Lapseni opettaja ehdotti, että lapsellani olisi "kouluminä".

todella hämmentävää lapselle tuollainen ehdotus. Miettikää ihan omalle kohdalle! Opettaja viestittää tuolla lapselle, että joku asia, jóka todennäköisesti on lujasti hänen identiteetissään on salattava, pahaksuttava asia. Että sitä saa harjoittaa vain kotona. Minusta tuo on syrjintää, pahinta laatua.

Todella erikoinen ehdotus opettajalta. On pikkaisen eri juttu kysyä, että olisiko OK, että lapsi osallistuisi uskonnontunneille tai uskonnollisten juhlapyhien viettoon kuin ehdottaa "kotiminää" ja "kouluminää". Ei ole ihan tervettä alkaa lapselle selittämään kahdesta eri minästä. Tuntuu, että monilta on mennyt tämä pointti kokonaan ohi alkaessa puhua ap:n fanaattisuudesta.

tai että ylipäänsä ajateltaisiin, että kotona olet eri ihminen kuin koulussa. Ajatuksena lienee ollut, että koulussa lapsi voisi näihin juttuihin osallistua vaikka uskookin muuhun. Huonoista sanavalinnoista ei kannata liikaa tulkita asioita

Nykyään kouluissa on paljon eri uskontokuntien edustajia ja kirkkoon kuulumattomia, joten joko pidetään uskonnoista riippumattomat aamunavaukset tai järjestetään toisuskoisille oma tilaisuutensa.



Näin on meidänkin koulussamme tehty, ei pitäisi olla mahdotonta järjestää.



Minusta se ei ole nipotusta, vaan toisenlaisten maailmankatsomusten kunnioittamista.



-28-

niin en silti haluaisi, että lapsi edes oppimistarkoituksessa osallistuisi voimakkaasti uskonnollisiin tilanteisiin.



Voisin kuvitella, että johonkin koulun joulujuhliin ja suvivirren laulamiseen täällä Suomessa voisi osallistua, koska niissä ei monelle tavisluterilaisellekaan kovin tärkeää enää se uskonnollinen sanoma. Liittyy enemmänkin maan kulttuuriin.



Seurakunnan päivänavaukset taas on sitä Jumalan sanan julistamista, mihin voisi olla epämukava osallistua.

Ei lapselle anneta valtaa valita uskontoaan,eihän? Oma tyttöni(13v.) kysyi tuossa taannoin,että saisiko hän erota kirkosta,johon vastasin kirkkoon kuulumattomana äitinä,että et tietenkään. Lapsi ei valitse uskontoaan.

Me ollaan sovittu miehen kanssa, että jos lapsi haluaa erota kirkosta ja sitä pyytää niin tottakai se sallitaan, kunhan perustelu on ajateltu eikä hetken mielenjohde. Liittyä voi aina takaisinkin, jos alkaa kaduttaa.

Ei kirkko ole mikään lelu jolla leikitään jos sattuu huvittamaan,mitä oikein opetatte lapsillenne?

mutta lapsien vakaumuksissa on suuria alueellisia eroja. Helsingissä esimerkiksi jo melkein KOLMANNES lapsiperheistä EI kuulu evankelisluterilaiseen kirkkoon!

niin miksi käännytätte oveltanne jehovalaiset, tai ette anna lapsenne käydä vapaakirkon tai helluntalaisten kokouksissa. eikö se olisi ihan sivistävää antaa mahdollisuus niihinkin ja sitten lapsi saisi päättää? vai toimiiko tämä vain toisin päin?

kuin koulun aamunavaus tai uskonnontunti.

Mikä ihana ajatus! Nappaan tän taatusti omaan käyttööni, jos ekaluokkalainen alkaa joskus käyttäytymään typerästi koulussa! :) "kouluminä" on kuin lasten roolileikki.



Millainen on sinun "kouluminäsi"? Mitkä piirteet ovat hyviä kouluminässä? Ja mitkä piirteet on hyviä kotiminässä? Mitkä piirteet ovat heille yhteisiä? Voi veljet! Nuoremmilla vois olla "tarhaminä" joka noudattaa tarhan sääntöjä, vaikka kotona oiskiin eri säännöt jne.

Ja sinä olet käynyt kyseisissä tilaisuuksissa kuinka monta kertaa?

