Tuttu pph sanoi, että vanhemmilla on naurettavia

Ei siellä varmaan olekaan juuri mitään virikkeitä, ellei hoitaja ole erityisen viitseliäs. Pidän parempana päiväkotia esimerkiksi juuri tuosta syystä.

mutta samalla laillahan meille vanhemmillekaan mikään työpaikka ei korvaa omaa kotia..? Silti kaikki eivät voi olla kotona forever and ever.

oman vanhemman läheisyyttä.

kuin mun läheisyyttä. Esimerkiksi leikkiä, askartelua, musiikkia, ulkoilua ja ruokaa ja hyvien tapojen opettamista. sanotaanko, että vauva ei tarvitse muuta kuin vanhempansa läheisyyttä.

omat lapset olleet pkssa ja muistan kyllä oikein hyvin miten innostuneita aina olivat kaikista retkistä ja muista erikoisemmista jutuista mitä siellä tehtiin. Eivät ainakaan onnettomia siellä olleet :D

olen toiminut lastenhoitajana v.93 eri päiväkodeissa ja aina törmää tähän samaaan myyttiin.

alle 3v. ei tarvitse sosialistaa tai keksiä virikkeitä. Kotona voi tehdä ihan samaa ja vielä paremmin.



lapsen kanssa voi käydä erilaisissa kerhoissa yms. jos haluaa lapselle kavereita ja virikkeitä..

ainakin pienten puolella toimintahetket ovat hyvin lyhytaikaisia. askarrellaan, jumpataan, leikitään tai pelataan, hetket ovat ainakin meillä n. 15-40 min. ja sitten ulkoilemaan. (aamupäivisin). Välillä toki jätämme ulkoilun väliin, joka sekin harmi, jotta lapset saisivat rauhassa puuhailla. pukemiseen menee yllättävän pitkä aika.

eräs tuntemani ex pph on kyllä koko ex uransa aikana suhtautunut hoitolapsiin aivan kuin omiinsa ja varmasti paremmin kuin keskiverto äiti suhtautuu omiin lapsiin. Hän järjesti retkiä ja askartelua, esiintymisiä, laulua ja kävi luistelemassa ja ties mitä hoitolapsien kanssa ja välit lasten vanhempiin olivat erityisen lämpimät. Lapset olivatkin monesti hoidossa sen ajan ennen kuin siirtyivät kouluun tai sitten (muutamaksi) vuodeksi päiväkotiin ennen koulua. Päivät ei tosiaankaan olleet mitään tylsiä. Ruokakin oli paljon parempaa ja kalliimpaa, kuin mihin ruokarahakorvaus koskaan olisi antanut edellytyksiä. Täytyy sanoa, että tämä pph olisi kyllä ansainnut huomattavasti parempaa palkkaa tekemästään työstä.

kuin mun läheisyyttä. Esimerkiksi leikkiä, askartelua, musiikkia, ulkoilua ja ruokaa ja hyvien tapojen opettamista. sanotaanko, että vauva ei tarvitse muuta kuin vanhempansa läheisyyttä.

Kyse onkin alla kolmevuotiaasta.

elämää ei pätkitty tuokioihin kuten päiväkodissa eikä ollut teemoja vaan elämää. Siellä ne ihasteli koiranpentua, teki majoja metsään ja filmasi hoitajan videokameralla elokuvia meidän vanhempien iloksi. Tai oli vaan tekemättä mitään eli loikoilivat riippukeinussa.



Minusta se oli hienompi lapsuus kuin päiväkodissa virikkeestä toiseen.

Pieni lapsi kun ei todellakaan tarvitse mitään virikesirkusta, vaan ennekaikkea turvaa ja tuttuutta ja pientä ryhmää jossa olla turvallisesti, jollei se paras, eli oma kotihoito ole kovin pitkään yksinkertaisesti vaan mahdollista.

aikaisintaan siinä iässä kun osaa sujuvasti kerrata päivän tapahtumat voisin harkita, mutta tosiaan, mitä niin iso lapsi enää saa sellasesta paikasta irti? ei kai mitään.

Vein lapseni päivähoitoon vasta 3-4-vuotiaina. He viihtyivät hoidossa hyvin, mutta yksikään ei ikinä empinyt, jos sanoin että menetkö tänään hoitoon vai et, saat itse päättää. Kaikki halusivat jäädä mieluummin kotiin.

Hmm. Ei kai hoidon ole tarkoituskaan olla sama kuin oma koti? Sen sijaan olen käsittänyt, että pph-muoto olisi tarkoitus olla mahdollisimman lähellä sitä, koti kun on kuitenkin, vaikkei lapsen oma.



Ja jos on koko ikänsä hoitanut vieraita lapsia kotona, niin eiköhän siinä vaiheessa ala olla jo vähän väsynytkin hommaan. Ainakin tuntuu tulevan kriittiseksi. Tänä päivänä vaaditaan erilaisia asioita kuin vaikka 70- tai 80-luvulla hoitajalta.

Viimenen lauseesi selittää kaiken! ;)



Mistä asioista se hoitaja tietää? Minkälaisia koulutuksia hoitajalla on?



