Kurjuutta perheille LS ilmoituksilla

nimiä, paikkakuntaa (laaja toiminta-alue sossulla) eikä yksityiskohtia tapahtumasta, päivittelimme vaan miten vaikea tilanne on psykiatrisella puolella, josta ei meinaa palvelua herua...

Eipä tainnut vaitiolovelvollisuus rikkoitua



t. nro 10

sossu rikkoa vaitiololupauksen...

Oliskohan provo tai sitten vakava esimerkki siitä miten sossu käytännössä noudattaa vaitiolovelvollisuutta.

Että nykyään ne sadat miljoonat menee näille lastenkodeille ja sijareille kodinhoitajien ja ennaltaehkäisevien toimien sijaan. Kaiken lisäksi tällä tuohulla on ollut vain sitä pahoinvointia lisäävä vaikutus.

Meillä sossut eivät ole kertaakaan tulleet päiväkodin tai koulun palavereihin. Ehkä kerran vuodessa ollaan järjestetty verkostopalaveri, johon tulevat ls-viranomaiset, tarhan tai koulun henkilökuntaa, lasten hoitava taho ja me.



Oliskohan vähän asenteestakin kiinni... Ls-ilmoitus ei ole tuomio, jos asiallisesti asiaa selvittää niin kaikki menee hyvin ja perhe saa oikeasti tukea.

mulle sitten oikean termin, etten nyt vaan sitten kutsu häntä tästä eteenpäin väärällä nimikkeellä? Minä kutsun itseäni sijaisäidiksi ja häntä sijaislapseksi. Mikä on korrekti nimitys?

Kukaan oikea sijaisäiti ei kysy tuollaisia.

Piti oikein tarkistaa - ja kyllä sijaislapsi on oikea nimitys :)

ja tämä kerrotaan sijaisvanhemmille haluaville aivan ensimmäiseksi siellä sosiaalivirastossa. Tietäisit sen jos olisit oikeasti sijaisäiti.

Piti oikein tarkistaa - ja kyllä sijaislapsi on oikea nimitys :)

olisiko pientä lukihäröä? :D

ole paukkuja tuhlattavaksi turhiin hommiin ja ilmoituksiin.

Kaikenkarvaiset kyylääjätahot kuten koulut, tarhat, neuvolat, tk-lääkärit ym. niitä ilmoituksia tekee ja sossun on tietenkin lain mukaan selvitettävä asiat.

Tämä hysteerinen joka asiasta LS ilmoittelu on ilmeisesti jokin muotivillitys näissä piireissä.

mutta nähtävästi kun omalle kohdalle osuu, niin ei voi antaa periksi...Googletappa sana "sijaislapsi" ja katso miten paljon itselläs on "lukihäröä".

Ja nykyisin ilmoituksien tekemiseen ei tarvitse olla syytä. Sanoo vain, että on huolissaan. Suomen valtio on kaikessa asiassa kyttäys valtio. Liian vähän on holistiperheitä, narkkariperheitä ym kytättäväksi, niin jostainhan sitä työtä on keksittävä.

Ja ihan tiedoksi vain, netti ei ole mikään virheetön tiedonlähde.



Ja minä nyt vaan sanoin, että tuo ns. sijaisäiti ei voi olla aito, jos hän _jää kiinni_ näin alkeellisesta virheestä.

mutta nähtävästi kun omalle kohdalle osuu, niin ei voi antaa periksi...Googletappa sana "sijaislapsi" ja katso miten paljon itselläs on "lukihäröä".

Ei lapsi ole mikään sijais lapsi. Ne aikuiset ovat kyllä sijais vanhempia heille sijoitetulle lapselle.

Huostaa lapsia ihan tavallisesta perheestä ja jättää päihde ja väkivaltaperheiden lapset oman onnensa nojaan. Tosin noita yllämainittuja perheitä ei nyt niin hirveästi edes ole vaikka LS asiakasperheet noiksi leimataankin, kiitos sijaishuollon äänitorvien. Tosiaankin, ihan tavalliset perheet joutuvat liian monesti näiden LS byrokraattien raatelemiksi.



Nykyinen lastensuojelu ei ole lasten suojelua vaan raakaa bisnestä. Ilmeisesti se karsea huutolaisuus tekee paluutaan.

Meidän perheestä tuli ls:n asiakkaita, kun lääkäri teki masennukseni vuoksi ls-ilmoituksen. Meillä on koti siisti, ruokaa pöydässä, pyykit pestään, lapset saavat mielestäni rajat ja rakkautta. Mutta asenne on se, että jos yh-äiti on masentunut, täytyy lasten jotenkin siitä kärsiä. Olen tosissani yrittänyt miettiä mitä olen tehnyt väärin. Olen toki joskus väsynyt, mutta eivätkö kaikki ole joskus? Tästä huolimatta leikin ja touhuan lasten kanssa. En aina ole johdonmukainen kasvatuksessa, mutta kaikki muutko sitten ovat? Kaiketi. Lasten kasvatuksessa olen aina pohtinut omaa äitinä olemistani, myöntänyt virheeni ja pyrkinyt oppimaan niistä, keksimään toimivia ratkaisuja, kuinka haastavissa kasvatustilanteissa voisi selvitä. Vanhempi lapseni on fiksu ja hyvin käyttäytyvä, koulu sujuu erinomaisesti.



