Itsekkäät isovanhemmat? Mitä mieltä?
Mitä mieltä olette isovanhemmista, jotka asuvat yli puolet vuodesta Espanjassa (loka - huhtikuu). Kesäksi tulevat Suomeen, mutta silloinkin ovat melkein koko ajan mökillä, jonne on kotikaupungista matkaa sata kilometriä. Kaupungissa asuu isovanhempien aikuiset lapset ja lapsenlapset. Isovanhemmilla on siis asunto myös kaupungissa. Lapset ja lapsenlapset ovat aina tervetulleita sekä mökille, että Espanjaan, mutta muuten esim. lastenhoitoapu on melko minimaalista, koska he eivät ole paikalla sillon kun apua tarvitaan. Isovanhemmat ovat hyväkuntoisia kuusikymppisiä.
Kommentit (121)
odotitko, että isovanhemmat on joku lastenhoitoautomaatti silloin kun lapses hankit?
Eikö ollut silloin tiedossa, että he haluaa olla jotakin muutakin?
Itse asiassa asuivat jo silloin Espanjassa kun lapseni sain. AP
tyytyväinen tollaseen tilanteeseen. Miellä taas isovanhemmilla tuntuu olevan aika vähän omaa elämää kun tuppautuvat melko paljon meidän elämään ja lähes joka viikonloppu pitäis nähdä heitä. (molempien vanhemmat asuu n. 5km säteellä) Tietenkin kultainen keskitie olis se paras mutta itse koen jo jonkulaista ahdistusta liian läheisriippuvaisista isovanhemmista :)
miehen vanhemmat olivat kaukaa viisaita.
He halusivat ihan pienestä pitäen hoitaa/hemmotella lastenlapsiaan vuorotellen. Kun lapset kasvoivat, anoppi vei tyttöä tanssitunneille ja kuvataidekouluun. Appiukko kuskasi poikaa treeneihin.
Appivanhemmillä on ikää, mutta ovat vielä hyväkuntoisia ja pärjäävät kotona, kun saavat apua. Tyttäremme perhe käy heillä tiistaisin, jolloin vierailun yhteydessä siivoavat jne.
Poikamme perhe käy heillä perjantaisin. Jolloin hoitavat kauppa-asiat, laskut nettipankissa jne.
Koko poppoolla nähdään merkkipäivinä ja juhlapyhinä.
Tuli vain mieleen, että miten nämä isovanhemmat ovat ajatelleet, että miten usein ja ketkä heitä käyvät katsomassa vanhempana? Eihän lastenlapset ja heidän lapset edes "oikeasti" tunne heitä. Ei ole päivittäisi hassuja juttuja muisteltavana.
Tuli vain mieleen, että miten nämä isovanhemmat ovat ajatelleet, että miten usein ja ketkä heitä käyvät katsomassa vanhempana? Eihän lastenlapset ja heidän lapset edes "oikeasti" tunne heitä. Ei ole päivittäisi hassuja juttuja muisteltavana.
juuri tätä ajan takaa! AP
Minun vanhemmat asuu ihan vieressä, mutta jotenkin heillä on niin kiire juosta kaiken maailman matkoilla ja harrastuksissa, että emme heitä juuri näe. Meillä tosin ei ole niin läheinen ja hyvä suhde, että yhdessä hengailu olisi jotenkin luontevaa.
Ymmärrän, että sinua harmittaa. Olisi voinut kuvitella, että he edes olisivat harkinneet Suomeen muuttoa kun lapsenlapsia syntyy. Ihan vaikka itsensä takia. Mutta eipä ole tainnut tulla mieleenkään, että näin voisi tehdä. Ovatko he koskaan puhuneet asiasta? Valittaneet, että Suomen kylmä ja pimeä talvi altistaa ihan kauhealle masennukselle? Onko heistä ihan hyvä, että käytte joululomalla piipahtamassa?
