Lapseni opettaja ehdotti, että lapsellani olisi "kouluminä".

Ottaisin yhteyttä rehtoriin tai kunnan opetusvirastoon, jos meille ehdotettaisiin vastaavaa. Olemme ateistiperhe ja olemme päiväkodille ilmoittaneet, että lapsemme ei osallistua mihinkään uskonnolliseen ohjelmaan, askarteluun tai lauluun. Olisin todella tuohtunut, joku ehdottaisi meille, että luopuisimme vakaumuksestamnme koulu/päiväkoti/työ -päivien ajaksi.

Ei lapselle anneta valtaa valita uskontoaan,eihän? Oma tyttöni(13v.) kysyi tuossa taannoin,että saisiko hän erota kirkosta,johon vastasin kirkkoon kuulumattomana äitinä,että et tietenkään. Lapsi ei valitse uskontoaan.

Siinä mielessä olen samaa mieltä kanssasi, että uskonto määräytyy yleensä vanhempien uskon mukaan. En kuitenkaan ymmärrä miksi lapsen tulee olla kirkossa jos se ei tunnu yhtään omalta. Jos vanhempani olisivat sallineet sen, olisin eronnut myös kirkosta lapsena. Tuntui erittäin typerältä seisoa konfirmaatiopäivänä alttarilla kuuntelemassa uskontunnustusta (kyllä kuuntelemassa, itse en halunnut sitä lausua), kun en siihen uskontoon usko. Eikä kyse ollut mistään teinin kapinasta, en yhä edelleenkään siihen usko ja siksi olen kirkosta eronnut. Eikö se ole jo jotain Jumalan pilkkaa olla siellä ja ottaa konfirmaatio vastaan vaikkei usko koko hommaan? Mutta vanhempani päättivät asian näin ja minulla ei ollut sananvaltaa. Aion antaa sen sananvallan kyllä lapselleni.

Annan kyllä poikani (ei myöskään kuulu kirkkoon) osallistua päiväkodin joulukirkkoon yms. Ja tulevaisuudessa myös koulun uskonnonopetukseen. Mitä monipuolisempaa ja kaikki uskonnot huomioonottavaa opetusta sen parempi. Ja tulevaisuudessa (täytettyään vähintään 15v.) Mikäli lapsi haluaa, saa toki osallistua rippikouluun ja konfirmaatioon. Tai vaikka alkaa katolilaiseksi, jos siltä tuntuu. Tai kääntyä mihin tahansa uskontoon, kunhan se ei ole mikään hetkellinen mielenjohde vaan oikeasti tuntee sen uskonnon omakseen. Kotona elämme minun uskoni mukaan, johon ei kirkko kuulu.

Asumme maassa, jossa kulttuuri on hyvin poikeeava Suomalaisesta kulttuurista.

Täällä ei juhlita mitään tuntemistamme juhlapäivistä, mutta lapsemme osallistuvat silti kaikkiin juhliin ja tapahtumiin (myös uskonnollisiin), kuten muutkin koulukaverit.

mutta kyllä minun mielestäni asiassa pitäisi edetä niin, että jokaiselle taataan oman uskonnon tai elämänkatsomuksen vaativat poikkeukset normista tekemättä siitä mitään numeroa.



Varmasti ikävää, jos lapsi on ainut luokkansa et-oppilas / uskonnoton. Mutta eipä sekään välttämättä mitään haittaa. Itse olin koko ala-asteen luokkani ainut, joka ei kuulunut valtakirkkoon. Minulle ei järjestetty et-opetusta ollenkaan. Tein nuo tunnit jotain muuta tai tulin myöhemmin kouluun, jos ussantunti oli aamulla. En osallistunut yleensä uskonnollisiin aamunavauksiin. Ei minua missään vaiheessa kukaan kiusannut asiasta. Opettaja selitti oppilaille miksi en tule ja sillä selvä.



Omat lapsemme onneksi ovat monikulttuurisessa koulussa, jossa jokaista "poikkeamaa" on useampi. Myös et-oppilaita kummankin luokalla useita, uskonnollisista tilaisuuksista jäävät heidän ohella pois muslimit.



Uskonnottomat koetaan valtauskontoisten taholta usein "öykkäreiksi", jotka kiusallaan vaativat kaikenlaista. Kyse on kuitenkin uskonnottomien oikeuksista. Itse en ole missään elämäni vaiheessa kuulunut kirkkoon tai omannut mitään uskontoa eivätkä lapsemmekaan. Tätä varten on olemassa koulussakin oma oppiaineensa: elämänkatsomustieto. Uskonnonpetus on OMAN USKONNON OPETUSTA. Jos ei ole uskontoa, ei ole OMAA uskontoa.

