Muita äitejä, jotka eivät ole joutuneet lasten takia valvomaan juuri ollenkaan?

Laitokselta kotiutumisen jälkeen lapsi löysi nopeasti kahden yösyötön taktiikan, ja nuo herätykset tulivat hyvinkin säännöllisiin kellonaikoihin. En ollut väsynyt silloinkaan, mutta vielä paremmaksi homma muuttui, kun reilut 2 kk vanhasta lapsi alkoi vedellä 8 tunnin yöunia joka yö, n. klo 22-06. Tuon aamuherätyksen jälkeen vauva nukahti vielä kuten minäkin. Yleensä heräsin omia aikojani sitten kahdeksan pintaan, ja ehdin hyvin syödä aamiaisenkin lehden ääressä, ennen kuin lapsi heräsi päivään 8.30 jälkeen. Niin että helpolla päästiin! :)

Mun äiti nimittäin antoi ymmärtää esikoista odottaessani että vauva on tyytyväinen kun on maha täynnä, vaippa tyhjä ja lämmintä vaatetta päällä ja itse saa nukkua.



Meidän lapsista ei kumpikaan ollut tyytyväinen noilla keinoilla (molemmilla allergioita). Kun niistä valvomisista alettiin puhumaan, niin johan löytyi muistikuvia, esim. meillä minä olen ollut todella huono nukkuja lähes 1-vuotiaaksi asti (allergikko-astmaatikko olen minäkin), keskimmäinen lapsi kömpi joka yö äitin ja isän väliin nukkumaan vielä ekaluokallakin. Ainoastaan nuorin on kutakuinkin hyvin nukkunut.



=)

Itse asiassa pojalla saattaisi olla tuntoyliherkkyyttäkin, koska hän ei ikinä halua halia eikä muutenkaan tykkää olla siliteltävänä. Mutta häntä saa rutistaa lujasti ja vakaasti, silloin ei heti pyristele pois sylistä. Juttelen neuvolassa tästä!

Itse asiassa pojalla saattaisi olla tuntoyliherkkyyttäkin, koska hän ei ikinä halua halia eikä muutenkaan tykkää olla siliteltävänä. Mutta häntä saa rutistaa lujasti ja vakaasti, silloin ei heti pyristele pois sylistä. Juttelen neuvolassa tästä!

tuntoyliherkkä ei välttämättä tykkää sivelyistä ja silittelyistä, vaan kosketuksen täytyy olla kova, puristava.

Ystävän lapsi on myös tykännyt nukkua pieneksi keräksi käpertyneenä sängyssään. Siitä en tiedä mistä johtuu.

Kannattaa varautua siihen että neuvolassa asiasta ei välitetä ollenkaan. Sanovat että "jotkut lapset vaan on semmoisia". Ja tottahan se on, jotkut lapset on semmoisia. Mutta eihän se sitä poista että tietyillä jutuilla perheen elämää voi helpottaa paljonkin ja jopa lapsen tulevaisuus voi olla toisenlainen. Jos oikein muistan, ystävä otti yhteyttä yksityiseen lääkäriasemaan jota kautta pääsi toimintaterapeutille, jossa asiat alkoivat selviämään. Toivottavasti teillä käy hyvin.

yöt heräämättä, tosin jo aamukuudelta heräsivät, mutta minulle aamuvirkulle se ei ollut ongelma.



Mutta teininä alkoi sitten ihan toisenlainen valvomisrumba, joka kesti vuosia. Ja meillä vanhemmilla ikääkin 15-18 vuotta enemmän. Joten ei paljon naurattanut ... nyt ehkä jo vähän... ;-)

heidän herätessään olen työntänyt tissin suuhun ja nukahtanut uudestaan. Viime yönä 5-viikkoinen heräsi kerran ja olin valveilla ehkä 20 sekuntia. Eli tämän verran olen toki "valvonut". Pirteänä olen jaksanut tällä tyylillä päivät. Joskus 2-vuotias kömpii myös viereen. Saa kömpiä:)

Juuri tuollainen, että muskarin käyminen ei onnistunut, kun lapsi oli siellä vain kauhusta jäykkänä. Kirkko oli maailman kamalin paikka. Samanlaista kaikuvaista meteliä on liikuntahalleissa, niiden pukuhuoneissa ja vastaavissa, ja niissä lapsi oli aivan peloissaan.



Halaamisesta ei tykkää, mutta kovaa rutistaminen on lapselle mieleisempää. Silittelyt siis ihan nou-nou.



Nyt lapsi on käynyt toimintaterapiassa, siitä on apua, ja iän lisääntyessä sietokyky kasvaa. Enää koululaisena ei tarvi korvatulppia liikuntatunnilla eikä edes kirkossa.



Apua pitäisi saada periaatteessa neuvolasta lääkärin lähetteellä toimintaterapeutille. Mutta ei meillä ainakaan saanut edes silloin, vaikka minä jo tiesin mistä on kyse. Mutta kun tiesin, niin osasin sitten jo olla niin tiukkana, että päästiin fysioterapeutille, jolta sain yhteystiedot toimintaterapeutille. Ja sieltä sitten päästiin arvioon ja sitten vihdoin saatiin neuvolalääkäriltäkin lähete sinne terapeutille, kun terapeutti oli lapsen jo arvioinut!



Että ihan samalta sun lapsi kuulostaa. Hakeudu tutkittavaksi, mikä voi olla vaikeaa, sillä toimintaterapeuteista on huutava pula.

Nuoremmat nukkuivat 6-7 h öitä heti Jorvista kotiutumisen jälkeen. Hyväunisuus on varmaankin osittain geeniperäistä, osittain seurausta hyvästä hoidosta ;0) He ovat nyt teinejä ja edelleen hyväunisia.

Eka on hyväuninen. Nukkui ekan kerran heräämättä kun ikää oli kuusi viikkoa. On aina pelokas eli jos yöllä herää niin joudutaan nousemaan koska ei uskalla meidän viereen tulla vaan itkee sängyssä (vaikka ikää on jo 5,5 v). Harvoin näin kuitenkaan käy.



Toka taas.. Nukkuu kyllä heräämättä ja on niin tehnyt suunilleen yhtä nuoresta kuin isosiskonsakkin, mutta on tullut isäänsä eikä tunnu tarvitsevan unta niin paljon kuin normaali ihmiset. Nyt on unimäärä lisääntynyt niin että nukkuu 9 tuntia yössä, mutta pitkään mentiin kuudella tunnilla ja esim mulle se ei todellakaan riitä.

Kaksi lasta on, ovat nyt jo alakoululaisia. Kummankaan kanssa ei olla jouduttu valvomaan ihan muutamaa poikkeusyötä lukuunottamatta esikoisen kanssa, jolloin ei silloinkaan ollut kyse jatkuvasta huutamisesta vaan tiuhemmasta heräilystä. Mutta yleisesti ottaen molemmilla oli jo ihan kuukauden parin iässä se pisin yhtäjaksoinen uniputki sen vähintään viisi, kuusi tuntia, sitten syöttö ja muutama tunti lisää jne. Kyllä sekin jaksottain nukkuminen minua silti uuvutti.