Miten kauan teillä on kestänyt ponnistusvaihe synnytyksessä?

1. ponnistusvaihe kesti 3 min

2. ponnistusvaihe kesti 15 min (kasvotarjonta)



Melko kivuttomasti ovat menneet, hieman ilkeältähän se tuntuu, mutta mitään traumoja ei ole jäänyt.

Se oli oikeestaan ainoa asia mihin itse pystyi vaikuttamaan koko synnytyksessä ja sen osasin tehdä oikein, kehuivat vielä. Kaikki muu sitten menikin perseelleen koko synnytystä ajatellen ja ne asiat ei riippuneet minusta pätkääkään, vaan hoitajista ja lääkäreistä.

Eli kiitti vaan karmeasta kokemuksesta.

esikoisesta: 30 min ja eppari tehtiin.



Toisesta: virallisesti 20 min mutta alussa ei ollut ponnistamisen tarvetta joten odoteltiin semmonen 10min. Aktiivisesti ponnistin 10 min. Vauva oli ylhäällä eikä ollut kunnolla laskeutunut, joten sekin osaltaan pitkitti ponnistusvaihetta.



Sille joka kysyit pidättelemisestä kun ponnistuttaa mutta kohdunsuu ei vielä täysin avautunut. Mulla oli esikoisen synnytyksessä tuota reilun tunnin ajan. Se oli ihan helvetillistä, pahin tunne koko synnytyksessä. Tekee mieli työntää tulemaan mutta ei saa...

1. 2 minuuttia

2. 1 minuutti

3. 1 minuutti



tehokasta eikö totta

Mitään en tuntenut epiduraalin takia, pystyin kuitenkin työntämään kunnolla. Hyvin meni.

45 min

ja lopulta imukupilla syntyi. Kamala kokemus, tahdoin vain kuolla. Ja nyt uudelleen raskaana muutaman vuoden jälkeen, vaikka vannotin ettei lapsia tule, jollei joku muu ne synnytä.

1. kerralla ponnistin 13 minuuttia, vauva oli 4635g. Helppo oli ponnistusvaihe.



2. kerralla ponnistusvaiheen kestoksi merkattiin 3min, tämä oli kätilön karkea arvio ("Kyllä siinä meni varmaan yli minuutti, laitetaan nyt kolme"), koska voimakas ponnistustarve tuli yllättäen eikä kätilö ehtinyt kuin ottamaan vauvaa vastaan.

viestistä mieleen, että mulla kyllä epiduraali vaikeutti ponnistamista, kun supistukset tuntuivat niin heikosti. Piti katsoa monitorista, koska supistus oli tulossa. Toisaalta, kai se epiduraali oli pakko laittaa, kun mulla oli oksitosiinitippa monta tuntia lorottamassa, koska supistukset heikkenivät ja olivat niin lyhyitä.



Olen lukenut monta kertomusta siitä, miten epiduraalia pitää joskus vaatia. Mulla taas epiduraali laitettiin, ei kysytty ollenkaan, haluanko. En kritisoi kätilön päätöstä, koska se oli varmaan tuon tipan takia ihan oikea ratkaisu, MUTTA olisi ollut kiva, jos kätilö olisi keskustellut asiasta kanssani.



Hassua muuten tuon mun epiduraalin kohdalla, supistuskivut katosivat lukuun ottamatta tosi kovaa kipua perseessä! Onneksi sain vielä epiduraalin toisen kierroksen jälkeen nousta seisomaan, se helpotti pyllykipua ;)



Ap

Lapsi oli 2,9 kg (rv 39 syntyi).



Toista lasta väkerrettiin toista tuntia ulos ja lopulta tuli sektiopäätös, kun oli väärässä tarjonnassa ja sydänäänet romahtivat.



Muuten tämä jälkimmäinen ei olisi ollut kovin kamala kokemus, mutta kätilö ei uskonut, että tunnen supistukset, joten laittoi tolkuttomasti oksitosiinia vauhdittamaan ponnistamista. Ei se mitään, kun sain ponnistaa, mutta sitten kun kärrättiin leikkaussaliin eikä saanut ponnistaa ja kädet ja jalat sidottiin kiinni. Voin sanoa, että KARJUIN. Elämäni ihanin hetki on ollut se hetki, kun epiduraali alkoi viimein vaikuttaa. Anestesialääkäri vähän pelästyi sitä karjumistani ja laittoi niin tujusti epiduraalia, että neljä tuntia sektiosta en saanut vielä edes sormiani liikutetuksi vaan olin sellainen avuton, tärisevä paketti heräämössä...



Toinen lapseni oli 3,5 kg eli ei kovin iso. Tästä olenkin sitten päätellyt, että kovin isoja vauvoja ei taida minusta tulla ulos. Olen kuullut, että osa onnistuu virhetarjonnasta huolimatta näitä lapsia alakautta synnyttämäänkin, mutta minulta ei onnistunut. :( Kuitenkin ponnistin kuulemma todella hyvin eli ei olisi pitänyt olla siitä kiinni.

