Mies tuli töistä, söi ja painui tietokoneelleen pelaamaan.

Kyllä se hetkeksi skarppaa jos oikein raivoan, mutta yleensä se kestää viikon ja sitten palataan entiseen. Tätäkö tää on koko loppuelämä?

Ikävä kyllä, toista ihmistä et voi muuttaa. Mies muuttuu vain jos tajuaa asian itse, ja siihen ei auta mikään raivoaminen.

Joku aika sitten sanoin miehelle että en ole onnellinen tässä liitossa enkä halua näin elää loppuelämääni. Ei yhteisiä haaveita, suunnitelmia, asioita, ei mitään. Sanoin että on ikävä istua yksi sohvan nurkassa kun toinen on naimisissa tietokoneen kanssa. Jos haluaa pelata yhtä paljon koko loppuelämänsä, on parempi laittaa kamat kasaan ja erota.

Nyt on toiminut noin kuukauden se, että mies on tehnyt kotona enemmän, pelannut jonkun verran vähemmän, lähtenyt yhteisiin tekemisiin mukaan (mitä ei ennen tehnyt).

Mutta hiljaiseloa on tässä suhteessa ollut niin pitkään että en tiedä korjaako tuo muutos enää mitään. Jotenkin yhdessä oleminen ei ole luontevaa. Tekeekö toinen noin että pyysin ja annoin eroukaasin vai siksi että haluaa tehdä niin.

ostan talviasuttavan kesämökin. Tein siitä aloituksenkin tässä jokin aika sitten, ja siitä tuli melko pitkä ketju.



Ideana siis se, etten enää odota mieheltä mitään, ja jottei mua ärsyttäisi se ainainen miehen pelaamisen/tv:n tuijottamisen katselu, aion viettää paljon ajastani kesämökillä itsekseni/lasten kanssa. Viettäköön mies täällä kotona sitten aivan rauhassa aikansa ja elämänsä tietokoneen, pelikonsolin ja tv:nsa kanssa.



Jostain syystä enemmän raivostuttaa katsella mitään tekemätöntä, puhumatonta/kuuntelematonta miestä kotona, kuin että mies ei olisi laisinkaan kotona. Ei näillä paljoa eroa ole, mutta kai sitä itse vaan jostain ihmeellisestä syystä tiedostamattaan _odottaa_, että mies viettäisi kanssani aikaa/kuuntelisi/osallistuisi perhe-elämään, kun ON kotona. Ja sitten sitä aina itse turhautuu, kun näin ei käykään, vaikka sen jo alunperinkin on tiennyt miten päivät etenee ja mitä mies töistä tullessan tekee.