Toivon todella hartaasti, että jos joskus saan lapsenlapsia niin minusta tulee luonteva osa heidän elämää. Ärsyttää meidän perheen tapa pönöttää kankeasti joulupöydässä kun tätä joulua pitää nyt viettää kun tämä on perhejuhla. Pitäisiköhän lähteä jouluksi Kanarialle?
suhde on varmaan ihan hyvä, mutta ei mitenkään kauhean läheinen. AP
olisi normaalia, jos isovanhemmat olisivat edes kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Meillä tilanne, ettei apua saada, kylään ei kutsuta eikä tulla vaikka kutsuttaisiin - lapsenlapset eivät vaan kiinnosta. Ei oleteta eikä edes pyydetä lastenhoitoapua, otetaan maksullinen vahti jos harvoin on tarvetta. Joo, ei, isovanhempien ei tarvitse vahtia ja olla lastenhoitoautomaatti, mutta olisi kiva jos edes näkisivät. Mutta tätä tää nykymeno on. Meillä appiukko ja anoppi on koko kesän mökillä, talvella muuten vaan niin kiireisiä, ettei ehdi nähdä. Kuitenkin apu sinne päin kelpaisi, kukkien kastelu, kerran vuodessa esittää hyviä isovanhempia pikkujoulukutsuilla. Meidän osalta tuli stoppi, ei kiinnosta. Eli niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, turha odotella apuja vanhoilla päivillä.
On hienoa, että jo kuusikymppisenä voi nauttia tuollaisesta elämästä. Mutta saan isovanhemmista sellaisen välinpitämättömän kuvan: eivät halua olla osa lastensa ja lastenlastensa arkea, eivät halua sikäli olla 'lähellä'. Itse koen näin, koska minusta on kiva viettää aikaa appivanhempieni kanssa yhdessä ja tiedän ja tunnen heidän olevan kiinnostuneita lapsenlapsistaan. He ovat myös siitä ihania, että haluavat hoitaa lapsiamme, mutta arvostan suuresti myös yhdessä viettämäämme aikaa. Omat vanhempani taas näen itsekkäinä ja välinpitämättöminä, koska heille lapsenlapset eivtä ole niin tärkeitä. Ymmärrän toki, että jokaisella on oma elämänsä, mutta on ihan kiva, kun isovanhemmat osoittavat kiinnostustaan lapsistaan ja lastenlapsistaan, riippumatta siitä hoitavatko he heitä vai eivät.
Ei todellakaan hoida meidän lapsia, kun ei jaksa.
Itsekkin aion elää vanhuuteni itsekkäästi.
En voi elää sitä loppuelämäänsä sidoksissa johonkin hoitopalveluihin, sillä viimeisiä nautinnon vuosia viedään eläkeiässä.
Lapsenlapsista voi olla kiinnostunut muutenkin, eikä se tarkoita lastenhoitoa.
Nykypäivänä en ymmärrä, ettei jakseta hoitaa omia lapsiansa itse.
mutta minä palvelen mummoa ja mummo on juttuseurana lapsilleni.
Minusta nuorempien ei pidä rasittaa vanhuksia.
Lapset rakastavat mummoa ylikaiken, vaikkei mummo ole heitä koskaan hoitanut tai ottanut yökylään.
T.Edellinen.
tässä kyse APn vanhemmista vai appivanhemmista?
kuin istun kerrostaloasunnossa kymmeniä vuosia odottamassa, tuleeko ne lapsenlapset tervehtimään kiitokseksi kun heidän vuokseen uhrauduin ja en edes seuramatkalle uskaltanut lähteä jos hoitoapuani olisi tarvittu.
Eläköön itsekkäät isevanhemmat. Menkää ulkomaille ja nauttikaa elämästä. ei ne lapsenlapset teillä käy, vaikka uhrautuisitte ja myisitte mökkinne ja hoitaisitte vuorokaudet ympäri.
Tuli vain mieleen, että miten nämä isovanhemmat ovat ajatelleet, että miten usein ja ketkä heitä käyvät katsomassa vanhempana? Eihän lastenlapset ja heidän lapset edes "oikeasti" tunne heitä. Ei ole päivittäisi hassuja juttuja muisteltavana.
juuri tätä ajan takaa! AP
Asumme nykyisin ulkomailla ja kaipaan juuri sitä arkista tapaamista isovanhempien kanssa. Että kahvitellaan puolin ja toisin ja nähdään usein, haravoidaan vaikka yhdessä lehtiä pihalla. En hoitoapua tai muuta, vaan arkista yhdessäoloa.
tässä kyse APn vanhemmista vai appivanhemmista?
