjalla, paljon aikaa vapaaseen leikkiin, toisten huomioimisen harjoittelua leikin lomassa, lelujen keräämisen harjoittelua, kotitöiden harjoittelua iän mukaan, paljon aikaa syliin ja jutteluun ilman valmiita viikko- tai päiväsuunnitelmia (jotka meidän suositellaan tulostettavan vanhemmille jaettavaksi sekä eteisen seinälle vanhempien nähtäville)

t. pph ja hoitolapset 1-3v

Kai lapsia voi välillä innostaa esim. askarteluun, onhan siitä hyötyä. Muuten itse arvostan paljon enemmän tuollaista luontevaa, melkoisen huoletonta yhdessäoloa, sitähän perhepäivähoidolta kai usein kaivataankin verrattuna päiväkotiin. Taas tuli mieleen, kuinka koulutususkovaisia suomalaiset ovat :( Eli työtkin, jotka jotkut pystyvät tekemään aivan kokemuksensa nojalla, yritetään saada "hienommiksi" vaatimalla koulutusta, josta ei ole välttämättä mitään hyötyä. Tein itse ennen siivoojan hommia, ja ohjaaja kertoi tehneensä tutkielman mikrokuituliinoista, nauratti kovin... En väheksy ollenkaan esim. siivoojan työtä, mutta järki käteen noissa koulutuksissa, jos ei ole muuta syytä niihin kuin "kohottaa ammatin arvostusta".

Aika mielenkiintoinen ketju. Pp-hoito kuten ei muuallakaan tarjottu hoito eivät voi korvata kotia tietenkään, tämän luulisi olevan kaikille selvää. Mutta paljon muuta voivat tarjota. Hoidon tavoitteena on tarjota lapselle hyvää, turvallista perushoitoa ja noudattaa varhaiskasvatussuunnitelmaa (yksityiset ovatkin sitten asia erikseen...). Vasun periaatteet ovat kaikkialla aika samat: valtiollisiin asetuksiin pohjautuvan vasun perusteella kunnat kehittävät oman vasunsa.



Vasun mukaan hoidossa on sosiaalistavia, leikkiä kehittäviä, liikunnallisia tavoitteita. Jo 2-vuotias tarvitsee sosiaalistavaa ja leikkiä kehittävää toimintaa, ja kotona hoitava vanhempi pääsee näitä toteuttamaan kerhojen ja puistotoiminnan kautta.



Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että ryhmäytymisen ja ryhmän rakenteen ymmärtämiseksi päivähoito on tehokkain tapa. Erilaisissa kerhoissa ei samanlaista, tiivistä ryhmää pääse syntymään. Ja ryhmässä toimiminen on yksi tärkeimpiä seikkoja kouluun sopeutumisen kannalta.



Lapsi tarvitsee jo ennen kouluikää paitsi lasten, myös muiden aikuisten kuin omien vanhempien seuraa. Ennen se toteutui luonnostaan isovanhempien ja muun suvun myötä, nykyään tilanne on tyystin toinen.



"Virikkeellisyys" on aika suhteellinen käsite. Mitä se milloinkin ja missäkin yhteydessä tarkoittaa? Päivähoidon ideologia on tarjota hyvää hoitoa ja toimia vasun mukaan lapsen kehitystä tukien. Eivät lto:t puhu virikkeistä, ainakaan samaan sävyyn kuin palstoilla puhutaan.



Summa summarum: lapsista kasvaa hyvinvoivia yksilöitä sekä koti- että päivähoidossa. Ainoastaan ryhmäytymisen kannalta päivähoito menee jonkin verran edelle. Mutta ei sitä ole huomommaksikaan todettu. Oma mielipiteeni on, että sopiva hoidonaloitusikä on 1,5 - 2 vuotta. Mutta jos joku tuo hoitoon 11-kuukautisen vauvan, ei lapsen kehitys siitä "turmellu".



