Supertehokas TYÖäiti, jaa vinkkisi!

Ja keskittyä vaikka minuutiksi, eikä odottaa rauhallista hetkeä.

armoa itselle. Eineksiä pöytään, osallistuta lapset ja ukko kotihommiin ja sieltä ne pölykoirat löytyy vielä huomennakin, jos tuntuu, että tänään on tärkeämpää istua lasten kanssa sohvassa ja lukea satukirjaa. Muista liikkua, syödä ja nukkua. Ja sitten se joku juttu, mikä sulle on tärkeää, pidä siitä kiinni. Mulla se on lukeminen ja kun lapset on illalla nukkumassa mä otan kirjan ja luen, ja herra pitää suunsa kiinni sen aikaa. En minäkään aloita keskustelua kesken jalkapallo tai lätkäpelin...

Itse käytän Seuloa, toimii tosi hyvin, kuskaus 7,80 eur/kerta.



Ei tarvi lähtee töiden jälkeen pyörimään mihinkään maitokauppaan. Tulee suunniteltua kun tilaa etukäteen.



Sitte omasta unesta ja liikunnasta huolehtiminen.

t. viiden lapsen työssäkäyvä äiti

Jos jään siihen notkumaan, niin voi sitä avuttomuuden määrää. Kun taas soitan töistä tarkistuspuhelun, ovat keskenään pukeneet ja valmistautuneet paljon reippaammin.

Jos jään siihen notkumaan, niin voi sitä avuttomuuden määrää. Kun taas soitan töistä tarkistuspuhelun, ovat keskenään pukeneet ja valmistautuneet paljon reippaammin.

mieleen, niin tilaa pian siivousfirmasta tekemään suursiivous teille, tarkista, että sinulla on oikeasti asianmukaiset siivousaineet ja välineet itsellesi. Kun joku muu on tehnyt isoimman työn niin selviät todella pitkään todella kevyillä siivouksilla. (Se sitten, jos välineet on halvinta ja huonointa sinne päin, ei sillä väliä, niin oikeesti huomaat, että se pikasiivouskin tuntuu työläältä.)

Ja miehen kanssa teette selvän työn jaon, jos miestä ei innosta siivous, niin menee parina iltana vaikka pihalle keinuttamaan lapsia ja sä saat vartissa oikaistua kämpän kuosiin ja iltapalatkin jo tuloillensa. Jos muksut pyörii ympärillä ja mies makoilee sohvalla, niin voit uskoa, että pinna kiristyy samantien ja se pienikin homma tuntuu isolta. Ja ruokaostokset kerran pari viikossa, ja jos itse haet lapset niin mies voi hakea kaupasta maitoa yms. tuoretta.

sosiaalialalle.

siellä ei työpäivän aikana akkuja latailla.

Eikä palkalla tilata siivojaa, vaikka olen kyllä sitä vakavasti harkinnut. Saako siitä enää pian kotitalousvähennyksiäkään?

ap

ja jatkuvan sotkun järjestelemiseen. Kaksi lasta, olin yht. 6 vuotta kotona/osa-aikaisessa työssä.



Mutta kokopäivätyössä käydessä elämä sujuu sutjakkaasti. Kukaan ei ole päiväsaikaan sotkemassa.



Aamut menee rutiinilla, nousen reilua tuntia ennen kuin pitää lähteä. Lapsille on vaatteet suunnilleen katsottuna valmiiksi. Omat työvaatteet päätän lennossa, nopeuttaisi kyllä aamua jos nekin olisi valmiiksi valittu. Nopea aamupala ja työeväiden valmistus, vanhempi lapsi menee itse kouluun, nuoremman vien tarhaan. Mies hakee lapsen illalla.



Illalla kun teen ruokaa, teen yleensä useamman satsin kerrallaan että seuraavina päivinä voi vain lämmittää. Esim. eilen oli kokkauspäivä, tein kanapadan, sienipiirakan ja vielä kuivakakun samalla uuninlämmittämisellä. Siinä on ainakin pariksi päiväksi ruokaa.



Järjestelen joka ilta paikat suunnilleen ojennukseen, tiskipöydän yritän pitää puhtaana ettei aamulla ole tiskivuorta vastassa. Siinä menee n. puoli tuntia. Viikonloppuna yleensä imuroin ja moppaan, aikaa mene about tunti. Mies on vähän huono tekemään mitään oma-aloitteisesti, mutta delegoin hänelle muutamia hommia jotka hoitaa kiltisti. Lapset siivoavat omat lelunsa pois olkkarista illalla.



Kaupassa käyn aina ruokatunnilla tai matkalla työstä kotiin, en viitsi tuhlata viikonloppuja markettikäynteihin.

... pääasiassa koen oloni riittämättömäksi sekä kotona että töissä. Olen eronnut kaksi vuotta sitten ja elän kolmen lapsen kanssa (erotessa 2-7 v.). Lapset ovat isällään keskimäärin kaksi yötä viikossa.