Appivanhemmat ovat kuolleet. AP
ET-lehti on tehnyt kiitettävää työtä vieraannuttaakseen isovanhemmat lapsenlapsista. Siellä on vuosikaudet saarnattu, miten eläkeläisten tulee keskittyä vain itseensä ja harrastuksiinsa ja mukavuuteensa ja matkailuun. Jos lapsenlapsia hoitaa, siitä pitää periä sama maksu kuin maksullinen hoitaja saisi. Mutta hyvä tilannehan teillä sentään on, että seuranne on tervetullutta, kunhan itse aktiivisesti sinne mökille menette, tai Espanjaan. Pyrkikää hyödyntämään sitä isovanhempien Espanjan-kämppää käymällä siellä esim. syksyllä ja keväällä, isovanhempien ollessa Suomessa.
täytyykin muistaa tätä juttua sitten kun oma jääpala-äitini tarvitsee apua.Kauppamatkasta tuntikorvaus ja kilometrit,kynsien leikkuusta normaali jalkahoidon hinta(olen kosmetologi) jne..
Oma lapseni on ollut 3 kertaa vanhemmillani hoidossa,aina on ollut jotain muuta tärkeetä.Nyt murrosiän kynnyksellä lapseni ei ole kiinnostunut pitämään mitään yhteyttä.Jos omiin lapsenlapsiin ei luo mitään suhdetta pieninä,on nyt myöhäistä.Itsekkäitä ovat,omani vielä katkeria ja kateellisia.Oikeestaan mulla ei ole niille mitään asiaa.Ja omaa rahaa on niin paljo että iha sama vaikkei tulis senttiikä perintöö!
Lapsenlapsista voi olla kiinnostunut muutenkin, eikä se tarkoita lastenhoitoa.
Nykypäivänä en ymmärrä, ettei jakseta hoitaa omia lapsiansa itse.
Kyse ei ollut lastenhoitoavusta.
Eläköön "lastenhoitoautomaattikortti"!
t. 71
mutta omilla lapsillani on kahdenlaiset isovanhemmat
- raihnaiset jotka eivät jaksa lasten tuomaa epäsiisteyttä ja melua
- aktiiviset joilla on hyvin harvoin aikaa osallistua lastenlasten elämään, vaikka asuvatkin samassa kaupungissa. Aina on kuitenkin jotain mielenkiintoisempaa tai muuten antoisampaa kuin esim. lastenlasten synttärit.
Kummaltakaan on turha odottaa minkäänlaista osallistumista lastenhoitoon, osallistuminen edes lasten synttäreille on hyvin epävarmaa.
Mulle ei tuottaisi mitään tyydytystä "kostaa" kummillekaan isovanhemmille sillä etten huolehtisi heistä sitten kun eivät selviä ilman apua, mutta se mitä tässä kyllä on ihan lopullisesti menetetty on lasteni suhde isovanhempiinsa. Mitään kunnon ihmissuhdetta ei heidän välillään ole, eikä se siitä tule muuttumaan että jonain päivänä isovanhemmat ovat niin vanhoja että meidän vanhempien pitää ruveta huolehtimaan vanhemmistamme.
Oli vähän eri meininki omassa lapsuudessani, jolloin isovanhemmat olivat tärkeä osa meidän perhettä.
Ap kuvailee, että kaikki ovat tervetulleita sinne espanjaan ja kesällä mökille. Niin mikä tässä on itsekästä? Nehän tarjoavat sitä yhdessäoloa koko perheen kesken mutta ei, itsekäs av mamma tarvitsee ilmaisen lapsenpiian. Ei ap:ta ja kaltaisiaan kiinnosta ne suhteet isovanhempiin vaan oma laatuaika ilman lapsia.
Kyllä elämän loppupuolella on jo oikeus omaan elämään. Sitäpaitsi tämän päivän isovanhemmat eivät ole kinunneet itselleen omaa aikaa niinkuin nykyvanhemmat. Kyllä ne mukulat oli joka paikassa mukana ja siellä mummolassa oltiin kaikki yhdessä.
Eikö se ihmissuhde synny jos olisitte sen mummon luona kaikki?Niin ettei mummot kokisi olevansa vain palveluautomaatteja?
AP