2-vuotiaan "sänkyyn palauttaminen" ja epäoikeudenmukaisuus!

Ei sitä tuon hellemmin voi tehdä, tai tuo ramppaaminen ei lopu ollenkaan. Millään tapaa et aiheuttanut lapselle mitään traumaa tms. ole huoleti. Veikkaan, että kertojen määrä vähintään puolittuu tänä iltana. Kerro sitten kuinka kävi! Tsemppiä!

Et vaan lässytä. Kun pistät lapsen sänkyyn, sanot että nyt nukutaan ja vaikka silität kerran päätä.

tai onko siitä apua, mutta mitä jos lasta palauttaessa sanoisin hänelle hiljaisella, rauhallisella äänellä, että ei ole hätää, nyt on aika nukkua. Ei katsekontaktia, ei keskustelua, mutta kuitenkin jonkinlainen selitys lapselle että tämä on nyt homman nimi ja nyt nukutaan. Jos hän säikähti sitä, että ei yhtäkkiä saanut minkäänlaista vastakaikua?

Kokeiltiin samaa ja puolitoista tuntia lasta palautettuani oli lapsi jo ihan hysteerinen. Seuraavana päivänä alkoi "pelätä" omaa sänkyään, koki sen rangaistukseksi. Meillä toimi parhaiten samassa huoneessa istuminen kunnes lapsi nukahtaa. Ei rutiinien jälkeen mitään jutteluja, ei katsekontaktia, vain läsnäolo. Tällä konstilla alkoi nukahtamaan omaan sänkyyn ja vähitellen nukahtamisaikakin oli tosi lyhyt ja pääsi hiippailemaan pian pois. Meillä oli myös tuolloin vauva, jonka aina laitoin unille ennen esikoisen "nukuttamista"

POhjustitko lasta tuohon vai aloititko kylmästi uuden käytännön?



Kaksivuotias ymmärtää kuitenkin aika paljon, joten jos puhuisit siitä vaikka viikon etukäteen, jolloin lapsi osaisi siihen valmistua.



Mä en tosin ole nähnyt tuossa palauttamisessa mitään järkeä, siinä tulee vain paha mieli kaikille. Toki varmaan joskus alkaa toimimaan kunhan jaksaa palauttaa riittävän kauan.



Me kokeiltiin esikoisen kanssa tuota ja siinä meni hermot kaikilta ja aikaa kului. Kaksi viikkoa jaksettiin. Sitten tehtiin niin, että sovittiin lapsen kanssa, että saa nukahtaa vanhempien sängyssä, josta siirretään myöhemmin omaan sänkyyn. Tää toimi hyvin muutaman kuukauden ajan ja oli sitten valmis nukahtamaan suoraan omaan sänkyyn.



Nyt mä tosin teen niin, että imetän vauvaa rinnalla, kun nukutan keskimmäisen. Luetaan satu ja jään istumaan nojatuoliin makuuhuoneeseen. Ollaan sovittu, että äiti lähtee pois jos pitää röyhtäyttää/vaihtaa vaippaa. Sitten olen sopinut vielä niin, että äiti antaa suukon kun lapsi on nukahtanut. Hän nukahtaa tällä tavoin 10-15 minuutissa ja minusta ihan mukava tapa.



AV-mammat tietysti kivittää näistä tavoista, mutta meillä siis kolmen lapsen kanssa on kyllä toiminut parhaiten se tapa, jolla lapsi nopeiten nukahtaa. En siis ole tuohon palautusrumbaan palannut.

(Tosin en tiedä, kannattaako tämä enää nyt, kun olet jo yrittänyt totuttaa lapsen toisenlaiseen systeemiin. Sen vaihto voi vain hämmentää lasta lisää.)



Olet ilmeisesti tähän asti nukuttanut lapsen niin, että olet istunut tämän vieressä. Tekisin niin, että jäisin edelleen lapsen viereen nukuttamistilanteessa, mutta keksisin sitten jonkin pikkuasian, sanoisin lapselle, että käyn tekemässä sen ja palaan sitten takaisin. Niin sitten oikeasti tekisinkin. Vähitellen sitten aina pidentäisin toimitettavaa asiaa, kunnes jossain vaiheessa lapsi ehtii jo nukahtaa ennen kuin ehdin palata takaisin.



