Lue keskustelun säännöt.
Tässä minun tarinani siitä, miksi minulla on avioliiton ulkopuolinen "järjestely"..
19.09.2011 |
Tilanne on se, että olemme olleet mieheni kanssa yhdessä lähes kymmenen vuotta.
Alussa seksitarpeet ja halut olivat hyvin samanlaiset, mutta vuosien myötä miehen halut ovat hiipuneet monestakin syystä (jatkuvaa väsymystä, stressiä, jne jne) eikä hän koe olevansa nykyään kovin seksuaalinen ihminen, eikä jaksa oikein ajatella koko asiaa.
Olemme keskustelleet monesti tästä asiasta ja parisuhteesta yleensäkin, mutta miehen on ollut aina vaikea puhua seksistä ainakin minun kanssani, en tiedä puhuuko esim. kavereidensa kanssa.
Ja jotain ehkä kertoo miehen haluttomuudesta se, että täysin seksitön jakso saattaa olla parikin kuukautta. Hellyyttä, suukkoja, halauksia ja lähekkäin oloa meillä kuitenkin on aina ollut, ja väittäisin parisuhdetta muutoin oikein hyväksi.
Itselläni halut ja himot aivan samanlaiset kuin vuosia sitten ja tilanne on loppujen lopuksi johtanut siihen, että hoidan pääasiassa omat seksuaaliset tarpeeni toisaalla kuin kotona. Mies ei tiedä tätä ja tiedän, ettei tämä ole reilua, eikä oikein, mutta se on kuitenkin minun ratkaisuni siihen, että voimme yleensäkään jatkaa elämää perheenä. Elämässä muuten kaikki osa-alueet mallillaan, vain tämä seksipuoli kyntää parisuhteessa.
Tämän toisen miehen kanssa seksi on vapaata, estotonta, ja hänen kanssaan on helppo keskustella kaikesta seksiin liittyvästä. Toiveista ja haaveista. Ja kuinka hyvältä tuntuu, kun toinen oikeasti haluaa tuottaa kaikin tavoin tyydytystä ja himoitsee.
Tämä toinen mies on pitkäaikainen tuttu, jonka kanssa sattumalta aikoinaan aloitimme keskustelun parisuhteista ja huomasimme, että omat parisuhteemme ovat kuin kopioita toisistaan.
Tämän miehen kanssa ei ole koskaan ollut mitään "rakkaus kipinää" vaan kyse on aidosti vain ja ainoastaan niiden seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisestä, jotka kotona jäävät tyydyttämättä.
Jos oikein karusti vertaisi, niin kyse on täysin samasta asiasta, jos joku käy maksullisissa, paitsi, että kukaan ei maksa kenellekään. Mies ei ole siten uhka miehelleni enkä minä hänen vaimolleen.
Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?
Kommentit (107)
Ja ehkä pitää vielä sanoa, että en omasta mielestäni ole mikään seksihurjastelija. Kerta viikkoonkin riittäisi oikein hyvin pitämään tyytyväisenä, vaikka pari kolme kertaa viikossa oli ehkä itselleni se ideaali.
Edelleen mua häiritsee tässä teidän tapauksessanne kaiken salailu. Jos kertoisit miehellesi ja fucbuddysi kertoisi vaimollensa "harrastuksestanne", niin ei kai siinä mitään vikaa silloin enää olisi..
Toisaalta ymmärrän kyllä turhautumisesi, jos paljon olette yrittäneet. Minusta kerran viikkoon pitäisi kyllä sen pihtaavankin osapuolen suostua, kun haetaan molemmille kohtuullista määrää.
Silloin kun meillä on mieheni kanssa seksiä, niin se tapahtuu yleensä silloin kun ollaan pois tutuista ympyröistä. Vaikkapa jossain reissussa tai mökillä. Se kertoo ehkä osaltaa sitä pääosin työstä johtuvasta stressitasosta ja väsymyksestä, joka miehellä on jatkuvasti päällä normaalioloissa.ap
Oletteko tehneet mitään sille työstressille. Jos tilanne on jatkunut jo vuosikausia tuollaisena, niin ei se ole hyväksi miehellesikään. Mielestäni voisit tosissaan vaatia häntä tekemään radikaalin muutoksen työnsä suhteen, kun se vaikuttaa noin paljon perheenne elämään. Ja tämäkin avoimin kortein, eli mieluummin iso riita asioista oikeilla nimillään tyyliin, erotaan jos ei tälle kohtuuajassa mitään tapahdu, kuin selkäänpuukottaminen ja mahdollisesti vielä sen kovan työn tuomista taloudellisista eduista nauttiminen.