Helluntailaisista en tiedä, mutta Jt:n touhusta on hihhulointi kaukana. Kirkossakin on hurmoshenkisempi meno :)

Me ollaan sovittu miehen kanssa, että jos lapsi haluaa erota kirkosta ja sitä pyytää niin tottakai se sallitaan, kunhan perustelu on ajateltu eikä hetken mielenjohde. Liittyä voi aina takaisinkin, jos alkaa kaduttaa.

Ei kirkko ole mikään lelu jolla leikitään jos sattuu huvittamaan,mitä oikein opetatte lapsillenne?

omilla aivoilla ajattelua ;)

isosta asiasta kuin uskonnosta jo LAPSENA. Eihän sen anneta päättää edes siitä mitä se syö tai milloin menee nukkumaan.

Lapseni on erilainen. Hän kuuluu vähemmistöön ja toimii joissakin tilanteissa eri tavalla kuin valtaväestö. Helpottaako hänen elämäänsä oman erilaisuutensa kieltäminen? Teeskentely?

Lapseni on ylpeä erilaisuudestaan, eikä ole sitä ikinä salannut tai hävennyt. Nyt hänen pitäisi. Näin minä asian koen.

Emme ole fanaatikkoja. Mutta ei vakaumus voi olla tilanteen mukaan muuttava. Että kun siitä seuraa pientäkin epämukavuutta, niin periaatteet syrjään.

ap

Munkaan lapset ei kuulu kirkkoon. Silti olemme osallistuneet sukulaistemme kirkkohäihin ja kastajaisiin, lapset osallistuu kirkollisiin tapahtumiin koulussa (samalla tavalla kuin osallistuisivat sellaisiin työpaikalla, jos ne sattuisivat olemaan keskellä päivää ja kaikki muutkin näihin osallistuisi).

Itse olen hoitaja ja kuuntelen asiakkaitteni rukoukset, vien tarvittaessa kirkkoon jne.

Omasta mielestäni en teeskentele. Ainoastaan suvaitsen muidenkin näkemyksekset. Usko on minulle henkilökohtainen asia.

mutta pointti olikin, voiko KOULU VAATIA, että lapsi osallistuu evankelisluterilaisiin juhliin, jos oma uskontokuntansa on eri.

Ei kai koulu/ ope tässäkään tapauksessa VAATINUT että Ap:n lapsi osallistuisi uskonnollisiin juttuihin. Epäilisin, että asiasta on tullut lapselle jotain ikävyyksiä, ja ope yrittää (kömpelösti kylläkin) tilannetta parantaa.

Opettajana voin ainakin omalta osaltani sanoa, ettei minua haittaa yhtään oppilaiden ja perheiden eri vakaumukset. Haluan vain tietää taarkasti miten perheet toivovat toimittavan eri tilanteissa.

Suomalainen kulttuuri ja sen myötä myös koulu on oikeastaan aikalailla uskontosidonnainen. Esimerkkinä voisin ottaa joulun ajan. Marraskuusta lähtien musiikkitunneilla lauletaan joululauluja, kuvistunneilla askarrellaan tonttuja yms., joulu puskee läpi koulun elämässä joka puolelta. Muutenkin juhlat rytmittävät koulun arkea: isänpäivä, joulu, ystävänpäivä, pääsiäinen, äitienpäivä jne. Mihinkään näistä ainakaan tiukimmat jevovantodistajat eivät osallistu askarrelen, laulaen tai muutenkaan. Toki opettaja voi järjestää jehovantodistajalapselle peikkoaskartelua ja muuta puuhaa, mutta miltähän lapsesta ihan oikeasti tuntuu jäädä aina ryhmän ulkopuolelle?

Lapset ovat julmia, ja huomaavat kyllä pienimmätkin erilaisuudet. Opettajan tehtävänä on tietenkin huolehtia ettei minkäänlainen erilaisuus tule lapselle taakaksi. Ehkä tässä AP;n tilanteessa on ollut kyse tällaisesta tilanteesta.

AP:n kuvaama tilanne voi johtua myös siitä, että opettajalle on kova työ miettiä ja järjestää jehovantodistajaoppilaan koulunkäyntiä. Mutta siitähän me palkkamme saamme, joten se on huono syy ehdotella "kouluminää".

Ja selvyydeksi, tuo "kouluminä" on kyllä aika ontuva ilmaisu, saman asian olisi voinut esittää vähän rakentavamminkin.

T:äippälomalainen ope

Me ollaan sovittu miehen kanssa, että jos lapsi haluaa erota kirkosta ja sitä pyytää niin tottakai se sallitaan, kunhan perustelu on ajateltu eikä hetken mielenjohde. Liittyä voi aina takaisinkin, jos alkaa kaduttaa.