Samat fiilikset tällä hetkellä!

Vierailija - 05.10.11 10:33 (ID 13523059)

1h50min eli tulipa väkerrettyä. (imukuppi auttoi lopuksi) Yhtään lasta en enää tee, kiitos.

Mulla kesti ponnistaminen 2 h, imukupin kanssa väkerrettiin 40 min. Otti aivan saatanan kipeää ja olin aika varma, että vauva kuolee siihen repimiseen. Ap

Vuorokauden lastenosastolla happivajeen takia.Kiitos!

Mun 2h ja 15 minsan ponnistui loppui sektioon. Lapsi joutui 3 päiväksi lastensairalaan, syynä hengityskatkokset. Voi oliko jo pitkittynyt ponnistusvaihe syynä?

Olen kuullut, että osa onnistuu virhetarjonnasta huolimatta näitä lapsia alakautta synnyttämäänkin, mutta minulta ei onnistunut. :(

oman kokemukseni perusteella en voi suositella ;) Mun vauva oli aika iso ja avotarjonnassa, jonka takia tuo ponnistusvaihe olikin niin kivulias ja pitkä. Huonot supistukset eivät auttaneet asiaa.

Mä ehdottelin vienosti kätilöille ja lääkäreille sektiota, kun tuon imukupin kanssa oli tuhrattu jo kauan, mutta ne sanoivat, että ei leikata, koska episiotomia on jo tehty. Siinä tilanteessa ajattelin, että MITÄ VITUN VÄLIÄ, mutta ymmärsin kyllä sitten myöhemmin, miten rankkaa olisi ollut toipua sekä epparista että sektiohaavasta.

Rankkoja kokemuksia tuntuu olevan monella. Mulla on synnytys vielä niin lähellä, että pakko tilittää sitä koko ajan. NLA:n terkkari suositteli, että kävisin jälkitarkastuksen jälkeen pelkopolilla.

Nyt meen herättämään miehen ja keittämään sille kahvia! Kiitos kun jaoitte kokemuksenne kanssani.

Ap

Eka 50 minsaa. Ja oli synnytyksen kivuliain ja kamalin aika.



Toivoin tokasta paljon lyhyempää aikaa lyhyempää mutta siihenkin meni 30 minsaa. Se ei ollut ihan niin kivuliasta mutta kamalaa oli sekin.

Jatkan vielä, että lapseni oli kasvotarjonnassa.

Ohhoh, mä oon luullut, että kasvotarjonnassa olevaa vauvaa ei voi synnyttää alakautta! On mahtanut olla hurjan vaikea synnytys...

Ap

1,5 h - imukuppi - iso lapsi: 4,2 kg ja 9 pistettä



Käynnistys - 30 min - imukuppi - kasvotarjonta: 3,5 kg ja 8 pistettä



Käynnistys - 2 min (oikeastaan pidättelin kun minua juoksutettiin osastolta saliin) - 3,4 kg ja 7 pistettä



Ekasta olen iloinen että se edes syntyi, sektiota alettiin juuri valmistella. Tokassa kävi huono tuuri. Kolmas taisi olla sopivan kokoinen syntymään, mutta napanuora oli kaulan ympärillä ja naama mustelmilla. Sen verran hurjaa on ollut, pisteet laskevat vauva vauvalta ja virheitäkin on tehty sairaalassa, etten enää uskalla.

ja 10 minuuttia kesti, heti alkuun otettiin imukuppi käyttöön, koska vauvalta hävisi sydänäänet jatkuvasti.

1. lapsi 3,7kg 53 cm, ponnistus n 45 minuuttia, en kyllä ponnistellutkaan kunnolla ennen kuin ihan lopuksi, ja silloin vauva tulikin ulos. Ei ollut kivuliasta ollenkaan, ei ollut mitään puudutteita tai lääkkeitäkään ( avautumisvaihe oli ollut kivulias)



2. lapsi 3,4 kg 50 cm syntyi veteen, ei tarvinnut ponnistaa ollenkaan, kun keho ponnisti itse kouristuksenomaisesti vauvan ulos. En siis olisi pysytynyt pidättelemään hetkeäkään vauvaa. Vauva ulos kahdella ponnistuksella ( kouristuksella) Hurjaa ja pelottavaa, mutta ei sattunut, tässä synnytyksessä oli avautumisvaihe kivulian, ilokaasulla mentiin.



3. lapsi 2,8kg 49cm ponnistus 3min. Olisi tullut nopeamminkin, mutta kätilö neuvoi ponnistelemaan ihan pikkuhiljaa, että kudokset pysyy mukana ja ehtii venyä. Ja hyvin sujui, ei tullut yhtään tikkiä.

Oli niin nopea ja helppo ekasynnytys, että kätilökin sanoi, että mun täytyy tehä paljon lapsia lisää :p

Ohhoh, mä oon luullut, että kasvotarjonnassa olevaa vauvaa ei voi synnyttää alakautta! On mahtanut olla hurjan vaikea synnytys... Ap



olevan synnyttäminen ehkä vielä vaikeampaa.