M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkupää jotenkin täsmää, paitsi että olen spontaanimpi, enkä elä valmiiksi käsikirjoitettua elämää. Viimeinen kappale ei osunut kohdalleen.
Katson ylpeänä miestä ihan muista seikoista, kuten silloin hän touhuaa lasten kanssa ja on läsnä, tai vaikka tekee niitä ns. miesten hommia kotona.
Meillä käytännössä lähes kaiken kotiin ja perheeseen, lasten harrastuksiin jne liittyvän hoidan minä siitä syystä, että mies on työnsä takia huomattavasti vähemmän kotona.
Ja tuo viimeinen kappale ei täsmää siitä syystä, että mies on pikkutarkka (lue. perfektionisti) ja tekee asiat omalla tyylillään ja tavallaan, enkä koe sitä ongelmaksi. Meillä enemminkin arjen törmäyskursseja syntyy siitä, kun on olemassa muitakin tapoja toimia ja tehdä asioita, kuin miehen tapa.
ap
Oletko ollut joskus tunnollinen ja vastuuntuntoinen tyttö, joka on kasvanut tunnolliseksi ja vastuuntuntoiseksi naiseksi? Oletko hoitanut velvollisuutesi ja vastuusi aina hyvin, nuoruudessakaan et ole syyllistynyt holtittomaan tai provokatiiviseen elämään hormoonimyllerryksessä?
Oletko sinä ystäväpiirissä se tuki ja turva, vahva olkapää, luotettava kuuntelija, joka on olemassa ystäviäänkin varten? Oletko sinä se äiti, joka haluaa olla aina läsnäoleva, kun lapsilla on murheita? Oletko sinä se käytännöllinen ja taitaava emäntä, jonka taloudessa pyykkivuoret taipuvat siistiksi pinoiksi kaappeihin ilman katastrofivaiheita ja yllätysvieraille on aina tilaa sohvalla ja pullaa pakkasessa ja viikon ruokalista on ajoissa myös kauppalistalla valmiina?
Oletko sinä se kumppani parisuhteessa, joka priorisoi toisen tarpeet usein omiensa edelle, antaa kaikkensa ja suunnittelee kalenterit, harrastukset, lomat, vapaat, perheillat ym jouhevaksi tökkimättömäksi arjeksi ja juhlaksi?
Oletko sinä se nainen, joka ylpeänä voi katsoa miestään, kun hän on oppinut missä tavarat teillä ovat, mitkä ovat perheenne perinteet, oikea tapa täyttää tiskikone, puristaa hammastahnaa, pitää pöntön kantta?
Saanko kysyä?
ettei miehenne hyväksyisi tuollaista järjestelyä? On minusta sekin itsekästä, ettei itse halua seksiä eikä tee asialle mitään, joten jos minä olisin se joka ei halua (lukuunottamatta väliaikaista tilaa) niin pakkohan sille toiselle olisi antaa lupa hommata seksinsä muualta.
kuvailin tuossa dynamiikaltaan äidin ja pikkupojan välistä suhdetta. Siinä ei seksuaalisuus kukoista.
Olisiko mahdollista, etta pari- ja seksuaaliterapialla voisi olla paljonkin uutta tarjottavaa?
jotenkin vanhanaikainen ku minä en hyväksy pettämistä missään muodossa vaikka kuinka joutuisi olemaan ilman seksiä... miten tästä seksistä on tullu joku elämää suurempi asia, jotenkin tuntuu että siitä on tehty sellainen asia että sitä on kaikkien pakko harrastaa... eikö todellakaan muka ole muuta vaihto ehtoa?? seksin puutteesen ei ole vielä kukaan kuollut ja jos sitä läheisyyttä ja hellyyttä on muuten niin en minä ymmärrä mikä näitä ihmisiä vaivaa... kait se on tämä nyky ajan itsekkyys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on surullista, että sinä ja miehesi joudutte elämään suhteessa jossa seksuaalisuus ei ole tasapainossa kumppaneiden kesken. Itse vastaavassa tilanteessa yrittäisin kaikkeni saada suhteen seksin toimimaan ja jos se ei onnistuisi niin eroisin.