Ei kirkko ole mikään lelu jolla leikitään jos sattuu huvittamaan,mitä oikein opetatte lapsillenne?

omilla aivoilla ajattelua ;)

niin varmaan luulette,koska itsekin luulin niin kun en kastanut toista tyttöäni vaan sanoin ihmisille,että jos haluaa kasteen vanhempana niin sitten se on oma päätös.4-vuotiaana sitten kastettiin,kun oli kuullut seurakunnan kerhossa että muilla lapsilla on kummeja(ovela tapa selvittää lapselta kuuluuko tämä kirkoon?!!)jotka tuovat lahjoja ja rahaa.Niin että onnea vaan siihen omilla aivoilla ajatteluun.

tai "vain" kirkkoon kuulumaton kun taas harras jonkun muun uskonnon harjoittaja. Aivan taatusti ei harras luterilainen päästä lastaan islamin uskon tilaisuuteen ja toisin päin.

Minusta aivan käsittämätön tuo opettajan ehdotus.

Kaikki vaan samaan muottiin ettei mene liian vaikeaksi. Siis mitä... Vähän eteen päin tästä niin vaaditaan koulupuvut lapsille, kaikkien täytyy opiskella a-kielenä enkku, silmälaseja käyttävätkin ikävästi erottuu massasta, olkaa nyt ihan samanlaisia vaan kaikki ettei ketään häiritse eikä kukaan pistä silmään kun se ei osallistu aamunavauksiin!

Me ollaan sovittu miehen kanssa, että jos lapsi haluaa erota kirkosta ja sitä pyytää niin tottakai se sallitaan, kunhan perustelu on ajateltu eikä hetken mielenjohde. Liittyä voi aina takaisinkin, jos alkaa kaduttaa.

Ei kirkko ole mikään lelu jolla leikitään jos sattuu huvittamaan,mitä oikein opetatte lapsillenne?

omilla aivoilla ajattelua ;)

niin varmaan luulette,koska itsekin luulin niin kun en kastanut toista tyttöäni vaan sanoin ihmisille,että jos haluaa kasteen vanhempana niin sitten se on oma päätös.4-vuotiaana sitten kastettiin,kun oli kuullut seurakunnan kerhossa että muilla lapsilla on kummeja(ovela tapa selvittää lapselta kuuluuko tämä kirkoon?!!)jotka tuovat lahjoja ja rahaa.Niin että onnea vaan siihen omilla aivoilla ajatteluun.

ettei uskomiseen kirkkoa tarvita.

mutta olen tyytyväinen, että minun vanhempani aikoinaan olivat avarakatseisia ja vaikka ev.lut. seurakuntaan koko perhe kuuluimmekin ja sen aikaiset pyhäkoulut, seurakunnan kerhot ym. tuli käytyä, antoivat vanhempani minun silti nähdä muutakin.

Paras lapsuudenystäväni perheineen olivat Jehovantodistajia. Kuljin silloin tällöin mukanaan heidän valtakunnansalillaan kokouksissa. Osallistuin heidän perheensä tapanaan pitämään opiskeluun ja tenttaamiseen kuten muukin perhe. Tämä tapahtui aina ennen ruokailua ja oli aika rankkaa, perheen isä oli melkoinen tyranni, sen olen vasta aikuisiällä ymmärtänyt. Mutta se nyt ei liity tähän.

Toinen ystäväni oli mormooni perheineen. Heidänkin kanssaan osallistuin mormoonikirkon tilaisuuksiin ja juhliin ym.

Näistä keskusteltiin aina kotonakin ja vanhempani olivat mielissään, että minuklla oli tilaisuus nähdä tätäkin puolta jne.

Aikuisena olen työni puolesta vieraillut paljon helluntalaisessa perheessä.

itse en enää kuulu kirkkoon, mutta se johtuu ihan muista syistä, kuin uskonnollisesta vakaumuksesta tai sen puutteesta.

Jos ap lapsesi itse ei asiasta kärsi, eikä halua osallistua kyseisiin tilaisuuksiin, unohda koko juttu. Opettaja toimi mielestäni todella käsittämättömästi.

Toisaalta nuo yhteiset tilaisuudet, juhlat ym. eivät nykyään oikeastaan millään tavalla ole uskonnollisia, vaikka siellä nyt se joulukuvaelma sattuiskin olemaan. Se nyt vaan on meikäläinen perinne, eikä siitä mahtaisi haittaa olla kenellekään saada tietoa sellaisistakin perinteistä.

mutta pointti olikin, voiko KOULU VAATIA, että lapsi osallistuu evankelisluterilaisiin juhliin, jos oma uskontokuntansa on eri.

