Lapseni opettaja ehdotti, että lapsellani olisi "kouluminä".

kyllä lapsi on sama lapsi koulussa ja kotona. Säännöt voivat vaihdella, mutta ei vakaumus.

Ei siellä koulussa käsittääkseni mitään käännytystä ole. En kannata mitään "kaikkien on pakko laulaa virsiä"-meininkiä, mutta suvaitsevaisuutta on myös se, että antaa muiden niin tehdä ilman mitään numeroa asiasta. Saavutetaanko sillä jotain hyötyä, että pitäisi tehdä asiasta numero ja poistaa lapsi suomalaiseen kulttuuriin kuuluvista normaalitilanteista?



(en ole mikään uskova itse..)

jos joku lapsi esim jää pois srk:n aamunavauksesta. Jos siitä ei tehdä sellaista. Ei tule ja sillä sipuli. Minun lapseni ei noissa aamunavauksissa ole, eikä siinä ole hänestä tai hänen luokkatovereistaan mitään outoa. Ihan sama kun, että joku tulee kouluun pyörällä, joku kävellen, joku potkulaudalla. Ei lapset ymmärrä, että uskonasiat on jotenkin mystisiä ja outoja ja, että erilaisia pitäisi jotenkin eritisesti ihmetellä.

Aikuiset sen numeron tekee.

Ei noista seurakunnan jutuista varsinaista haittaa ole. Eivät ne kenestäkään ole tehneet ainakaan juuri sen huonompia ihmisiä, kuten eivät juhlapyhät ja muutkaan tapahtumat.



Ihmiset tekevät elämästään kovin hankalan kaikenlaisilla kielloilla ja estoilla, rajoitteilla.



Kiinnostaa tietää onko vakaumus vanhempien vai lapsen? Mitä lapsi haluaisi tehdä? Siis ilman vanhempiensa elämänkatsomusta.

että lapsen elämä voisi olla helpompaa jos ei noin monessa asiassa tarvitsisi erottua joukosta.



Omilta kouluajoiltani muistan kuinka hassua se oli kun jotkut joutuivat poistumaan luokasta milloin mistäkin syystä.

Kyllähän niille lapsille vähän naureskeltiin jotka eivät voineet osallistua liikuntatunnille jos oli jumppaa tai joutuivat poistumaan luokasta kun katsottiin joku opetusvideo.



Nämä lapset joutuivat kovasti selittämään sääntöjänsä ja puolustamamaan niitä välillä kovastikin.

opettaja oli asiaton. Suomessa on uskonnonvapaus ja jokainen saa osallistua tai olla osallistumatta uskonnollisiin tilaisuuksiin. Ei ole opettajan asia tuollaiseen puuttua.

Vai kysyykö se sama opettaja jokaiselta kirkkoon kuuluvalta, että HALUAAKO teidän Marja varmasti niissä käydä?? Ihan samalla lailla ne muut käy niissä vanhemman vakaumuksen takia.

TAI siksi, että vanhempi ei ole koskaan oikeastaan edes miettinyt asioita sen syvemmin vaan menee valtavirran mukana ja sitten selittää olevansa vaan kovin suvaitseva.

ei voi kummartaa yhdelle koska samalla pyllistää toiselle ;)



eli ei , eikä missään nimessä saa eläää kaksoiselämää, se ei ole oikein



enkä usko, etttä kukaan opettaja tuollaista voisi edes ehdottaa





jos uskoo totuuteen, niin on varmasti valmis sen mukaan elämään ja toimimaan, sekä koulussa, että kotona, aina



helppoa se ei ole , se me tiedetään, mutta nykyään on niin monenlaista ihmistä, et kaikkeen ne koulussakin jo ovat tottuneet,

eli hyvin se menn



ainakin mun lapsilla on mennyt

ja ei ole joutuneet kiusatuiksi

eikä ole kukaan, ei ope e oppilaat, eikä me itse tehty asiasta suurt numeroa



moni ei edes huomaa, ettei meidän lapsi ole askartelemass niitä joulutonttuja yms





eli ei tartte kailottaa aina että MINÄ en tee sitä, enkä tätä



voi olaa open kanssa ennakkoon juttusilla ja hommat hoituu ihan huomaamattakin

Sillä olisin hyvin huolissani muuten kyseisen opettajan ammattitaidosta. Uskomatonta tasapäistämistä, mikäli asia on totta.

ymmärrän hyvin opettajaa. Ehkä tykkää lapsestasi ja häntä harmittaa, kun ei voi tehdä asialle mitään.