Olen aina pitänyt itseäni vähän parempana äitinä, kuin mitä monet muut tuntemani äidit ovat. Tokikaan en enää moista erehdy ajattelemaan. Jossain olen nyt tehnyt virheen, kun sossun sain lapsiani pelastamaan. Jos kerta heillä pn perheestämme suuri huoli, en jaksa uskoa, että kovin vähällä tästä selviäisimme. Kaiken lisäksi muutun kriisitilanteessa yhteistyökyvyttömäksi, joten uskon saavani vaikean asiakkaan leiman otsaani, eikä se ainakaan tilannetta auta. Täytyisi olla nöyrä ja ottaa kaikki tarjottu "apu" vastaan, mutta en siihen pysty alentumaan. Tämän vuoksi taitaa rakkaat lapseni lähteä kotoa tulevaisuudesta. Ja ehkä se on sitten heille parempi, jos kerta masentunut on kykenemätön äidiksi ilman tukitoimia. Mutta toivottavasti jo siinä vaiheessa saan kuulla, että mihin pahaan olen syyllinen, että luopuminen lapsista kävisi edes vähän helpommin. Ne ovat kuitenkin niin rakkaita pikkuisia.

"Yhden nuoren syrjäytyminen ja jääminen työelämän ulkopuolelle maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa" on uusi muotihokema, joka pitäisi muotoilla uudestaan muotoon:

Yhden nuoren syrjäyttäminen ja jättäminen työelämän ulkopuolelle tuottaa erilaisille lastensuojelujärjestöille ja -yrittäjille, työelämävalmennus- ja kuntoutusyrityksille vähintään miljoona euroa.

Sosiaalitoimessa, erityisestä lastensuojelussa tehtaillaan runsaasti vääriä ja vahingollisia päätöksiä työntekijöiden epäpätevyyden, heikon koulutuksen, puutteellisen ammattitaidon, suuren vaihtuvuuden ,kiireen, puutteellisten kuntaresurssien ja työntekijöiden ja - kulttuurin asenneongelmien takia.



Mitä tapahtuu, jos sosiaalityöntekijöiden lähes rajattomia vallankäytön mahdollisuuksia lisätään entisestään ja sitoutetaan asiakkaiden tulonsiirrot Irjalan mallin mukaan sosiaalityöntekijän tottelemiseen?



Kuinka ammattitaitoinen , eettinen ja puolueeton sosiaalityöntekijä kykenee olemaan tilanteessa, jossa hän voi ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita edistää omaa uraansa määrämällä köyhälle ja puolustuskyvyttömälle lapselle ja perheelle tehtävistä toimenpiteistä ?



On täysin mahdollista, että sosiaalityöntekijä on hankkinut opiskeluajan tulonsa, harjoittelupaikkansa ja opinnäytetyönsä rahoituksen joltakin lastensuojelun järjestöltä tai yritykseltä, jonka vakituista virkaa tai osakkuutta hän tavoittelee myös kunnallisen lastensuojelupestinsä jälkeen. Tällaisessa tilanteessa on kiusaus valita toimenpiteet , ostopalvelu- tai sijoitussopimukset "tutulta" yrittäjältä sopivan ja lapsen edun mukaisen palvelutuottajan sijaan.



Jos vielä perheen tulonsiirrotkin sidotaan sosiaalityöntekijämielivaltaan, lapsilta ja perheiltä on viety viimeisetkin oikeusturvan rippeet ja mahdollisuudet asialliseen, lailliseen ja laadukkaaseen palveluun ja kohteluun.

Turhista, hätiköidyistä ja hoidollisista huostaanotoista on tullut lastensuojelun ensisijainen työmuoto, joilla luodaan tuhansia suojatyöpaikkoja sosiaalialan yrittäjille ja virkamiehille. Huostilla hankitaan rahaa myös kunnille yksinomaan kalliista laitoshuostista palkitsevan lastensuojelukertoimen avulla. Ennaltaehkäiseviä tukitoimia ei ole käytössä, sen myöntää Talentiakin.



Puhe perheiden tukemisesta on pelkkää sanahelinää ja tukemisesta puhuminenkin lakkaa todennäköisesti sitten kuin RAY:n ja valtion perheiden tukemisesta puhumisen tukirahoitukset lakkaavat. Huostahulluus sen sijaan tulee jatkumaan, taloussyistä. Bisnes, jossa yhden lapsen usein kuvitellulla hädällä työllistetään veronmaksajien varoin ilman tulos- tai kustannustehokkuusvastuuta vuosikausiksi satoja byrokraatteja, joiden palveluja ei kukaan halua vapailla markkinoilla, on hyvä bisnes- mutta vain tukityöllistetyille.



Lapsibisnespolitiikka on suorastaan nerokasta kaikessa kaameudessaan.