Jos ap puhui yksityisestä pph:sta, niin en ota edes kantaa. Siellä tosiaan voidaan hautautua omiin poteroihin, ja hoitaja jopa hoitelee omia asioitaan siinä sivussa. Käy ohimennen lasten kanssa kaupassa jne. Kunnalliset pph:t tekevät paljon yhteistyötä keskenään ja esim. alueensa ryhmisten kanssa. Porukalla toteutetaan retkiä, urheilupäiviä, tutustumiskäyntejä jne. Joten jos haluatte lapsellenne kunnan valvomaa hoitoa, älkää viekö yksityiselle.

Kun sanoin, että koti on lapselle tärkein paikka, en tarkoittanut sitä, missä lasta päivällä hoidetaan, kotona vai hoidossa. Tarkoitin, että päivähoidon ei pidä olla kodin korvike, vaan vuorovaikutus omiin vanhempiin ja turvallinen kotiin ovat lapselle a ja o. Suurimmassa osassa perheitä tämä toteutuukin, vain pieni vähemmistö ovat niitä, jossa perheet tarvitsevat päivähoitoa lasten perustarpeita varten. Tällöin on yleensä oltu jo lastensuojelun kanssa tekemisissä.

Jos ap puhui yksityisestä pph:sta, niin en ota edes kantaa. Siellä tosiaan voidaan hautautua omiin poteroihin, ja hoitaja jopa hoitelee omia asioitaan siinä sivussa. Käy ohimennen lasten kanssa kaupassa jne. Kunnalliset pph:t tekevät paljon yhteistyötä keskenään ja esim. alueensa ryhmisten kanssa. Porukalla toteutetaan retkiä, urheilupäiviä, tutustumiskäyntejä jne. Joten jos haluatte lapsellenne kunnan valvomaa hoitoa, älkää viekö yksityiselle.

Aika jännä, että tuollatavalla halveeraat omaa ammattikuntaasi. Se, että onko yksityinen vai kunnallinen ei loppujen lopuksi merkkaa mitään, se on täysin ihmisestä kiinni. Itse näen ja olen tekemisissa sekä kunnallisten, että yksityisten hoitajien kanssa, enkä kyllä lähtisi ylistämään kunnallisia sen enempää kuin yksityisiäkään toimintatapojen suhteen toisten edelle. Jokaisella on loppujen lopuksi omat tapansa toimia, ja kunnallisilta olen itse asiassa kuullut useinkin, että eivät erikoisemmin välitä siitä, että heidän on pakko osallistua siihen ja tähän, ja toimia niin tai näin. Ryhmän koko ja ikä on niin isoja tekijöitä siihen, millainen päivärytmi on paras, että ei voi sanoa, että retket ja tiukat toimintatavat on se oikein ja paras tapa toimia.

Itse olen pyrkinyt aina siihen, että otan huomioon ryhmän iän, ihan pienten kanssa on tärkeintä se, että jokaiselle riittää syliä, aikaa, ja rauhallista touhua. Tietysti myös liikunta, musiikki, lukeminen ja askartelut ym on mukana kaiken ikäisillä, mutta on täysin eri asia tehdäänkö noita juttuja vaikkapa 3:n 1vuotiaan kanssa, kuin 3-vuotiaiden.

Itse olen aina saanut vain hyvää palautetta, ja on perheitä, jotka ovat kuljettaneet lastaan minulle hoitoon, vaikka asuisivat toisella puolen kaupunkia, ihan vain siksi, että lapselle minä ja hoitopaikka yleensä, on päivän ajan niin hyvä korvike äidille ja kodille. Parasta tässä työssä on juuri se, että saan tarjota pieneille lapsille kodinomaista rauhallista hoitoa, vanhemmat ovat aina olleet erittäin tyytyväisiä ja onnellisia siitä, että esim. kylmänä, sateisena ja tuulisena päivänä, me istutaan iltapäivällä takkatulen lämmössä, lapsen minun kainalossa lukemassa kirjaa, tai hassutellaan kaikki yhdessä ympyrässä olohuoneen matolla.

Tai kesällä istutaan ja hypellään trampoliinillä laulellen ja leikkien, tämä on enemmän sitä, mitä pienet kaipaa, kuin se, että jonossa järjestäytyneenä rampataan vaikkaoa retkillä.

