Tokaluokkalainen yöt yksin, kun yh-äiti baariduunissa..

Moni ystävistäni onkin sairastunut vahvuuteen rankkojen kokemustensa takia.

Vahvuuteen sairastuminen tekisi hyvää nykykakaroillekin.

Työtön äiti vai lapsi yksin kotona? Tuskinpa tuo äiti edes haluaisi tehdä yötyötä, mutta on pakko. Ei joka paikassa pysty valitsemaan työpaikkaansa.

Vaikka alle 13-vuotias lapsi kokisi yksin ollessaan olonsa riittävän turvalliseksi, hänellä ei useinkaan ole valmiuksia toimia oikein hätätilanteissa. Tutkimusten mukaan lapset muistavat alle puolet heille annetuista turvallisuusohjeista. Lapsen turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa paljon se, onko lähellä naapureita, joiden puoleen voi tarvittaessa kääntyä tai voiko vanhempi vastata puhelimeen, jos lapsi soittaa jne. Hätänumerot on käytävä läpi lapsen kanssa ja kirjoitettava paperille.





Huolehtiminen on suoraan yhteydessä lapsen itsetunnon kehitykseen. Kun lapsesta huolehditaan arjessa hyvin, hän kokee itsensä arvokkaaksi. Se kehittää itsetuntoa. Sen turvin hän kykenee aikuisena huolehtimaan itse itsestään ja läheisistään. Hän oppii luottamaan toisten ihmisten saatavuuteen, ja hän oppii sekä pärjäämään yksin että pyytämään apua silloin kun tarvitsee.



Joku heitteille lapsena jätettykö siellä kiukuttelee, että kukaan muu ei vain saisi huolenpitoa. Vaikka tulisit kuinka mustasukkaiseksi tai kateelliseksi siitä, että joillakin on ja on ollut kunnon vanhemmat, se ei ole oikein, että lapsen pitää itsenäistyä liian varhain.

reissussa ja vaihdoin työpaikkaa tietysti kun sain lapsia. Olen mieluummin työtön, kuin jätän tokaluokkalaiseni öiksi kotiin ja muuttaa voi aina.

jos on vuorotyö jne, sen kanssa on vain elettävä tai etsittävä uusi työ.



Mielestäni täällä on ihan turha hämmästellä tätä asiaa. Varmaan yh miettii samaa asiaa ihan itsekkin...mut jostain se voikin on pöytään saatava. Jollakin ei vain ole vaihtoehtoja...ja jos lapsi on sellainen koko yön mukkuva, niin se ei ole ylitsepääsemättömän vaikeaa.



Minä vaihdoin päivätyöhön kun erosin, mut se oli omalla kohdallani mahdollista.

http://www.mll.fi/ajankohtaista/yksin_kotona/

Kyllä monet hoitoalan työntekijät ovat ihan tämän saman tilanteen edessä, ja asiasta on ollut juttua lehdissäkin (mm. Aamulehti) moneen otteeseen. Toki tuollaisesta työstä voi aina irtisanoutua, mutta karenssia ei vältä kouluikäisiin lapsiin vetoamalla. Eli teet niin tai näin, olet joko lapsistasi piittaamaton äiti tai sitten työtä vieroksuva työntekijä.

ikäistä saa jättää yksin päivälläkään. ei oleteta pärjäävän yksin. vanhemman oletetaan hankkivan holhoojan siksi aikaa kun itse on poissa. valitettavasti naapurin apu ei riitä.

kertoo juuri tästä

0http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=90&t=&a=7335

kannattaa katsoa.

Jos et usko, niin kysypä vaikka lastensuojeluviranomaisilta.

ikäistä saa jättää yksin päivälläkään. ei oleteta pärjäävän yksin. vanhemman oletetaan hankkivan holhoojan siksi aikaa kun itse on poissa. valitettavasti naapurin apu ei riitä.

Itsekin olen yh-äiti, mutta en ikinä kasaisi lasteni harteille isompaa taakkaa kuin heidän ikäänsä kuuluu.

lastensuojelu velvoitti vanhempaa järjestämään lastenhoidon yötöiden ajaksi.

Niin ne ajat muuttuu. Sata vuotta sitten ei olisi ollut kummallista, jos lapsi olisi hoitanut kotia pari viikkoa yksin. Nyt ei saisi olla kotona yksin vanhemman tyovuoron vertaa.

porukka on niin käsittämätöntä. Tuolla jo joku kirjoitti että vatsataudissa kyseinen lapsi joutuu yksin oksentelemaan... SIIS MITÄ? Tällä palstalla kyllä mielikuvitus lähtee laukkaamaan omiin stratosfääreihin. Nyt äiti jo jättää SAIRAAN lapsen yksin yöllä kotiin oksentamaan? Pysyttäiskö asiassa, jookos kookos?

