En ota lapsia viikonloppuna ollenkaan, koska lähi ei osaa päättää ovatko yötä vaiko eivät.
Tapaamissopimusta ei ole, olen luvannut olla lasten kanssa lauantaipäivän vaikka iltaan asti, yöksi en mielelläni ota, koska minulla on sunnuntaina heti aamusta omia menoja
Lähi ei suostu antamaan selkeää vastausta, vaan sanoo ilmoittavansa vasta huomisiltana jäävätkö lapset luokseni yöksi.
Sanoin että jos ei osaa jo tänään asiaa sanoa ja päättää, en ota lapsia huomenna ollenkaan.
Joku aikataulu se pitää minunkin elämässäni olla, jotta pystyn omaa eläämini suunnittelemaan.
Lähillä ei mitään pakollista menoa edes ole, haluaa olla mökillä yötä pelkästään ärsyttääkseen minua. Alunperin sovittiin että ei yövy mökillä, käy siellä päiväseltään ja hakee lapset lauantai-iltana
Kommentit (40)
Koska alunperin oltiin sovittu että lapset haetaan lauantai-iltana.
Ja jos lähi yöpyy mökillä, lasten haku menee pitkälle iltapäivään, lähin lupauksiin ei ole luottamista.
Lapsia näen viikottain, oman jaksamiseni mukaan, joskus enemmän joskus vähemmän.
Joku roti pitää olla etävanhemmankin kyykyttämisellä.
Jos ei hae lapsia lauantai-iltana, soitan lastensuojelun hakemaan kakarat lastenkotiin.
sunnuntaiksi, koska alunperin ei yöpymisestä oltu mitään sovittu.
Eikö niitä sun kakaroita nyt sitten otettukaan huostaan kuten mainostit?
että lähi olisi lastenne yksinhuoltaja ja sinulla ei olisi tapaamisvelvollisuutta (tai -oikeutta) ollenkaan. Näin sinua ei rasitettaisi turhanpäiväisillä asioilla ja voisit elää omaa elämääsi. Lapsetkin olisivat varmasti tyytyväisempiä.
tapaamiskieltoa minulle hakea. On ne otettu huostaan, sijoitettu lähille, joka nettoaa ihan kivat rahat kakaroista sijaisvanhemman korvauksina.
Omaa elämääni tässä yritänkin elää, mutta aika vitun vaikeeta on, kun lähi on lapamato.
huomenna, taidankin lähteä kaverille yöksi, menee sunnuntaihin ennen kuin kotiudun.
vänkyttää näitä samoja juttuja uudelleen ja uudelleen? Mä en jaksaisi olla itseni kanssa, jos koko ajan ajatukset kulkis vaan tuota samaa rataa.
ydinperhe kunniaan, tämä sen taas todisti.
jossa ei ole miestä edes sen vertaa että osaa sanoa milloin kakarat hakee. Minä pyrin pitämään kiinni sopimuksista, superisä ei.
Yritä siinä sitten elää omaa elämää, kun aina pitäisi olla käytettävissä.
Juu, rasittaa ja siksi en otakaan lapsia ollenkaan.
kun tuttavani lapset otettiin huostaan ja sijoitettiin biologiselle isälle. En ala nyt sossujen nimiä sanomaan, mutta päätös oli lainvastainen.
kaverille yökylään koko viikonlopuksi. Moro.
Yritä siinä sitten elää omaa elämää, kun aina pitäisi olla käytettävissä.
..kun ei ole ydinperheen vanhempana mitään koloa minne lapset tunkea..?
Hei toivottavasti saat asian järjestymään, koita nyt olla rakentava sitä superisää kohtaan. Aikuisiahan te kuitenkin olette?
Niin metsä usein vastaa miten sinne huudetaan.
ekat 5 vuotta ja nyt kun kakarat ovat isällään, olen ollut ilmainen lapsenvahti aina kun sille on ollut tarvetta, vaikkei mitään virallista ole paperilla.
Jos kusipää ei kykene klo 18 mennessä huomista lastenhakuaikataulua antamaan, en ole käytettävissä tänä viikonloppuna.
ekat 5 vuotta ja nyt kun kakarat ovat isällään, olen ollut ilmainen lapsenvahti aina kun sille on ollut tarvetta, vaikkei mitään virallista ole paperilla. Jos kusipää ei kykene klo 18 mennessä huomista lastenhakuaikataulua antamaan, en ole käytettävissä tänä viikonloppuna.
Eikö ole yhtään ikävä?
Minkä ikäisiä lapset ovat?
Voitko ilmoittaa heille suoraan että eivät ole tulossa tänä viikonloppuna sun luokse? Musta lapsilla on oikeus tietää missä heidän pitäisi olla, eikä niin että isä päättää asian 5 min ennen.
selkeästi ja ääntänikin korotin kun alkoi inttämään jo sovitusta asiasta. Mutta sen homopetterin kanssa jos jotain sovit, voit olla satavarma että suunnitelma kusee.
Ja lapset ovat niin tottuneet siihen että meillä nää tilanteet muuttuu, että ne sitä edes huomaavat, varsinkaan kun ei olla päiväkausia mainostettu että jee. lauantaina joudutte äidin luo.
pitäisi olla nöyrästi kiitollinen jokaisesta sekunnista, jonka saa omien lastensa kanssa vietää. Ja paskat mitään nöyrä tartte olla eikä kiitollinenkaan, se on lasten oikeus tavata mua, ei mun velvollisuuteni.
mutta näin epävakaana mulle ei tee hyvää se, että suunnitelmat muuttuvat lennosta. Pitää pystyä ennakoimaan omaa elämäänsä. Epävakaalle kun ei ole hyväksi se, että hommat ei mene niin sanotusti putkeen.
Saattaapi vaikka mennä hermo.
elämään ollenkaan. Onneksi olen onnistunut pääsemään irti äidin ja lapsen symbioosista ja siitä ikävöinnistä.
Loppuisi tuo jahkaaminen.
Kuinka usein lapsesi luonanasi ovat? Mikä tärkeä meno sulla sunnuntaina voi olla?