Lue keskustelun säännöt.
Oltiin rakenneultrassa, mies häipyi samantien kun päästiin tutkimushuoneesta.
05.10.2011 |
Oli elämänsä ensimmäisessä ultrassa ja raskaus on muutenkin ollut vaikea käsiteltävä hänelle (olen kirjoittanut täällä aiemminkin asiasta!!!) mutta ajattelin että ultran jälkeen hän käsittäisi todella että hänestä on tulossa isä.
Tais todellakin käsittää, vaikutti lähes vihaiselta (??) ja kiirehti töihin ennenkuin kerkesin edes tiskille pyytämään uutta aikaa. Ei kuulema kerennyt odottamaan että käyn labrassa jossa olis menny se 3 min. Kysyin kyllä että onko kaikki ok, ootko vihainen, mutta sanoi vain ei. Kävelin sitten yksin kotiin kyyneleet poskilla. Päivä jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa päättyikin näin :(
Onneksi vauvalla oli kuitenkin kaikki hyvin! Se on tärkeintä!
Kommentit (40)
taitaa olla ihan kuntakohtaista. Velkaisissa kunnissa on vain yksi ultra tarjolla, muut saa itse maksaa. Esim. meillä oli vain ultra siinä 12-13 viikon tienoilla, rakenneultrassa jos halusi käydä, piti käydä yksityisellä.
Kolmas ultra on raskauden loppuvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hittoa mä nyt teen? Olen kuin mitään ei ois tapahtunut, yrittäisin puhua miehelle vai mitä hittoa?!? ;o Tosiaan painotan että mies ei oo missään vaiheessa kauhean innoissaan lapsesta ollut!!
ap
(yksityiseltä) ja unohti mihin auto oli parkkeerattu.
Anna aikaa. Harmi ettei homma mennyt kuten olit toivonut ja anna toki itsellesikin lupa ola siitä surullinen, mutta me reagoidaan kaikki erilailla. Tsemppiä!
Toki itse vastaavassa tilanteessa sanoisin pettymyksestäni, mutta en syyllistäisi. Jos kovasti näyttää, ettei mies innostu lapsesta yhtään, niin sitten kyllä pitäisi jo käydä se vakava keskustelu "mitä tästä tulee?"
Lapsi on kuitenkin niin iso juttu, että kyllä siinä täytyis olla ainakin jotkin suuntaviivat selvillä, että ollaanko yhdessä ja toinen ei silti hoida lasta, tyyliin Risto-Matti Ratian ja Anun päätös. Haluaako mies panostaa tähän ja suhteeseen vai onko järkevintä erota tässä vaiheessa. Anteeksi nyt, kun sanon ihan suoraan, mutta tätä mieltä olen.
ole ollut asiasta innostunut? Mies ei halua isäksi ja piste; ei ole ilmeisesti koskaan halunnutkaan mutta on taipunut painostusten ja uhkausten edessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mene ittees ja katso peiliin. Oot asettanut miehen tilanteeseen, johon hän ei ole itse halunnut. Minäkin olisin vihainen.
1. Muuta miehestä erilleen
2. Ilmoita, että alat sitten etäisäksi kun ei sinusta näköjään oikeaksi ole
3. Nautit itse raskaudestasi joka on ainutlaatuista aikaa
4. Kun mies tämän jälkeen on kongreettisesti näkee mitä tapahtuu jos on itsekäs idiootti tulee ehkä siihen tulokseen, että kannattaisi käyttäytyä paremmin. Jos ei niin etpä menettänyt muuta kuin vuosien itkut ja hammasten kiristykset.
Älä vain sano, että yhdessä päätitte hankkia lapsen ja nyt mies jänistää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on parempi, että lapsella ei ole isää kuin että on isä, joka ei välitä. Mietithän tarkkaan ja ennen kaikkea lapsen parhaan kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kuulu nettipalstalle millään lailla, vaan teidän pitää keskenänne käsitellä tulevaan lapseen liittyvät tunteet.
Me ei olla koskaan edes nähty sua tai sun miestäsi, ei me osata sanoa muuta kuin "Porvoosta, päivää" tai "jätä se". Tunnet miehesi, tiedät mitä olet mennyt raskauden myötä tekemään, täältä et saa kuin huonoja neuvoja.
Mitä hittoa mä nyt teen? Olen kuin mitään ei ois tapahtunut, yrittäisin puhua miehelle vai mitä hittoa?!? ;o Tosiaan painotan että mies ei oo missään vaiheessa kauhean innoissaan lapsesta ollut!!
ap
Monet miehet eivät vaan yksinkertaisesti tajua raskausaikaa, ultrista huolimatta. Vauva konretisoituu sitten kun se syntyy. Sitä ennen mihete saattavat olla ihan veemäisiä, kun eivät vaan tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulle tosin tullut mieleenkään, että sen olisi sinne pitänyt tulla.
Eikä se tullut synnytykseenkään ja loppujen lopuksi erottiin kun lapsi oli 3 vee eikä oo sen jälkeen lasta tavannut.
