Miten kauan teillä on kestänyt ponnistusvaihe synnytyksessä?

Eka 20 min. Ja toka 3min.

viestistä mieleen, että mulla kyllä epiduraali vaikeutti ponnistamista, kun supistukset tuntuivat niin heikosti. Piti katsoa monitorista, koska supistus oli tulossa. Toisaalta, kai se epiduraali oli pakko laittaa, kun mulla oli oksitosiinitippa monta tuntia lorottamassa, koska supistukset heikkenivät ja olivat niin lyhyitä.

Olen lukenut monta kertomusta siitä, miten epiduraalia pitää joskus vaatia. Mulla taas epiduraali laitettiin, ei kysytty ollenkaan, haluanko. En kritisoi kätilön päätöstä, koska se oli varmaan tuon tipan takia ihan oikea ratkaisu, MUTTA olisi ollut kiva, jos kätilö olisi keskustellut asiasta kanssani.

Hassua muuten tuon mun epiduraalin kohdalla, supistuskivut katosivat lukuun ottamatta tosi kovaa kipua perseessä! Onneksi sain vielä epiduraalin toisen kierroksen jälkeen nousta seisomaan, se helpotti pyllykipua ;)

Ap

Synnytys kesti n. 24 tuntia. Vedet meni, supistuksia ei tullut ilman oksitosiinia ollenkaan ja lapsen sydänäänet heikkeni joka supistuksella. Avautumista ei tapahtunut juuri ollenkaan siltikään. Sain epiduraalin ja nukuin noin kuusi tuntia, jonka aikana epiduraalin vaikutus lakkasi. Pyysin kätilöopiskelijalta lisää epiduraalia (tai jotain), koska supistukset oli tosi kipeitä, vaikkei ne ollut saanutkaan mitään aikaiseksi, ja opiskelija tarkisti tilanteen ja olin auennut tuona aikana 1 cm:n lisää eli 4 cm yhteensä. Odoteltiin sitten varsinaista kätilöä tarkistamaan opiskelijan havainnot noin 10 min. Kun varsinainen kätilö saapui ja kerroin toiveeni, niin yhtäkkiä tuli hirveä tarve ponnistaa. Kätilöille tuli hieman kiire, koska ne ei todellakaan ollut kuvitellut sellaista edistymistä. Olin kokonaan auki, ja koska epiduraali oli lakannut vaikuttamasta, ponnistaminen oli helppoa. Vartin päästä sainkin sitten jo tytön rinnalle.

Kolmannen kestoksi laitettiin 5 minuuttia, mutta ei se niin kauaa kestänyt. Kätilö sanoi, että ekankin ponnistuvaihe oli nopea siihen nähden, että avautumisvaihe oli kestänyt 38 tuntia.

Ja oli synnytyksen helpoin osuus, olisin voinut tehdä sen heti uudestaan. Epiduraali oli vielä päällä, joten yhtään en tuntenut kipua, vain takapuolessa tykyttävä ponnistuksen tarve. Sen sijaan se 18 tuntia kestävä avautumisvaihe ja ne supistuskivut olivat aivan järkyttäviä...

Tunsin, että sattui vasemmalle ja siltä puolelta hieman repesinkin. Kätilö kuitenkin käski ponnistaa vaikka mikä tulisi, ja uskoin.



Hyvin meni kuitenkin kaiken kaikkiaan.

ja apuna pari imukuppivetoa. Hiki tuli, mutta ei se mitenkään kivuliasta ollut.



Tokassa 5 minuuttia, tuli vängällä ulos lapsiveden mukana.

tulihan se. Seuraavia (parikiloisia keskosia) 20min ja 7min.

Eka tuli imukupilla 30min ponnistamisen jälkeen, kun vauvalta heikkeni sydänäänet niin radikaalisti. Koko synnytys kesti 8h 15min. Toinen tuli 6 tunnin avautumisen jälkeen kahdella ponnistuksella vaikka oli kasvotarjonnassa. Kolmannen synnytyksessä avautuminen neljästä sentistä ponnistamiseen kesti vain 30 min, jonka aikana supisti ihan koko ajan. Edellinen supistus ei ehtiny loppua kun uusi jo alkoi. Jouduin pidättelemään, kun kätilö ei aluksi uskonut, että mun on vaan pakko ponnistaa. Koko ajan jouduin himmailemaan, ettei tule repeämiä. Koko synnytys 4h, ponnistaminen 2min.

Esikoinen 12 min.

Keskimmäinen 8 min.