Olennaista tuossa kuitenkin on se, että lapsen luottamusta ei petetä missään vaiheessa. Jos vanhempi sanoo tulevansa takaisin, hän oikeasti tulee. Vähitellen vain siihen takaisintuloon kestää vähän enemmän aikaa, mutta lapsi voi aina luottaa siihen, että lopulta vanhempi tulee. Kun pidennys on vähittäinen, lapsen turvallisuudentunne säilyy.

Kerroin lapselle etukäteen, miten aioin tehdä seuraavina iltoina (kyllähän noin pienetkin jo hyvin ymmärtävät)

istuin lukien, kunnes lapsi oli nukahtanut...

(muutaman) illan sängyllä

(muutaman) illan tuolilla sängyn vieressä

(muutaman) illan tuolilla pienen matkan päässä sängystä

(muutaman) illan isomman matkan päässä sängystä

(muutaman) illan huoneen ovensuussa

muutaman illan valoisassa käytävässä ja huoneen ovi auki



Jos lapsi yritti puhua tms, sanoin vain shhh ja "nyt nukutaan" ja luin edelleen. Muutaman kerran varmaan palautin petiinsäkin, mutta tämä konsti toimi meillä hyvin, lapsi todella oppi nukahtamaan ilman minun tai mieheni läsnäoloa näin. Ikää oli tuolloin vajaa 2v, odotin itse myös kuopusta, joka syntyi kun esikoinen oli 2v1kk.



Ei varmasti toimi kaikilla, mutta voihan sitä kokeilla?



Jaksamisia!

Niin noin 10 ensimmäisellä kerralla sanoin ett shh nyt nukkumaan, hyvää yötä...jonka jälkeen aloitin kantamisen sanomatta mitään. Luulenpa että lapsi pelästyi eniten sitä. En haluisi samanlaista iltaa tänään, mutta todellisuus on että lapsen olisi hyvä oppia nukahtamaan itsekseen jotta arki helpottuisi.



Voisin siis tänään palauttaa lasta sänkyyn ja jutella hellemmin ja silittää muutaman kerran..?

Niin noin 10 ensimmäisellä kerralla sanoin ett shh nyt nukkumaan, hyvää yötä...jonka jälkeen aloitin kantamisen sanomatta mitään. Luulenpa että lapsi pelästyi eniten sitä. En haluisi samanlaista iltaa tänään, mutta todellisuus on että lapsen olisi hyvä oppia nukahtamaan itsekseen jotta arki helpottuisi. Voisin siis tänään palauttaa lasta sänkyyn ja jutella hellemmin ja silittää muutaman kerran..?

hellemmin, eli sanot nätisti hyvät yöt ja sipaiset poska tai hiuksia, lämpöinen katse ja hymy, aamulla taas nähdään ja touhutaan.

tämä kuulostaa hyvältä, koetan tänään. Harmittaa vain niin kovasti eilinen, toivottavasti lapselle ei jääny mitään traumoja :( :(

tuota myös että vähitellen siirrytään ovea kohti ja sitten istutaan lukemassa ovella, ovi auki.oppi nukahtamaan kuukaudessa yksin.koko kesän poika nukahti nätisti yksikseen kun vaan peitteli ja toivotti hyvät yöt.nyt pimeiden tullen sama saatanan ravaus on alkanut taas.poika hyppii sängystä sata kertaa kunnes raivotaan sille ja nukahtaa itkuisena.(poika 2v5kk) en jaksaisi taas aloittaa samaa..meille syntyi vauva huhtikuussa ja hän vie illalla kaiken ajan joten ovensuussa istuminen ei oikeen enää luonnistu ja isäänsä en edes kehtaa pyytää kun raivoaa vaan muutenkin pojalle..yövalot on ja unimusiikit sadut jne.huoh!

tuota myös että vähitellen siirrytään ovea kohti ja sitten istutaan lukemassa ovella, ovi auki.oppi nukahtamaan kuukaudessa yksin.koko kesän poika nukahti nätisti yksikseen kun vaan peitteli ja toivotti hyvät yöt.nyt pimeiden tullen sama saatanan ravaus on alkanut taas.poika hyppii sängystä sata kertaa kunnes raivotaan sille ja nukahtaa itkuisena.(poika 2v5kk) en jaksaisi taas aloittaa samaa..meille syntyi vauva huhtikuussa ja hän vie illalla kaiken ajan joten ovensuussa istuminen ei oikeen enää luonnistu ja isäänsä en edes kehtaa pyytää kun raivoaa vaan muutenkin pojalle..yövalot on ja unimusiikit sadut jne.huoh!

stana tuollaiset lehmät!

tai onko siitä apua, mutta mitä jos lasta palauttaessa sanoisin hänelle hiljaisella, rauhallisella äänellä, että ei ole hätää, nyt on aika nukkua. Ei katsekontaktia, ei keskustelua, mutta kuitenkin jonkinlainen selitys lapselle että tämä on nyt homman nimi ja nyt nukutaan. Jos hän säikähti sitä, että ei yhtäkkiä saanut minkäänlaista vastakaikua?