Itse olen sen verran itserakas ja vaadin elämältä vain parasta. Haluan olla yhdessä ihmisen kanssa jonka kanssa kaikki osa-alueet loksahtaa, eikä vain osa. Onneksi olen niin onnekas, että saan sellaisessa suhteessa elää.
sen kummemmin ruotia parisuhdettamme, niin otit M38 esille sen seikan, joka omasta mielestäni on se asia, joka ehkä voisi olla se avain tilanteen muuttamiseen. Se, että mies tekisi vähemmän töitä, antaisi aikaa enemmän hänelle itselleen, perheelle, lapsille ja parisuhteelle.
Ja mies tietää itsekin, että tekee liikaa töitä. Hän on perfektionisti, minun ja muidenkin mielestä kohtuuttoman paljon itseltään vaativa yrittäjä, joka rakastaa työtään.
Ja silloin, kun mies kolmisen vuotta sitten kävi työterveydessä, hän otti siellä puheeksi työperäisen stressin ja sen tuomat oireet ja lääkärin kuunneltua miehen kertomusta työpäivien pituudesta ja sisällöstä hän kehotti miestä vähentämään töitä... Ja siihen se sitten jäi.
Itse olen ajatellut ääneen joskus huonona hetkenä, että milloinhan tulee se päivä, kun miehen on pakko pysähtyä. Kun joko fysiikka tai psyyke ilmoittaa, että nyt on hiljennettävä tahtia ja levättävä.
Oletteko tehneet mitään sille työstressille. Jos tilanne on jatkunut jo vuosikausia tuollaisena, niin ei se ole hyväksi miehellesikään. Mielestäni voisit tosissaan vaatia häntä tekemään radikaalin muutoksen työnsä suhteen, kun se vaikuttaa noin paljon perheenne elämään. Ja tämäkin avoimin kortein, eli mieluummin iso riita asioista oikeilla nimillään tyyliin, erotaan jos ei tälle kohtuuajassa mitään tapahdu, kuin selkäänpuukottaminen ja mahdollisesti vielä sen kovan työn tuomista taloudellisista eduista nauttiminen.M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ajatellut ääneen joskus huonona hetkenä, että milloinhan tulee se päivä, kun miehen on pakko pysähtyä. Kun joko fysiikka tai psyyke ilmoittaa, että nyt on hiljennettävä tahtia ja levättävä.
Ei kannata odottaa enempää, vaan toimia nyt ja laittaa mies valitsemaan joko kokonainen perhe-elämä kohtuullisen työn kanssa tai antaa hänen mennä täysillä töihinsä ja vaihtaa mies parempaan ;)
Eivät tilanteet koskaan aivan mustavalkoisia ole ja yrittäjä varsinkaan ei voi aina kieltäytyä hyvästä tarjouksesta, mutta pitkässä juoksussa kaikki voivat vaikuttaa työnkuvaansa arvojensa mukaan. Tuo sairastuminen on perfektionistille työnarkomaanille todellinen riski ja mitä sitten jäisi lapsille ja vaimolle jäljelle? Kotona turhautuva kehäraakki..
M38
Täydellisessä elämässä tuollaiseen ei tarvitsisi turvautua, mutta elämä tuppaa olemaan usein kovasti epätäydellistä ja siksi tarvitaan myös epätäydellsiä ratkaisuja.
Sosiaalisesti hyväksyttävää tuo ei ole ja se näkyy vastauksistakin. Joten siihen en kommentoi enempää.
JOs pettäminen tehdään fiksusti ja siististi, niin ei se minusta ole kovin paha juttu. Minä en haluaisi tietää, jos mieheni pettäisi minua niin kauan kuin ei ole jättämässä minua. En edes tajua, mikä olisi pointti kertoa siitä (olettaen, että ei halua loukata toista). Siis parhaassa tapauksessa en saisi tietää pettämisestä. Toiseksi parhaassa tapauksessa saisin tietää siitä, mutta minun ei tarvitsisi reagoida siihen (siis voisin katsoa asiaa sormien läpi ihan rauhassa). Eli jos vaikka itse saisin asian selville ja antaisin olla.
Pahimmassa tapauksessa joku kertoisi minulle (motiivi tähän ei liene mikään kaunis) ja minun pitäisi reagoida asiaan. Luultavasti jollain sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla (raivoaminen, eroamisella uhkailu yms.). Jos sanoisin miehelleni, että asia on minulle yhden tekevä, niin sekin olisi aika loukkaavaa minusta.