Meille kyllä sanottiin suoraan,että meidän perheellä on vaihtoehtona palkata kotiin illoiksi/öiksi hoitaja,ellei työpaikan vaihto onnistu.Vaihtoehdoksi lisättiin vielä lapsen sijoitus sellaiseen paikkaan,missä pystytään huolehtimaan myös iltoisin/öisin..

Tosin kyseessä oli erityislapsi,mutta joka pärjäsi kotona loistavasti,eikä näitä öitä/iltaa olisi montaa ollut.Pienemmät sisarukset olisivat olleet sitten vuorohoidossa.

Eipä tavallisilla duunareilla ole varaa palkkailla kotiin hoitajia,eikä sukulaisiakaan lähettyvillä ollut. Hankkiuduin sitten uudelleen raskaaksi,jolloin sain jäädä heti kotiin kroonisen sairauteni vuoksi

Milloin vanhemmalla ja lapsella on sitä yhteistä aikaa, jolloin lasta kasvatetaan? Vai ovatko nämä vastaajat, jotka ovat sitä mieltä, että ok, ja pakkohan se on, niitä joiden lapset huitelevat pitkin kyliä nukkumaanmenoaikaan asti, ja jengi on se lasten perhe..

Pärjääminen on tämän ajan

ihanne. Myös lasten odotetaan

ottavan vastuuta tekemisistään

enemmän kuin mihin nämä

kykenevät. Aikuiset luulevat, että

lapset pärjäävät itsekseen, jos he

osaavat ottaa ruokaa jääkaapista

ja hakea lisää kaupasta. He

luulevat, että lasta voi kasvattaa

periodeissa, silloin kun on aikaa

ja energiaa.

Suomalainen kasvatuskulttuuri

on muuttunut voimakkaasti

sukupolven aikana. Kun

sodanjälkeinen sukupolvi joutui

kasvamaan kovassa kurissa, ja

koki sen ahdistavana, niin nyt

heidän lapsensa oireilevat

liiallisen vapauden takia.

Kun aikuiset kuvittelevat

antavansa lapsilleen vapautta, se

saattaa lasten kannalta merkitä

heitteillejättöä.

Jotta lapsi kasvaisi onnelliseksi ja

tasapainoiseksi aikuiseksi, hän

tarvitsee turvallista aikuista,

pysyvyyttä ja turvallisia

ihmissuhteita. Professori Liisa

Keltikangas-Järvisen mukaan

vallalla on nykyään kasvatusmalli,

joka ei tarjoa lapselle missään

vaiheessa sitä emotionaalista

turvaa, joka turvaisi hänen

psyykkisen kehityksensä.

Suhtautuminen lapseen on

pelkästään oppimista ja

opettamista. Nykyään ei puhuta

vanhemmuudesta vaan

asiantuntijoista ja kasvattajista.

On jäänyt ymmärtämättä, että

psyykkinen tasapaino, ihmiseksi

kasvaminen ja stressin sietokyky

ovat pohja, jolle oppiminen ja

älykkyys rakentuvat. Tämän

hetkinen yhteiskuntamme on

otollinen luonnehäiriöille. Monet

luonnevaurion merkit ovat

kadottaneet merkityksensä

häiriön merkkeinä ja niistä on

tehty jopa ihanteita.

Narsistisen häiriön siemenet

kylvetään yhtä hyvin ihannoimalla

lasta epärealistisella tavalla kuin

lyömällä tätä laimin tai

kohtelemalla väkivaltaisesti.

Onhan tuon ikäinen kyllä tosi pieni olemaan öitä yksin, vaikka päivällä 8-vuotias jo hyvin pärjääkin. Mutta hankalaan tilanteeseen tuossa kyllä monessa perheessä joudutaan. Jos pitää palkata kotiin hoitaja, ei työssä kannata käydä, koska kaikki rahat menevät siihen. Työttömäksi jättäytyminen taas on sekin taloudellisesti aika mahdoton ratkaisu karenssin vuoksi.



Tuskin kukaan suunnittelee joutuvansa tuollaiseen tilanteeseen, mutta joskus vain käy niin. Jos asia kovasti sinua ap vaivaa niin voithan soittaa sosiaalivirastoon ja kysyä mitä he ovat mieltä asiasta.

Mutta totuus on se, että monen kohdalla vaihtoehto voi olla sitten työttömyys ja sosiaaliturvan varassa eläminen. Esimerkiksi monella yksinhuoltajalla ei millään palkka riitä hoitajan palkkaamiseen.

Milloin vanhemmalla ja lapsella on sitä yhteistä aikaa, jolloin lasta kasvatetaan? Vai ovatko nämä vastaajat, jotka ovat sitä mieltä, että ok, ja pakkohan se on, niitä joiden lapset huitelevat pitkin kyliä nukkumaanmenoaikaan asti, ja jengi on se lasten perhe..

vedota jonnekin muinaisiin aikoihin milloin lapset toden totta huolehtivat itse itsestään, kun ei paremminkaan tiedetty eikä lasta pidetty oikein minään muutenkaan.