Olen pahoillani, mutta kaikista miehistä ei vaan ole isäksi.
Ainakin mun mies oli vielä illallakin sekaisin ultran jälkeen. Ja sillä oli oikeasti kiire töihin suoraan ultrasta, mutta me oltiin kyllä sovittu että lähtee heti ja mä jään hoitamaan yksin muut asiat.
Onhan tässä aikaa vielä sopeutua monta kuukautta, ei mullekaan ekassa raskaudessa "Äitituntemuksia" alkanut heti tulla, itse asiassa vasta sitten tajusin kunnolla tilanteen kun vauva oli jo syntynyt ja muutaman päivän vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ihan oikeasti yllätys, en ole siis keplotellut itseäni raskaaksi. Raskaus todettiin juurikin rv 12 ja vaikka olis aiemmin huomattukin en silti olisi ikimaailmassa aborttia tehnyt. Kun nyt jo pieni ihme. Enkä itse oikein vieläkään tajua tapahtunutta?! Että oikeasti olen raskaana.
Niin, tässä nyt odottelen että mies tulis töistä (jos tulee) ja kattelen mitä sanoo / tekee... vähän taas itkettäis kun luki teidän vastauksia mut olen jo miehen käytöksen takia itkenyt NIIN PALJON, ettei enää jaksais nesteitäni tuhlata. (miehen ollut vaikea hyväksyä lasta koska sai alkunsa avioliiton ulkopuolella, MUTTA siitä sen enempää)
Tässä monta viikkoa jo meni tosi hyvin, puhuttiin hankinnoista, tulevaisuudesta, kaikesta, mutta kai se iski tosi kovaa nähdä vauva siinä kuvaruudulla. Annan aikaa enkä painosta, katsotaan miten käy. Kiitos vastauksista! :)
ap
mutta mies silti tuli ultraan, olisi voinut jättää tulemattakin!
Minä olisin halunnut miehen tulevan ultraan, mutta ei muka voinut ottaa töistä vapaata!:( Me molemmat haluttiin lapsi, lapsi sai alkunsa hoidoilla mutta silti mies ei "ehtinyt" yhteenkään ultraan!:/
Nyt kun lapsi on maailmassa niin miehestä kyllä huomaa miten tärkeä tuo lapsi hänelle on!
ehkä se vie aikaa että miehesi tottuu ajatukseen että teille tulee lapsi?!?!
mies ei edes ollut ekassa ultrassa, vaan vasta toisessa.
N. 8kk lopulla yksi ilta totesi mulle vaan, että "meille tulee ihan oikeasti kohta vauva".
Tähän minä sitten että "hyvä kun nyt huomasit =)"
Silti se on nyt mitä rakastavin ja osallistuvin isä.
Tosin aika kohtuutonta laittaa sut yksin kävelemään, siitä mäkin suuttuisin.
Raskauden aikana itku on aika herkässä, joten yritä ajatella myös järjellä. Kerro, että tuntuu pahalta. Kaikki (miehet) ei ihan oikeasti tajua, miten tärkeä vaikka se ultra oli sinulle. Meillä mies alkoi putsata ilmanvaihtolaitetta kun pääsimme esikoisen kanssa kotiin sairaalasta. Hänellä olisi ollut viisi iltaa aikaa tehdä se kun olimme sairaalassa. Ilmeisesti meni jotenkin niin hämilleen uudesta tilanteesta, että piti päästä tekemään jotain näennäisesti hyödyllistä. Meinasin alkaa räyhäämään, että eikö tämä vauva kiinnosta sua yhtään, mutta onneksi pidin suuni kiinni.
jos miestä jo syyllistetään ja painostetaan alkuraskauden aikana. Eihän tuossa ole enää mitään toivoa siitä, että mies osaisi tehdä jotakin oikein lapsen suhteen tai perheen suhteen seuraavan 10 v aikana.
Yrittäkää nyt mammat tajuta, että miehelle ei erity erityisiä hormoneita, jotka pistävät pöntön sekaisin eikä asiaa puida tuntikausia päivässä ystävien kanssa tai netissä.
Siinä on normimiehelle sulattelemista, että tulee isäksi ja ihmettelee puolisonsa muuttumista vielä enemmän höyrypääksi kuin mitä se oli aikaisemmin.
Eli miehelle ultrassa käynti ei ole niin euforinen ja kokonaisvaltainen kokemus kuin naisille. Miestä tuntematta oletan, että se riitti, että on todettu, että normaalisti menee eikä näy ongelmia.
kun vielä on yllätysraskauskin ei todellakaan mun mielestä ole vielä peruste erolle!!
Ei se mies sitä lasta ymmärrä kuin aikaisintaan sen jälkeen kun vauva on jo syntynyt ja vielä siitäkin menee vähän aikaan ennen kun menee jakeluun.
Hellittäkää vähän mammat :-)
se sama, jonka mies häpesi raskautta kun lapsi oli avioliiton ulkopuolella siitetty?
Ja tosiaan, palstailijoilla on välillä luetun ymmärtäminen ihan nolla-tasoa...