Tilanne muuttuu totaalisesti, jos mies ei halua jatkaa minun kanssani. Sitten siitä on oikein kertoa rehellisesti (vaikka en kyllä tiedä onko tässäkään vaiheessa väliä vaikka valehtelisi).
Tiedän, että nämä ajatukseni ovat monesta outoja ja olenkin välillä yllättynyt, kun olen oikeassa elämässä tavannut muita samalla tavalla ajattelevia naisia.
Mutta siis minusta perhe on tärkeämpi kuin parisuhde. Perheen eteen täytyy tehdä töitä vielä siinäkin vaiheessa, kun joku juttu mättää vanhempien suhteessa (esim. seksi). Jos arki ei suju ja riidellään paljon, niin sitten kannattaa rikkoa perhe ja molempien puolisoiden jatkaa elämää erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiittää tässä vaiheessa mielenkiintoisesta keskustelusta ja myös ajattelemisen aihetta antaneista näkemyksistäkin.
kuin seksissä.. Tilanteet vaihtelee ja sitä pitäisi pystyä käsittelemään aikuisessa suhteessa.
Ymmärsin että ap:nkin tapauksessa on hellyyttä, joten kuvittelisin että pusutellaan ja halitaan, vaikkei tarpeeksi naidakaan.
Meillä mies halusi seksiä viimeksi maaliskuussa, yhdessä olemme olleet 19v josta 11v naimisissa, lapset ala-asteiässä.
En ole pettänyt eikä ole aikomuksena pettää, avioliitto on mielestäni kahdenkauppa ja jos seksin hakee muualta niin sitten ero vireille.N35
että kuinka tyydytät omat seksuaaliset tarpeesi, vai onko niitä? Riittääkö se, että tyydytät ehkä itse itsesi? Etkö kaipaa toisen kosketusta ihollasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elät nyt pysähtyneessä tilanteessa etkä uskalla elää oikeaa elämää. Et uskalla tehdä ratkaisuja ja samalla pakotat myös miehesi paikoilleen jumittuneeseen elämään. Mieti mikä katastrofi on irti, jos miehesi tai rakastajasi vaimo saa tietää. Mun mielestä sä olet pelkuri etkä uskalla nähdä todellisuutta ja ottaa vastuuta. Haluat molemmista miehistä ne hyvät puolet = hyväksikäyttö.
Seksuaalisuuskin on sellainen osa-alue mikä voi olla hieman "unessa" välillä vaikkei kärsisikään varsinaisesta haluttomuudesta.
En tiedä, olen kai päättänyt tarpeeksi asian vuoksi itkettyäni ettei tämä ole asia joka avioliittomme rikkoo tai jonka vuoksi lapsistamme tulisi avioerolapsia.
Yhtään väheättelemättä oman seksuaalisuuteni tärkeyttä mutta nyt tuntuu tältä.
Helvetin tuskia olen kyllä kärsinyt, sitä en kiellä ja rehellisesti sanottuna en edes tiedä kuinka tämä asia tästä paranisi, miehen tarpeeksi säännöllisesti osoittamilla "merkeillä" haluamisestaan kai..
Mutta en minä ole valmis eroamaankaan, muuten meillä menee hyvin, huumorintaju pelaa kuten aina, hän on erittäin hyvä isä ja lapset hulluna isäänsä.
Ja koska rakastan häntä, ja hän minua, kertookin sen päivittäin ja muutamat käytännönkin asiat puhuvat sen puolesta:)
N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
emättimeensä tunkee jos ap kokee, että miehen seksittömyyden takia on oikeus käydä kliinisesti vieraissa. Eikö se ole sama sitten jos sinne vaginaan työntäisit pesäpallomailan joka päivä pari kertaa ja rynkyttäisit sillä.
Mä en vaan usko, että parisuhde voi olla hyvä ja toimiva, jos toisella osapuolella on tällainen järjestely. Kyllä teillä täytyy olla vikaa ihan vuorovaikutustasolta lähtien. Lisäksi teillä on selvästi luottamusongelmia, jos pystyt elämään tuollaista kaksoiselämää.
Jos et pysty tarpeitasi tyydyttämään miehesi kanssa niin keskustele asiasta. Jos tämä on mielestäsi ihan ok järjestely, niin sittenhän voit kertoa siitä myös miehellesi. Ja tosiaan, osta dildo.