Hmmm.. mitäköhän olen oppinut?



Vaadi vähemmän - olen oppinut vaatimaan vähemmän täydellisyyttä, hyväksymään huonomman työnlaadun, priorisoimaan nukkumista edes joskus, olemaan tekemättä mitään aika ajoin.



Jaa taakkaa - olen oppinut myös osallistamaan lapset kotitöihin, esimerkiksi laittamaan omat pyykkinsä paikoilleen, tyhjentämään astianpesukoneen aterinkorin, viemään astiat pöydästä koneeseen, hakemaan maitoa ja leipää kaupasta, laittamaan puhtaat pyykit paikoilleen ja joskus jopa imuroimaan oman huoneensa. Olen oppinut ottamaan apua vastaan edes vähän ja annan äitini järjestellä paikkoja hänen vieraillessaan.



Tykkää itsestäsi -en enää moiti koko ajan itseäni, ymmärrän etten pysty kaikkeen enkä ole sotkuinen, laiska tai saamaton ihminen, elämänvaihe vain on tällainen.



Tee mikä sinusta on parasta: En tee ruokaa pakkaseen, siitä oli tulla stressi. Teen kotiruokaa ja yleensä vain yhdeksi kerraksi, kukaan ei syö lämmitettyjä ruokia. Meillä on pakastimessa leipää, ranskalaisia ja kalapuikkoja ym hätävaraksi ja sairaspäiviä varten. Jos en jaksa laittaa ruokaa, haemme pitsaa tai käymme hampurilaisella - se ei ole pysyvä elämäntapa vaan tilanteen sanelemaa. Kun jaksan, laitan kunnon ruokaa, yleensä tosin jotain nopeaa kanafileistä, jauhelihasta, kananmunista, lohesta yms: wokkia, kastiketta, vartaita. Käyn kaupassa pari kertaa viikossa.



Tee kerralla enemmän tai pienissä erissä - Imuroin kerran kahdessa viikossa kaikkialta, sillä välin eteisestä ja keittiöstä. Joka ilta lakaisen keittiön ja pyyhin pöydät, vessat pesen tarpeen mukaan ja inspiraation iskiessä, usein öisin. Pyykkiä pesen isoissa erissä pari kertaa viikossa. En haaveile suursiivouksesta, en yksinkertaisesti jaksa imuroida, pestä lattioita, vaihtaa lakanoita, tuulettaa vuodevaatteita ja pestä kylppäreitä samana päivänä. Teen vähän kerrallaan. Ikkunat pitäisi pestä, sekin pitänee tehdä huone kerrallaan.



Tässä mun opit viime vuosilta.

Nälkäisenä on tuskaa raahata mukuloita ja laittaa ruokaa, raivata jne.

Nälkäisenä on tuskaa raahata mukuloita ja laittaa ruokaa, raivata jne.

Lapset ovat päiväkodissa juuri syöneet välipalan, mutta itsellä alkaa olla jo nälkä. Kävelymatkaa meillä on pk:sta kotiin 20 minuuttia ja kun homma ei aina välttämättä toimi, on nälkäinen äiti koko ajan hermostumassa...

saavat leipä- tms välipalan ja syön itsekin jotain. Varsinaisen iltaruoan voi sitten laittaa rauhassa ja syödä vasta n. klo 19.

mutta mulla oli aina rusinoita, mariekeksejä ja vastaavia laukussa, kun mentiin pienten lasten kanssa suoraan kauppaan tarhasta. Niistä oli kyllä monta kertaa iso apu kun lapset nakersi niitä, eikä kitissy nälkää tms.

Kaikki ei voi olla tiptop, on annettava periksi.



Ruuat teen aina pariksi-kolmeksi päiväksi valmiiksi niin ei tarvitse joka ilta valmistaa.



Ja kun lapsilla on harrastuksia tai on muuta iltamenoa, niin se on vain hyväksyttävä että elämä on minuutista toiseen menoa ja meininkiä.



Suoraan sanon että oman ajan olen unohtanut täysin. Minulla on onneksi työ, jossa voin ottaa rennosti jos siltä tuntuu. Työt on tehtävä mutta rytmi on oma. Mutta iltaisin touhuan kyllä sinne klo 21:een saakka.



Sitten alkaa vielä kuopuksen iltatemppuilut, eli en saa istua rauhassa ollenkaan. Asenne on siis muutettava, että aikaa ei ole mihinkään ylimääräiseen kuten kavereiden tapaamiseen. Ellei sitten mene lasten kanssa. Kun sen ymmärtää ja hyväksyy niin elämä sujuu ihan jouhevasti.



Minulla siis mies töissä ainakin puolet illoista ja viikonlopuista, joten aika yksin tätä pyöritän. Mutta ihanaa ja antoisaa elämää :)

Ihan kaikkia viestejä en lukenut, hyviä vinkkejä jo olitkin saanut. Eritoten ”uramutsin” jutut allekirjoitan aivan täysin.



