Kukaan ei osta lapsen luokkaretken tukemiseksi noita

Tästä on nyt joku vuosi aikaa, mutta minun poikani (15-16) luokka ja rinnakkaisluokka alkoi vuosi etukäteen kerätä talkoilla rahaa viikon matkaan Kreetalle.

Kaikki jotka osallistui, pääsi matkaan. Muut jäi koululle. Oli jos jonkinmoista myyjäistä, koululla järjestivät isänpäivä lounaan, ihan yksinkertaisen, mitä osasivat. Myivät talous- ja vessapaperia, jopa hevosen lantaa säkeissä omakotiasujille. Vapaa-aikana tekivät pieniä työsuorituksia ja palkka niistä meni yhteiseen kassaan. Asuinalueella toimiva leipuriliike lahjoitti jonkun summan, into oli kova ja matka toteutui!  Mukana pari opettajaa ja lasten vanhempia. 

Mitään häiriöitä ei ollut, kaikki sujui hienosti. En nyt muista paljonko osallistujia oli, mutta yli puolet kahden luokan porukasta. Perillä oli erilaisia tehtäviä ja museo- yms. käyntejä. Vapaa-aikaa rannalla viettivät yhdessä yhteisen tekemisen merkeissä.

Tuntuu ihan ihmeelle miten hyvin opettajat sai oppilaat mukaan! Jaksoivat koko vuoden ahertaa ja kaikki kantoivat oman kortensa kekoon. Kyllä nuoret osaa ja viitsii kun on innostava syy ja motivoivat aikuiset! Sanottakoot, että tähän täytyi anoa jokin erikoislupa, ja se siis saatiin.

Ei kai nyt kukaan osta lasten tekemiä koristeita, saati anna niitä lahjaksi. Niitä on jo kaikki nurkat täynnä omilta lapsilta ja harva niitäkään mielellään esillä pitää. Se lasten kädenjälki ei yleensä ole kovin kaunista, omien tekemät erikseen, kun ne on tosiaan omia lapsia.

Meidän lasten luokka myi just noita keksejä ja karkkeja. Ihan kivasti tekivät kauppansa. Ja ihan hyvänmakuisia ne olivat mitä itselle otettiin. Eihän niitä nyt ole tarkoitus kilokaupalla myydä, meillekin sanottiin että jo 5 rasiaa on ihan ok määrä.

Mun lapsen luokalla vanhemmat päättivät, että mitään ei ruveta myymään ja kerätään rahat suoraan vanhemmilta. Näin sitten tehtiin sen seitsemän vuoden ajan, minkä luokka oli yhdessä. Koululla oli valmis leiriohjelma ja leirikouluja oli joka toinen vuosi, kustannukset neljänsadan euron kummankin puolen per leiri. Helpolla päästiin, mutta toisaalta ne luokan vanhemmat jäivät aika vieraiksi kun mitään yhteistä varainkeruupuuhaa ei ollut.

Tosi vanha ketju, mutta ihan pulassa ollaan noiden keksien kanssa. Nykyään ei enää voi kerätä rahaa suoraan perheiltä, vaan kaikki pitää ansaita myymällä. Nytkin piti pulittaa taas 4 rasiaa itselle keksejä. Naapurit ei ole ostaneet. Ystävät samassa tilanteessa omien keksien kanssa, niin ei voi myydä niillekään. Koulussa lapsi saa valitukset, miksi ei ole myynyt enemmän :(

Vierailija kirjoitti:

Tosi vanha ketju, mutta ihan pulassa ollaan noiden keksien kanssa. Nykyään ei enää voi kerätä rahaa suoraan perheiltä, vaan kaikki pitää ansaita myymällä. Nytkin piti pulittaa taas 4 rasiaa itselle keksejä. Naapurit ei ole ostaneet. Ystävät samassa tilanteessa omien keksien kanssa, niin ei voi myydä niillekään. Koulussa lapsi saa valitukset, miksi ei ole myynyt enemmän :(

Miksi ei voi laittaa rahaa? Jotenkinhan ne keksinmyyntirahatkin laitetaan tilille. Mistä koulu tietää, onko rahat suoraan vanhemman lompakosta vai onko ne myyntirahoja.