Kuopus 3 min.

Esikoisesta (49cm/3025g) kesti kuutisen minuuttia.



Keskimmäisestä (52cm/4195g) kolme minuuttia.



Kuopuksesta (51cm/4kg) parikymmentä minuuttia.



Kuopuksen kanssa venähti ponnistusvaihe, koska olin pirun väsynyt ja lopulta vauva jäi hartioista jumiin.

vauva sai 10 pojoa kestosta ja imukupista huolimatta. Hapensaantihan liittyy siihen, että kuljettaako istukka sitä riittävästi. Jos äiti hengittää huonosti ja pinnallisesti, ei happea vauvalle riitä...

Synnytyksen paras osa oli ponnistusvaihe. Synnytys oli käynnistetty, ponnistusvaiheen kesto 24 min, ei kipuja mutta kunnon ponnistamisen tarve (olin saanut epiduraalin, mutta ei vienyt supistuskipuja. lisäksi kamala hermosärky joka supistuksella.)

Synnytyksen paras osa oli ponnistusvaihe. Synnytys oli käynnistetty, ponnistusvaiheen kesto 24 min, ei kipuja mutta kunnon ponnistamisen tarve (olin saanut epiduraalin, mutta ei vienyt supistuskipuja. lisäksi kamala hermosärky joka supistuksella.)

Mulla oli järjettömän hidas ja pitkä ja kivulias avautumisvaihe. Synnytys jouduttiin käynnistämään jo viikolla 36 lapsiveden tihkumisen takia, kohdunsuu ei ollut avautunut vielä yhtään. Sairastuin vielä kohtutulehdukseen yms. ja avautuminen vain kesti ja kesti. Lisäksi epiduraali ei vanhan häntäluu-murtumisen takia toiminut lainkaan.

Joten ponnistusvaihe oli synnytyksen paras vaihe, pääsin tositoimiin ja ponnistusvaihe kesti 20min. Lapsi oli ensimmäiseni.

1. RV 41+6

4085g / 48 senttiä. Ponnistusvaihe 47 minuuttia, ei kipuja (avautuminen oli kivulias vaihe), ei ponnistamisen tarvetta juurikaan, vauva jotenkin ylhäällä ponnistuksen alkaessa. Puudutuksena avautumisvaiheessa spinaali, joka oli ehtinyt haihtua ponnistusvaiheeseen mennessä.

toisen asteen repeämä ja eppari.



2. RV 38

3920g/50 senttiä. Tosi nopean synnytyksen päätteeksi 10 min ponnistus. Synnytys luomuna ja mittaa koko synntyksellä 1 tunti, 40 minuuttia. Jonkin verran kivulias ponnistusvaihe tällä kertaa ja myös ponnistamisen tarve selvä.

Pieni nirhauma, 3 tikkiä laitettiin.

tokassa 5 min. kolmannessa 3min.

ja kesti sen 30 min. mieestäni synnytyksen helpoin kohta. ehk ainoa joka sitä mieltä. mutta ne saatanalliet poltot 14 h, ja sitten ku poonistettiin ni ajattelin vaan että kohta on ohi! :D hurra!

31min ja toka 15 min :)

Piti pidätellä, ettei syntynyt hississä..

1h 20min ponnistusta, jota ennen n. 21h avautumisvaihe. Lapsi avotarjonnassa ja toisen asteen repeämät. Tuli 2 viikkoa etuajassa, paino 3300g. Jos olis tullut LA, ei olis enää mahtunutkaan. Fiksu vauva.



Mies sanoi myöhemmin, et kätilö oli sanonut ponnistusvaiheen lopussa, et vielä kaksi supistusta ja sit imukuppi. Sitä ei sit tarvittu kun sain ite ponnistettua. Epiduraalia 4,5 annosta koko synnytyksen aikana, mutta ei se enää lopussa tainnut vaikuttaa kun ihan hyvin tunsin ponnistamisen tarvetta ja tunto oli ainakin jaloissa.



Hyvin meni silti, eikä jäänyt traumoja. Ja ne jotka saarnaa että kyllä oma suhtautuminen vaikuttaa, niin se on kyllä ihan höpöä. Mä ainakin pelkäsin saatanasti ja en luottanut yhtään itseeni synnyttäjänä. Sitten kaikki olikin positiivinen yllätys! Kyllä pessimismi kannattaa :)

Toisessa 2min. oli laitettu mutta oikeasti ei niin kauaa kestänyt.



Kohta kolmas. =)