Ei lapselle anneta valtaa valita uskontoaan, eihän?

Minusta on väärin tuputtaa lapselle uskontoa ja vaatia uskomaan (ihan pähkähullu ajatus) jos hän ei usko itse. Oli lapsi sitten 5v tai 15v. Kunnioittaa toki pitää vanhempiansa, mutta ei tulisi mieleenikään vaatia, että lapsi uskoisi johonkin.

Meillä lapset käyvät tavallisessa uskonnonopetuksessa, sillä koemme sen hyödyllisenä länsimaisen kulttuurin ymmärrystä ajatellen.

Annan kyllä poikani (ei myöskään kuulu kirkkoon) osallistua päiväkodin joulukirkkoon yms. Ja tulevaisuudessa myös koulun uskonnonopetukseen. Mitä monipuolisempaa ja kaikki uskonnot huomioonottavaa opetusta sen parempi.

Eihän tuo ole monipuolista, vaan yksipuolista uskonnonpetusta. Kaikki katsotaan sen yhden uskonnon vinkkelistä. Itselleni olisi ollut ikävää olla tuollaisessa opetuksessa, jonka arvomaailmaa itse ja omat vanhemmat eivät jaa. Aina on se "me kristityt..." ja miltä tuntuu olla joukossa mukana, kun tietää tasan tarkkaan, että ei ole kristitty. Tästä olen keskustellut mm. tyttäreni kaverin kanssa hänen aloitteestaan (oli tuolloin ekalla). Päivän aikana oli ollut uskontoa ja tämä lapsi paasasi minulle koko yhdessä kulkemamme kotimatkan (olin lapsia vastassa koulussa) siitä kuinka hän ei ainakaan usko mihinkään jumalaan jne...jnee.. Omat lapseni eivät ole ikinä pitäneet tuollaisia palopuheita. Nyt tuo kaveri on onneksi et-opetuksessa. Ilmeisesti häntä ahdisti olla uskonnon opetuksessa.

Ei lapselle anneta valtaa valita uskontoaan,eihän? Oma tyttöni(13v.) kysyi tuossa taannoin,että saisiko hän erota kirkosta,johon vastasin kirkkoon kuulumattomana äitinä,että et tietenkään. Lapsi ei valitse uskontoaan.

Siinä mielessä olen samaa mieltä kanssasi, että uskonto määräytyy yleensä vanhempien uskon mukaan. En kuitenkaan ymmärrä miksi lapsen tulee olla kirkossa jos se ei tunnu yhtään omalta. Jos vanhempani olisivat sallineet sen, olisin eronnut myös kirkosta lapsena. Tuntui erittäin typerältä seisoa konfirmaatiopäivänä alttarilla kuuntelemassa uskontunnustusta (kyllä kuuntelemassa, itse en halunnut sitä lausua), kun en siihen uskontoon usko. Eikä kyse ollut mistään teinin kapinasta, en yhä edelleenkään siihen usko ja siksi olen kirkosta eronnut. Eikö se ole jo jotain Jumalan pilkkaa olla siellä ja ottaa konfirmaatio vastaan vaikkei usko koko hommaan? Mutta vanhempani päättivät asian näin ja minulla ei ollut sananvaltaa. Aion antaa sen sananvallan kyllä lapselleni.

Annan kyllä poikani (ei myöskään kuulu kirkkoon) osallistua päiväkodin joulukirkkoon yms. Ja tulevaisuudessa myös koulun uskonnonopetukseen. Mitä monipuolisempaa ja kaikki uskonnot huomioonottavaa opetusta sen parempi. Ja tulevaisuudessa (täytettyään vähintään 15v.) Mikäli lapsi haluaa, saa toki osallistua rippikouluun ja konfirmaatioon. Tai vaikka alkaa katolilaiseksi, jos siltä tuntuu. Tai kääntyä mihin tahansa uskontoon, kunhan se ei ole mikään hetkellinen mielenjohde vaan oikeasti tuntee sen uskonnon omakseen. Kotona elämme minun uskoni mukaan, johon ei kirkko kuulu.

ettei lapsi ole kykeneväinen mielestäni päättämään näin nuorena(13v.)siitä mitä haluaa oikeasti loppuelämäkseen.Hieman vanhempana perustelut voivat olla varteenotettavia,mutta nyt kirkkoon kuulumisesta ei ainakaan haittaa ole.