Tavallaan aika erikoista, koska lapsen minuushan perustuu uskontoon, jos perhe ja lapsi ovat kovin uskovaisia. Toisaalta mä olen myös sitä mieltä, että jokainen lapseni saa päättää itse minkä uskonnon valitsee omakseen ja jos niistä ei ole tietoa, niin vaikea se on päättääkään mitään.

Useimmat et-oppilaat osallistuvat kyllä esim. srk:n aamunavauksiin ja joulukirkkoonkin.

ei voisi osallistua. Ihan yleissivityksen kannaltakin se olisi järkevää. Kyllä meillä lapset uskontoa opiskelevat ja osallistuvat tilaisuuksiin vaikka se vakaumustamme vastaan on.

valitettavasti lapsi siinä kärsii, kun ei ole mukana tapahtumissa. itse en näe mitään haittaa jos lapsi osallistuu uskonnon opetukseen tai seurakunnan aamunavauksiin.

Lapseni on erilainen. Hän kuuluu vähemmistöön ja toimii joissakin tilanteissa eri tavalla kuin valtaväestö. Helpottaako hänen elämäänsä oman erilaisuutensa kieltäminen? Teeskentely?

Lapseni on ylpeä erilaisuudestaan, eikä ole sitä ikinä salannut tai hävennyt. Nyt hänen pitäisi. Näin minä asian koen.

Emme ole fanaatikkoja. Mutta ei vakaumus voi olla tilanteen mukaan muuttava. Että kun siitä seuraa pientäkin epämukavuutta, niin periaatteet syrjään.

ap

Ja uskonto peruskoulussa ei ole pelkkää kristinuskoa vaan se sisältää tietoa kaikista uskonnoista. Ei siellä kenellekkään tuputeta mitään uskontoa.

niin miksi käännytätte oveltanne jehovalaiset, tai ette anna lapsenne käydä vapaakirkon tai helluntalaisten kokouksissa. eikö se olisi ihan sivistävää antaa mahdollisuus niihinkin ja sitten lapsi saisi päättää? vai toimiiko tämä vain toisin päin?

Olemme ratkaisseet asian niin, että hän saa valita, meneekö mukaan esim. kirkkoon. Joka kerta on tahtonut mennä ja omasta tahdostaan, ryhmäpaine ei meidän omapäistä villikkoa kiinnosta. :)

silti istuin uskonnon tunnit ja aamunavaukset muiden mukana. Minun agnostinen vakaumukseni ei siitä horjunut miksikään, opin vaan "uskonnollisten" kulttuuria ja sitä kautta avarakatseisuutta.



Luokalla oli myös poika, joka saman syyn takia oli uskonnolliset aamunavaukset luokan ulkopuolella ja kyllähän se luokkakavereille pistää silmään aika vahvasti, kun joku tulee open päästämänä avauksen jälkeen sisään...

Kysehän on sinun vakaumuksestasi, ei lapsen. Sinä olet valinnut lapsellesi tietyn vakaumuksen, joten kaiketi voisit kysyä lapselta, mitä tämä haluaisi tehdä? Haluaisiko hän osallistua muiden mukana?



Meidän lastemme koulussa myös islaminuskoiset lapset osallistuvat joulujuhliin yms., vaikka siellä esitetään perinteisesti joulukuvaelma ja vaikka kevätjuhlassa lauletaan suvivirsi....Se on mielestäni mainiota. Vakaumuksista on turha tehdä niin isoa numeroa...

En suostuisi tuollaiseen minäkään. Juhlapäivien viettoon lapsi voisi puolestani osallistua (ja ihan "omana minänään") mutta uskonnon opetukseen en häntä laittaisi. Laki kuitenkin velvoittaa järjestämään hänelle oman opetuksen (tai sitten vapautuksen) ja me olemme pitäneet siitä kiinni.

johon kuuluu myös opetusta muista uskonnoista. Perheemme uskoo näin ja toki opetamme omaa vakaumustamme lapsellemme. Hän saa toki valita.

ap