Kyllä se lapsi tietää että hänellä ei ole mitään hätää, mutta jos sinä nieleskelet itkua, lapsi kyllä huomaa sen ja alkaa pelätä. Eli palautat lapsen sänkyyn, sanot: nyt nukutaan ja menet pois.

Ja toistat tätä niin kauan että lapsi oppii. Tätä kutsutaan vanhemmuudeksi.

revi siitä sitte rauhalline ilta..samaa tappelua jo syntymästä asti tuon muksun kanssa..stna lehmä oot ite!

lapsi taantunut taas nousemaan sängystä iltaisin kun laitetaan nukkumaan.ollaan koetettu rauhoittaa ilta ja luetaan satu sängyssä ja unimusiikin on tahtonut soimaan vielä itse.vaan ei auta.aina nousee sängystä.pitäisikö istua huoneessa kunnes nukahtaa niin kuin aiemmin teimme??

revi siitä sitte rauhalline ilta..samaa tappelua jo syntymästä asti tuon muksun kanssa..stna lehmä oot ite!

voimia kerran löytyy yhdenkin kanssa noin hyvin, aina vana helpompaa on tulossa.

Hyvin tehty, ap. Päättäväisyys kunniaan.

Siis miksi pitää 2-v saada sänkyyn väkisin. on tosiasia, että 3-v alkavat vielä lisää pelätä ja kaivata aikuista ja kömpivät yöllä viereen. En ainakaan pidä niin kauheana, jos lapset nukkuvat vieressä tai samassa huoneessa. Meillä siis kolme pientä lasta 0-3v ja toimimme ihan näin. Kyllä ne lapset siitä sinne omaan huoneeseenkin menevät. Jokainen tietenkin tavallaan, mutta ÿksi vaihtoehto on mennä ihan siten, että lapset menevät omaan huoneseen, kun ovat siihen itse valmiit.

mieleen se Kasvun paikka ohjelma. Siinähän se psykologi kehottaa toimimaan juuri niinkuin ap teki. Ei sillä lapsella ole hätää, rajoja ja rakkautta lapset tarvitsevat. Päättäväistä vanhempaa, joka kertoo milloin nukutaan ja pitää huolen siitä, että uni tulee..



Ja kyllä. Vihaisena lapsi saattaa nousta vaikka 127 kertaa, vaikka olisi kuinka väsynyt. Joskus vain tulee aika, jolloin kannattaa opettaa lapsi nukahtamaan itse. Jotkut lapset eivät opi tätä itsekseen. Kannattaa katsoa joskus se Kasvun paikka, tosi kiinnostava ohjelma :)

Eihän ap sanonut, että lapsi nukkuisi omassa huoneessa (ainakaan mielestäni). Useimmissa perheissä on kuitenkin tapana, että pienet lapset menevät nukkumaan ennen vanhempia, joten siksi on tarpeen, että pysyisivät siellä sängyssä, eivätkä juoksentelisi sieltä pois, oli se sänky sitten omassa huoneessa, vanhempien makuuhuoneesa tai perhepedissä.



Meillä on 2-vuotiaan kanssa toiminut se, että olemme vain sanoneet, että nyt on uniaika ja hänen pitäisi mennä takaisin sänkyyn. Mitään aktiviteettia ei ole ollut tarjolla ja vanhemmat tehneet omia juttujaan. Lapsi ei ole jaksanut kauaa siinä sitten katsella, vaan aika nopeasti on mennyt takaisin nukkumaan. Takaisin sänkyyn kantaminen on meidän lapsesta vain hauska leikki, joten se ei toiminut. Se mikä myös tässä viimeksi toimi, oli se, että kun lapsi tuli pois sängystään, menin sinne itse "nukkumaan" ja sanoin, että onpas ihana nukkua täällä pehmeä unikettu (unilelu) kainalossa, onpas ihana peti. Tällöin lapsi halusi äkkiä takaisin sänkyynsä, kun äiti oli sen vallannut ja vienyt vielä hänen unilelunsakin. En tiedä toimisiko toisen kerran tämä sama.