Omat lapseni ovat olleet kouluikään asti kotona, käyneet kerran/pari viikossa seurakunnan kerhossa tunnin-pari, ja ovat eskariin mennessä olleet todella reippaita, ja osaavia. Kenelläkään ei ole ollut pienintäkään sopeutumisongelmaa ryhmään, päin vastoin, on kehuttu, kuinka osaavia ja reippaita lapsia ovat, ja kuinka hyvin osaavat ottaa toiset huomioon.

ja perhepäivähoito voittaa kyllä 100-0, mennen tullen. Oli aivan ihanaa aikaa ja kyllä todellakin tehtiin kaikenlaista kivaa pikkuporukalla, askarreltiin, leikittiin, ulkoiltiin. Todella hyvät muistot jääny tuosta ajasta, ruokakin oli huippua, ja toiveita sai välillä esittää sen suhteen. Meillä on koko sisarusparvi ollut tuolla hoitajalla, ja hän on erittäin läheinen perheellemme edelleen. Itse haluan omat lapset pph:lle nimenomaan noiden omien kokemusten vuoksi. Toisaalta, mulla jännittää hirveenä koko asia sillä olen kuullut huonompiakin tarinoita, ollut alkoholismia ym. ja kun ei valvovien silmien alla olla. Mut itse aion kyllä vähän kuulostella ympäristön puhetta jos pph:lle vien, millaisia kokemuksia muilla on jne. ja pakkohan sitä on pystyä luottamaan tuntemattomiin välillä.



En toki moiti päiväkotia huonoksi vaihtoehdoksi, mutta itselleni tuo pieni ryhmä ja kodikas tunnelma oli ainakin paljon parempi vaihtoehto. Uskon myös että alle 2v:n paikka olisi mieluummin pph:lla kuin päiväkodissa.

ja perhepäivähoito voittaa kyllä 100-0, mennen tullen. Oli aivan ihanaa aikaa ja kyllä todellakin tehtiin kaikenlaista kivaa pikkuporukalla, askarreltiin, leikittiin, ulkoiltiin. Todella hyvät muistot jääny tuosta ajasta, ruokakin oli huippua, ja toiveita sai välillä esittää sen suhteen. Meillä on koko sisarusparvi ollut tuolla hoitajalla, ja hän on erittäin läheinen perheellemme edelleen. Itse haluan omat lapset pph:lle nimenomaan noiden omien kokemusten vuoksi. Toisaalta, mulla jännittää hirveenä koko asia sillä olen kuullut huonompiakin tarinoita, ollut alkoholismia ym. ja kun ei valvovien silmien alla olla. Mut itse aion kyllä vähän kuulostella ympäristön puhetta jos pph:lle vien, millaisia kokemuksia muilla on jne. ja pakkohan sitä on pystyä luottamaan tuntemattomiin välillä.



En toki moiti päiväkotia huonoksi vaihtoehdoksi, mutta itselleni tuo pieni ryhmä ja kodikas tunnelma oli ainakin paljon parempi vaihtoehto. Uskon myös että alle 2v:n paikka olisi mieluummin pph:lla kuin päiväkodissa.

nuorempi kuin minä (olen 35) hänellä omat lapset kotona, tekevät kaikkea kivaa, 3 krt/vko kerhoissa, ulkoilevat ja tekevät retkiä mm hoplopp jne. Se on niin hoitajasta kiinni...

harhaluuloja siitä, mitä kaikkea hienoa ja jännää ja virikkeellistä hoidossa tehdään. Sanoi, ettei mikään retki tai paraskaan päivä korvaa omaa kotia.

Ensi vuonna jää eläkkeelle ja elämänuransa tehnyt perhepäivähoitajana, joten ehkä jotain jo asioista tietääkin.

Laiska tapaus ihan selvästi.

