mummo ei ymmärrä asemaansa

Tytön mennessä viime vuonna ekalle mummo ehdotti että voisi joskus mennä tyttöä vastaan koululle. Nyt tyttö on tokalla ja mummo on ihan maanvaiva, tyttö tahtoisi kävellä ja mennä kavereiden kanssa mutta mummo tupsahtelee yllättäen koululle. Sanoin asiasta äidilleni viime vuonna mutta hän ei näköjään silti ymmärtänyt. Viime viikolla sanoin taas asiasta, että tyttö ei halua mummoa joka päivä tai edes joka viikko koululle vastaan eikä jaksa viettää mummon kanssa kahvipöydässä istuen iltapäivää vaan haluaa leikkiä kavereiden kanssa..mutta taas eilen mummo oli mennyt vastaan ja tuli meille istumaan. Itsekin siis olen kotona päivät kun teen töitä kotoa käsin, eli hoitoa tyttö ei tarvitse.

vei ja haki, mutta nyt tyttö haluais jo mennä itse ja myös tulla kotiin itse. Mummon päähän tää ei vaan mene. Koulumatka on lyhyt ja turvallinen, siitä se ei ole kiinni. Mummo vaan sitkeästi kuvittelee kaikenlaisia vaaroja ja niiden turvin vähintäänkin hakee lapsen koulusta. Vie sen siten luokseen. Siellä lapsi sitten on iltapäivät, vaikka olis kavereitakin joiden kanssa olla. Välillä tuntuu että pitäis kieltää ip-kerhon ohjaajia antamasta lasta mummolle. Kun ei järkipuhe tunnu tehoavan.

Tytön mennessä viime vuonna ekalle mummo ehdotti että voisi joskus mennä tyttöä vastaan koululle. Nyt tyttö on tokalla ja mummo on ihan maanvaiva, tyttö tahtoisi kävellä ja mennä kavereiden kanssa mutta mummo tupsahtelee yllättäen koululle. Sanoin asiasta äidilleni viime vuonna mutta hän ei näköjään silti ymmärtänyt. Viime viikolla sanoin taas asiasta, että tyttö ei halua mummoa joka päivä tai edes joka viikko koululle vastaan eikä jaksa viettää mummon kanssa kahvipöydässä istuen iltapäivää vaan haluaa leikkiä kavereiden kanssa..mutta taas eilen mummo oli mennyt vastaan ja tuli meille istumaan. Itsekin siis olen kotona päivät kun teen töitä kotoa käsin, eli hoitoa tyttö ei tarvitse.

halvatun vaikeaa ottaa muitakin ihmisiä huomioon? Varsinkin omaa PERHETTÄ olevat. Katsos niin ne vaan ovat edelleen ne isovanhemmatkin perhettä.

Ei ihme että suomessa ollaan niin jengalla, kun ei edes oman perheen kanssa osata ja pystytä olemaan, vaan kaikki on niin helevetin vaikeaa ja hankalaa, varsinkin heikommassa asemassa ( esim. yksinäisen ) huomioiminen. Sitten kun oma lapsi on syrjitty ja yksinäinen, niin se on niiiiiin kamalaa, ja kaikkien kanssa kyllä pitää olla. Mutta omista vanhemmista saati sitten miehen vanhemmista ei tarvitse välittää pätkääkään.

Kyllä olette pieniä ihmisiä. Onneksi omassa perheessäni ja suvussani on asiat täysin toisin.

Tytön mennessä viime vuonna ekalle mummo ehdotti että voisi joskus mennä tyttöä vastaan koululle. Nyt tyttö on tokalla ja mummo on ihan maanvaiva, tyttö tahtoisi kävellä ja mennä kavereiden kanssa mutta mummo tupsahtelee yllättäen koululle. Sanoin asiasta äidilleni viime vuonna mutta hän ei näköjään silti ymmärtänyt. Viime viikolla sanoin taas asiasta, että tyttö ei halua mummoa joka päivä tai edes joka viikko koululle vastaan eikä jaksa viettää mummon kanssa kahvipöydässä istuen iltapäivää vaan haluaa leikkiä kavereiden kanssa..mutta taas eilen mummo oli mennyt vastaan ja tuli meille istumaan. Itsekin siis olen kotona päivät kun teen töitä kotoa käsin, eli hoitoa tyttö ei tarvitse.

halvatun vaikeaa ottaa muitakin ihmisiä huomioon? Varsinkin omaa PERHETTÄ olevat. Katsos niin ne vaan ovat edelleen ne isovanhemmatkin perhettä.

