Lue keskustelun säännöt.
Opiskelu + työ + perhe = jatkuva yliväsymys?
21.09.2011 |
Löytyisikö hyviä vinkkejä jaksamiseen kaiken tämän rumban keskellä?
Kouluttaudun uuteen ammattiin, sillä en työllistynyt aikaisemmalla tutkinnolla. Opintojen rahoittamiseksi minun on kuitenkin pakko käydä töissä ("hanttihommissa", ei siis koulutusta vastaavaa työtä). Opiskelun ja työn yhteenlaskettu viikkotuntimäärä on jotakuinkin 50, eli varmaan ihan tavallinen. Moni varmaan jaksaakin hyvin, mutta minä en. Olen niin väsynyt. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Päivittäiset siirtymät koulun, hoitopaikan ja työpaikan välillä rasittavat. Elämä on aikataulutettu kaupassakäyntiä ja pyykinpesua myöten, jotta jääkaappiin saadaan jotain ja lapsilla on puhtaat vaatteet hoitoon.
Unen puute ei ole ongelma, sillä nukun melkein joka yö 9 tuntia, eikä meillä onneksi tarvitse lasten takia enää heräillä. Perinteiset latautumiskeinoni lenkkeily, kirkossa käynti, tv:n katselu, hyvän ruoan laitto ja leipominen yms. ovat täysin poissa laskuista, sillä en kertakaikkiaan enää jaksa niitä, vaikka tiedän, että ne voisivat piristää.
Pahimmalta tuntuu omalla ajalla tehtävät itseopiskelutehtävät, kun tekisi mieli vain kaatua sohvalle ja maata koko päivä. Osa jääkin tekemättä ja niistä huono omatunto sitten.
Mies tekee kyllä koti- ja perhe-elämään osansa, minkä pitkiltä työpäiviltään voi, joten häntä ei voi väsymisestäni syyttää. Viikonloput vietetään yleensä jotain porukalla tehden, ellei minulla ole työvuoroja. Koulutöitä en tee viikonloppuisin, sillä niiden teko ei onnistu silloin kun lapset ovat kotona. Muutenkin haluan hoitopäivävapaat viettää mahdollisuuksien mukaan aina lasteni kanssa, he kun ovat pieniä niin vähän aikaa.
Mutta siis vertaistukea ja vinkkejä jaksamiseen kaipailisin.
Kommentit (31)
vaan opiskelen toista ammattiani. Aloitin yliopisto-opinnot kun meillä oli kaikki taloudellisesti hienosti ja pystyin opiskelemaan täysipäiväisesti. Sitten tuli tämä taantuma ja mies sai monoa. Nyt minä siis tienaan, työaika 8-16 ja opiskelen sen minkä kykenen.
Kotihommista minä en stressaa, ne tehdään kun jaksetaan ja mieshän ne pääasiassa hoitaa, mutta ikävää on se, että lapset näkevät äitiään aika vähän ja senkin vähän äiti on tosi väsynyt. Olisin tietysti voinut ilmoittautua poissaolevaksi yliopistolle, mutta se vain lykkää valmistumista eikä minusta hyödytä yhtään mitään. Olen päättänyt jaksaa jouluun ja tammikuussa alan tehdä lyhennettyä työaikaa, riitti rahat tai ei. En jaksa tätä ramppaamista enää yhtään pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehdä niitä hanttihommia, jos ne saa sut väsymään yms? Tarkoitan, että onko niistä saatu taloudellinen hyöty vaivan arvoista? Voisiko saman hyödyn saada menoja karsimalla tai lyhennysvapaalla?
Ei muuta ylimääräistä korvausta kuin poikkeustapauksessa, jos esim kuuluu muutosturvan piiriin.
Ei muuta ylimääräistä korvausta kuin poikkeustapauksessa, jos esim kuuluu muutosturvan piiriin.
Meillä on lapset jo koululaisia, mutta aikamoista pyöritystä on. Työt, opiskelu ja perhe. Ajoittain jaksan silti harrastaakin. Välillä tulee sellainen väsy, että luulen kuolevani. Ei enää kauaa tarvitse jaksaa, opinnot loppusuoralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta siihen ei siis automaattisesti tule muuta lisäksi kuin se 9 euroa päivää kohti.
että ne kaikki muutkaan jaksaa, ne vain esittää. Osalla tietysti on kaikki hormonit ja muut kemikaalit sellaiset, että ne jaksaa paremmin. Mutta tosiaan jos liian kauan tekee asioita tappotahdilla niin kroppa ei kestä sitä ja sitten meneekin monta vuotta niin ettei jaksa nousta edes sängystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en muista edellistä nroani mutta tuo joka ansiosidonnaisesta puhunut.
mutta siihen ei siis automaattisesti tule muuta lisäksi kuin se 9 euroa päivää kohti.
korvauksen, joka tarkoittaa tuota muutosturvajuttua. Mutta kaikki eivät siis sitä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehdä niitä hanttihommia, jos ne saa sut väsymään yms? Tarkoitan, että onko niistä saatu taloudellinen hyöty vaivan arvoista? Voisiko saman hyödyn saada menoja karsimalla tai lyhennysvapaalla?
Olen vasta opintojeni alussa, joten pakko ainakin puoleen väliin jaksaa sitkuttaa myös töissä. Sitten kun näyttää että on joku varmuus valmistumisesta ja ehkä tulevaisuuden työmahdollisuuksista niin voin jättää hanttihommat sikseen ja ottaa loppuajaksi lainaa. Menoista on juuri mahdotonta karsia, sillä ne on jo vedetty usean vuoden ajan minimiin. Miehen palkka on pienin mahdollinen, on huonosti palkatussa terveydenhoitotyössä. Koska meillä on lapsia, en saa opintotuen asumislisää vaan kuulumme asumistuen piiriin. Asumistukea emme kuitenkaan saa, koska yhteenlasketut tulomme ylittävät alarajan juuri ja juuri. Outo yhtälö sikäli, että jos olisimme miehen kanssa kaksin, niin saisin asumislisää = enemmän rahaa kuin nyt kun meitä on enemmän.
OPiskelin aiemmin unelma-ammattiin itseni, enpä työllistynytkään ja halusin sitten opiskella lisää. Kuvittelin työllistyväni ensimmäistä ammattiani opiskellessa.
Lasta halusimme, koska se tuntui oikealta ajankohdalta ja lisäksi pelkäsin että jos en voikaan saada lasta niin helposti niin alan kohta olemaan liian vanha etten sitten ainakaan voi saada. Ja ihan totta, kuvittelin että jaksaisin paremmin mutta olinpa tässäkin väärässä. Lapsi ei vielä yli vuoden ikäisenä esimerkiksi nuku kunnolla. Minulla kun ei lapsia ole ennestään niin se lapsiperhe-elämä ei ole tuttua. Ja kyllä, valitan täällä vauvapalstalla, kavereille, sukulaisille ja tutuille en valita.