Muita nuoren koiran menettäneitä? Miten toivuitte?

Oma koirani kuoli vain kuusivuotiaana, kun normaalisti sen rotuiset elävät helposti yli 10-vuotiaiksi, jopa 15 vuoden paremmalle puolen.



Koiralle tuli vakava sairaus, jota tutkimme ja hoidimme isolla rahalla. Mikään ei kuitenkaan auttanut ja koira kuoli.



Ikävä on vieläkin iso, mutta ajan kanssa se on helpottanut. Alkuun tuntui tosi pahalta.



Voimia!

Meidän 1,5 v cairn jäi rekan alle elokuussa, lokakuussa oli uusi koiranpentu talossa. Otettiin erirotuinen, joten ei yhtään tullut sellainen olo, että yritettäisi korvata kuollut ystävä.

olipa kuollut koira nuori tai vanha. Uusi koira on vähän aikaa vähän outo tuttavuus, mutta sitten siitä tulee oma persoonansa, rakas perheenjäsen, joka täyttää koirankokoisen tyhjän paikan taloudessa.



Kun multa kuoli enismmäinen koira, tajusin tarvitsevani heti uuden, kun koiraa ikävöidessäni ja itkeskellessäni ojensin käteni rapsuttamaan (sitä kuollutta koiraa) lohdutuksen toivossa. Siinähän se olisi ollut, jos olisi elänyt.

hyvän ystäväni hauva kuoli 1-vuotiaana sydänkohtaukseen aamuyöllä kesken uniensa. Se oli kamalaa. Ystäväni soitti minulle ja oli ihan rikki. Hän sanoi, että tarvitsee uuden koiran heti. Etsin hänelle eräältä kasvattajalta saman rotuisen koiran ja hän haki sen saman päivänä. Ei se surua vienyt pois, mutta sai muuta ajateltavaa.

Menetys oli lapsille niin raskas, kuten itsellemmekin. Tähän ei osannut varautua. Jotenkin tuntuu että uuteen koiraan ei osaisi kiintyä ja menetetylle koiralle olisi epäreilua ottaa heti uusi. Mutta ihana kuulla että muut ovat siitä avun saaneet. Menetys myös ahdistaa niin, että entä jos heti menetämme toisenkin koiran. Meille sopisi lievän eläinallergian takia vain tuo rotu mikä nytkin oli.

koin syyllisyyttä kun annoin periksi ja varasin koiran uudesta pentueesta. Mutta se on tiedätkö aivan turhaa.



Vanhaa koiraa ei korvaa mikään, muttei se myöskään pahastu siitä, että sen jälkeen rakkautesi saa uusi koira.



Kun nyt mietin elämään, niin aivan selvästi hahmotan sen koirien aikakausina. Silloinasuttiin siellä ja koirana oli sejase. Sitten sejase kuoli, muutettiin ja sitten sejase2 tuli ja jne. Jokainen koira on kuitenkin muistoissa omana itsenään, koiratkin ovat niin erilaisia persoonia, ettei ole mahdollistakaan korvata yhtä toisella.



Mutta koira kyllä valtaa koiran kokoisen tilan perheessä. Ja kun se tila tyhjenee, se tyhjyys tuntuu kipeältä eikä se tyhjä tila häviä muuten kuin antamalla se uudelle koirulille.



MEillä lapsillekin tekee niin hyvää olla eläimen kanssa, se opettaa vastuuntuntoa, pyyteetöntä rakkautta puolin ja toisin ja seuraa ja lohtua aina kun sen tarpeessa on.