Ei ihme että suomessa ollaan niin jengalla, kun ei edes oman perheen kanssa osata ja pystytä olemaan, vaan kaikki on niin helevetin vaikeaa ja hankalaa, varsinkin heikommassa asemassa ( esim. yksinäisen ) huomioiminen. Sitten kun oma lapsi on syrjitty ja yksinäinen, niin se on niiiiiin kamalaa, ja kaikkien kanssa kyllä pitää olla. Mutta omista vanhemmista saati sitten miehen vanhemmista ei tarvitse välittää pätkääkään.

Kyllä olette pieniä ihmisiä. Onneksi omassa perheessäni ja suvussani on asiat täysin toisin.

ottaa muita huomioon. Hän saa rauhassa tehdä kuten itse haluaa, ei tarvi huomioida omaa lastaan eikä lapsenlasta.

Ei ihme että suomessa ollaan niin jengalla, kun ei edes oman perheen kanssa osata ja pystytä olemaan, vaan kaikki on niin helevetin vaikeaa ja hankalaa, varsinkin heikommassa asemassa ( esim. yksinäisen ) huomioiminen.

Just joo ja lapsi ei saa olla kavereiden kanssa, kun pitää olla jonkun yksinäisen vanhuksen viihdykkeenä. Mulla oli just tuollainen vanhapiikatäti, helvetin vanhoillinen ja ahdistava ruoantuputtaja ja marttyyri. Siellä olisi pitänyt olla joka saatanan päivä koulun jälkeen ja olla joku "tätin tyttö". Varmasti tarkoitti hyvää, mutta miksi ihmeessä lapsen pitäisi uhrautua jonkun märännyksen seuraneidiksi joka päivä? Sitten tuli niitä itsesäälisiä puheluita, miten häntä ei saa unohtaa, kun kasvoin sen verran vanhemmaksi, että uskalsin olla menemättä kylään joka päivä. Mielisairasta.

Eikä todellakaan ollut perhettä tämä henkilö vaan sukua. Eikä ole mun vanhempanikaan mun perhettä enää. Mies ja lapsi ovat.

23 puhuu asiaa!

A) siinä viestissä mitä 23 lainasi, puhuttiin siitä että LAPSI haluaa kulkea kavereidensa kanssa matkat. Vanhemmista puhuttiin sen verran että äiti on puhunut tuon mummun kanssa että ei tekisi niin joka päivä.

Ei se lapsi kuitenkaan halua sille mummolle sanoa että "minä menisin mieluumin kavereiden kanssa", vaan kun lapsilla on yleensä rakkaat välit isovanhempiin niin lapsihan menee sitten sen mummon mukaan, vaikka mieli tekisi toisaalle.

B) Varmasti ne joilla ne mummot tekevät tuota, ovat olleet kiitollisia. Mutta onhan se mummokin ihminen, ja PERHEEN jäsen, jonka tulee ottaa ne muut PERHEEN jäsenet huomioon, jopa sen lapsen halut.

En minäkään kakkosluokkalaista ole vastassa, jos hän ei niin halua.

No mutta asiaan. Meilläpä tuo anoppimummun kanssa hommat meni niin pitkälle että kun palasimme reissusta (jossa lapset olivat mukana) hän oli sen reissun aikana käynyt ostamassa lastenhuoneisiin "uudet" huonekalut, "uusinut" paikalla olleet vaatteet (heittänyt "vanhat" menemään) sekä "uusinut" lasten lelut.

Sillä nuo ovat lainausmerkeissä, että hän oli käynyt ne tavarat ja vaatteet kirpputoreilta ja omalta ullakoltaan..

Lapset olivat shokissa, kuten me aikuisetkin ja kun poika loppujen lopuksi rupesi itkemään, alkoi anoppi huutamaan että minä olen opettanut lapseni epäkiitollisiksi...

Paha tuohon oli mennä mitään sanomaan, kun kuitenkin ne hänen mielestään "vanhat" ja "huonot" tavarat ja vaatteet olivat uusina ostettu ja priimakunnossa..

No paljastui sitten että anopilla on alzheimer eli sen piikkiin tuokin meni.

Ah joo, ja kun meidän esikoinen syntyi, anoppimummu päätti että on hänen elämäntehtävä hoitaa lasta, ostaa hänelle kaikki vaatteet ja lelut sekä opettaa minua.