Aika mielenkiintoinen ketju. Pp-hoito kuten ei muuallakaan tarjottu hoito eivät voi korvata kotia tietenkään, tämän luulisi olevan kaikille selvää. Mutta paljon muuta voivat tarjota. Hoidon tavoitteena on tarjota lapselle hyvää, turvallista perushoitoa ja noudattaa varhaiskasvatussuunnitelmaa (yksityiset ovatkin sitten asia erikseen...). Vasun periaatteet ovat kaikkialla aika samat: valtiollisiin asetuksiin pohjautuvan vasun perusteella kunnat kehittävät oman vasunsa. Vasun mukaan hoidossa on sosiaalistavia, leikkiä kehittäviä, liikunnallisia tavoitteita. Jo 2-vuotias tarvitsee sosiaalistavaa ja leikkiä kehittävää toimintaa, ja kotona hoitava vanhempi pääsee näitä toteuttamaan kerhojen ja puistotoiminnan kautta. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että ryhmäytymisen ja ryhmän rakenteen ymmärtämiseksi päivähoito on tehokkain tapa. Erilaisissa kerhoissa ei samanlaista, tiivistä ryhmää pääse syntymään. Ja ryhmässä toimiminen on yksi tärkeimpiä seikkoja kouluun sopeutumisen kannalta. Lapsi tarvitsee jo ennen kouluikää paitsi lasten, myös muiden aikuisten kuin omien vanhempien seuraa. Ennen se toteutui luonnostaan isovanhempien ja muun suvun myötä, nykyään tilanne on tyystin toinen. "Virikkeellisyys" on aika suhteellinen käsite. Mitä se milloinkin ja missäkin yhteydessä tarkoittaa? Päivähoidon ideologia on tarjota hyvää hoitoa ja toimia vasun mukaan lapsen kehitystä tukien. Eivät lto:t puhu virikkeistä, ainakaan samaan sävyyn kuin palstoilla puhutaan. Summa summarum: lapsista kasvaa hyvinvoivia yksilöitä sekä koti- että päivähoidossa. Ainoastaan ryhmäytymisen kannalta päivähoito menee jonkin verran edelle. Mutta ei sitä ole huomommaksikaan todettu. Oma mielipiteeni on, että sopiva hoidonaloitusikä on 1,5 - 2 vuotta. Mutta jos joku tuo hoitoon 11-kuukautisen vauvan, ei lapsen kehitys siitä "turmellu". Jos ap puhui yksityisestä pph:sta, niin en ota edes kantaa. Siellä tosiaan voidaan hautautua omiin poteroihin, ja hoitaja jopa hoitelee omia asioitaan siinä sivussa. Käy ohimennen lasten kanssa kaupassa jne. Kunnalliset pph:t tekevät paljon yhteistyötä keskenään ja esim. alueensa ryhmisten kanssa. Porukalla toteutetaan retkiä, urheilupäiviä, tutustumiskäyntejä jne. Joten jos haluatte lapsellenne kunnan valvomaa hoitoa, älkää viekö yksityiselle.

Joskus niihin vasuihin vois tuijotella vähemmän ja tarjota lapsilee ihan tavallista arkea.

Väitteesi kerhoista on ihan puppua. Säännöllisesti kokoontuva sama ryhmä on takuulla ihan hyvä sosiaalistaja kuin hälyinen ja iso päiväkotiryhmä. TAI riippuu mitä sillä sosiaalistamisella tarkoitat. Jos tarkoitit, sitä että oppii toimimaan niin että vahvin voittaa niin päiväkoti vie voiton. Jos tarkoitit että opitaan huomioimana toiset ja toimimaan yhdessä ryhmässä, niin kerho vie voiton, usko pois.

En erottelisi kunnallista ja yksityistä hoitajaa, molemmat on ihan yhtä hyvin tai huonosti valvottuja vai kertoisistko tarkemmin miten valvonta eroaa kunnallisen ja yktityisen välillä. Kerran vuodessa käytävä kehityskeskustelu ei ole vastaus. Meillä ei tehdä kunnallisella puolella yhteistyötä ryhmisten kanssa, eikä aina edes keskenään välimatkojen takia.