Ensin ajetaan alas peruspalvelut ja annetaan potkut ainoalle ammattiryhmälle, josta olisi todellista käytännön apua peruspalvelujen puutteesta uupuneille vanhemmille eli kodinhoitajille ja ajetaan väkisin läpi tehokkaan kiusanteon , puolueelliset oikeudenkäynnit hallinto- oikeuksissa ja puoskaroinnin mahdollistava lastensuojelulaki. Ja voila- yhdessä huostassa koneisto on työllistänyt ainakin kaksi mitääntekemätöntä perhetyöntekijää, joukon sosiaalialan harjoittelijoita, huostapäätöksiä tehtailevan sosiaalityöntekijän, moniammatillisen työryhmän, hallinto- oikeuden byrokraatteja, perhetukikeskuksen työntekijöineen, perhekotiyrittäjiä, lastensuojelun edunvalvojan tai muun vanhempien ja perhekotiyrittäjien erimielisyyksiä jälkimmäisten hyväksi ratkovan välittäjän, sosiaaliasiamiehen, asianajajan ja huostatraumoja korjailevan terapeutin ja VoiKukkia-vertaistukiohjaajan tai muun "eheyttäjän" sekä lukuisia lastensuojelu- tai kuntoutusyrittäjiä joistakin seuraavista lastensuojelun yrityksistä: Diakonissalaitos, Ensi- ja turvakotien liitto, Pesäpuu ry, Pelastakaa Lapset ry, Merikratos Oy, Nuorten Ystävät ry, Ammatillisten perhekotien liitto, Ehjä ry. Plus muutaman sosiaalityöntekijöitä haastattelevan sosiaalialan tutkijan, jotka vakuuttelevat " tutkimustuloksissaan" lastensuojelun mielipuolisten prosessien oikeutusta ja toimivuutta oman suojatyöpaikan toivossa.



Tämän "erityisosaamisen", lukemattomien kokousten ja A4 -paperisaastan lopputuloksena on satojen tuhansien ellei muutamien miljoonien eurojen tulonsiirto veronmaksajilta ls- yrittäjille, tuntuva huostabonus kunnille ja sosiaalialan täystyöllisyys mutta yhä useamman lapsen ja vanhemman ennenaikainen eläköityminen ja syrjäytyminen koko yhteiskunnasta. Ja lastensuojelun mielestä syrjäytyminen ja traumatisoituminen on näiden luusereiden ja heidän ongelmiensa ylisukupolvisen periytyvyyden vika. Lastensuojelukoneiston mielestä alasajetuilla peruspalveluilla, koneiston omilla mielipuolisilla työmenetelmillä ja prosesseilla, puolueellisilla hallinto- oikeusmenettelyillä tai tolkuttomalla huostista palkitsevalla rahanjakopolitiikalla ei ole mitään tekemistä perheiden lisääntyvän ahdingon kanssa. Kaikki on vain hukassa olevan vanhemmuuden syytä.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040

Upeaa kuulla että elämäsi on kohdillaan!! Kaikesta menneestä huolimatta.



Tuskastuttaa koko tämä ketju. Oletteko te oikeasti ihmisiä, jotka ovat joutuneet arjessa tekemisiin tällaisten tapausten kanssa vai onko kaikki hear-say -tyyppistä kannanottoa? Kuullaan muiden juttuja ja tehdään niistä omia päätelmiä. Ja viranomaiset on aina se viimeinen piru?



Harvoin perheellä, joka on joutunut ls-ilmoituksen kohteeksi ja on oikeasti vaikeuksia, on resursseja/halua tarkastella omaa elämäänsä kovin objektiivisesti.

Niin kuin yhdessä ketjussa täällä jätetään 8-vuotias yksin yöksi kotiin kun äiti käy töissä ja se on ok. Sitten tässä ketjussa tällaista menettelyä kannattavat ihmettelevät miksi näin käyttäytyvistä perheistä ilmoitellaan sos.viranomaisille.

Jos uskoo tekevänsä oikein, niin eihän silloin voi ymmärtääkään miksi lapset viedään pois. Valtaosa meistä muista vaan ei ymmärrä tällaista yksinolo on hyväksyttävää-mentaliteettia tmv. ja se on se mikä aiheuttaa ongelmia sitä kannattavalle perheelle.



Jospa te olisitte tällä puolen, missä tarjotaan koti lapselle ja näkisitte miten se toinen puoli elää! Ja tulisitte toimeen sillä rahalla mitä siitä palkkiona saa, niin voisi mieli muuttua.

Bisnestä emme tällä tee, yksi sijoitettu lapsi riittää. Mutta kun yhden ihmisen muodossa muuttaa kolme oirehtivaa lasta kotiin, niin siinä mitataan voimia! Ja siinä jaksamisessa ei euroja mitata! Ei ole sellaista summaa olemassa, joka saisi tähän touhuun ryhtymään!! Kyllä tarve auttaa kumpuaa jostain aivan muualta!! Rahaa saa hemmetin paljon helpommalla tavallisista palkkatöistä.