Vierailija kirjoitti:

lastensa (yhteensä 7!!!) luokkaretki- ja harrastetoimitarahastojen kartuttamiseksi milloin mitäkin. Aivan hirveää työkavereitten kiusaamista! En halua lapsensa luokan piirustuksista koottua kalenteria, en jotain sukkia, karkkeja, pipareita tms. En yksinkertaisesti halua rahoittaa joidenkin minulle täysin tuntemattomien lasten luokkaretkiä!

Toinen työkaveri laski juuri, että jos hän joka kerta ostaisi, kun kaupitellaan, maksaisi se hänelle 60 e/kk eli ei ihan pientä summaa siitä, että tuntemattomat lapset pääsevät leirikouluun. Tuolla 60 e/kk summalla maksaa omalle lapselleen 720 euron hintaisen ulkomaanmatkan. Minä panostan mieluummin siihen!

Mä asun Englannissa ja täällä ei ainakaan työpaikoilla ole kukaan ikinä kaupitellut mitään tuommoista. En tiedä onko tää muissa maissa yleistä? Jenkeissähän ne puolestaan kai sitten myy niitä girl scout cookieseja

Periaatteessa aika sama olisi, kun järjestäisi luokan vanhempien kesken. kahvitilaisuusden, jossa kuppi maksaisi vaikka 50 euroa kappale. Olisi ainakin periaatteen vuoksi myyty jotain. Voisihan sinne liittoon muodon vuoksi kirjoittaa jotain muutakin, jos koulu vaatii. Vaikka kääretorttu kahvin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi vanha ketju, mutta ihan pulassa ollaan noiden keksien kanssa. Nykyään ei enää voi kerätä rahaa suoraan perheiltä, vaan kaikki pitää ansaita myymällä. NytkiJn piti pulittaa taas 4 rasiaa itselle keksejä. Naapurit ei ole ostaneet. Ystävät samassa tilanteessa omien keksien kanssa, niin ei voi myydä niillekään. Koulussa lapsi saa valitukset, miksi ei ole myynyt enemmän :(

Miksi ei voi laittaa rahaa? Jotenkinhan ne keksinmyyntirahatkin laitetaan tilille. Mistä koulu tietää, onko rahat suoraan vanhemman lompakosta vai onko ne myyntirahoja.

Me teimme aikoinaan niin, että maksoimme sen myyntivoiton osuuden suoraan tilille ja ilmoitimme, että joku muu voi myydä keksit.

Jonkun ne keksit pitää myydä tai palauttaa ne keksifirmalle, se on hyvin pieni osuus, mitä myyjä itse saa sinne luokkaretki/leirikoulurahastoon. Pahoja keksejä ja karkkeja myydään kovaan hintaan sosiaalisen paineen avulla työpaikoilla ja tuttavapiirissä.  Keksifirma siinä parhaiten tienaa.

Se leirikoulu sitten lopulta peruuntui. Kävivät huvipuistossa ja kävivät ostamassa herkkuja viimeisiksi koulupäiviksi. Ihan viimeiset rahat menivät opettajan ja luokan avustajan kevätjuhlakukkiin.

Vierailija kirjoitti:

kuinka ihmiset kehtaavat kiusata työkavereitaan. Tosi härskiä. Ne sukat olivat viimeiset mitä ostin. Rumia ja laatu oli huono.

Itse ostin kans jotkut parit sukkia. Ovat vieläkin tallella 5 vuoden jälkeen. Pitävät muotonsakin pesun jälkeen vanutteluista huolimatta.

Isossa työyhteisössä, kun on vielä monta osastoa takana niin joutuu valitsemaan usein kenen ja mihin osallistuu. Joskus saan pahaa silmää, mutta se kertonee mielestäni enemmän heistä kuin minusta. Osallistun kuitenkin isoimpiin keräyksiin, mutten useisiin samalle henkilölle osoitettuihin. Eiköhän noi lapset pärjää ilman mun lahjoituksia. Laitan työkavereiden omiin, kuten häät, läksiäiset jne.