Ei kai koulu/ ope tässäkään tapauksessa VAATINUT että Ap:n lapsi osallistuisi uskonnollisiin juttuihin. Epäilisin, että asiasta on tullut lapselle jotain ikävyyksiä, ja ope yrittää (kömpelösti kylläkin) tilannetta parantaa.

Opettajana voin ainakin omalta osaltani sanoa, ettei minua haittaa yhtään oppilaiden ja perheiden eri vakaumukset. Haluan vain tietää taarkasti miten perheet toivovat toimittavan eri tilanteissa.

Suomalainen kulttuuri ja sen myötä myös koulu on oikeastaan aikalailla uskontosidonnainen. Esimerkkinä voisin ottaa joulun ajan. Marraskuusta lähtien musiikkitunneilla lauletaan joululauluja, kuvistunneilla askarrellaan tonttuja yms., joulu puskee läpi koulun elämässä joka puolelta. Muutenkin juhlat rytmittävät koulun arkea: isänpäivä, joulu, ystävänpäivä, pääsiäinen, äitienpäivä jne. Mihinkään näistä ainakaan tiukimmat jevovantodistajat eivät osallistu askarrelen, laulaen tai muutenkaan. Toki opettaja voi järjestää jehovantodistajalapselle peikkoaskartelua ja muuta puuhaa, mutta miltähän lapsesta ihan oikeasti tuntuu jäädä aina ryhmän ulkopuolelle?

Lapset ovat julmia, ja huomaavat kyllä pienimmätkin erilaisuudet. Opettajan tehtävänä on tietenkin huolehtia ettei minkäänlainen erilaisuus tule lapselle taakaksi. Ehkä tässä AP;n tilanteessa on ollut kyse tällaisesta tilanteesta.

AP:n kuvaama tilanne voi johtua myös siitä, että opettajalle on kova työ miettiä ja järjestää jehovantodistajaoppilaan koulunkäyntiä. Mutta siitähän me palkkamme saamme, joten se on huono syy ehdotella "kouluminää".

Ja selvyydeksi, tuo "kouluminä" on kyllä aika ontuva ilmaisu, saman asian olisi voinut esittää vähän rakentavamminkin.

T:äippälomalainen ope

kuten itsekin sanoit, siinä voi olla taustalla raadollisesti sekin, että opettaja ei haluaisi nähdä vaivaa ja järjestää eri uskontokuntiin kuuluville vaihtoehtoista tekemistä.

JOS siinä on taustana yritys ehkäistä kiusaamista, niin siinäKÄÄN en kyllä alkaisi vähemmistöön kuuluvalle ehdotella sitä, että "voisit olla vähemmän erilainen". Se on aivan samaa kuin syyllistää kiusattua itseään siitä, kun joutuu kiusatuksi. Kyllä se on ihan koulun kasvatustehtävään kuuluva asia opettaa lapsia suvaitsemaan erilaisuutta JA estää kiusaaminen.

-28 vai mikäsenytolikaan-

mutta se ei olekaan se pointti. Pointti on niiden alkuperä.

Kärjistetty esimerkki. Jos nyt joku pedofiiliringin johtaja päättaisi alkaa viettää pedofiilijuhlaa. Sitä vietettäisiin ehkä vuosia ja pikkuhiljaa juhlan merkitys alkaisi väistyä ja jossain vaiheessa sille keksittäisiin ihan toinen merkitys. Se olis vain "lasten juhla" ja siihen liitettäisiin kaikkea kivaa, lahjojen antoa, tanssia, laulua jne. Jos menisi tuhat vuotta ja tuosta "pedofiilialkuperästä" olisi jo iäisyys, haluaisitko siltikään viettää kyseistä juhlaa?

Minä en.

Tiedän, minkään vietettävän juhlapyhän alkuperä ei ole pedofiliassa, mutta kylläkin epäjumalan palvonnassa hyvin vanhvasti. Uskovalle joka todella haluaa elää tavalla, jonka kokee oikeaksi sillä ON merkitystä. Vaikkaa aikaa on kulunut ja nykyinen juhlan vietto ei muistutakaan sen alkuperää enää...

Ehkä joku ymmärtää, suurin osa varmasti ei. Ja ymmärrän senkin.

ei ap