Kun olin sen pari kuukautta imettänyt anoppi soitti joka päivä, ja vieraili joka toinen päivä ja paasasi, saarnasi ja ripitti että imetys pitää lopettaa nyt ja heti, ettei pojasta tule nössöä. Kehui että ei ollut miestänikään sylissä pitänyt turhia (sanoi tämän kun poika nukkui kantoliinassa rintakehälläni, minä kiikkutuolissa) ja että miehestä tuli kova mies sen ansiosta. -.- (mies on hellin ja lempein ihminen mitä tiedän, tosin äitiään, sekä isäänsä hän vihaa ja inhoaa, koska sai usein ilman mitään syytä piiskaa tai selkäsaunoja)

Esikoispojasta anoppi oli eniten kiinnostunut, ei toki mitenkään omivasti, mutta piti ja pitää elämäntehtävänään että pojat olisi kasvatettu kuten hän.

Keskimmäisestä, tytöstä, ei anoppi ole ikinä ollut kiinnostunut.

Mun miehen vaimo on hampaaton rollaatorilla liikkuva alkoholisti. Hukannut tekohampaansa kännissä ja syyttää miestäni siitä.

hih hih, vai onko omat hampaat sun kaksoispersoonallisuudellasi kateissa?

parempi luonnonjärjestys, jos isovanhemmat kuolisivat pois kun lapsi syntyy. Olisi paljon helpompaa ja mukavampaa, kun eivät koko ajan tunkisi mukaan lapsenlapsensa elämään ja neuvoisi kokemattomia vanhempia.

Välkkäkellot soi jo.

Olen nelikymppinen kahden lapsen äiti. Lapsilla kaksi mummia, joiden kanssa kyllä tullaan toimeen.

Joo, anteeksi. Et vain kuulostanut oikein ikäiseltäsi. Ei tarvitse olla itse samassa tilanteessa ymmärtääkseen, että joidenkin mummot ne vaan on ärsyttävämpiä kuin toisten.

Tytön mennessä viime vuonna ekalle mummo ehdotti että voisi joskus mennä tyttöä vastaan koululle. Nyt tyttö on tokalla ja mummo on ihan maanvaiva, tyttö tahtoisi kävellä ja mennä kavereiden kanssa mutta mummo tupsahtelee yllättäen koululle. Sanoin asiasta äidilleni viime vuonna mutta hän ei näköjään silti ymmärtänyt. Viime viikolla sanoin taas asiasta, että tyttö ei halua mummoa joka päivä tai edes joka viikko koululle vastaan eikä jaksa viettää mummon kanssa kahvipöydässä istuen iltapäivää vaan haluaa leikkiä kavereiden kanssa..mutta taas eilen mummo oli mennyt vastaan ja tuli meille istumaan. Itsekin siis olen kotona päivät kun teen töitä kotoa käsin, eli hoitoa tyttö ei tarvitse.

halvatun vaikeaa ottaa muitakin ihmisiä huomioon? Varsinkin omaa PERHETTÄ olevat. Katsos niin ne vaan ovat edelleen ne isovanhemmatkin perhettä. Ei ihme että suomessa ollaan niin jengalla, kun ei edes oman perheen kanssa osata ja pystytä olemaan, vaan kaikki on niin helevetin vaikeaa ja hankalaa, varsinkin heikommassa asemassa ( esim. yksinäisen ) huomioiminen. Sitten kun oma lapsi on syrjitty ja yksinäinen, niin se on niiiiiin kamalaa, ja kaikkien kanssa kyllä pitää olla. Mutta omista vanhemmista saati sitten miehen vanhemmista ei tarvitse välittää pätkääkään. Kyllä olette pieniä ihmisiä. Onneksi omassa perheessäni ja suvussani on asiat täysin toisin.

Niin ainakin sinun mielestäsi. Taidat olla itse niitä mummoja...

En tosiaan tule tyrkyttäytymään varaäidiksi! Mieluummin sitten reissaan ympäri maailmaa ja elän sitä elämää mikä nyt on jäänyt vähän elämättä. Jos satun terveenä pysymään tietysti.



Itseasiassa olisin vähän otettu ja ylpeä jos mieheni äiti tai oma äitini olisi niin otettu lapsistani, että pyrkisivät ihan varaäideiksi. Joten en ihan ymmärrä ap:n kitinää. Olisi onnellinen, että on varavanhempia tyrkyllä kun itseä alkaa joskus väsyttää!