Ja kuten tuolla kirjoitin annoin toisen tyttöni valita,mutta eipä tuo 4-v. ymmärrä mitä se kastaminen oikeasti tarkoitti,vettä päähän ja jotain sellaista.

kysynyt haluaisiko hän osallistua aamun avauksiin ym. tilaisuuksiin vai odotella ulkopuolella sen aikaa? Vaikea uskoa että hänen vakaumuksensa siitä horjuisi. Jos itse haluaa osallistua noihin eikä olla poikkeava, etkö sitä hänelle sallisi? Kyllähän kasvissyöjätkin osallistuvat samaan ruokailuun lihansyöjien kanssa ryhtymättä itse possua popsimaan..

mutta se ei olekaan se pointti. Pointti on niiden alkuperä. Kärjistetty esimerkki. Jos nyt joku pedofiiliringin johtaja päättaisi alkaa viettää pedofiilijuhlaa. Sitä vietettäisiin ehkä vuosia ja pikkuhiljaa juhlan merkitys alkaisi väistyä ja jossain vaiheessa sille keksittäisiin ihan toinen merkitys. Se olis vain "lasten juhla" ja siihen liitettäisiin kaikkea kivaa, lahjojen antoa, tanssia, laulua jne. Jos menisi tuhat vuotta ja tuosta "pedofiilialkuperästä" olisi jo iäisyys, haluaisitko siltikään viettää kyseistä juhlaa? Minä en. Tiedän, minkään vietettävän juhlapyhän alkuperä ei ole pedofiliassa, mutta kylläkin epäjumalan palvonnassa hyvin vanhvasti. Uskovalle joka todella haluaa elää tavalla, jonka kokee oikeaksi sillä ON merkitystä. Vaikkaa aikaa on kulunut ja nykyinen juhlan vietto ei muistutakaan sen alkuperää enää... Ehkä joku ymmärtää, suurin osa varmasti ei. Ja ymmärrän senkin. ei ap

Onneksi tajusit itsekin, että pedofiilivertauksesi meni hieman pieleen. Muuten toteaisin vain, että joillain ihmisillä on elämässä liikaa aikaa tehdä normaaleistakin asioista ongelma...

epäjumalanpalvelus on pahin synti.

koulun uskonnollisiin tapahtumiin. Tällä tavalla annatte lapselle sen valinnan mahdollisuuden tutusta myös toisenlaisiin uskontoihin.

Olen itse tapakristitty, saanut room.kat. opetusta, sekä kasteen. Olen käynyt kuuntelemassa Krishnoja jne.

johon kuuluu myös opetusta muista uskonnoista. Perheemme uskoo näin ja toki opetamme omaa vakaumustamme lapsellemme. Hän saa toki valita.

ap

osallistua uskonnollisiin tapahtumiin. Kysytty on ja keskusteltu on avoimessa hengessä. Tosin, ei se asiaa miksikään muuttaisi. Ei hän niihin 8-vuotiaana osallistuisi vaikka haluaisi. Vanhempana saisi jo päättää enemmän.

Samoin, kuin uskon, että aika harva antaisi lapsen JÄTTÄYTYÄ näistä tilaisuuksista + uskonnonopetuksesta jos lapsi haluaisi. Ainakaan tosi elämässä en ole näin avarakatseisiin ihmisiin törmännyt.

Lapseni ei ole kohdannut kiusaamista asian johdosta. Jostain muusta on joskus tullut sanomista ja kuittailua, kuten esimerkiksi siitä, että lapsellani on isompi pyörä kuin naapurin tytöillä. :D Kaiken kaikkiaan hän on hyvin pidetty lapsi, meillä käy paljon koulukavereita leikimässä ja hän käy kavereilla. Järjestään toisinaan lastenjuhlia, otetaan kavereita elokuviin, mökille tai ostoksille mukaan tms. Lapseni elää ihan mukavaa elämää. Toisinaan hän kuitenkin erottautuu. Lapsille se ei ole tuntunut olevan ongelma. Päinvastoin. Kaverit kyselevät hyvin avoimesti uskontoomme liittyviä asioita. Yhtälailla lasten kaverit kertovat joulustaan, syntymäpäivälahjoista jne.



ap

Inhoan sanaa "suvaita". Ihan niin kuin ap:n lasta pitäisi jotenkin erityisesti "suvaita". Hän on erilainen ja piste. Mukava pikku ihminen varmaankin silti. Tuohon suvaitsemiseen sisältyy minun korvissani aina vähän sellainen "olet-kauhea-riesa-mutta-SILTI-me-sinua-suvaitsemme"-kaiku. Hieman alentuva sävy.