Itse vanhempanakin koitan tarjota lapsilleni elämyksiä ja retkiä. Se että ei itse halua tai jaksa on lapsilta pois. Ei se riitä että lapsi viedään jonnekin seisomaan tumput suorina odottamaan että äiti tai isi tulee hakemaan.



Jos olisin käynyt lapseni hoitajien kanssa tällästä keskustelua ja hoitaja sanoo vaan voi voi niin tekisin alueen valvojalle ilmoituksen: tuo kun ei vaan riitä! Siitä nyt lähdetään.

naiset joiden mielestä "lapsi pitää hoitaa kouluikään asti kotona".



Mun tyttäreni on ollut päiväkodissa 1,5 vuotiaasta asti. Nyt on kolmevuotias ja hirveellä tappelulla eilenkin hain tytön päiväkodista: Hän halusi jäädä leikkimään päiväkotiin, eikä tulla kotiin. Oli leikit kesken.

Viikonloppuaamuina eka kysymys: Mennäänkö tänään päiväkotiin?



Että joo, kyllä se varmaan kärsii siellä ihan hirveesti ja saa nyt traumoja kun vihaa niin paljon päiväkodissa olemista.



Mulle on aivan sama miten te mammat lapsenne hoidatte, mutta älkää tulko mulle sanomaan noita idioottimaisia absoluuttisia totuuksia, että sen ja sen ikäinen lapsi kaipaa vain äidin läheisyyttä. Fine, teidän lapsi ehkä, mutta vilkas ja sosiaalinen tyttäreni ei todellakaan kaipaa pelkästään mun läheisyyttä, vaan kavereita, retkiä jne mitä ihana päiväkotimme tarjoaa.

kuin mun läheisyyttä. Esimerkiksi leikkiä, askartelua, musiikkia, ulkoilua ja ruokaa ja hyvien tapojen opettamista. sanotaanko, että vauva ei tarvitse muuta kuin vanhempansa läheisyyttä.

Miksi se hyvien tapojen opettaminen lykätään pk:lle? Tai miksi lapset ulkoilevat, askartelevat, musisoivat ym. ainoastaan pk:ssa? Mitä ne lapset tekevät kotona?!

Minäkin työssä näen näitä vanhempia, jotka pitävät lapsia mahdollisimman paljon hoidossa virikkeiden takia ja makaavat itse kotona. Mikä estää sen kotona ja kerhoissa puuhailun? Miksi kotoa käsin ei voi tehdä retkiä? Miksi kotona ei voi askarrella tai laulaa? Netti on vinkkejä pullollaan niin askarteluun kuin retkeilyynkin.

Tietty lapsi nauttii päiväkodista, koska siellä hänellä on seuraa. Kotona ei. Mieti itse, oletko mieluummin vittuuntuneen ihmisen kanssa kotona peläten koko ajan, koska se lyö, vai päiväkodissa, jossa on niin paljon väkeä, että kenelläkään ei ole aikaa katsoa, mitä teet. Eli saa leikkiä sitä mitä tahtoo kenen kanssa vaan.

naiset joiden mielestä "lapsi pitää hoitaa kouluikään asti kotona". Mun tyttäreni on ollut päiväkodissa 1,5 vuotiaasta asti. Nyt on kolmevuotias ja hirveellä tappelulla eilenkin hain tytön päiväkodista: Hän halusi jäädä leikkimään päiväkotiin, eikä tulla kotiin. Oli leikit kesken. Viikonloppuaamuina eka kysymys: Mennäänkö tänään päiväkotiin? Että joo, kyllä se varmaan kärsii siellä ihan hirveesti ja saa nyt traumoja kun vihaa niin paljon päiväkodissa olemista. Mulle on aivan sama miten te mammat lapsenne hoidatte, mutta älkää tulko mulle sanomaan noita idioottimaisia absoluuttisia totuuksia, että sen ja sen ikäinen lapsi kaipaa vain äidin läheisyyttä. Fine, teidän lapsi ehkä, mutta vilkas ja sosiaalinen tyttäreni ei todellakaan kaipaa pelkästään mun läheisyyttä, vaan kavereita, retkiä jne mitä ihana päiväkotimme tarjoaa.

kun sielä on paremmat oltavat kuin kotona.

1½v on vielä liki vauva.

Toki lapsi valitsee paikan jossa on paremmat olot. PK:ssa saa ruokaa, leikkiä yms. jota laiska äiti ei viitsi tehdä.

Ettekö te tätä hokevat (lapsi viihtyy paremmin tarhassa kin kotona) tajua edes pitää suutanne asiasta kiinni. No aika rohkeaa toisaalta myöntää olenvansa niin surkea, että lapsetkin viihtyy paremmin muualla.

Käytiin vanhat hoitolapset isolla joukolla jättämässä viimeisen tervehdyksen hoitajan hautajaisissa viime keväänä. Niin mukava hoitaja oli kyseessä. Ennen eläkkeelle jäämistä kerkesi hoitaa paria lasta toisessa sukupolvessa. Omien lasten hoitajan kanssa edelleenkin vaihdetaan kuulumisia kun nähdään. Vaikka lapset on jo yläkoulussa.

Meillä oli ainakin kunnallinen pph niiin surkea! Ei todellakaan ollut kiinnostunut työstään, ei juuri ottanut syliin lapsia vaan ne leikki siel ihan keskenään.