Kokemuksia takertujista
Millaisia kokemuksia teillä on ns. takertujista / (sairaalloisen)riippuvaisista ihmisistä?
Kommentit (2)
oli niin rakastunut että lähetteli tekstareita joissa hoettiin koko ajan sitä kuinka kylmä hänellä on ilman minua ja kuinka hän vapisee ja tärisee peiton alla ja kuinka kyyneleet valuvat poskia pitkin - näimme sentään melkein joka päivä. Hänelle oli aina vain "meidän suhde" ja mulla oli paljon muutakin elämää. Mukava ja fiksu tyyppi kyllä muuten mutta täysin iilimato. Koko ajan piti olla kiinni ja kosketella ja kerran ruokapöydässä halusi että kuvaamme videolle kuinka olemme toisissamme kiinni ruokaillessakin - KÄSIRAUDOILLA!! Se ihminen söi mut ihan totaalisesti. Kerran olin 4 vrk yhteen menoon hänen luonaan kun mulla oli vapaata ja kun halusin viimeisenä vapaapäivänä olla kotona yksin ja harrastaa niin sanoi että voisin hakea harrastusvälineet hänen luokseen ja harrastaa siellä. Missä välissä??? Ja kun lähdin niin naama kuin apaattisella mopsilla seisoi eteisessä eikä tietenkään antanut mulle rauhaa kun olin mennyt kotiin vaan jatkoi tekstaritykitystä siitä kuinka vapisee ilman mua. Silloinkin kun joskus lähetin ihan vaan tavallisen tekstarin jostain asiasta, hän hehkutti että tietää minun rakastavan häntä tosi paljon kun ehdin tekstata kiireideni keskellä. Tietenkin se suhde sitten loppui kun takertumiseen ei muutosta tullut puhumisesta huolimatta, yritti kyllä mutta paheni vaan.
Mies ei osannut jättää minua millään tavalla rauhaan, hän soitteli, lähetteli viestejä ja facebookissa yksityisviestejä, en saanut hetken rauhaa. ajattelin, että on vain ohimenenä vaihe, rauhottuu kyllä. Ei 3kk eteepäin sama meininki jatkui. ei osannut pitää näppejään irti minusta, kokoaika piti olla jollain tapaa kiinni, halailla, pussailla tai muuten koskettaa.
Sanoin hänelle, että jos ei rauhotu niin ei tästä mitään tule. minun täytyy saada olla välillä rauhassa. sanoi ymmärtävänsä, mutta ei ymmärtänyt jatkoi älytöntä kuumotusta, viestiä pukkas milloin mistäkin asiasta. Päätin lopettaa suhteen, mutta ei lopettanut vieläkään. Soitti, syytti minua, perui sanomisiaan. hoki miten paljon pitää minusta.
Sain kaksi päivää olla rauhassa ja ajattelin, että hän oikeasti välittää minusta niin paljon. joten päätin kokeilla. soitin hänelle ja sanoin ehdot, että tilaa pitää antaa jos toinen sitä tarvitsee, hän sanoi ymmärtävänsä. Ei, Ei ymmärtänyt. Sama jatkui taas. Joka ikinen päivä, tunti, minuutti, jatkuvaa häirintää. kun sanoin, että anna minun olla, hän rupesi huutamaan, että minulla on toinen, ei ollut. kaipasin vain omaa rauhaa edes yhden päivän, ei voinut käsittää sitä, alko marttyyriksi ja veti "minä rakastan sinua" kortin taas esiin. Hän ei ymmärtänyt sitä että työntää minua pois käytöksellään, paheni vain, mutta en tiedä mitä tapahtui, sanoin vain pari päivää sitten, että jätä minut rauhaan tai alan vihaamaan sinua. Loppui kuin seinää.
Toivon, että se oli siinä, enkä kuule hänestä enää koskaan mitään. Oli niin ahdistavaa aikaa. Ei enää koskaan!