Sinä ap voit keksiä itsellesi ihan mitä tahansa perusteluja, joilla oikeutat toimintasi, mutta fakta on, että petät miestäsi ja valehtelet. Tuollaiset jutut eivät ikinä pääty hyvin.
jonkun muun naisen kanssa paremmin. Hassua pitää omaa ukkoa varalla ja olla naimisissa jos kerta seksi ja muu ei tyydytä. Anna ukolles vapaus etsiä nainen, kenen kanssa hänellä haluttaa seksiä. Yleensä se on kyllä naisessa vika jos miehellä ei seiso. Nimittäin pitää olla kyllä aika raakki akka jos mies ei halua.
Elät nyt pysähtyneessä tilanteessa etkä uskalla elää oikeaa elämää. Et uskalla tehdä ratkaisuja ja samalla pakotat myös miehesi paikoilleen jumittuneeseen elämään. Mieti mikä katastrofi on irti, jos miehesi tai rakastajasi vaimo saa tietää. Mun mielestä sä olet pelkuri etkä uskalla nähdä todellisuutta ja ottaa vastuuta. Haluat molemmista miehistä ne hyvät puolet = hyväksikäyttö.
tässä on ajan saatossa kaikki omat avut kokeiltu ja se dildokin hankittu ja vuosia sitten.
Ja ehkä pitää vielä sanoa, että en omasta mielestäni ole mikään seksihurjastelija. Kerta viikkoonkin riittäisi oikein hyvin pitämään tyytyväisenä, vaikka pari kolme kertaa viikossa oli ehkä itselleni se ideaali.
Silloin kun meillä on mieheni kanssa seksiä, niin se tapahtuu yleensä silloin kun ollaan pois tutuista ympyröistä. Vaikkapa jossain reissussa tai mökillä. Se kertoo ehkä osaltaa sitä pääosin työstä johtuvasta stressitasosta ja väsymyksestä, joka miehellä on jatkuvasti päällä normaalioloissa.
ap
Syy ei ole miehessä vaan kaikessa arkeen liittyvässä rasituksessa. En halua miehen olevan katkera vanhana. Jos seksi on hänelle niin tärkeää niin menköön ja kokeilkoon. Kunhan ei tuo tauteja ja maksullisia en hyväksy. Toivoisin, että itse heräilisin tässä mielessä jossain vaiheessa ja voitaisiin olla kaikin puolin tyytyväisiä yhdessä.
Tietty reilumpaa olis jos kaikki osapuolet tietäisivät järjestelystä.
Ajattelen että miksipä apllä ei saisi olla seksiä, eihän se ole mieheltään pois kun hän ei sitä edes halua.
Ahaa, eli jos vaikka itse on jostain syystä haluton joskus (stressi, väsymys tai muu syy), voi mies samantien hypätä sitten naapurin rouvan kanssa punkkaan. Koska eihän se minulta ole pois?!
on mielestäni aivan eri mittaluokan asia, kuin se, että joku elää käytännössä täysin seksittömässä liitossa.
Ajattelen että miksipä apllä ei saisi olla seksiä, eihän se ole mieheltään pois kun hän ei sitä edes halua.
Ahaa, eli jos vaikka itse on jostain syystä haluton joskus (stressi, väsymys tai muu syy), voi mies samantien hypätä sitten naapurin rouvan kanssa punkkaan. Koska eihän se minulta ole pois?!
Alkupää jotenkin täsmää, paitsi että olen spontaanimpi, enkä elä valmiiksi käsikirjoitettua elämää. Viimeinen kappale ei osunut kohdalleen.
Katson ylpeänä miestä ihan muista seikoista, kuten silloin hän touhuaa lasten kanssa ja on läsnä, tai vaikka tekee niitä ns. miesten hommia kotona.
Meillä käytännössä lähes kaiken kotiin ja perheeseen, lasten harrastuksiin jne liittyvän hoidan minä siitä syystä, että mies on työnsä takia huomattavasti vähemmän kotona.
Ja tuo viimeinen kappale ei täsmää siitä syystä, että mies on pikkutarkka (lue. perfektionisti) ja tekee asiat omalla tyylillään ja tavallaan, enkä koe sitä ongelmaksi. Meillä enemminkin arjen törmäyskursseja syntyy siitä, kun on olemassa muitakin tapoja toimia ja tehdä asioita, kuin miehen tapa.