Mä olen mielestäni aika tehokas ja arki rullaa leppoisasti kahden alle kouluikäisen kanssa.



Tässä mun vinkkejäni:

- opettele sietämään epäjärjestystä

- käytä siivoojaa (ei oikeasti ole kallista, säästä jostain muusta!)

- tee ruoat valmiiksi edellisenä iltana / pakkaseen; mieti viikon ruokalista etukäteen

- suosi helppoja ruokia (laatikoita, keittoja jne.), käytä vihannespakasteita

- käy kaupassa isosti vain kerran viikossa, täydennä pikkukaupasta tuoretavaroita

- mieti, parantaako elämänlaatuasi ihan todella se, että koko perheen lakanat ja kaikki kylpypyyhkeet vaihdetaan kerran viikossa?

- vaativatko kaikki vaatteet ihan todella silitystä ks. edellinen kohta?

- laita omat ja lasten seuraavan päivän vaatteet ja varusteet edellisenä iltana valmiiksi

- lataa valmiiksi myös kahvinkeitin jne.

- liikunnasta saa energiaa (sille löytyy aikaa, jos priorisoi)

- herää niin aikaisin, että laitat itsesi täysin valmiiksi aamulla, vasta sitten autat lapsia; aamu käynnistyy leppoisammin ja vältyt hoputtamisen tunteelta

- pese pyykkiä vain tiettyinä päivinä viikosta ja jaa kaikki muutkin hommat tietyille päiville; säilyy parempi hallinta asioihin

- arjen jakaminen miehen kanssa (tämä teillä olikin jo kunnossa, sillä pääsee pitkälle)

- minimoi rojujen määrä, helpottaa siivoamista, pyykkäämistä ja järjestyksen pitoa

- järjestä arki sujumaan niin, että teidän perheenne voi hyvin; sujuva arki on nautittavaa eikä elämä kulu viikonlopun odotteluun

- tee kaikki kotityöt lasten kanssa; heidän mentyään nukkumaan sinulle jää hetki omaa aikaa

- suosittelen seksiä, kuten uramutsikin

- arvosta ja kunnioita puolisoasi

-muutimme työpaikkojen lähelle (ok ei onnistu jos on juurruttu tietylle alueelle mutta meille ehdoton juttu)

-pyöräilen töihin aina kun mahdollista, virkistää

-tietenkin toinen vie ja toinen hakee lapset, lasten pk-päivä näin yleensä alle 6h

-keskitytään lapsiin aamulla ja tarhapäivän jälkeen 100% jonkin aikaa, ei edes yritetä tehdä muuta -> lapset paremmalla tuulella

-pakastimessa aina valmiita ruokia lapsille

-1-2 x viikossa menoihin ja harrastuksiin jää aikaa kun toinen viettää lasten kanssa aikaa aamulla ja toinen illalla

-yhteisiä juttuja miehen kanssa kun lapset nukkuu, ei hirveästi siivoilla

5 vkon ruokalista. Sunnuntaina katson mitä pitää hankkia ja lisäksi jos kaapista otan vikan jauhopussin, laitan sen heti ostoslistaan.

Suurin helpotus on tavaroiden raivaus, jossa kestikin varmaan yli vuosi. Käyn kaikki hyllyt 2 x vuodessa läpi ja meillä ei ole ylimääräistä.

Kun lähden töihin, robotti-imuri siivoaa.

Joka päivä on pieni siivous, esim kuivauskaapin tyhjennys jne.

Sunnuntaisin, jos on tarve, maksan laskut, mutta periaatteessa laskuja ei juurikaan tule kun kaikki mahdolliset ovat suoraveloituksena sekä e-laskuina.

Katson sunnuntaina vaatteet itselleni koko seuraavaksi viikoksi. Olin kesällä aamulla torilla töissä ja illaksi menin toimistolle. Silloin pidin paljon samoja vaatteita konttorilla, mutta muuntelukykyisesti. Lapsille iltaisin laitetaan vaatteet valmiiksi.

Kun poika tulee treeneistä tyhjennetään laukku heti ja tehdään tarvittava huolto. Jos pitää pestä, pestään vaatteet sinä päivänä ja seuraavana päivänä on laukku pakattuna valmiiksi.



Tiukka ote, mutta ei vaadi päivässä paljoa ja kaunis koti aina.

Lisäksi olen palkannut meille siivoojan, käy kerran kahdessa viikossa. Mies hoitaa ruokapuolen.

töiden jaon, riittävän vanhempien yhteisen ajan ja armeliaisuuden avulla sitä selviää.



Ja tosiaan, siivoukseen voi vaikka palkata apua.

Mutta ihan perusjuttuja: siivouksen ulkoistaminen on hyvä idea, tai ainakin sitä voi kokeilla. Ruuat aina 2-3 päiväksi kerralla tai sitten puolivalmisteita. Kotityöt tasan miehen kanssa! Muista säännöllinen liikunta/ulkoilu niin pää pysyy kasassa.